Nationalismista objektiivisesti

Suomen suurimpana päivälehtenä Hesarilla on tietysti suuri henkilökunta. Niinpä kolumnistienkaan ei tarvitse olla mitään jokapaikansaarnaajia, vaan he voivat rauhassa keskittyä kirjoittamaan omista kiinnostuksenkohteistaan omista näkökulmistaan ja jättää suosiolla muille sellaiset aiheet, joista eivät mitään sanottavaa keksi. On erikseen feministikolumnistia, perheäitikolumnistia, ruokakolumnistia, juppikolumnistia jne.

Sitten on vielä LSD-psykoosikolumnisti Saska Saarikoski, jonka teksteistä nautin pitkän linjan scifi-fanina suunnattomasti. Scifikirjailijoissakin on kuitenkin eroja; esim. L. Ron Hubbard perusti skientologian härskisti rahastaakseen, kun taas Philip K. Dick myönsi ihan rehellisesti kirjoittavansa piripäissään. Saska sen sijaan vaikuttaa vakavissaan pitävänsä kirjoituksiaan realistisena maailmankuvauksena.

Kuten sattuneesta syystä kaikki muutkin maailman mielipidevaikuttajat viime viikkoina, myös Saska on lykännyt nettiin omia näkemyksiään islamilaisesta terrorismista. Kantava ajatus on vanha tuttu, eli että oikeastaan me olemme pahimpia roistoja, koska keskiajalla jotkut meidän värisemme tappoivat jotain porukkaa jossain muualla, ja sitä paitsi onhan niitä suvaitsevaisiakin muslimeita. Edes Saska ei kuitenkaan uskalla tällä kertaa suoraan puolustella terroristeja, vaan hänen täytyy keksiä tapa, jolla hän voi moittia lähi-itäläisiä huru-ukkoja niin, että onnistuu samalla moittimaan suomalaisia huru-ukkojen vastustajiakin.

Onneksi ratkaisu löytyy helposti edistyksellisten kosmopoliittien arkkivihollisesta, nationalismista. Nationalismin kautta Saska onnistuukin hienosti niputtamaan yhteen ristiretket, Natsi-Saksan, Neuvostoliiton, Jugoslavian hajoamisen, ISIS:n sekä, jos oikein hänen vihjailujaan tulkitsen, minut.

Kiv mii lipörti oor kiv mii deth.

Analysoidaan myöhemmin, mitä nationalismi eli kansallisuusaate Saskan mielestä on, mutta katsotaanpa tässä välissä, mitä se oikeasti on. Se on ajatus, että valtioiden rajat pitäisi vetää suurin piirtein kielten ja kulttuurien rajoja noudatellen niin, että jokaisella kansalla olisi oma valtionsa. Tällaisessa systeemissä olisi muutama selkeä etu muihin vaihtoehtoihin nähden:

1. Kansalaisilla olisi kulttuuriperimän kautta yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä niin helposti kävisi esim. niin, että eri yhteiskuntaluokat samaistuvat mieluumin muiden maiden vastaaviin luokkiin ja alkavat taistella keskenään valtion sisällä, tai niin, että valtion sisällä asuvat toisiaan vihaavat heimot taistelevat keskenään siitä, mikä heimo pääsee kyykyttämään muita.

2. Yhteiskunnan toiminta tehostuu huomattavasti, kun kaikki ymmärtävät samaa kieltä, ja lainsäädännöstä päästään helpommin yksimielisyyteen, kun kaikilla on suurin piirtein sama käsitys siitä, kuinka asiat tulee hoitaa.

3. Kansa, jolla on oma valtio, pystyy vaikuttamaan tulevaisuuteensa paljon tehokkaammin kuin pieni unohdettu vähemmistökansa suuren imperiumin takamailla.

