Asiantuntijan näkemys baarien aukioloajoista

17.2. blogimaailmaa kuohahdutti suru-uutinen, kun arvostettu blogistikollegani ja moottoripyöräkerhoveljeni, tunnettu kissojen ja kauniiden naisten ystävä Tapio Tuuri kuoli ärhäkän sairauden nopeasti riuduttamana. Porstuasta toivotetaan voimia jatkoon omaisille, sekä blogiyhteisölle, jolle menetys on myös merkittävä. Nyt kaduttaa, että tulin kommentoineeksi hänen sivuillaan niin vähän, jos lainkaan. Se johtuu vain siitä, että hänen teksteihinsä oli harvoin mitään lisättävää.

Tapion muistoa kunnioittaen.

Suunnitelmani oli tehdä 200:n kirjoituksen juhlapostaus, mutta näissä merkeissä se ei tunnu soveliaalta. Sen sijaan taidan taas vain keksiä jotain valittamista jostain.

Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja sitä varten nettiin alkaa jo ilmestyä vaalikoneita, kuten tämä Hesarin versio. Teen lähempänä vaaleja varsinaisen vaalikonepostauksen, mutta eräs kysymys (tai miksei useampikin) pisti sen verran silmään, että ajattelin sen ansaitsevan tulla käsitellyksi erikseen. Eli:

Alkoholia tarjoavien ravintoloiden pitäisi saada olla auki nykyistä vapaammin.

Tästä asiastahan on viime aikoina väännetty lähes yhtä hartaasti kuin homoliitoista tai NATO:sta. Väittelyn johtajina ovat yhtäällä Päivi Räsänen, joka on viimeksi käynyt baarissa joskus Välirauhan aikaan; ja toisaalla kapakoitsijat, joiden pääintressi on nyhtää asiakkailta rahaa niin kauan kuin laki suinkin sallii. Osapuolia tukevat yhtäällä ne, jotka eivät alkoholia juo ja joiden mielestä muidenkaan ei tarvitsisi juoda; ja toisaalla ne, jotka naamioivat viinanhimonsa ideologiseksi ihmisoikeustaisteluksi.

Itsehän periaatteessa olisin sitä mieltä, että antaa ihmisten tehdä itse vapaasti omat päätöksensä ja sitten kantaa niiden seuraukset, ja muutenkin ärsyttää kaikki älytön aukiolojen rajoittaminen, mutta kyllä näitä asioita pitää miettiä käytännön kautta. Minullehan työn puolesta (muiden ihmisten) viikonloppujuhlinta on kirjaimellisesti arkipäivää, joten uskoisin tietäväni, mistä puhun.

Nykyään laki sanoo suunnilleen niin, että (jatkoluvan kanssa) valomerkki tulee viimeistään 03:30 ja kapakan ja sen edustan on oltava asiakkaista tyhjänä neljään mennessä. Minun ehdotukseni on aikaistaa sulkemista tunnilla niin, että valomerkki tulisi jo 02:30.

Tämä perustuu havaintooni, että puoli kolmeen asti ihmisillä on hauskaa ja he ovat useimmiten fiksuja ja asiallisia, mutta siitä eteenpäin he ovat jo niin naula päässä, etteivät tajua enää mistään mitään ja vastaavat asioihin, joita eivät ymmärrä, varmuuden vuoksi aggressiivisuudella. Ilmiö toistuu aina niin tarkasti samaan aikaan, että sen avulla voisi vaikka tarkistaa kellonsa.

Mutta jos kotiin saisi lähteä omaan tahtiin, se tasaisi asiakaspaineen pitkin yötä, eikä tulisi ruuhkapiikkejä. Jos porukka pannaan kotiin kun vielä virtaa riittää, tulee järjestyshäiriöitä. 

Keskimääräinen suomalainen poistuu baarista tasan kolmesta syystä:

1) Hän löytää seksiseuraa,

2) Hänet kannetaan ulos joko nyrkit tai jalat pystyssä,

3) Kapakka menee kiinni.

Tästä syystä jos paikka on aamuun asti auki, siitä ei seuraa se, että asiakkaat poistuvat, kun ovat mielestään juhlineet tarpeeksi, vaan puoli kolmen jälkeiset tunnit kuluvat tehokkaasti kannellessa heitä yksitellen pihalle sitä mukaa kun he sammuilevat pöytiin. Tässä ottaisin huomioon, että nousuhumalassa tärisevän jantterin kyky suunnistaa kotiovelle omin jaloin paleltumatta matkalla hankeen on paljon suurempi kuin sellaisen tyypin, joka sammuilee seisaalleen.

Voi olla, että järjestyshäiriöt olisivat asian haittapuoli, mutta siihen auttaisi kunnon sakot häiriökäyttäytyjille. Uskon myös, että vaikka siihen aikaan porukka voi ollakin eläväisempää, varsinaista väkivaltaa esiintyisi vähemmän, koska ihmisten kommunikaatiokyky olisi vielä tallella.

Mutta Pekka, eihän baarissa voi tulla överikännejä, koska siellä ihmiset juovat valvotusti.

Nythän on niin, että alkoholi vaikuttaa ihmiseen sellaisella viiveellä, että siinä vaiheessa, kun hänestä selvästi huomaa, ettei hänelle voi enää yhtään antaa, myynti olisi pitänyt lopettaa jo tuoppi tai pari sitten. Myös humalatilan silmämääräinen arviointi on hyvin epätarkkaa, koska horjahtelu alkaa eri ihmisillä hyvin eri vaiheessa. Tietysti voisi yrittää pelata varman päälle ja lopettaa myynti heti, kun humala näkyy, mutta sellainen kapakka menisi äkkiä nurin, koska eihän siellä kukaan kävisi. Näistä syistä baarimikon suorittama juomavalvonta överien ehkäisemiseksi on suunnilleen yhtä tehokasta kuin Merkelin suorittama neuvottelu Ukrainan sodan ehkäisemiseksi.

Olivat aukioloajat ja myyntikäytännöt mitä tahansa, eivät ne mitenkään estä jatkoryyppäämistä kotona kuitenkaan.

Kävin kesällä Bulgariassa ja sielläkin on vapaat aukioloajat, se auttaisi alkoholikulttuurin kehittämisessä sivistyneeksi eurooppalaistyyliseksi.

Monilla on se käsitys, että suomalainen humalahakuinen kossunkippaus johtuu 1900-luvulla keksitystä sääntelystä ja rajoittamisesta. Tällainen osoittaa vähäistä historiantuntemusta.

Suomessa ei kasva satoja rypälelajikkeita, joista voisi kehittyä monipuolinen viinikulttuuri. Suomessa ei ole tiheää kyläverkostoa, jonka tavernoissa olisi saanut alkunsa sadat oluttyypit. Suomessa ollaan perinteisesti eletty puolet vuodesta kylmässä, pimeässä ja eristyksissä muista ihmisistä. Siksi täällä on kehittynyt juomakulttuuri, jossa tungetaan mitä tahansa käsiin osuvaa biomassaa pannuun ja keitetään jotain, jonka maulla ei ole niin väliä, kunhan se edes vähän lämmittää ja viihdyttää.

Ehkä asia joskus muuttuu eurooppalaisempaan suuntaan. Tuskin kuitenkaan ihan lähivuosina, eikä ainakaan siten, että matkitaan eurooppalaisen juomakulttuurin ulkoisia puitteita.

Entäs saamatta jäävät verotulot, ja eikös sinultakin voi mennä työpaikka alta, jos näin tehdään?

Uskon vakaasti, etteivät ne rahat käyttämättä jää, jotka nykyään baariviinaan käytetään, vaan ne tuottavat verotuloja jotain muuta kautta. Työllisyystilanteesta sopiikin olla huolissaan, mutta jos sitä halutaan parantaa, toivoisin ensisijaisesti toimenpiteitä jollekin sellaiselle alalle, joka tuottaa jotain muutakin kuin päänsärkyä ja kondyloomatartuntoja.

Minä sain juuri kandin valmiiksi, minä pääsen vaikka politiikkaan töihin, jos nämä hommat loppuvat.

Pekka lukee lehteä 16: Hohhoijaa

Tämä on kahdessadas tässä blogissa julkaistu kirjoitus. Ensimmäisen sataluvun saavuttamiseen meni viisi kuukautta, tähän toiseen taas 16. Ehkä kolmeen sataan päästään jo vuonna 2018. Toivottavasti lukijoiden mielestä edes laatu on pysynyt, vaikka tahti onkin rauhoittunut.

