Katsotaan, jos jaksaisi myöhemmin aiheesta jonkinlaisen juhlapostauksen, mutta nyt on asiaakin. Nyt talvella on uutisten seuranta jäänyt vähän vähemmälle kuin tavallisesti. Ei mitään kummempaa syytä, kunhan vain kaiken maailman kiireitä. Oli miten oli, nyt vähän selasin lehdistöä, ja huomasin, että en ole mitään menettänyt. Aivan samoista asioista siellä kirjoitetaan kuin ennenkin. Otetaanpa muutama esimerkki.
Ensiksi feministit ovat edelleen sitä mieltä, että yleinen kauneuskäsitys on seurausta median julkaisemista tyttökuvista, eikä päinvastoin:
1. IL: XL-malli teki historiaa: poseeraa kuulussa uikkarinumerossa
Sports Illustrated -lehdestä ilmestyy vuosittain Swimsuit issue eli uimapukunumero, joka pikaisen vilkaisun perusteella on bikinikatalogin muotoon naamioitu tilaisuus mallimaailman nouseville tähdille edistää uraansa pehmopornolla. Koska lehden aihepiiri muissa numeroissa on urheilu, perinteisesti myös uimapukunumeron tytöt ovat olleet ruumiinrakenteeltaan urheilullisia.
Tänä vuonna ollaan päätetty kokeilla muuta, koska nyt "Maailma on valmis kurvikkaammille bikinivartaloille," ja mukaan on otettu yksi vähän vähemmän kuntosalia nähnyt neito.
Lehden sisäsivuilla poseeraa mallitähti Ashley Graham, 27, joka on julkaisun historian ensimmäinen pluskokoinen malli.Ennenkin olen marissut kurvikkuuden käyttämisestä synonyyminä lihavuudelle, mutta nyt näyttää siltä, että myös pluskokoisuus on päätynyt yleiseen käyttöön, eikä se jäänytkään siihen yhteen kertaan. Kiertoilmauksenahan tuo on vähintään yhtä huono kuin "kurvikas". Ensinnäkin se on harhaanjohtava, koska oikeasti pluskokoinen nainenhan olisi esim. ko. lehden kansikuvatyttö Hannah Davis:
Tai en tiedä, mutta ainakin minulta nainen saa valtavasti plussaa, jos on tuon kokoinen.
Sanassa on myös erittäin noloa ironiaa, jonka tajuaa, kun huomaa, että McDonaldsissa saa ateriansa isommilla ranskalaisilla ja juomalla, jos sen tilaa pluskokoisena.
Myös naisia sortavissa sovinistipiireissä on vedetty oikea johtopäätös, että aatteellinen oikeaoppisuus täytyy tarkastuttaa feministeillä kaikessa toiminnassa. Toimittaja oli kysynyt Victoria's Secret -mallilta, mitä mieltä hän on väitteistä, että alusvaate-esittelyt tekevät naisista objekteja. Firman pr-miehet säntäsivät väliin ennen kuin malli ehti vastata, ja toimittaja sai valmiiksi suunnitellun vastauksen:
Victoria's Secret kuitenkin kiistää väitteet, joiden mukaan mallit palkattaisiin miesten ihanteiden perusteella. Alusvaatenäytöksen puolustajien mukaan Victoria's Secretin enkelit ovat vahvojen ja voimakkaiden naisten ylistys.Malli itsehän olisi saattanut esittää vastakysymyksen, että mitä sieniä te olette vetäneet, eikä sellainen olisi ollut hyväksi julkisuuskuvalle.
Jatketaan. Kansanedustaja on palkkakuopassa:
2. IS: Sampsa Kataja valittaa kansanedustajan palkastaan – korvauksineen noin 8000 e/kk
Tyyppi meni eduskuntaan odottaen saavansa rahaa, valtaa, mainetta ja hienon toimiston, mutta ei se mennytkään ihan niin, ja nyt ei enää nappaa.
