Pekka lukee lehteä 10: Suhteellisuudentaju, mitä se on?

Viimeisimmässä kyselyssäni äänioikeuttaan vaivautui käyttämään 11 lukijaa. USA ja Tansania pelasivat tasapelin 5 äänellä kummallekin, kun taas Venäjä joutui tyytymään yhteen. Kieltämättä Tansanian kappaleessa oli ns. munaa.

Ennen kuin mennään päivän varsinaiseen asiaan, käydään läpi vähän lukijakyselyitä. Eräs lukija on lähestynyt seuraavanlaisella kysymyksellä:

kissakuvia joista tulee hyvä mieli

En nyt ala opettamaan Googlen käyttöä, koska sellainen ei kuulu konseptiini, ja muutenkin aiheesta löytyy maksullisia kursseja, joiden järjestäjillä voisi olla painavaa asiaa polvilumpioilleni, jos alkaisin jakamaan heidän materiaaliaan ilmaiseksi. Sen sijaan annan vain yleisölleni sitä, mitä se tilaa:

No niin, sitten asiaan. Urheilumaailmassa kuohuu. En nyt tarkoita sitä, kun joku uimari meni ilmoittautumaan homoksi, vaan sitä, kun joku lätkänpelaaja sanoi kollegastaan törkeän rumasti:

1. YLE: TPS:n lainahyökkääjälle pelikieltoa rasistisista puheista

KooKoossa loppukauden kiekkoilevalle Henri Tuomiselle tuomittiin perjantaina Hokki-ottelussa ottelurangaistus toisen erän lopulla, kun hän sortui tuomarien mukaan pelikatkon jälkeisessä "torikokouksessa" etniseen loukkaukseen.

Kouvolan Sanomien mukaan rangaistu pelaaja olisi käyttänyt n-kirjaimella alkavaa sanaa.

Nössö? Nulikka? Neiti? Nyyppä? Nuo eivät kyllä ole etnisiä loukkauksia. Venäläiset kuulemma loukkaantuvat, jos heitä erehtyy luulemaan nemetseiksi eli saksalaisiksi, joten ehkä se oli se.

Henkilökohtaisesti en vastustaisi, vaikka urheilusta kiellettäisiin kaikenlainen loukkaava ja epäkohtelias huutelu kokonaan, koska sellainen antaa huutelijasta itsestään apinamaisen kuvan ja vain vahvistaa kritisoitua käytöstä huutelun kohteessa. Ymmärrän kuitenkin jääkiekon olevan aggressiivinen kontaktilaji, jonka viehätys perustuu pääosin siihen, että porukkaa niitataan seinään ja välillä vedellään reilusti turpaankin, joten uhoaminen kuuluu asiaan.

Huomatkaa jääkiekon herrasmiesmäinen tappelutyyli: sen sijaan, että esim. potkittaisiin luistimella kurkkuun, pidetään toisella kädellä partneria kauluksesta ja vedellään toisella rehellisiä suoria lärviin. Vastustajan iskuja ei myöskään raukkamaisesti torjuta tai väistellä, vaan annetaan hänellekin lyöntirauha.

Huutelua ei siis voi kieltää käytännössä eikä edes periaatteessa. Vähintään kuitenkin toivoisin johdonmukaisuutta, eli että kielletään kaikki tai sitten ei mitään. Miten voidaan kohtuullisesti perustella yksien loukkaavien sanojen hyväksyminen ja toisten kielto? Ja etenkin millä logiikalla voidaan olettaa, että kielletyt sanat sen myötä menettävät tehonsa ja jäävät pois käytöstä?

Toiseksi toivoisin, että vaikka joku ulkomaalainen viitisentoista vuotta sitten päättikin "neekerin" olevan loukkaava sana, media pystyisi silti käyttämään sanaa tiedonvälityksellisiin ja selvästi loukkaamattomiin tarkoituksiin sen sijaan, että käyttäisivät väkinäisiä ja idioottimaisia kiertoilmauksia kuten "n-kirjaimella alkava sana". Tämä touhu alkaa muistuttaa vanhatestamentillisia aikoja, jolloin sanan "Jehova" ääneen lausumisesta tuli kivitystuomio. Vaikka neekerit joskus näkisivätkin sanan "neekeri", eivät ne siitä rikki mene.

Henri Tuominen on omassa vastineessaan kiistänyt käyttäneensä mitään mainittua sanaa.

Väärä vastaus. Oikea olisi ollut: "Niin käytinkin, mitä sitten?"

Kolmanneksi tavallaan toivoisin, että alussa mainittu homouimari häviäisi olympialaisissa voittajalle sekunnin sadasosalla, että joku suivaantunut katsoja erehtyisi haukkumaan häntä "vitun homoksi" ja joutuisi viharikossyytteeseen. Saisi taas nauraa.