Katsotaan, jos jaksaisi myöhemmin aiheesta jonkinlaisen juhlapostauksen, mutta nyt on asiaakin. Nyt talvella on uutisten seuranta jäänyt vähän vähemmälle kuin tavallisesti. Ei mitään kummempaa syytä, kunhan vain kaiken maailman kiireitä. Oli miten oli, nyt vähän selasin lehdistöä, ja huomasin, että en ole mitään menettänyt. Aivan samoista asioista siellä kirjoitetaan kuin ennenkin. Otetaanpa muutama esimerkki.

Ensiksi feministit ovat edelleen sitä mieltä, että yleinen kauneuskäsitys on seurausta median julkaisemista tyttökuvista, eikä päinvastoin:

1. IL: XL-malli teki historiaa: poseeraa kuulussa uikkarinumerossa

Sports Illustrated -lehdestä ilmestyy vuosittain Swimsuit issue eli uimapukunumero, joka pikaisen vilkaisun perusteella on bikinikatalogin muotoon naamioitu tilaisuus mallimaailman nouseville tähdille edistää uraansa pehmopornolla. Koska lehden aihepiiri muissa numeroissa on urheilu, perinteisesti myös uimapukunumeron tytöt ovat olleet ruumiinrakenteeltaan urheilullisia.

Tänä vuonna ollaan päätetty kokeilla muuta, koska nyt "Maailma on valmis kurvikkaammille bikinivartaloille," ja mukaan on otettu yksi vähän vähemmän kuntosalia nähnyt neito.

Lehden sisäsivuilla poseeraa mallitähti Ashley Graham, 27, joka on julkaisun historian ensimmäinen pluskokoinen malli.

Ennenkin olen marissut kurvikkuuden käyttämisestä synonyyminä lihavuudelle, mutta nyt näyttää siltä, että myös pluskokoisuus on päätynyt yleiseen käyttöön, eikä se jäänytkään siihen yhteen kertaan. Kiertoilmauksenahan tuo on vähintään yhtä huono kuin "kurvikas". Ensinnäkin se on harhaanjohtava, koska oikeasti pluskokoinen nainenhan olisi esim. ko. lehden kansikuvatyttö Hannah Davis:

Tai en tiedä, mutta ainakin minulta nainen saa valtavasti plussaa, jos on tuon kokoinen.

Sanassa on myös erittäin noloa ironiaa, jonka tajuaa, kun huomaa, että McDonaldsissa saa ateriansa isommilla ranskalaisilla ja juomalla, jos sen tilaa pluskokoisena.

Myös naisia sortavissa sovinistipiireissä on vedetty oikea johtopäätös, että aatteellinen oikeaoppisuus täytyy tarkastuttaa feministeillä kaikessa toiminnassa. Toimittaja oli kysynyt Victoria's Secret -mallilta, mitä mieltä hän on väitteistä, että alusvaate-esittelyt tekevät naisista objekteja. Firman pr-miehet säntäsivät väliin ennen kuin malli ehti vastata, ja toimittaja sai valmiiksi suunnitellun vastauksen:

Victoria's Secret kuitenkin kiistää väitteet, joiden mukaan mallit palkattaisiin miesten ihanteiden perusteella. Alusvaatenäytöksen puolustajien mukaan Victoria's Secretin enkelit ovat vahvojen ja voimakkaiden naisten ylistys.

Malli itsehän olisi saattanut esittää vastakysymyksen, että mitä sieniä te olette vetäneet, eikä sellainen olisi ollut hyväksi julkisuuskuvalle.

Jatketaan. Kansanedustaja on palkkakuopassa:

2. IS: Sampsa Kataja valittaa kansanedustajan palkastaan – korvauksineen noin 8000 e/kk

Tyyppi meni eduskuntaan odottaen saavansa rahaa, valtaa, mainetta ja hienon toimiston, mutta ei se mennytkään ihan niin, ja nyt ei enää nappaa.

Ihan hyvä, että lopettaa nuo hommat. Olisi toivottavaa, että eduskuntaan ja ylipäänsä politiikkaan mentäisiin vilpittömästä halusta parantaa asioita, eikä kuppaamaan veronmaksajia. Toki kansanedustajan palkan pitää olla korkeahko monista syistä, mutta on se nyt jumalauta, jos ei kahdeksalla tonnilla pärjää.

Varsinkaan kokoomuslaista edustajaa ei tule ikävä ainakaan niin kauan kuin puolue johtaa maata samalla tyylillä kuin vaatekauppaa, että kaikki on saatava myytyä ennen kuin se menee pois muodista. Tilalle tosin tulee kuitenkin vain kepulaisia ja demareita, joten sinänsä aivan sama.

Pilke silmäkulmassa olen sanonut, että kansanedustajalla pitäisi olla se palkka, mikä oli aikaisemmalla työuralla, että viitsisi ottaa nämä haittapuolet mukaan, kun siirtyy huonopalkkaiseen, määräaikaiseen työhön.

Pilke silmäkulmassa voisin heittää sellaisen vastaehdotuksen, että kansanedustajien palkat sidottaisiin kansan mediaanituloihin. Sitten voisi olla ihan konkreettistakin tahtoa saada talous nousuun.

Sitten viikon allahuakbariin, joka tulee tällä kertaa Tanskasta:

3. HS: Uutiskooste Tanskan terrori-iskusta

Eipä tässä mitään uutta. Joku väitti muslimeja väkivaltaisiksi, ja siitä joku muslimi loukkaantui taas niin, että päätti todistaa väitteen vääräksi tappamalla kaikki.

Lopputuloskin on sama vanha. Julistetaan suureen ääneen, että täällä uskotaan sananvapauteen, tuumaakaan ei anneta periksi, terroristien kanssa ei neuvotella, mutta eiväthän kaikki muslimit kannata terrorismia, toivottavasti äärioikeisto ei nyt tee mitään, anteeksi, mutta minä sentään olen Charlie eikä mediaa voi vaientaa. Laitetaan nyt kuitenkin kaikki loukkaava vähäksi aikaa piiloon, ettei kukaan provosoidu.

Ainoa, mikä tässä nyt oli maininnanarvoista, oli se, että ilmeisesti pyhä soturi ampui sarjatuliaseella useamman lippaallisen, eikä saanut hengiltä kuin yhteensä kaksi ihmistä kolmessa kohteessa. Tämä toi mieleen vanhan klassikkokuvan:

Hesari myös toteaa tiukkaan sävyyn, että "Sanavapaudesta[sic] ei esitetä anteeksipyyntöä terroristeille," mutta muistaa onneksi huomauttaa, että:

Pohjois-Euroopan edelleen verisimmän terrori-iskun tekijä on norjalainen Anders Behring Breivik.

Olisikin muuten saattanut päästä unohtumaan, kun siitä kuulee niin harvoin. Breivikiin viittaaminen vain herättää pari ihmetyksenaihetta:

1. Miksi näissä aina valitaan vertailualueeksi Eurooppa tai Pohjoismaat, eikä koko maailmaa, jossa muslimit menisivät heittämällä kärkeen WTC-iskullaan?

2.  Miksi tässä yhteydessä laadullinen tarkastelu olisi mielekkäämpää kuin määrällinen? Breivikin iskusta on jo 3,5 vuotta, ja se on edelleen ainoa esimerkki äärioikeistolaisesta terrorismista, jonka kukaan osaa terrorismiväittelyssä mainita, kun taas maailmanlaajuisen uutiskynnyksen ylittäviä muslimi-iskuja tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa. Se, että muslimit tarvitsevat keskimäärin parikymmentä iskua päästäkseen samoihin ruumislukuihin kuin Breivik, ei kerro mitään muuta kuin sen, että norskit ovat aikaansaavaa porukkaa, kun taas muslimit eivät osaa kunnolla edes sitä ainoaa erikoisalaansa.

Lopuksi, idiotismia löytyy edelleen sellaistenkin kansalaisten keskuudesta, jotka eivät lukeudu feministeihin, poliitikkoihin tai hihhuleihin:

4. IL: Pikaruokaloiden itsepalvelu jakaa suomalaisia - kenen joukoissa seisot?

Mäkkärissä ja vastaavissa on tarkoitus ruokailun lopuksi kantaa tarjotin roskikselle. Pääsääntöisesti se ei aiheuta lisävaivaa, koska roskis on yleensä muutenkin matkan varrella ulko-ovelle, mutta silti puolet kansasta onnistuu tekemään tästäkin periaatteellisen ihmisoikeuskysymyksen. Kuulemma ravintolassa maksetaan palvelusta, ja siksi ei pitäisi joutua kaiken muun vaivan lisäksi siirtämään sata grammaa painavaa muovi- ja paperikasaa viittä metriä.

Juuri tällainen jumalaton itsetarkoituksellinen luupäisyys syö uskoani ihmiskuntaan paljon enemmän kuin mikään terrorismi. Terrorismilla sentään on jokin selkeä päämäärä, kuten vääräuskoisten hävittäminen tai sosialistinen diktatuuri tai mitä näitä nyt on. Tässä ei ole muuta päämäärää kuin olla laiska ja itsekeskeinen mulkku koska minullaonoikeus ja muttakunmähaluun.