Ihan hyvä, että lopettaa nuo hommat. Olisi toivottavaa, että eduskuntaan ja ylipäänsä politiikkaan mentäisiin vilpittömästä halusta parantaa asioita, eikä kuppaamaan veronmaksajia. Toki kansanedustajan palkan pitää olla korkeahko monista syistä, mutta on se nyt jumalauta, jos ei kahdeksalla tonnilla pärjää.
Varsinkaan kokoomuslaista edustajaa ei tule ikävä ainakaan niin kauan kuin puolue johtaa maata samalla tyylillä kuin vaatekauppaa, että kaikki on saatava myytyä ennen kuin se menee pois muodista. Tilalle tosin tulee kuitenkin vain kepulaisia ja demareita, joten sinänsä aivan sama.
Pilke silmäkulmassa olen sanonut, että kansanedustajalla pitäisi olla se palkka, mikä oli aikaisemmalla työuralla, että viitsisi ottaa nämä haittapuolet mukaan, kun siirtyy huonopalkkaiseen, määräaikaiseen työhön.Pilke silmäkulmassa voisin heittää sellaisen vastaehdotuksen, että kansanedustajien palkat sidottaisiin kansan mediaanituloihin. Sitten voisi olla ihan konkreettistakin tahtoa saada talous nousuun.
Sitten viikon allahuakbariin, joka tulee tällä kertaa Tanskasta:
3. HS: Uutiskooste Tanskan terrori-iskusta
Eipä tässä mitään uutta. Joku väitti muslimeja väkivaltaisiksi, ja siitä joku muslimi loukkaantui taas niin, että päätti todistaa väitteen vääräksi tappamalla kaikki.
Lopputuloskin on sama vanha. Julistetaan suureen ääneen, että täällä uskotaan sananvapauteen, tuumaakaan ei anneta periksi, terroristien kanssa ei neuvotella, mutta eiväthän kaikki muslimit kannata terrorismia, toivottavasti äärioikeisto ei nyt tee mitään, anteeksi, mutta minä sentään olen Charlie eikä mediaa voi vaientaa. Laitetaan nyt kuitenkin kaikki loukkaava vähäksi aikaa piiloon, ettei kukaan provosoidu.
Ainoa, mikä tässä nyt oli maininnanarvoista, oli se, että ilmeisesti pyhä soturi ampui sarjatuliaseella useamman lippaallisen, eikä saanut hengiltä kuin yhteensä kaksi ihmistä kolmessa kohteessa. Tämä toi mieleen vanhan klassikkokuvan:
Hesari myös toteaa tiukkaan sävyyn, että "Sanavapaudesta[sic] ei esitetä anteeksipyyntöä terroristeille," mutta muistaa onneksi huomauttaa, että:
Pohjois-Euroopan edelleen verisimmän terrori-iskun tekijä on norjalainen Anders Behring Breivik.Olisikin muuten saattanut päästä unohtumaan, kun siitä kuulee niin harvoin. Breivikiin viittaaminen vain herättää pari ihmetyksenaihetta:
1. Miksi näissä aina valitaan vertailualueeksi Eurooppa tai Pohjoismaat, eikä koko maailmaa, jossa muslimit menisivät heittämällä kärkeen WTC-iskullaan?
2. Miksi tässä yhteydessä laadullinen tarkastelu olisi mielekkäämpää kuin määrällinen? Breivikin iskusta on jo 3,5 vuotta, ja se on edelleen ainoa esimerkki äärioikeistolaisesta terrorismista, jonka kukaan osaa terrorismiväittelyssä mainita, kun taas maailmanlaajuisen uutiskynnyksen ylittäviä muslimi-iskuja tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa. Se, että muslimit tarvitsevat keskimäärin parikymmentä iskua päästäkseen samoihin ruumislukuihin kuin Breivik, ei kerro mitään muuta kuin sen, että norskit ovat aikaansaavaa porukkaa, kun taas muslimit eivät osaa kunnolla edes sitä ainoaa erikoisalaansa.