2. Thaimaassa ennätyksellisen kylmä - jo 63 kuollut

Kun 1. kohdan kaltaisia uutisia lukee, tulee helposti mieleen, että itse on järkevä ja kohtuullinen, ja muut ovat sekaisin. Mutta kun tulee tällaisia uutisia, jossa puolueeton ja armoton luonto soheltaa, alkaakin näyttää siltä, että itse onkin se, jonka taajuus ei sovi yhteen maailman kanssa. Luonto kun on mitä on, eikä sillä ole riittävästi järkeä ollakseen typerä.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana poikkeavan pitkä kylmä kausi on johtanut 63 ihmisen kuolemaan Thaimaan pohjois-, itä-, ja keskiosissa. Bangkokissa on vietetty kylmin yö kolmeenkymmenen vuoteen.

 Kurjaa. No mutta kuinkas kylmä siellä olikaan?

Paikallisen ilmatieteen laitoksen johtajan Songkram Aksornin mukaan Bangkokissa koettiin kylmin yö 30 vuoteen torstaina, kun lämpötila tippui 15,6 asteeseen.

Siis plus-, ei miinusasteeseen. Ymmärrän kyllä, että sielläpäin talojen rakentamisessa on kiinnitetty enemmän huomiota niiden jäähdyttämiseen kuin lämmittämiseen, ja seinälaudat ovat niin harvassa että oravat juoksevat läpi, mutta on se nyt jumalauta, kun shortsikeleillä porukkaa paleltuu hengiltä.

Mutta joo, ymmärtäähän tuon. Eri populaatiot ovat sopeutuneet eri olosuhteisiin, ja Suomessa lakoaisi porukkaa yhtälailla, jos koko kesä olisi yli 40 astetta. Ei tästä sen enempää.

3. HS: Tuettaisiinko lastensairaalan sijaan panssarivaunuhankintoja?

Yksikään tällainen uutiskoostekirjoitus ei ole täydellinen ilman asiaankuuluvan harhaista kolumnia. Eräs kovista alan nimistä on Maria Pettersson, joka tällä kertaa on tehnyt sinänsä tarkan havainnon: yhteiskunnallisia asioita voidaan rahoittaa joko/sekä verovaroista tai/että ihmisten ja firmojen vapaaehtoisesti lahjoittamista varoista, ja eri asiat painottuvat rahanlähteissään eri tavoin.

Maailmalla vaikuttaisi olevan niin, että taiteet ja tieteet pyörivät usein merkittävältä osin yksityisellä rahalla, terveydenhoito joskus ja armeija hyvin harvoin.

Lastensairaalaan ei tunnu vuosien kampanjoinninkaan jälkeen löytyvän rahaa, mutta silti valtio pistää saman verran ja enemmänkin panssarivaunuihin. On kuulemma väärin, että verorahoilla ostetaan tankkeja, ja sairaat lapset joutuvat luottamaan ihmisten anteliaisuuteen. Pitäisi olla toisinpäin.

Paremmalta tuntuisi yhteiskunta, jossa lastensairaala maksettaisiin veroista ja panssarivaunujen ystävät myisivät heijastimia. Jos kyseessä on suurlahjoittaja, ohjaamoon voisi laittaa pienen paperilapun, jossa kerrotaan ylpeän lahjoittajan nimi. Panssarivaunu ei ole söpö, mutta ehkä joku kiintyisi siihenkin.

Nythän on niin, että yhteiskunnassa tarvitaan sekä lastensairaaloita että panssarivaunuja. Helposti tähän Maria tai vastaava kysyy, että mihin niitä panssarivaunuja tarvitaan, ja vastaus on, että hyvillä panssarivaunuilla pidetään pahat panssarivaunut poissa, koska jos ne pääsevät maahan, silloin ei uusia sairaaloita enää rakennella kenenkään rahoilla ja vanhatkin vedetään helposti tasaiseksi.

Ihmiset lahjoittavat mieluumin rahaa sairaille lapsille kuin armeijalle, kuten Maria itsekin totesi. Jos valtiolla ei ole varaa molempiin, on täysin ymmärrettävää priorisoida sellaisia kohteita, joihin ei muualta rahaa saa, ja jättää hyväntekeväisyydelle suurempi vastuu niissä kohteissa, joihin joku saattaa lahjoittaakin. Marian maailmassa on kuitenkin varaa idealismiin, ja olen yllättynyt, että siellä edes on sairaita lapsia, kun kerran lamaakaan ei ole ja ikuinen maailmanrauha on saavutettu.

Nokkela väkivallan vihollinen huomauttaa tähän, että ei tänne juuri nyt ole kukaan hyökkäämässä; sairaalan voisi rakentaa nyt ja ostaa tankit ensi vuonna. Niin, on kai se niin. Olen kuitenkin varma, että Maria keksii ensi vuonnakin jotain muuta rahareikää.

Yksi vielä.