Menkää johonkin michelintähtipaikkaan, jos ei pikaruokaloiden konsepti kelpaa. Kyllä niitä vaihtoehtoja on.

Eipä tässä muuta. Voisi vielä mainita, että Ukrainan tulitauko horjuu, koska sopimusta tehdessä "ei otettu huomioon sodan logiikkaa," koska eihän siinäkään ole mitään uutta tai sellaista, mitä en olisi voinut kertoa jo etukäteen, mutta eiköhän tämä jo tältä erää taas riitä.

Näin teet kansanmurhan

Edellisessä numerossa listasin kymmenen mielestäni kauneinta laulajatarta, mutta tähän mennessä heistä vain yhden virallinen fanikerho on noteerannut tekstini foorumillaan. Kyseessä on saksalaisneito Lena. Harmi vain, etten jaksa tehdä tunnuksia foorumille päästäkseni näkemään, miten tekstiini on reagoitu ja ovatko saksalaiset ylipäätään saaneet siitä mitään tolkkua. Noh, tiedänpä ainakin, kuka noista kymmenestä on tästä lähtien lempparini.

Sitten asiaan. Kuten olen tainnut mainita, olin joskus hurjassa nuoruudessani teekkari. Sen jäljiltä humanistisia ajatteluprosessejani rasittaa riippakivenä edelleen jonkinlainen tieteellisten menetelmien ja objektiivisuuden tarve. Tämä ilmenee esim. siten, että mielestäni hypoteesit pitää todistaa kokeellisesti, ennen kuin niitä voi ruveta julistamaan totuutena.

Kaikissa piireissä ei ajatella näin, vaan voi käydä kuten marraskuussa käsittelemissäni putinis... eikun pasifistipiireissä, joissa todetaan maanpuolustuspolitiikasta ilman empiiristä dataa, että:

Mikäli käy niin ikävästi ja epäuskottavasti, että Putin ratsastaa karhulla ja tankeilla rajan yli, rypälepommit eivät tule Suomea pelastamaan. Maamme mahdollisuus onkin diplomatiassa ja luottamuksessa kansainväliseen oikeuteen ja aseliennytykseen - ei sen vastustamisessa.

Itse olin eri mieltä, mutta ei siitä sen enempää. Nythän on Ukrainassa tarjoutunut tilaisuus kansainväliselle oikeudelle näyttää kyntensä ja testata käytännössä, kumpi on oikeassa. Kansainvälisen oikeuden sisäpiirissä kilpailevia näkemyksiä kannattavat Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, jonka mielestä:

Venäjältä saadun aseavun vuoksi separatistien aseet ovat Ukrainan armeijan aseita uudenaikaisempia, minkä takia Ukraina häviää osapuolten käymissä taisteluissa.

...ja Saksan valtakunnankansleri Angela Merkel, joka sanoo:

Saksa ei aio antaa Ukrainalle aseellista apua taistelussa Venäjä-mielisiä separatisteja vastaan. Saksa keskittyy diplomaattisen ratkaisun saavuttamiseen Ukrainan konfliktissa.

Koska näistä kahdesta Merkel on se, jonka sanalla on ylipäänsä jonkinlaista painoarvoa, Saksan malliin tullaan näillä näkymin etenemään.

Toistaiseksi diplomatialla, kansainvälisellä oikeudella ja aseliennytyksellä ollaan saavutettu se, että kun aikaisemmin separatistit riehuivat Itä-Ukrainassa Venäjän tukemina ja Putin puhui ukrainalaisista fasisteista Venäjän mediassa, nyt separatistit riehuvat Itä-Ukrainassa Venäjän tukemina ja Putin puhuu ukrainalaisista fasisteista länsimaisessa mediassa.

Aseellisen avun vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että apu saattaisi provosoida Putinia ja saada Venäjän hyökkäämään, ja että jos ollaan tarpeeksi hiljaa, ehkä Putin menee pois. Ehkä ajatellaan, että ennen pitkää Putin kyllästyy sotimaan, jos kukaan ei suostu sotimaan häntä vastaan. Todellisuudessahan sotaan ei tarvita kahta sotivaa osapuolta, vaan riittää, että toinen osapuoli sotii ja toinen käpertyy sikiöasentoon vikisemään (tai aseiden puutteessa joutuu tyytymään räkimiseen ja kivien heittelyyn). Tällaisesta sotimisen erikoismuodosta käytetään termiä "kansanmurha".

Mutta kokeellisista todisteistahan minun piti puhua. Tällaista yksipuolista kansainvälistä oikeutta ollaan kokeiltu aikaisemmin ihan lähiaikoina eikä edes kovin kaukana, nimittäin Bosniassa 90-luvulla.

Taisin asiasta puhuakin jo hiljattain, mutta homma lähti käyntiin siitä, että bosniakit eivät halunneet jäädä alivoimaiseksi vähemmistöksi serbipainotteiseen hajoavaan Jugoslaviaan, vaan julistautuivat itsenäisiksi. Päätös ei ollut yksimielinen, koska Bosnian väestöstä lähes puolet oli serbejä, joten he vuorostaan kapinoivat, ja syttyi sisällissota, jossa molemmat osapuolet yrittivät siivota haltuunsa saamansa alueet vastapuolen edustajista keinolla millä hyvänsä.

Kansainvälistä oikeutta vaadittiin puuttumaan asiaan, ja kyllähän se puuttuikin, nimittäin diplomatian ja aseliennytyksen hengessä. Aseiden vienti Bosniaan kiellettiin, koska eihän ilman aseita voi sotia. Käytännössä aserajoitus kuitenkin koski vain bosniakkeja, koska serbit saivat kaiken tarvitsemansa kaluston Serbialta. Nyt voittekin kotitehtävänä pohtia, tuoko 90-luvun Bosnian mainitseminen ensimmäisenä mieleen:

A) Historian ensimmäisen sodan, joka tyssäsi taisteluvälineiden puutteeseen,

vai

B) Euroopan tuhoisimman kansanmurhan 2. maailmansodan jälkeisenä aikana?

En nyt väitä, että nykyisellään Itä-Ukrainan tilanne väistämättä kehittyy kansanmurhaksi, mutta parhaansa Merkel ja muut länsieurooppalaiset tekevät, että olosuhteet sille olisivat ihanteelliset.

Aiemmin mainitsemani Mount&Blade-pelin jatko-osassa With Fire and Swordissa voi halutessaan mm. ampua musketilla ukrainalaisia marjanpoimijoita.

Aseellisella avulla kansanmurhat sun muut jäynät voitaisiin, jos nyt ei kokonaan estää, niin ainakin minimoida. Ja jos neuvottelulinjalla halutaan jatkaa, siinäkin on suurta etua, jos sanojen takana on rautaa painona. Voi olla, että Putin närkästyy aseavusta, mutta ei se pelkällä kauniilla pyynnölläkään lopeta.

Sekin on kokeellisesti tutkittu jo aiemmin. Jos ette usko, kysykää Neville Chamberlainilta. Historia muistaa hänet brittien pääministerinä, joka myötäili Hitlerin aluevaatimuksia 30-luvun lopulla ja onnistui siten turvaamaan Euroopan rauhan omana aikanaan.

Kauneimmat laulajattaret

Muutama kuukausi sitten kirosin, kun ABC poisti valikoimastaan megapekonihampurilaisen. Olin kovasti näreissäni ja henkilökohtaisesti loukkaantunut, ja ihmettelin, miten suhteemme kestää tällaisen myrskyn. Keskiviikkona kuitenkin kävi ilmi, että megapekonin poisto oli ollut vain aprillipila, sillä sen paikalle valikoimaan oli nyt lanseerattu sellainen tuote kuin mahtipekoni. Siinä on pekonin alla kolme pihviä päällekkäin.

Well played, ABC. Haksahdin jäynään täysin. Ei se mitään. Torstaina ei sitten tarvinnutkaan syödä varsinaista lämmintä ateriaa lainkaan. Vähän iltapalaksi viskillä terästettyä proteiinijuomaa vain.

Mutta asiaan. Viimeksi oli puhetta näteistä naisista ja ajattelin, että jatkettaisiin samalla teemalla. Vuosi sitten listasin mielestäni kauneimmat TV-näyttelijättäret, mutta jätin muut julkkikset pois laskuista toisaalta siksi, ettei lista paisuisi liikaa, mutta ennen kaikkea siksi, että voisin myöhemmin tehdä vastaavia listoja lisää.

Tällä kertaa vuorossa on kymmenisen kauneinta laulajatarta, jotka tähän hätään tulevat mieleeni. Musiikkinäytteillä ryyditettynä, totta kai.

