Kouluessee suomalaisista

Tässä kuussa blogini näyttää taas lipsahtaneen ihan hommafoorumiksi. Suurin osa lukijoistani ei pitäne sitä pahana asiana, mutta itseäni asia harmittaa, koska en blogia perustaessani halunnut kirjoittaa pitkiä manifesteja kurttuotsaisista aiheista, vaan paremminkin kuulua kategoriaan "muu, mikä". Niinpä kevennys tai jonkinlainen vastapaino on paikallaan. Myöskään minulla ei ole kandityön lähestyvän deadlinen takia aikaa syväluotaavaan laatujournalismiin, joten pitää laittaa joku täytekirjoitus, joka on jo ennestään pääosin valmis eikä vaadi paljoa aikaa tai ajatustyötä.

Tähän alkuun varoitus, että jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa ironiaa tai olet muuten vaan herkästi närkästyvää sorttia, suosittelen jättämään tämän tekstin väliin. Ettei tänne tulo olisi ollut aivan turha klikkaus, voit lukemisen sijaan vaikka ihailla viehättävää assistenttiani Dianaa:

No niin. Ulkomaankielen toisen vuosikurssin kirjassa oli kotitehtävä, että pitäisi tehdä lyhyt kirjoitelma oman kotimaansa eri alueista, niillä asuvista ihmisistä ja siitä, millaisia stereotypioita vierasmaakuntalaisia kohtaan maassa tunnetaan. Opettaja antoi tämän tehtävän suurella innolla, koska oli itsekin ulkomaalainen eikä ollut asunut Suomessa kuin pari vuotta, ja oli kovasti utelias kuulemaan, millaista porukkaa täällä on vaarana tulla vastaan.

Silloin hyvin harvoin, kun ehdin/muistan/jaksan tehdä läksyt, yritän tehdä ne huolella, enkä siksi tyytynyt pelkkään puolikkaaseen A5:een, jossa listataan, että savolaiset ovat puheliaita ja pohjalaiset eivät. Varsinaista arvosanaa ei annettu, mutta vastaanotto ja palaute oli erityisen positiivinen niin opettajalta kuin opiskelijakollegoiltakin. Tämä teksti tuli mieleen, kun opettaja tässä taannoin naureskellen muisteli sitä, vaikka sen kirjoittamisesta on jo kohta pari vuotta. Ajattelin nyt laittaa sen suomennettuna tänne:


Suomalaisista

Suomi jakautuu moneen osaan, joista jotkin ovat erikoisia ja mielenkiintoisia, ja toiset eivät niinkään. Tässä mielessä suomalaiset ovat samanlaisia kuin valtionsa. Nyt aion kertoa, en stereotypioita, vaan totuuden suomalaisista.

Ensin, menkäämme Lappiin (1). Siellä asuvat lappalaiset; alkuasukkaat, joilla on oma omanlaisensa kulttuuri ja kieli, ja joiden pääelinkeino on porojen kasvatus. Lappi on erittäin harvaan asuttu ja joskus siellä voi olla vaikeaa kohdata muita ihmisiä. Siksi lappalaiset saattavat naida poroja.

Tyypillisiä lappalaisia.

Lappalaiset ovat hyviä bisnesmiehiä ja heillä on monta erinomaista laskettelukeskusta, joissa rikkaat suomalaiset voivat käydä; köyhät joutuvat matkustamaan alpeille. Syksylläkin Lappi on miellyttävä paikka retkeilylle ja telttailulle, mutta ei kesällä, koska silloin siellä on liikaa ihmisiä syöviä ötököitä. Kun olin armeijassa, meillä oli pari kertaa sotaharjoitus Lapissa Rovajärvellä, joka on suuri tykistön ampumaharjoitusalue. Joskus kun ammuimme tykeillä, lappalaiset veivät tahallaan poronsa maalialueelle, koska jos poro kuolee sotaharjoituksessa, valtio maksaa siitä korvauksia enemmän kuin mitä Lappalaiset poron myymisestä saisivat. Kaikki lappalaiset ajavat uusilla isoilla Mercedes Benzeillä.

Leirielämää Lapissa.

Lapin suurin kaupunki on Rovaniemi n. 60 000 asukkaalla. Saksalaiset polttivat sen sodassa, ja nykyään jos tapaamme saksalaisia, tykkäämme sytytellä tulitikkuja heidän nenänsä edessä ja hokea "Rovaniemi". Heitä alkaa pelottaa, ja se on hauskaa.