Lopuksi, idiotismia löytyy edelleen sellaistenkin kansalaisten keskuudesta, jotka eivät lukeudu feministeihin, poliitikkoihin tai hihhuleihin:
4. IL: Pikaruokaloiden itsepalvelu jakaa suomalaisia - kenen joukoissa seisot?
Mäkkärissä ja vastaavissa on tarkoitus ruokailun lopuksi kantaa tarjotin roskikselle. Pääsääntöisesti se ei aiheuta lisävaivaa, koska roskis on yleensä muutenkin matkan varrella ulko-ovelle, mutta silti puolet kansasta onnistuu tekemään tästäkin periaatteellisen ihmisoikeuskysymyksen. Kuulemma ravintolassa maksetaan palvelusta, ja siksi ei pitäisi joutua kaiken muun vaivan lisäksi siirtämään sata grammaa painavaa muovi- ja paperikasaa viittä metriä.
Juuri tällainen jumalaton itsetarkoituksellinen luupäisyys syö uskoani ihmiskuntaan paljon enemmän kuin mikään terrorismi. Terrorismilla sentään on jokin selkeä päämäärä, kuten vääräuskoisten hävittäminen tai sosialistinen diktatuuri tai mitä näitä nyt on. Tässä ei ole muuta päämäärää kuin olla laiska ja itsekeskeinen mulkku koska minullaonoikeus ja muttakunmähaluun.
Menkää johonkin michelintähtipaikkaan, jos ei pikaruokaloiden konsepti kelpaa. Kyllä niitä vaihtoehtoja on.
Eipä tässä muuta. Voisi vielä mainita, että Ukrainan tulitauko horjuu, koska sopimusta tehdessä "ei otettu huomioon sodan logiikkaa," koska eihän siinäkään ole mitään uutta tai sellaista, mitä en olisi voinut kertoa jo etukäteen, mutta eiköhän tämä jo tältä erää taas riitä.
Olen itse ajatellut pitkään noin, että kansanedustajien palkat tulisi tosiaan sitoa kansan mediaanituloihin. Olen kuitenkin unohtanut julkaista ajatuksen blogissani, muistaakseni.
VastaaPoista...Pikaruokalakohta(kin) oli täyttä asiaa.
Kuis olis tällainen laatikon ulkopuolinen aate, jossa kansanedustajilla olisi joku määrätty peruspalkka, näin esimerkin vuoksi vaikka 5000€/kk.
VastaaPoistaJa seuraavissa vaaleissa kansalainen voi sen perinteisen äänen lisäksi merkitä jollekin edellisten vaalien ehdokkaalle lippuunsa joko plussaa tai miinusta. Ja tietyllä plus- tai miinusmäärällä voi vielä jälkikäteen (tuli uudelleen valituksi tai ei) saada joko kultaisen kädenpuristuksen, tai valtionkonttorin karhukirjeen (toki molempiin suuntiin tiettyihin raja-arvoihin asti).
Vähän kannustinta mukaan. Sitä jos pitää kansan tyytyväisenä leivällä ja kirkonhuveilla, niin voi saada korvauksena vähän kaviaaria kinkun päälle. Tai sitten ei.
- lihapuhe
Huomenta Tomille ja taas Lihapuheelle, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaJonkinlainen tulospalkkausjärjestelmä olisi kyllä hyvä. Sen voisi sitoa mediaanipalkkaan, mutta jonkinlaisella kertoimella kuitenkin, koska siinä tuo palkastaan valittava edustaja on oikeassa, että jos palkka on liian pieni, voi olla vaikeaa saada eduskuntaan muita kuin kommunisteja, ja sitten ei ole kenelläkään kivaa.
Henkilökohtaiset bonukset ja varsinkin sanktiot olisivat myös paikallaan. Nykytilannehan on se, että vaikka kuinka perseilisi, se ei juuri vaikuta poliittiseen uraan. Ministerinpaikoista luovutaan suuren kohun saattelemina, mutta takaisin päästään viimeistään parin kauden jälkeen, ja eduskunnassa pysytään sitkeästi. Joku ne sinne aina äänestää.