Edellistä listaani kritisoitiin siitä, että se oli pahasti keskittynyt Hollywoodiin. Se on ihan totta, koska Amerikan ulkopuolelta tulee hyvin harvoin katsomisenarvoisia sarjoja, ja vaikka tulisikin, niiden näyttelijävalinnoissa keskitytään näyttelytaitoihin ym. turhanpäiväiseen ulkonäön sijasta. Musiikkibisneksessä sen sijaan Amerikassa ollaan viime vuosina menty enenevissä määrin tällaiseen:

...joten ymmärtänette, että tässä listassa amerikkalaiset ovat aliedustettuina. Tietenkään listalleni ei kukaan pääse myöskään pelkän ulkonäön siivittämänä, vaan pääosassa on edelleen hyvä musiikki. No niin, katsotaanpas.

Otetaan ensiksi korealainen Hyuna. Tämä lista ei sitten ole missään paremmuusjärjestyksessä, koska eihän naiskauneutta voi sellaiseen laittaa. Tai voisi kai, mutta se ei ole kohteliasta.

Korealaisessa musiikkimaailmassa pyörii muutenkin paljon nättejä naisia. Joku voisi moittia heitä siitä, että he kaikki näyttävät samalta, mikä johtuu osaltaan genetiikasta ja toisaalta erityispiirteitä korostamisen sijaan peittelevästä meikkaustyylistä, mutta siihen voi vastata, että ainahan nimenomaan kehoitetaan olemaan sörkkimättä asioita, jotka toimivat.

Sitten ranskalainen poppiprinsessa Alizée:

En ymmärrä tuosta mitään, ja muutenkin ranska on yksi maailman rumimmista kielistä, mutta oikein miellyttävää tuota on kuunnella.

Sitten ranskalaisten rakkaan naapurimaan Saksan kaksinkertainen euroviisuedustaja Lena Meyer-Landrut:

Hänen lavaliikehdintänsä muistuttaa enemmänkin vessajonossa kärvistelyä kuin tanssimista, mutta sehän pätee nykyään oikeastaan kaikkeen tanssimiseksi kutsuttuun, joten en kiusaa häntä asiasta sen enempää.

Sen sijaan jatketaankin Venäjälle, joka onkin kaikissa yhteyksissä tunnettu kauniista naisistaan. Sieltä ensiksi Zhanna Friske:

En ole nähnyt, mutta kuulemma hän myös näyttelee mainion Yöpartio-kirjan elokuvaversiossa. Sitten hänen maannaisensa Sati Kazanova:

Tarkkaan ottaen hän ei ole venäläinen, vaan kuuluu maan adygei-vähemmistöön, joskin Venäjällä nämä kansallisuus- ja etnisyysasiat ymmärretään vähän eri lailla kuin lännessä. Tuon videon olen linkittänyt ennenkin, mutta tuskin ketään haittaa.

Jotain englanninkielistä välillä. Kanadalainen Shania Twain:

Slovenialaista musiikkia olen linkittänyt enemmän kuin heidän väestöosuutensa edellyttäisi, mutta minkäs sille mahtaa. Tanja Žagar:

Slovenialaisia musiikkimakuni huvittaa, koska tällainen on siellä suunnilleen samassa asemassa kuin iskelmä Suomessa. Eräskin totesi, että tällaista musiikkia on mukava katsella, joskaan ei kuunnella. Toinen vielä, Saša Lendero:

Tämän naisen musiikin soidessa yleensä tuvan puolelta huudetaan, että hänen äänensä on liian hilpeä, mutta minä tykkään. Yleensäkään emäntä ei pidä slovenialaisesta musiikista, koska kyseisessä kielessä hänen etunimensä tarkoittaa hullua, ja ymmärrettävästi häntä hermostuttaa kuulla nimensä mainittavan jossain, josta ei muuten saa mitään tolkkua.

Täytyypä laittaa jotain suomalaistakin. Kauneinta laulajaa miettiessä päällimmäisenä mieleen tulee Kirsi Ranto:

Vielä yksi. Kenetköhän keksisi... no, vaikka Romanialainen Inna. Yleisesti ottaen hänen musiikkinsa ei edusta sellaista genreä, jota pystyisin kuuntelemaan ilman työperäisen PTSD:n oireilua, mutta tämä kappale on jotenkin kiva:

Siinäpä se. Laitetaan vielä loppuun bonukseksi eräs toinenkin venäläissävytteinen video, jonka olen linkittänyt jo aikaisemmin, mutta joka sopii päivän teemaan:

Bimboilun MM-kisat

Maanantai-iltana tein olohuoneessa pientä punttitreeniä ja katsoin siinä aikani kuluksi nauhalta pari jaksoa 24:ä. Toisen loputtua minulla oli tekemättä enää vain yksi vatsalihassarja, joten en viitsinyt aloittaa kolmatta jaksoa, vaan katsoin, tulisiko TV:n puolelta mitään siedettävää.

Eihän sieltä nykyään tapaa sellaista tulla, pelkkää realityä vaan, enkä usko, että yksikään psykiatri suosittelisi minulle mitään sellaista ohjelmaa, jossa esiintyy ihmisiä omina itseinään. Annetuista vaihtoehdoista päädyin sitten katsomaan Miss Universum -kisoja, koska siinä sentään on nättejä tyttöjä. Eihän minun ollut tarkoituskaan olla TV:n ääressä enää kuin 5-10 minuuttia.

Jos ajoitukseni olisi ollut parempi ja olisin osunut uimapukukierrokselle, hyvä tuuleni olisi säilynyt, eikä tätä kirjoitusta olisi koskaan syntynyt. Mutta ei. Liityin kanavalle juuri ennen kuin tuomarit päästettiin esittämään kiperiä, ajatusmaailmaa paljastavia kysymyksiä viidelle jäljelläolevalle finalistille.

Vastauksia kuunnellessani tuli väkisinkin mieleen, että onkohan niillä säännöissä joku yläraja sallitulle älykkyysosamäärälle. No joo, ymmärrän, että lavalla saattaa jännittää ja samalla pitää vielä keskittyä hymyilemään viehkeästi sekä seisomaan vatsa sisässä ja tissit tanassa, joten ei välttämättä ajatus juokse normaaliin tahtiin, mutta silti. Katsotaanpas, mitä tytöt puhuivat:

Ensin oli Amerikan tyttö Nia. Häneltä kysyttiin:

Jos saisit 30 sekuntia aikaa lähettää viestin kansainväliselle terroristille, mitä sanoisit?

Ja vastaus kuului:

Sanoisin vain, että Miss USA:na voin aina lähettää toivon, rakkauden ja rauhan viestin, joten tekisin parhaani levittääkseni sitä viestiä heille ja kaikille muillekin maailmassa.

Onhan se virkistävää, että missi puhuu maailmanrauhasta, koska yleensähän heiltä on totuttu kuulemaan vain valloitussodista ja vähemmistöjen joukkotuhonnasta, mutta vähän ympäripyöreäksi tajunnanvirraksi jää. Olisi hän nyt samalla vaivalla voinut edes kertoa, mikä se mainittu viesti tarkkaan ottaen on. Oikea vastaus olisi ollut:

Kysyisin, että oletteko te aivan vajaita? Katsokaa yhteiskuntianne. Mitään ei saa tehdä, eikä rahaa ole kuin diktaattorilla. Kaikkea varjostaa tulevaisuuden epävarmuus ja väkivallan pelko. Sitten katsokaa niitä yhteiskuntia, joita vastaan hyökkäätte. Niissä köyhyys tarkoittaa sitä, että TV:n kantamiseen ei tarvita kahta ihmistä eikä se ole edes ultra-HD. Miettikää asioita järjellä. Pohtikaa, mitä he ovat tehneet paremmin. Sitten ottakaa mallia riehumisen sijasta.

Nätti neitohan hän oli, joten terävämmällä vastauksella hänellä olisi voinut olla saumaakin. Sitten oli vuorossa miss Alankomaat, Yasmin, jolta kysyttiin näin:

Mikä on suurin muutos, jonka haluaisit nähdä nuorissa naisissa seuraavan sukupolven aikana?

Kun tyttö oli tajunnut kysymyksen jo toisen kysymiskerran jälkeen (ei ollut hänen vikansa, vaan noiden tuomareiden mongerruksen tulkitseminen tuottaa vaikeuksia itse kullekin), hän vastasi näin:

Olen lapsiprostituution lähettiläs, ja, öö... haluan, että lapsiprostituutio loppuu. Eli sitä minä haluan seuraavalle sukupolvelle.