Periaatteessa logiikan voisi viedä vieläkin pidemmälle niin, että jokaisella ryhmällä pitäisi halutessaan olla oikeus itsenäistyä, kunhan pystyy määrittelemään sijaintinsa niin, että kartalta pystyy rajaamaan yhtenäisen alueen, jossa he ovat selvänä enemmistönä. Käytännössä kaupungin kokoiset tai pienemmät valtiot eivät aina välttämättä olisi talousrakenteensa ja muiden käytännön asioiden suhteen elinkelpoisia, mutta se olisi niiden oma ongelma, enkä siis periaatteessa vastustakaan.

Nationalismilla valitettavasti on sellainen imago-ongelma, että se hyvin usein sekoitetaan imperialismiin. Niiden ero on siinä, että kun nationalismi ajaa omaa valtiota joka kansalle, imperialismissa kehitetään tekosyitä sille, että yksi kansa saa vallata muut kansat alaisuuteensa. Vaikka aatteet ovatkin pitkälle toistensa vastakohtia, virhe on sinänsä ymmärrettävä, koska nationalismi voi kehittyä imperialismiksi, jos ahne ja sotahullu diktaattori päättää sen avulla kiihottaa kansaansa sotaseikkailujaan tukemaan. Toisaalta sama pätee useimpiin muihinkin ideologioihin, eikä nationalismin puute tai vastaisuuskaan ole tuollaiselta koskaan pelastanut.

Aika pitkälle pääsee ihan vain silläkin, että luvataan orjia ja ryöstösaalista.

Mutta ei siitä sen enempää. Mitäs se Saska sanoikaan?

Muslimimaiden historiassa riittää esimerkkejä niin raakuudesta ja suvaitsemattomuudesta kuin leppoisasta suvaitsevaisuudestakin.

Jälkimmäisestä todistaa yhä se, että islamilaisessa maailmassa on säilynyt monia ikivanhoja uskonnollisia ryhmiä, kuten Egyptin koptikristityt, Libanonin druusit tai Isisin jalkoihin jääneet jesidit.

Euroopasta useimmat tällaiset vähemmistöt kitkettiin pois jo kauan sitten. Jesidien kaltainen uskonryhmä kataarit yritti keskiajalla pitää puoliaan Ranskan vuoristossa, kunnes paavi lähetti ristiretkeläiset tappamaan koko porukan.

Muslimimaissa samanlaista yhdenmukaisuuden painetta ei ollut pitkään aikaan, sillä maita hallitsi kalifi, sulttaani tai muu kaukainen ruhtinas. Tämä oli tyytyväinen, kun verot maksettiin ja asialliset hommat hoidettiin.

Tosiaan, Euroopassa ei harhaopeille annettu jalansijaa, toisin kuin kalifaateissa. Minä vain vähän epäilen, ettei se niinkään johtunut muslimihallitsijoiden suvaitsevaisuudesta, vaan taloudellisesta käytännöllisyydestä. Muilta kuin muslimeilta kerättiin ankarat verot ja heitä voitiin pakkovärvätä valtion palvelukseen, joten hallitsijat saivat selvää rahallista hyötyä ylläpitämällä uskonnollista orjaluokkaa sen sijaan, että olisivat suoraan tappaneet kaikki. Jos nyt joku on yrittänyt miettiä tapauksia, joissa muslimit ovat toimineet fiksummin kuin länsimaalaiset, niin tässä olisi nyt yksi sellainen.

Mutta nyt vähän harhaudutaan aiheesta. Nationalismista todetaan näin:

Ne, jotka pääsivät inkvisiittoreilta karkuun, joutuivat kansalliskiihkoilijoiden kynsiin. Euroopassa keksittiin 1800-luvulla nationalismin aate, jonka mukaan valtio, kansakunta ja kansallinen kulttuuri kuuluivat samaan pakettiin, mitä harva oli ennen sitä tullut edes ajatelleeksi.

Saska aatetovereineen usein antaa ymmärtää, että tuohon asti kaikki oli hyvin, mutta sitten joku piruparka meni keksimään kansat, ja kaikki meni päin persettä. Sinänsä on totta, että kansallisuusaate on melko tuore keksintö (vain vähän vanhempi kuin esim. ihmisoikeudet tai tasa-arvo), mutta kyllä se keksittiin ihan oikeaan tarpeeseen, koska ei sääty-yhteiskuntakaan hallitsijoiden henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin perustuvien valtionrajojen kanssa mikään paratiisi ollut.