Lapista etelään on Pohjois- (2) ja Keski-Pohjanmaa (3). Ne ovat oikeastaan savolaisten siirtokuntia, eikä minulla ole mitään erikoista, mitä osaisin niistä sanoa. Pohjois-Pohjanmaan suurimmassa kaupungissa, Oulussa, on paljon informaatioteknologian alan yrityksiä, ja siksi siellä voi tavata paljon nörttejä.

Yöelämää Oulussa.

Pohjois-Pohjanmaasta itään on Kainuu (4). Perinteisesti siellä ei ole ollut mitään muuta kuin metsää, mutta nykyään siellä on myös kaivosten aiheuttamia saasteita. Suuret metsät ovat oikein hyödyllisiä Kainuun elinkeinoelämälle; Suomessa on laitonta valmistaa alkoholia ilman lupaa, mutta Kainuussa se on mahdollista, koska metsissä on helppoa piileksiä. En ole koskaan tavannut ketään kainuulaista. Pohjois-Karjala (5) on vähän niin kuin Kainuu.

Kainuussa ei ole mitään.

Seuraavaksi Pohjois- (6) ja Etelä-Savo (7). Muut suomalaiset ovat tunnettuja rehellisyydestään ja suoruudestaan, mutta savolaiset eivät ole sellaisia. He ovat kieroja, ja siksi heistä tulee usein menestyksekkäitä poliitikkoja ja/tai talousrikollisia. Savo on harvaan asuttu, mutta silti he levittäytyvät länteen Pohjanmaalle. Koska he asuvat idässä lähellä Venäjää, heidän murteessaan on paljon venäläisvaikutteita.

Savolainen talousrikollinen.

Keski-Suomi (8) on alue, jossa sekoittuvat kaikki Suomen heimot, eikä sikäläisillä ole omia erikoispiirteitä.

Minä olen Etelä-Pohjanmaalta (9). Olen onnekas, koska se on Suomen paras osa. Ihmiset siellä ovat vähän itsepäisiä, mutta se ei haittaa, koska he ovat aina oikeassa. Heillä on aina puukot mukana, ja kun he ovat kännissä, he saattavat tapella niillä. Tämä on tavallista varsinkin häissä ja muissa suurissa juhlissa. Siksi muut suomalaiset pitävät eteläpohjalaisia väkivaltaisina, mutta se ei pidä paikkaansa; sieltä on väkivaltaiset jo kauan sitten tapettu.

Eteläpohjalaiset häät.

Heidän murteessaan on paljon sanoja ruotsin kielestä. Se on outoa, koska he vihaavat ruotsalaisia. Ainoa kansallisuus, jota he vihaavat enemmän kuin ruotsalaisia, on venäläiset, eikä ulkomaalaisten välttämättä kannatakaan mennä sinne, koska heitä saatetaan luulla venäläisiksi.

Tyypillinen eteläpohjalainen.

Työttömyys ei ole siellä aivan yhtä suuri ongelma kuin muualla, koska sikäläiset ovat yritteliäitä. Jos heillä ei ole työtä tai maatilaa, he perustavat firman. Siksi he vihaavat myös kommunisteja.

Etelä-Pohjanmaalla on myös maailman kauneimmat maisemat.

Yleensä kun puhumme Pohjanmaasta, tarkoitamme Etelä-Pohjanmaata, mutta on myös maakunta nimeltä Pohjanmaa (10), joka aikaisemmin oli osa Etelä-Pohjanmaata. Siellä ihmiset puhuvat ruotsia, ja he saivat oman maakuntansa siksi, koska senaikainen pääministeri tykkäsi ruotsinkielisistä. Suomen etelärannikon ruotsinkieliset eivät tietenkään saaneet mitään, koska siitä ei olisi ollut kiusaa eteläpohjalaisille.

Itse asiassa ruotsinkieliset hallitsevat Suomea niin laajalti, että he ovat voineet järjestää erilaisia etuoikeuksia itselleen. Esimerkiksi heidän on helpompi päästä yliopistoon kiintiöiden ansiosta, ja suomalaisten täytyy opiskella ruotsia. Ruotsalaiset ovat rikkaita ja paljon paremman näköisiä kuin suomalaiset. Jos ruotsinkieliset miehet haluaisivat hurmata kaikki suomenkieliset naiset, se olisi helppoa, mutta onneksi he ovat kaikki homoseksuaaleja.