Täytyy sanoa, että "lapsiprostituution lähettiläs" on kyllä aika pirun korrekti titteli. Näyttää hyvältä käyntikortissa ja CV:ssä. Minkähänlainen vaakuna niillä on lähetystön ovessa? No mutta irvailut sikseen, sinänsähän vastaus oli ihan hyväksyttävä, vaikka sen sanallinen muotoilu olikin hiomatonta. Arvostan suuresti myös sitä, että hän painotti vastustavansa nimenomaan lapsiprostituutiota, eikä prostituutiota ylipäänsä.

Sitten Diana Ukrainasta. Ukrainassahan tunnetusti asuvat maailman kauneimmat naiset. Häneltä kysyttiin:

Jos voisit poistaa uimapukukierroksen Miss Universum -kisasta, poistaisitko? Miksi, tai miksi et?

Kun tulkki oli esittänyt kysymyksen venäjäksi, neito vastasi:

Se riippuu tilanteesta. Jos se tehdään hyvällä maulla, niin miksi ei? Tunnen oloni mukavaksi missä pukineissa tahansa.

Luulenpa, ettei kysyjä tarkoittanut kilpailijan henkilökohtaista uskoa kykyihinsä uimapukukierroksella, vaan varmaan viittasi yleisemmin niihin väitteisiin, että sellainen esineellistäminen ja seksualisoiminen on liian mautonta näin fiiniin tapahtumaan. Oikeampi vastaus olisi ollut:

Missikisoissa on lähtökohtaisesti kyse siitä, että pannaan eukot riviin ja rankataan ne paremmuusjärjestykseen pärstäkertoimen mukaan. Ei se siitä sen syvällisemmäksi muutu, vaikka uimapukukierros poistettaisiinkin. Kaunis vartalo on oleellinen osa kaunista naista, ja kun nyt kerran kauneuskilpailuissa ollaan, pitää sitäkin esitellä asiaankuuluvissa määrin.

Jos jokin kierros pitää poistaa, suosittelisin tällaista, jossa ehdokkaat voivat pilata antamansa hyvän vaikutelman typerillä möläyksillä. Tähän väliin voitaisiin ottaa Donald Trumpin, kisojien oikeuksien omistajan, näkemyksiä kauneuden merkityksestä. Lyhyt klippi on kohdassa 2:14 seuraavassa videossa:

On se kova äijä. Toiseksi kovin koko videossa. (Jos haluat nähdä kovimman, hänen osuutensa alkaa kohdasta 1:42.) Jatketaan. Neljäntenä vuorossa on Jamaikan edustaja Kaci, jolta kysyttiin:

Yksi kolmesta naisesta kokee väkivaltaa elämänsä aikana. Mitä voidaan tehdä tuon luvun pienentämiseksi?

Vastaus oli, että:

Rikos on globaali ilmiö. Se ei vaikuta vain yhteen kansakuntaan, ja meidän, maailman ihmisten, tulisi työskennellä yhdessä estääksemme sen nyt. Kiitos.

Ennustan tälle naiselle loistavaa uraa politiikassa. Ei voi kuin ihailla, kuinka joku onnistuu saamaan raikuvat aplodit vastaamalla kysymykseen, jota ei esitetty, ja siihenkin niin epämääräisesti, ettei voida olla varmoja, vastattiinko siihenkään. Toisaalta, olihan tuo sen verran hankala kysymys, että siihen nähden hän suoriutui hienosti. Vähän epäreilua, että yhdeltä kysytään, onko jees keikistellä bikineissä missikisoissa, ja toista vaaditaan ratkaisemaan siltä seisomalta kokonainen rikoskategoria. Ehkä periaatteessa oikeampi vastaus olisi ollut:

Laitetaan naisia hakkaavat miehet vankilaan, jossa ne voivat sitten hässiä toisiaan, jos kerran naiset eivät sen vertaa kiinnosta, että malttaisivat olla hakkaamatta niitä.

...mutta tuolla ei välttämättä olisi irronnut kovin hyviä tuomaripisteitä. Lopuksi ääneen pääsee Kolumbian kaunein nainen Paulina, jolta tulkin välityksellä kysyttiin:

Sinulta varmaan kysytään kaiken aikaa, että mitä miehet voisivat oppia naisilta, mutta minä haluaisin tietää: mitä naiset voisivat oppia miehiltä?

Tähän hän vastasi, että:

Uskon, että on vielä olemassa miehiä, jotka uskovat tasa-arvoon, ja olen sitä mieltä, että se on asia, jonka naiset voisivat oppia miehiltä.

Nyt täytyy sanoa, että tätä vastausta kuunnellessa purkka pysähtyi. Tämä on suorastaan nerokas. Tälle minäkin olisin aplodeerannut ja kuvitellut mielessäni, kuinka feministeiksi itseään väittävät telaketjuttaret tukehtuvat raivoonsa. Voi toki olla, että kulttuuritaustansa pohjalta hän tarkoitti jotain muuta, mutta aivan sama.

Tämä tyttö myös voitti koko kisan. Tämän kysymys&vastaussession jälkeen mikä tahansa muu olisikin ollut oikeusmurha ja kohdistanut tuomareihin vakavia epäilyjä korruptiosta ja/tai seksuaalisesta devianssista.

Nyt esitänkin sellaisen vetoomuksen, että jos missikisoja ylipäänsä pidetään jatkamisen arvoisena perinteenä, niin niissä päätettäisiin, kilpaillaanko siellä pelkän ulkonäön perusteella, vai etsitäänkö siellä täydellistä naista, joka on vaikuttava niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos keskitytään vain ulkonäköön, toivoisin, ettei heitä kiusattaisi asiaankuulumattomilla ja turhan vaikeilla kysymyksillä; ja jos älynlahjatkin pyritään ottamaan huomioon, olisi kiva, jos asiaan kiinnitettäisiin jotain huomiota jo alkukarsinnoissa, ettei finaalissa sitten tulisi ikäviä yllätyksiä.

Mutta joo. Kävin kisojen kotisivuilla katsomassa, millaista leidiä siellä oli tarjolla, ja jos olisin minä ollut tuomarina, kisan olisi voittanut joko Egyptin Lara Debbane:

...tai sitten Liettuan Patricija Belousova:

Erikseen vielä kunniamaininta Meksikon edustajan Josselyn Garciglian vatsalihaksille:

En tiedä, miten tämä kolmikko olisi vastannut tuomareiden kysymyksiin, enkä kyllä oikeastaan haluakaan tietää. Illuusioni saattaisi särkyä.

Kouluessee suomalaisista

Tässä kuussa blogini näyttää taas lipsahtaneen ihan hommafoorumiksi. Suurin osa lukijoistani ei pitäne sitä pahana asiana, mutta itseäni asia harmittaa, koska en blogia perustaessani halunnut kirjoittaa pitkiä manifesteja kurttuotsaisista aiheista, vaan paremminkin kuulua kategoriaan "muu, mikä". Niinpä kevennys tai jonkinlainen vastapaino on paikallaan. Myöskään minulla ei ole kandityön lähestyvän deadlinen takia aikaa syväluotaavaan laatujournalismiin, joten pitää laittaa joku täytekirjoitus, joka on jo ennestään pääosin valmis eikä vaadi paljoa aikaa tai ajatustyötä.

Tähän alkuun varoitus, että jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa ironiaa tai olet muuten vaan herkästi närkästyvää sorttia, suosittelen jättämään tämän tekstin väliin. Ettei tänne tulo olisi ollut aivan turha klikkaus, voit lukemisen sijaan vaikka ihailla viehättävää assistenttiani Dianaa:

No niin. Ulkomaankielen toisen vuosikurssin kirjassa oli kotitehtävä, että pitäisi tehdä lyhyt kirjoitelma oman kotimaansa eri alueista, niillä asuvista ihmisistä ja siitä, millaisia stereotypioita vierasmaakuntalaisia kohtaan maassa tunnetaan. Opettaja antoi tämän tehtävän suurella innolla, koska oli itsekin ulkomaalainen eikä ollut asunut Suomessa kuin pari vuotta, ja oli kovasti utelias kuulemaan, millaista porukkaa täällä on vaarana tulla vastaan.

Silloin hyvin harvoin, kun ehdin/muistan/jaksan tehdä läksyt, yritän tehdä ne huolella, enkä siksi tyytynyt pelkkään puolikkaaseen A5:een, jossa listataan, että savolaiset ovat puheliaita ja pohjalaiset eivät. Varsinaista arvosanaa ei annettu, mutta vastaanotto ja palaute oli erityisen positiivinen niin opettajalta kuin opiskelijakollegoiltakin. Tämä teksti tuli mieleen, kun opettaja tässä taannoin naureskellen muisteli sitä, vaikka sen kirjoittamisesta on jo kohta pari vuotta. Ajattelin nyt laittaa sen suomennettuna tänne:


Suomalaisista

Suomi jakautuu moneen osaan, joista jotkin ovat erikoisia ja mielenkiintoisia, ja toiset eivät niinkään. Tässä mielessä suomalaiset ovat samanlaisia kuin valtionsa. Nyt aion kertoa, en stereotypioita, vaan totuuden suomalaisista.