Miten olisi jonkinlaiset täytevaalit eli viisikymmentä huonointa/saamattominta itsensäedustajaa menisi puolessavälissä vaalikautta uudelleenjakoon. Lisäksi toki edustajille palkkakatto. Silloin kun asiat menisivät maassa perseelleen heidän palkkansa toki laskisi. Kansanedustajien määräkin olisi syytä tarkistaa. Toista oli silloin kun elettiin kuriiripostin ja lennättimen varassa. Puoluekurin vuoksi niiden Arkadian kanaljien lukumäärä on muutenkin vaikuttanut tarpeettoman suurelta, avustajista puhumattakaan.
VastaaPoistaToisinaan väitetään, että vaalit olisivat kansantaloudelle liian kalliita. Sillä höpötyksellä muistaakseni joku perusteli Stubbelon twittuilija-hallituksen nimittämistä. Nykyään kun väitetään kaikenlaista tietotekniikasta ja niin edelleen, mokoma väite kuulostaa absurdilta. Paljonko meille Kataisen/Stubbin kiesit ovat tulleet maksamaan, joka päivä?
Kansanedustajien määrän vähentäminen aiheuttaisi Ahvenanmaan edustajan suhteellisen vaikutusvallan lisääntymisen. Joten pitäisi sitten rukata taas järjestelmää ahvenanmaalaisille vihamielisemmäksi.
VastaaPoistaKannatan sitä, että kansanedustajien palkka ensinnäkin riippuisi mediaanipalkoista, tai miksei sitten kansalaisten mediaanituloista. Toiseksi kannatan sitä, että jos valtion velka on huomattavan suuri, niin kansanedustajien palkka tulisi automaattisesti leikatuksi.
Miten muuten määriteltäisiin, ketkä olisi huonointa/saamattominta itsensäedustaja-ainesta?
Vaalien kalleuskysymys huomioonottaen, miksei voitaisi ottaa käyttöön hyväksymysvaalitapa? Oi, katso:
Hyväksymisvaalitapa.
Tai miksei jopa siirtoäänivaalitapa tulisi kyseeseen?
VastaaPoistaJuu. Tuo edustajien määrän vähentäminen ei toki sinällään toimi, mikäli jonkin Ahvenanmaan suhteellinen vaikutusvalta kasvaisi. Takana minulla tuossa oli se kyyninen ajatus, että itsensäedustajat käyttäisivät useampaa ääntä sen mukaan, mikä on ollut puolueen saama ääniosuus koko potista. Tämä tietenkin sitä taustaa vasten, että puoluekuri paljolti muutenkin suitsii yksityisen ajattelun. Vanhana aikana edustajia todella piti olla joka puolilta maata, koska yhteydenpitovälineiden alkeellisuuden vuoksi yksittäisen edustajan oli hankalampi kerätä tietoa eri puolilta maata kuin nykyään. Mikäli edustajien palkkoja saadaan alas, teatterin ylläpidon kokonaiskustannukset joka tapauksessa laskisivat, joten edustajien lukumäärän laskeminen ei olisi niin oleellista. Sen sijaan avustajakaartin olemassaolo tulisi ottaa pohdittavaksi.
VastaaPoistaNuo hyväksymisvaalitapa tai siirtoäänivaalitapa vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta. Täytevaalien putoajien mittaaminen sitten vaatisikin hiukan luovuutta ja äänestäjiltä tarkkaavaisuutta. Jokin mittari voisi olla edustajien poissaolojen ja äänestyskäyttäytymisen seuraaminen eli tietynlainen tulostarkkailu. Myönnän sen ajatuksena vaativan vielä hiomista. Vaalien kautta vaihtuvuutta saataisiin aikaan vertailemalla istuvien edustajien vaaleissa saamia äänimääriä, jolloin vaikkapa viisikymmentä istuvista edustajista vähiten ääniä saanutta joutuisi ainakin yhden kauden jäähylle. Jotta kierrätykseen saataisiin jokin tolkku, luovuttaisiin tyystin nykyisen kaltaisista sopeutumiseläkkeistä, jotka hätätapauksissa korvattaisiin samantasoisella työttömyysturvalla kuin tavallisilla työläisilläkin. Ajatus poliittisen vastuun kantamisesta pitää saada konkretisoitumaan.