Jos kaikki 1800-luvun villitykset kategorisesti hylätään moderneina hapatuksina, sitten kai tässäkään kuvassa ei ole mitään vikaa.

Kansallisuusajattelu johti vähemmistöjen sortoon, pakkosiirtoihin ja kansanmurhiin monessa maassa, totaalisimmin Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa. Viimeksi nationalismin kauhuja saatiin todistaa 20 vuotta sitten Balkanilla.

Yhdysvaltalaisen Coloradon yliopiston uskontotieteen professori Brian A. Catlos kirjoitti 2. tammikuuta The Washington Post -lehdessä, että kansallisuusaate löytyy itse asiassa myös Isisin taustalta. Unelma kalifaatista on epätoivoinen yritys luoda uudenlaista yhteistä identiteettiä moniarvoistuvassa maailmassa.

No niin. Saska lienee avun ulottumattomissa, mutta käydään nämä silti läpi.

1. Hitlerin Saksa. Tämä onkin heti hyvä esimerkki edellä mainitsemastani ongelmasta, että nationalismi sotketaan imperialismiin. Kansallissosialistit ihan jo nimensäkin mukaan tosiaan vetosivat edellisessä sodassa nöyryytettyjen saksalaisten kansallistunteeseen, mutta todellisuudessa toisessa maailmansodassa oli kyse vain kosto- ja ryöstöretkestä. Tämän huomaa ainakin siitä, että kaikkien naapurimaiden valtaaminen sopii aika huonosti yhteen "yksi kansa = yksi valtio"-periaatteen kanssa.

Nationalismin korostaminen toki toi oman lisävivahteensa, mutta sodan perimmäinen syy oli ensimmäisen maailmansodan lopettaneessa Versailles'n rauhassa, ja jo silloin varoiteltiin, että noilla ehdoilla parinkymmenen vuoden päästä paukkuu uudestaan.

2. Stalinin Neuvostoliitto. Kommunismin periaatteisiin kuului kansallisuuserojen hävittäminen ja uuden etnisyydettömän "neuvostokansalaisen" kehittäminen, ja siksi kansat piti väkisin sekoittaa. Tämä siis menee kyllä Saskan antinationalististen aatetovereiden piikkiin.

3. Jugoslavian hajoamissodat. Tämä onkin jännä. Ongelmana oli joko nationalismi tai kommunismi, riippuen keneltä kysytään. Todellisuudessa asia oli monimutkaisempi ja osansa oli molemmilla, mutta pääsyynä oli talous. Homma meni tiivistettynä näin:

1) Jostain syystä vientiteollisuus keskittyi pohjoiseen Sloveniaan ja kroatiaan.
2) Jossain vaiheessa huomattiin, että BKT-ero pohjoisen ja etelän välillä oli 8-kertainen, eli samanlainen kuin jos vertaisi nykyistä Suomea ja Thaimaata. Pohjoisessa kyllästyttiin rahoittamaan persaukista etelää ja päätettiin itsenäistyä.
3) Serbia ei hyväksynyt asiaa, koska pelkäsi, että Kroatiassa pieneksi vähemmistöksi jääviä serbejä aletaan sortaa. Nationalismiin vedottiin varsinkin Serbiassa, koska vanhat kommunistijohtajat huomasivat sen olevan tehokas keino pitää vallasta kiinni.
4) Bosnian muslimit olivat olleet Jugoslaviassa kohtuullisen tasa-arvoisessa asemassa, mutta karsitussa versiossa he olisivat jääneet vähemmistöksi serbien keskelle, ja päättivät mieluumin itsenäistyä.
5) Bosnian asukkaista puolet olivat kuitenkin serbejä, joten tämäkään ei sopinut Serbialle. Seurasi kansanmurhia, kun jokainen osapuoli yritti puhdistaa omat nurkkansa vastapuolesta, ettei alue jäisi rauhan tullessa vihollisen puolelle.