Ensin, menkäämme Lappiin (1). Siellä asuvat lappalaiset; alkuasukkaat, joilla on oma omanlaisensa kulttuuri ja kieli, ja joiden pääelinkeino on porojen kasvatus. Lappi on erittäin harvaan asuttu ja joskus siellä voi olla vaikeaa kohdata muita ihmisiä. Siksi lappalaiset saattavat naida poroja.

Tyypillisiä lappalaisia.

Lappalaiset ovat hyviä bisnesmiehiä ja heillä on monta erinomaista laskettelukeskusta, joissa rikkaat suomalaiset voivat käydä; köyhät joutuvat matkustamaan alpeille. Syksylläkin Lappi on miellyttävä paikka retkeilylle ja telttailulle, mutta ei kesällä, koska silloin siellä on liikaa ihmisiä syöviä ötököitä. Kun olin armeijassa, meillä oli pari kertaa sotaharjoitus Lapissa Rovajärvellä, joka on suuri tykistön ampumaharjoitusalue. Joskus kun ammuimme tykeillä, lappalaiset veivät tahallaan poronsa maalialueelle, koska jos poro kuolee sotaharjoituksessa, valtio maksaa siitä korvauksia enemmän kuin mitä Lappalaiset poron myymisestä saisivat. Kaikki lappalaiset ajavat uusilla isoilla Mercedes Benzeillä.

Leirielämää Lapissa.

Lapin suurin kaupunki on Rovaniemi n. 60 000 asukkaalla. Saksalaiset polttivat sen sodassa, ja nykyään jos tapaamme saksalaisia, tykkäämme sytytellä tulitikkuja heidän nenänsä edessä ja hokea "Rovaniemi". Heitä alkaa pelottaa, ja se on hauskaa.

Lapista etelään on Pohjois- (2) ja Keski-Pohjanmaa (3). Ne ovat oikeastaan savolaisten siirtokuntia, eikä minulla ole mitään erikoista, mitä osaisin niistä sanoa. Pohjois-Pohjanmaan suurimmassa kaupungissa, Oulussa, on paljon informaatioteknologian alan yrityksiä, ja siksi siellä voi tavata paljon nörttejä.

Yöelämää Oulussa.

Pohjois-Pohjanmaasta itään on Kainuu (4). Perinteisesti siellä ei ole ollut mitään muuta kuin metsää, mutta nykyään siellä on myös kaivosten aiheuttamia saasteita. Suuret metsät ovat oikein hyödyllisiä Kainuun elinkeinoelämälle; Suomessa on laitonta valmistaa alkoholia ilman lupaa, mutta Kainuussa se on mahdollista, koska metsissä on helppoa piileksiä. En ole koskaan tavannut ketään kainuulaista. Pohjois-Karjala (5) on vähän niin kuin Kainuu.

Kainuussa ei ole mitään.

Seuraavaksi Pohjois- (6) ja Etelä-Savo (7). Muut suomalaiset ovat tunnettuja rehellisyydestään ja suoruudestaan, mutta savolaiset eivät ole sellaisia. He ovat kieroja, ja siksi heistä tulee usein menestyksekkäitä poliitikkoja ja/tai talousrikollisia. Savo on harvaan asuttu, mutta silti he levittäytyvät länteen Pohjanmaalle. Koska he asuvat idässä lähellä Venäjää, heidän murteessaan on paljon venäläisvaikutteita.

Savolainen talousrikollinen.

Keski-Suomi (8) on alue, jossa sekoittuvat kaikki Suomen heimot, eikä sikäläisillä ole omia erikoispiirteitä.

Minä olen Etelä-Pohjanmaalta (9). Olen onnekas, koska se on Suomen paras osa. Ihmiset siellä ovat vähän itsepäisiä, mutta se ei haittaa, koska he ovat aina oikeassa. Heillä on aina puukot mukana, ja kun he ovat kännissä, he saattavat tapella niillä. Tämä on tavallista varsinkin häissä ja muissa suurissa juhlissa. Siksi muut suomalaiset pitävät eteläpohjalaisia väkivaltaisina, mutta se ei pidä paikkaansa; sieltä on väkivaltaiset jo kauan sitten tapettu.

Eteläpohjalaiset häät.

Heidän murteessaan on paljon sanoja ruotsin kielestä. Se on outoa, koska he vihaavat ruotsalaisia. Ainoa kansallisuus, jota he vihaavat enemmän kuin ruotsalaisia, on venäläiset, eikä ulkomaalaisten välttämättä kannatakaan mennä sinne, koska heitä saatetaan luulla venäläisiksi.

Tyypillinen eteläpohjalainen.

Työttömyys ei ole siellä aivan yhtä suuri ongelma kuin muualla, koska sikäläiset ovat yritteliäitä. Jos heillä ei ole työtä tai maatilaa, he perustavat firman. Siksi he vihaavat myös kommunisteja.

Etelä-Pohjanmaalla on myös maailman kauneimmat maisemat.

Yleensä kun puhumme Pohjanmaasta, tarkoitamme Etelä-Pohjanmaata, mutta on myös maakunta nimeltä Pohjanmaa (10), joka aikaisemmin oli osa Etelä-Pohjanmaata. Siellä ihmiset puhuvat ruotsia, ja he saivat oman maakuntansa siksi, koska senaikainen pääministeri tykkäsi ruotsinkielisistä. Suomen etelärannikon ruotsinkieliset eivät tietenkään saaneet mitään, koska siitä ei olisi ollut kiusaa eteläpohjalaisille.

Itse asiassa ruotsinkieliset hallitsevat Suomea niin laajalti, että he ovat voineet järjestää erilaisia etuoikeuksia itselleen. Esimerkiksi heidän on helpompi päästä yliopistoon kiintiöiden ansiosta, ja suomalaisten täytyy opiskella ruotsia. Ruotsalaiset ovat rikkaita ja paljon paremman näköisiä kuin suomalaiset. Jos ruotsinkieliset miehet haluaisivat hurmata kaikki suomenkieliset naiset, se olisi helppoa, mutta onneksi he ovat kaikki homoseksuaaleja.

Tyypillisiä ruotsinkielisiä.

Seuraavaksi Pirkanmaa (11). En tiedä mitään sen maaseudusta, mutta suurin kaupunki, Tampere, on tunnettu kahdesta asiasta. Ensimmäinen on huumori: monet hyvät koomikot ja huumoriryhmät ovat kotoisin Tampereelta. Toinen on kommunismi: yritimme tappaa kaikki kommunistit jo vuonna 1918, mutta vielä paljon jäi jäljelle. Tamperelaiset tykkäävät syödä verestä tehtyä makkaraa. Se kuulostaa oudolta, mutta se on itse asiassa oikein herkullista.

Tamperelaista huumoria.

Satakunta (12) on hyvin outo paikka. Mitä muuta voisi odottaa maakunnalta, jonka nimi on "satakunta" vaikka siellä ei ole kuin kaksikymmentä kuntaa? Sen suurin kaupunki, Pori, on tunnettu suuresta jazz-festivaalista ja Suomen suurimmasta uimarannasta. Armeijassa tutustuin moniin porilaisiin, ja he kaikki olivat päästään vialla. Älkää koskaan menkö sinne.

Suomen lounaiskulmassa on Varsinais-Suomi (13), joka sai nimensä siksi, koska se oli ensimmäinen Suomen osa, jonka ruotsalaiset löysivät. Sen suurin kaupunki on Turku, ja kaikki muut suomalaiset, etenkin tamperelaiset, vihaavat turkulaisia. En oikein ymmärrä miksi, koska kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet mukavia. En ole koskaan käynyt Turussa, joten en tiedä, jos he käyttäytyvät kotonaan toisin. Sanotaan, että Turussa on Suomen kauneimmat naiset. En tiedä, mutta varmaa on, että 100 %:lla turkulaisista on puhevika.

Turkulaisen miehen keittiö.

Hämeellä on kaksi osaa: Kanta-Häme (14) ja Päijät-Häme (15). Ihmiset ovat siellä hitaita, pohdiskelevia ja sitkeitä, tai ainakin hitaita. He pitävät maanviljelystä.

Neuvostoliitto vei sodassa suurimman osan Etelä-Karjalaa (16), jolloin sikäläiset levittäytyivät ympäri Suomea, mutta vielä vähän on jäljellä. Ihmiset ovat siellä iloisia ja musikaalisia, ja pitävät enemmän kaupankäynnistä kuin maanviljelystä. Karjalaan tulee paljon venäläisiä turisteina, mikä aiheuttaa paikallisille ongelmia; vaikka he tuovatkin Suomeen paljon rahaa, he eivät puhu mitään ymmärrettävää kieltä.