Viivästynyttä huomenta taas Tomille ja sinulle toiselle, ja kiitokset kommenteistanne.
VastaaPoistaTäytevaaleissa minuakin huolettaisi edustajan huonouden määrittely. Helposti siinä mittailtaisiin vain puheenvuorojen määrää ja pituutta, jolloin etua saisivat joka asiaan nokkansa tunkevat räpätädit, ja ne putoaisivat, jotka avaavat suunsa vain harkinnan jälkeen ja asioista, joista jotain ymmärtävät. Tai jos tarkkailtaisiin äänestyskäyttäytymistä ja toteutetun politiikan laatua, asiaan pääsisi helposti vaikuttamaan valvojan omat poliittiset näkemykset. Istuvien edustajien kierrätys pudottamalla vähemmän ääniä saaneet pois voisikin olla mielekästä, mutta muuten äänestäjien tarkkaavaisuuden varaan en kyllä suostu laskemaan yhtään mitään.
Ahvenanmaan vaikutusvallan kasvusta en murehtisi, koska käytännössä on aivan sama, onko niillä eduskunnasta puoli prosenttia vai koko prosentti. Enemmän olisin huolissani kaikkien rallikuskien, missien ja iskelmälaulajien vaikutusvallan kasvusta. Muutenkaan en viitsisi pienentää eduskuntaa säästösyistä, koska isommalla eduskunnalla saadaan kuitenkin tarkemmin kansaa edustava poliitikkovalikoima, vaikka niistä puolet olisivatkin salissa vain kaikua estämässä, ja ne miljoonat, jotka supistamisella säästettäisiin, eivät kokonaisbudjetissa paljoa vaikuta.
Edustajia on muutenkin hyvä olla joka puolelta maata. Ei siksi, että he saisivat tietoa kaikkialta, vaan siksi, että he vetäisivät kotiin päin, eikä mikään alue jäisi unohdetuksi periferiaksi. Esimerkiksi, mielestäni metrolla liikkuvilla cityvihreillä on jo valmiiksikin vähän turhan paljon vaikutusvaltaa siihen, paljonko autoilu maksaa. Itsehän en tiedä mitään kansanedustajan työstä, mutta sitä olisi toki aiheellista kysyä, että jos edustaja ei pärjää ilman avustajakaartia, onko hänellä silloin edellytyksiä niin vaativaan työhön?
Sopeutumiseläkkeet tosiaan pois. Itse ehdottaisin sellaista, että jos poliitikko joutuu eroamaan luottamustehtävästä jonkinlaisen kohun saattelemana, hän saman tien lentäisi eduskunnasta ja saisi edes kauden tai parin mittaisen karenssin, ettei heti pääsisi jatkamaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisaalta kyllähän niille kaverit järkkäävät virkoja lepokausiksi joka tapauksessa.
Siirtoäänivaalitapa vaikuttaa näin äkkivilkaisulla vähän monimutkaiselta ääntenlaskennan kannalta, mutta hyväksymisvaalitapaa kannatan lämpimästi.