Tyypillisiä ruotsinkielisiä.

Seuraavaksi Pirkanmaa (11). En tiedä mitään sen maaseudusta, mutta suurin kaupunki, Tampere, on tunnettu kahdesta asiasta. Ensimmäinen on huumori: monet hyvät koomikot ja huumoriryhmät ovat kotoisin Tampereelta. Toinen on kommunismi: yritimme tappaa kaikki kommunistit jo vuonna 1918, mutta vielä paljon jäi jäljelle. Tamperelaiset tykkäävät syödä verestä tehtyä makkaraa. Se kuulostaa oudolta, mutta se on itse asiassa oikein herkullista.

Tamperelaista huumoria.

Satakunta (12) on hyvin outo paikka. Mitä muuta voisi odottaa maakunnalta, jonka nimi on "satakunta" vaikka siellä ei ole kuin kaksikymmentä kuntaa? Sen suurin kaupunki, Pori, on tunnettu suuresta jazz-festivaalista ja Suomen suurimmasta uimarannasta. Armeijassa tutustuin moniin porilaisiin, ja he kaikki olivat päästään vialla. Älkää koskaan menkö sinne.

Suomen lounaiskulmassa on Varsinais-Suomi (13), joka sai nimensä siksi, koska se oli ensimmäinen Suomen osa, jonka ruotsalaiset löysivät. Sen suurin kaupunki on Turku, ja kaikki muut suomalaiset, etenkin tamperelaiset, vihaavat turkulaisia. En oikein ymmärrä miksi, koska kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet mukavia. En ole koskaan käynyt Turussa, joten en tiedä, jos he käyttäytyvät kotonaan toisin. Sanotaan, että Turussa on Suomen kauneimmat naiset. En tiedä, mutta varmaa on, että 100 %:lla turkulaisista on puhevika.

Turkulaisen miehen keittiö.

Hämeellä on kaksi osaa: Kanta-Häme (14) ja Päijät-Häme (15). Ihmiset ovat siellä hitaita, pohdiskelevia ja sitkeitä, tai ainakin hitaita. He pitävät maanviljelystä.

Neuvostoliitto vei sodassa suurimman osan Etelä-Karjalaa (16), jolloin sikäläiset levittäytyivät ympäri Suomea, mutta vielä vähän on jäljellä. Ihmiset ovat siellä iloisia ja musikaalisia, ja pitävät enemmän kaupankäynnistä kuin maanviljelystä. Karjalaan tulee paljon venäläisiä turisteina, mikä aiheuttaa paikallisille ongelmia; vaikka he tuovatkin Suomeen paljon rahaa, he eivät puhu mitään ymmärrettävää kieltä.

Turismia Karjalassa.

Kymenlaakso (17) on kuin Keski-Suomi; ei selkeästi omanlaisensa, vaan eri heimojen sekoituspaikka. Kaikki tapaamani kymenlaaksolaiset ovat kuitenkin olleet oikein fiksuja.

Suomen etelärannikolla on Uusimaa (18), suomen tiheiten asutettu osa. Se myös kasvaa nopeiten johtuen muuttoliikkeestä muualta Suomesta ja ulkomailta. Käytännöllisesti katsoen kaikki uusimaalaiset ovat oikeastaan helsinkiläisiä, koska Helsinkiin on niin helppoa mennä muualta, eikä Uudenmaan muissa kaupungeissa olekaan juuri mitään, koska ihmiset tekevät isoimmat hankintansa Helsingissä.

Itä-Helsinki

Etenkin somalit haluavat asua Helsingissä, koska se on suuri satamakaupunki, ja he ovat tunnettua merenkävijäkansaa. Helsingissä on myös keskimääräistä enemmän alkoholisteja, narkomaaneja ja vihreiden äänestäjiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei siellä ole paljoakaan normaaleja ihmisiä. Siitä huolimatta he pitävät Helsinkiä Suomen parhaana kaupunkina ja muualla asuvia sivistymättöminä juntteina.

Tyypillisiä helsinkiläisiä.

Lopuksi Ahvenanmaa (19). Siellä on mukava lomailla ja luonto on hyvin kaunis, mutta en ymmärrä, miksi emme ole myyneet sitä Ruotsille. Sikäläiset eivät ymmärrä suomea, toisin kuin ruotsinkieliset Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, ja he harvoin poistuvat saareltaan.

Alueellisista eroistaan huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin tyypillisesti tällaisia.