Turismia Karjalassa.

Kymenlaakso (17) on kuin Keski-Suomi; ei selkeästi omanlaisensa, vaan eri heimojen sekoituspaikka. Kaikki tapaamani kymenlaaksolaiset ovat kuitenkin olleet oikein fiksuja.

Suomen etelärannikolla on Uusimaa (18), suomen tiheiten asutettu osa. Se myös kasvaa nopeiten johtuen muuttoliikkeestä muualta Suomesta ja ulkomailta. Käytännöllisesti katsoen kaikki uusimaalaiset ovat oikeastaan helsinkiläisiä, koska Helsinkiin on niin helppoa mennä muualta, eikä Uudenmaan muissa kaupungeissa olekaan juuri mitään, koska ihmiset tekevät isoimmat hankintansa Helsingissä.

Itä-Helsinki

Etenkin somalit haluavat asua Helsingissä, koska se on suuri satamakaupunki, ja he ovat tunnettua merenkävijäkansaa. Helsingissä on myös keskimääräistä enemmän alkoholisteja, narkomaaneja ja vihreiden äänestäjiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei siellä ole paljoakaan normaaleja ihmisiä. Siitä huolimatta he pitävät Helsinkiä Suomen parhaana kaupunkina ja muualla asuvia sivistymättöminä juntteina.

Tyypillisiä helsinkiläisiä.

Lopuksi Ahvenanmaa (19). Siellä on mukava lomailla ja luonto on hyvin kaunis, mutta en ymmärrä, miksi emme ole myyneet sitä Ruotsille. Sikäläiset eivät ymmärrä suomea, toisin kuin ruotsinkieliset Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, ja he harvoin poistuvat saareltaan.

Alueellisista eroistaan huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin tyypillisesti tällaisia.

Nationalismista objektiivisesti

Suomen suurimpana päivälehtenä Hesarilla on tietysti suuri henkilökunta. Niinpä kolumnistienkaan ei tarvitse olla mitään jokapaikansaarnaajia, vaan he voivat rauhassa keskittyä kirjoittamaan omista kiinnostuksenkohteistaan omista näkökulmistaan ja jättää suosiolla muille sellaiset aiheet, joista eivät mitään sanottavaa keksi. On erikseen feministikolumnistia, perheäitikolumnistia, ruokakolumnistia, juppikolumnistia jne.

Sitten on vielä LSD-psykoosikolumnisti Saska Saarikoski, jonka teksteistä nautin pitkän linjan scifi-fanina suunnattomasti. Scifikirjailijoissakin on kuitenkin eroja; esim. L. Ron Hubbard perusti skientologian härskisti rahastaakseen, kun taas Philip K. Dick myönsi ihan rehellisesti kirjoittavansa piripäissään. Saska sen sijaan vaikuttaa vakavissaan pitävänsä kirjoituksiaan realistisena maailmankuvauksena.

Kuten sattuneesta syystä kaikki muutkin maailman mielipidevaikuttajat viime viikkoina, myös Saska on lykännyt nettiin omia näkemyksiään islamilaisesta terrorismista. Kantava ajatus on vanha tuttu, eli että oikeastaan me olemme pahimpia roistoja, koska keskiajalla jotkut meidän värisemme tappoivat jotain porukkaa jossain muualla, ja sitä paitsi onhan niitä suvaitsevaisiakin muslimeita. Edes Saska ei kuitenkaan uskalla tällä kertaa suoraan puolustella terroristeja, vaan hänen täytyy keksiä tapa, jolla hän voi moittia lähi-itäläisiä huru-ukkoja niin, että onnistuu samalla moittimaan suomalaisia huru-ukkojen vastustajiakin.

Onneksi ratkaisu löytyy helposti edistyksellisten kosmopoliittien arkkivihollisesta, nationalismista. Nationalismin kautta Saska onnistuukin hienosti niputtamaan yhteen ristiretket, Natsi-Saksan, Neuvostoliiton, Jugoslavian hajoamisen, ISIS:n sekä, jos oikein hänen vihjailujaan tulkitsen, minut.

Kiv mii lipörti oor kiv mii deth.

Analysoidaan myöhemmin, mitä nationalismi eli kansallisuusaate Saskan mielestä on, mutta katsotaanpa tässä välissä, mitä se oikeasti on. Se on ajatus, että valtioiden rajat pitäisi vetää suurin piirtein kielten ja kulttuurien rajoja noudatellen niin, että jokaisella kansalla olisi oma valtionsa. Tällaisessa systeemissä olisi muutama selkeä etu muihin vaihtoehtoihin nähden:

1. Kansalaisilla olisi kulttuuriperimän kautta yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä niin helposti kävisi esim. niin, että eri yhteiskuntaluokat samaistuvat mieluumin muiden maiden vastaaviin luokkiin ja alkavat taistella keskenään valtion sisällä, tai niin, että valtion sisällä asuvat toisiaan vihaavat heimot taistelevat keskenään siitä, mikä heimo pääsee kyykyttämään muita.

2. Yhteiskunnan toiminta tehostuu huomattavasti, kun kaikki ymmärtävät samaa kieltä, ja lainsäädännöstä päästään helpommin yksimielisyyteen, kun kaikilla on suurin piirtein sama käsitys siitä, kuinka asiat tulee hoitaa.

3. Kansa, jolla on oma valtio, pystyy vaikuttamaan tulevaisuuteensa paljon tehokkaammin kuin pieni unohdettu vähemmistökansa suuren imperiumin takamailla.

Periaatteessa logiikan voisi viedä vieläkin pidemmälle niin, että jokaisella ryhmällä pitäisi halutessaan olla oikeus itsenäistyä, kunhan pystyy määrittelemään sijaintinsa niin, että kartalta pystyy rajaamaan yhtenäisen alueen, jossa he ovat selvänä enemmistönä. Käytännössä kaupungin kokoiset tai pienemmät valtiot eivät aina välttämättä olisi talousrakenteensa ja muiden käytännön asioiden suhteen elinkelpoisia, mutta se olisi niiden oma ongelma, enkä siis periaatteessa vastustakaan.

Nationalismilla valitettavasti on sellainen imago-ongelma, että se hyvin usein sekoitetaan imperialismiin. Niiden ero on siinä, että kun nationalismi ajaa omaa valtiota joka kansalle, imperialismissa kehitetään tekosyitä sille, että yksi kansa saa vallata muut kansat alaisuuteensa. Vaikka aatteet ovatkin pitkälle toistensa vastakohtia, virhe on sinänsä ymmärrettävä, koska nationalismi voi kehittyä imperialismiksi, jos ahne ja sotahullu diktaattori päättää sen avulla kiihottaa kansaansa sotaseikkailujaan tukemaan. Toisaalta sama pätee useimpiin muihinkin ideologioihin, eikä nationalismin puute tai vastaisuuskaan ole tuollaiselta koskaan pelastanut.

Aika pitkälle pääsee ihan vain silläkin, että luvataan orjia ja ryöstösaalista.

Mutta ei siitä sen enempää. Mitäs se Saska sanoikaan?

Muslimimaiden historiassa riittää esimerkkejä niin raakuudesta ja suvaitsemattomuudesta kuin leppoisasta suvaitsevaisuudestakin.

Jälkimmäisestä todistaa yhä se, että islamilaisessa maailmassa on säilynyt monia ikivanhoja uskonnollisia ryhmiä, kuten Egyptin koptikristityt, Libanonin druusit tai Isisin jalkoihin jääneet jesidit.

Euroopasta useimmat tällaiset vähemmistöt kitkettiin pois jo kauan sitten. Jesidien kaltainen uskonryhmä kataarit yritti keskiajalla pitää puoliaan Ranskan vuoristossa, kunnes paavi lähetti ristiretkeläiset tappamaan koko porukan.

Muslimimaissa samanlaista yhdenmukaisuuden painetta ei ollut pitkään aikaan, sillä maita hallitsi kalifi, sulttaani tai muu kaukainen ruhtinas. Tämä oli tyytyväinen, kun verot maksettiin ja asialliset hommat hoidettiin.

Tosiaan, Euroopassa ei harhaopeille annettu jalansijaa, toisin kuin kalifaateissa. Minä vain vähän epäilen, ettei se niinkään johtunut muslimihallitsijoiden suvaitsevaisuudesta, vaan taloudellisesta käytännöllisyydestä. Muilta kuin muslimeilta kerättiin ankarat verot ja heitä voitiin pakkovärvätä valtion palvelukseen, joten hallitsijat saivat selvää rahallista hyötyä ylläpitämällä uskonnollista orjaluokkaa sen sijaan, että olisivat suoraan tappaneet kaikki. Jos nyt joku on yrittänyt miettiä tapauksia, joissa muslimit ovat toimineet fiksummin kuin länsimaalaiset, niin tässä olisi nyt yksi sellainen.