Haluatteko te oikeasti kansanedustajiksi ihmisiä joilla on muutakin kokemusta ja taitoa kuin siwan kanssana toimiminen? sellaiselle ihmiselle se palttiarallaa 6500€, mikä on todellinen kansanedustajan palkka (jätätte autuaan halukkaasti ottamatta huomioon että se loppu on kulukorvausta todellisista henkilölle syntyvistä kuluista toisella, kalliilla, paikkakunnalla asumisesta yms., ei palkkaa), onkin melkoisen mellevä, mutta tuo summa lähentelee esim. meikäläisen asiantuntijatehtävissä työskentelevän varsin yleisen piruparan tavallista kuukausipalkkaa, johtajista ja sen semmoisista puhumattakaan. (enkä minä tuolla summalla Arkadian hullujenhuoneelle lähtisi)
VastaaPoistaTuo kansanedustajan palkka ei ole vähänkään asemiin päässeelle tai erityistaitoja omaavalle mikään erikoinen summa. Sen päälle saa sen kaiken paskan mitä tuo työ tuo tullessaan. Ja työympäristön jossa kevlarvuorattu pikkutakki on must, ei vain suositus kuten minun hommissani.
Eli koska ne ihmiset jotka oikeasti ovat tässä maassa päteviä hanskaamaan jotain suurempaa, ja joilla on siitä oikeaa kokemusta, mittaavat asiassa sekä tulot (niin oikeasti tehdään), statuksen (kansanedustaja ei ole kovin arvostettu jobi verrattuna siihen mitä he tekevät) ja mielipahan jota hommasta saa, ei heitä saa rekrytoitua tuonne pyrkimään kuin aivan poikkeustapauksessa. Ja se näkyy. Politiikasta on tullut vähä-älyisten temmellyskenttä laidasta laitaan ja logiikkaa ja syy seuraussuhteita ymmärtäviä pidetään siellä demoneina.
Päivää, ja kiitos kommentistasi. Virkistävää, että täällä käy joskus erimielisiäkin.
VastaaPoistaJuuri tuota tarkoitinkin kun sanoin, että kansanedustajan palkan pitää olla korkeahko ja että jos se sidotaan mediaanituloihin, pitäisi käyttää jotain kerrointa. Jos palkkaa pienennetään liikaa, siellä ei lopulta ole kuin kommunisteja. Pointti ei nyt ollutkaan se, onko kansanedustajan nykypalkka liikaa vai liian vähän, vaan se, että jos joku lopettaa kansanedustajan hommat siksi, koska kuusi ja puoli tonnia plus kulut (jotka kyllä lasken osaksi palkkaa ihan sillä perusteella, ettei minun työmatkojani korvata, vaan palkasta ne pitää itse maksaa) on liian vähän, siitä voidaan päätellä, ettei tyyppi hakeutunut alun perinkään kyseisiin hommiin vilpittömästä yhteisten asioiden hoitamisen halusta, vaan vain koska kuvitteli sen olevan lokoisaa tienaamista. Voi olla, että olen väärässä ja Kataja on oikeasti huolissaan rahojensa riittävyydestä, mutta ei artikkelista tällainen kovin hyvin ilmene.
Juuri ne mainitsemasi poikkeustapaukset ovat niitä, jotka pitäisi seuloa esille. Se, että politiikasta on tullut vähä-älyisten temmellyskenttä, on toki valitettava fakta, mutta uskon, että palkkatasolla on asiaan vain vähän merkitystä. Politiikkaan kun ei mennä taidolla, vaan suosiolla, ja suosiota ei saa faktoilla, vaan mielikuvilla. Niinpä kansa valitsee itsensä näköiset edustajat, eikä palkkojen nostaminen ainakaan vähentäisi vähä-älyisten temmellysintoa.
Se onkin sitten oman pohdintansa aihe, että miten vähä-älyiset ovat päässeet niin vallitsevaan asemaan, että ovat onnistuneet demonisoimaan järkevämmät. Onko tosiaan matala palkka ajanut asiantuntijat niin pieneen vähemmistöön, vai onko kyse poliitikoista riippumattomista kulttuurivirtauksista, jotka ovat tehneet äänestäjistä vähä-älyisiä?
Kun nyt tämä tuli puheeksi, ketä aiot itse äänestää? Tai jos tuo on liian henkilökohtainen kysymys, keitä suosittelet äänestettäviksi, että asiantuntijuus- ja osaamisnäkökulma tulisi asianmukaisesti otetuksi huomioon?