Tässä nyt voi jokainen pohtia oman ideologiansa kautta muutamaa kysymystä:

- Aiheuttaisiko kommunistinen taloudenpito kuitenkin enemmän ongelmia kuin kansallistunne?
- Lasketaanko nationalismin syyksi nekin ongelmat, jotka syntyvät vastapuolen nationalismin pelosta?
- Jugoslavian perustaminen oli aikoinaan hyvä idea, koska yksikseen osavaltiot eivät olisi pärjänneet ympäröivien suurvaltojen imperialistisille pyrkimyksille, ja olivathan eteläslaavit kuitenkin kulttuurisesti lähempänä toisiaan kuin saksalaisia, italialaisia tai turkkilaisia, mutta oltaisiinko nationalistiselta väkivallalta vältytty, jos Jugoslavian kaltainen luonnoton monikansallinen valtio oltaisiin suosiolla lakkautettu jo toisen maailmansodan jälkeen?
- Kannattaako ylipäänsä pakottaa samaan valtioon keskenään kaveeraamaan ryhmiä, jotka eivät juuri tykkää toisistaan, oli vihanpidon syynä sitten ihan mikä tahansa? Vihanpitoa kun ei kuitenkaan saa loppumaan kirjoittelemalla lehtikolumneihin, että "ei noin saa ajatella".

Ja kun rajoja vedellään, kannattaisiko rohkeasti piirtää uusia rajoja sen sijaan, että pidetään kiinni keskiaikaisista provinssirajoista siitäkin huolimatta, ettei itsenäistyvässä maassa olekaan selkeää valtakulttuuria?

4. ISIS. Saska (tai tuo lainattu amerikkalainen) ajattelee tehneensä terävän havainnon, kun löytää nationalismia muslimiterrorismin taustalta. Sinänsä jännä havainto, kun ajattelee, että kyseiseen järjestöön virtaa kaikkialta maailmasta kaikenvärisiä taistelijoita, joita ei yhdistä kuin islam ja hinku päästä vähän dirlewangeroimaan. ISIS itse pyrkii levittämään aatettaan ja valtaansa mahdollisimman laajalle, ja mikäs se aate olikaan, joka sellaiseen kannustaa?

ISIS:n toiminta voidaan tulkita nationalismiksi vain siinä tapauksessa, että islam ajatellaan kansaksi. Tämähän onkin itse asiassa linjassa saskalaisen maailmankuvan kanssa, jossa uskonnon kritisoiminen on rasismia, eli jossa islam on rotu.

No, mikä siis yhdistää yllämainittuja? Ei ainakaan se ajatus, että jokaisella kansalla kuuluisi olla oma valtionsa. Itse en keksi muuta kuin sen, että kaikissa jokin porukka on tehnyt pahaa joillekin muille sillä perusteella, että he ovat sattuneet kuulumaan toiseen porukkaan. Vedän tästä johtopäätöksen, että Saskan käsityksen mukaan nationalismi on sitä, että joku tekee pahaa muille. Vastaavasti tietenkään yhteiskunnassa, jossa ei ole nationalismia, ei myöskään ole väkivaltaa. Onhan tämä ihan virkistävä näkökanta, kun yleensähän nämä tyypit lässyttävät pelkästään eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä.

Kirjoittikohan Saska mitään siitä, kun ne etnisten nulikoiden jengit kiersivät Helsingissä metsästämässä valkoisia nulikoita? Kiinnostaisi tietää, johtuiko se Saskan mielestä siitä, että sekalaiset maahanmuuttajanuoret riehuivat nationalistisen hurmoksen ajamina, vai siitä, että pahojen suomalaisten nationalismi pelkällä olemassaolollaan pakotti nuoret reagoimaan väkivaltaisesti.

Tai älkää vastatkokaan, osaan kyllä varmasti arvatakin.