Mutta nyt vähän harhaudutaan aiheesta. Nationalismista todetaan näin:

Ne, jotka pääsivät inkvisiittoreilta karkuun, joutuivat kansalliskiihkoilijoiden kynsiin. Euroopassa keksittiin 1800-luvulla nationalismin aate, jonka mukaan valtio, kansakunta ja kansallinen kulttuuri kuuluivat samaan pakettiin, mitä harva oli ennen sitä tullut edes ajatelleeksi.

Saska aatetovereineen usein antaa ymmärtää, että tuohon asti kaikki oli hyvin, mutta sitten joku piruparka meni keksimään kansat, ja kaikki meni päin persettä. Sinänsä on totta, että kansallisuusaate on melko tuore keksintö (vain vähän vanhempi kuin esim. ihmisoikeudet tai tasa-arvo), mutta kyllä se keksittiin ihan oikeaan tarpeeseen, koska ei sääty-yhteiskuntakaan hallitsijoiden henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin perustuvien valtionrajojen kanssa mikään paratiisi ollut.

Jos kaikki 1800-luvun villitykset kategorisesti hylätään moderneina hapatuksina, sitten kai tässäkään kuvassa ei ole mitään vikaa.

Kansallisuusajattelu johti vähemmistöjen sortoon, pakkosiirtoihin ja kansanmurhiin monessa maassa, totaalisimmin Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa. Viimeksi nationalismin kauhuja saatiin todistaa 20 vuotta sitten Balkanilla.

Yhdysvaltalaisen Coloradon yliopiston uskontotieteen professori Brian A. Catlos kirjoitti 2. tammikuuta The Washington Post -lehdessä, että kansallisuusaate löytyy itse asiassa myös Isisin taustalta. Unelma kalifaatista on epätoivoinen yritys luoda uudenlaista yhteistä identiteettiä moniarvoistuvassa maailmassa.

No niin. Saska lienee avun ulottumattomissa, mutta käydään nämä silti läpi.

1. Hitlerin Saksa. Tämä onkin heti hyvä esimerkki edellä mainitsemastani ongelmasta, että nationalismi sotketaan imperialismiin. Kansallissosialistit ihan jo nimensäkin mukaan tosiaan vetosivat edellisessä sodassa nöyryytettyjen saksalaisten kansallistunteeseen, mutta todellisuudessa toisessa maailmansodassa oli kyse vain kosto- ja ryöstöretkestä. Tämän huomaa ainakin siitä, että kaikkien naapurimaiden valtaaminen sopii aika huonosti yhteen "yksi kansa = yksi valtio"-periaatteen kanssa.

Nationalismin korostaminen toki toi oman lisävivahteensa, mutta sodan perimmäinen syy oli ensimmäisen maailmansodan lopettaneessa Versailles'n rauhassa, ja jo silloin varoiteltiin, että noilla ehdoilla parinkymmenen vuoden päästä paukkuu uudestaan.

2. Stalinin Neuvostoliitto. Kommunismin periaatteisiin kuului kansallisuuserojen hävittäminen ja uuden etnisyydettömän "neuvostokansalaisen" kehittäminen, ja siksi kansat piti väkisin sekoittaa. Tämä siis menee kyllä Saskan antinationalististen aatetovereiden piikkiin.

3. Jugoslavian hajoamissodat. Tämä onkin jännä. Ongelmana oli joko nationalismi tai kommunismi, riippuen keneltä kysytään. Todellisuudessa asia oli monimutkaisempi ja osansa oli molemmilla, mutta pääsyynä oli talous. Homma meni tiivistettynä näin:

1) Jostain syystä vientiteollisuus keskittyi pohjoiseen Sloveniaan ja kroatiaan.
2) Jossain vaiheessa huomattiin, että BKT-ero pohjoisen ja etelän välillä oli 8-kertainen, eli samanlainen kuin jos vertaisi nykyistä Suomea ja Thaimaata. Pohjoisessa kyllästyttiin rahoittamaan persaukista etelää ja päätettiin itsenäistyä.
3) Serbia ei hyväksynyt asiaa, koska pelkäsi, että Kroatiassa pieneksi vähemmistöksi jääviä serbejä aletaan sortaa. Nationalismiin vedottiin varsinkin Serbiassa, koska vanhat kommunistijohtajat huomasivat sen olevan tehokas keino pitää vallasta kiinni.
4) Bosnian muslimit olivat olleet Jugoslaviassa kohtuullisen tasa-arvoisessa asemassa, mutta karsitussa versiossa he olisivat jääneet vähemmistöksi serbien keskelle, ja päättivät mieluumin itsenäistyä.
5) Bosnian asukkaista puolet olivat kuitenkin serbejä, joten tämäkään ei sopinut Serbialle. Seurasi kansanmurhia, kun jokainen osapuoli yritti puhdistaa omat nurkkansa vastapuolesta, ettei alue jäisi rauhan tullessa vihollisen puolelle.

Tässä nyt voi jokainen pohtia oman ideologiansa kautta muutamaa kysymystä:

- Aiheuttaisiko kommunistinen taloudenpito kuitenkin enemmän ongelmia kuin kansallistunne?
- Lasketaanko nationalismin syyksi nekin ongelmat, jotka syntyvät vastapuolen nationalismin pelosta?
- Jugoslavian perustaminen oli aikoinaan hyvä idea, koska yksikseen osavaltiot eivät olisi pärjänneet ympäröivien suurvaltojen imperialistisille pyrkimyksille, ja olivathan eteläslaavit kuitenkin kulttuurisesti lähempänä toisiaan kuin saksalaisia, italialaisia tai turkkilaisia, mutta oltaisiinko nationalistiselta väkivallalta vältytty, jos Jugoslavian kaltainen luonnoton monikansallinen valtio oltaisiin suosiolla lakkautettu jo toisen maailmansodan jälkeen?
- Kannattaako ylipäänsä pakottaa samaan valtioon keskenään kaveeraamaan ryhmiä, jotka eivät juuri tykkää toisistaan, oli vihanpidon syynä sitten ihan mikä tahansa? Vihanpitoa kun ei kuitenkaan saa loppumaan kirjoittelemalla lehtikolumneihin, että "ei noin saa ajatella".

Ja kun rajoja vedellään, kannattaisiko rohkeasti piirtää uusia rajoja sen sijaan, että pidetään kiinni keskiaikaisista provinssirajoista siitäkin huolimatta, ettei itsenäistyvässä maassa olekaan selkeää valtakulttuuria?

4. ISIS. Saska (tai tuo lainattu amerikkalainen) ajattelee tehneensä terävän havainnon, kun löytää nationalismia muslimiterrorismin taustalta. Sinänsä jännä havainto, kun ajattelee, että kyseiseen järjestöön virtaa kaikkialta maailmasta kaikenvärisiä taistelijoita, joita ei yhdistä kuin islam ja hinku päästä vähän dirlewangeroimaan. ISIS itse pyrkii levittämään aatettaan ja valtaansa mahdollisimman laajalle, ja mikäs se aate olikaan, joka sellaiseen kannustaa?

ISIS:n toiminta voidaan tulkita nationalismiksi vain siinä tapauksessa, että islam ajatellaan kansaksi. Tämähän onkin itse asiassa linjassa saskalaisen maailmankuvan kanssa, jossa uskonnon kritisoiminen on rasismia, eli jossa islam on rotu.

No, mikä siis yhdistää yllämainittuja? Ei ainakaan se ajatus, että jokaisella kansalla kuuluisi olla oma valtionsa. Itse en keksi muuta kuin sen, että kaikissa jokin porukka on tehnyt pahaa joillekin muille sillä perusteella, että he ovat sattuneet kuulumaan toiseen porukkaan. Vedän tästä johtopäätöksen, että Saskan käsityksen mukaan nationalismi on sitä, että joku tekee pahaa muille. Vastaavasti tietenkään yhteiskunnassa, jossa ei ole nationalismia, ei myöskään ole väkivaltaa. Onhan tämä ihan virkistävä näkökanta, kun yleensähän nämä tyypit lässyttävät pelkästään eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä.

Kirjoittikohan Saska mitään siitä, kun ne etnisten nulikoiden jengit kiersivät Helsingissä metsästämässä valkoisia nulikoita? Kiinnostaisi tietää, johtuiko se Saskan mielestä siitä, että sekalaiset maahanmuuttajanuoret riehuivat nationalistisen hurmoksen ajamina, vai siitä, että pahojen suomalaisten nationalismi pelkällä olemassaolollaan pakotti nuoret reagoimaan väkivaltaisesti.

Tai älkää vastatkokaan, osaan kyllä varmasti arvatakin.