Nalkutusta ja kinkunahmintaa

Tarkoitukseni oli laittaa jokin ruokaresepti tähän väliin, mutta ei ole ollut sopivaa aikaa harrastaa sellaista. No, joskus lähiaikoina kumminkin. Jos en pääse tekemään ruokaa, aina voin silti puhua ruoasta, joten mennään sillä sitten, koska siitä puhe mistä puute ja niin edelleen. No, eräs lukija pyysi riistareseptiä, jolloin vakiolukijani Qroquius Kad auttoi kuuluisalla lappalaisella lintukeittoreseptillä:

Otethan pyssy ja ammuthan kuikka. Suolistethan ja suolathan se.Otethan kattilhan kaks litraa vettä. Keitethän kuikka siinä. Heitethän liemi poies.Otethan kaks litraa maitoa. Keitethän kuikka siinä. Heitethän liemi poies.Otethan kaks litraa votkaa. Käytethän kuikkaa siinä. Heitethän kuikka poies.
Liemi juuhaan kylmänä.

Asiaan. Tehän tiedätte, että nykyään on muotia kaikenlaiset teemakuukaudet. Esimerkiksi tipaton tammikuu, eli se, että tammikuun aikana ei juoda lainkaan alkoholia, on jo vanha juttu. En oikein ole ikinä tiennyt, miten siihen suhtautuisin. Toisaalta hyvä, että ihmiset hillitsevät ryyppäämistään vaikka sitten leikkimielisillä haasteilla, mutta hirvittää ajatella, että meillä on niin viinariippuvaisia ihmisiä, että kuukauden ryyppäämättömyys on heille haaste, ja että heitä on niin paljon, että siitä saadaan aikaan kansallinen projekti.

Toinen vastaava on movember, eli se, että marraskuun ajan annetaan viiksien kasvaa vapaasti. Marraskuun alussa minulla on aina tapana ehdottaa emännälle, että ajaisin parran pois ja jättäisin naamaan vain muhkeat Ivan Sirko -viikset:

...mutta toistaiseksi ei ole lupaa herunut. Syytä kyllä olisi, koska Ivan Sirko oli paitsi maskuliinisen karvamuodin suuri edelläkävijä, myös Ukrainan historian kovin jätkä.

Kolmaskin teemakuukausi on. Tiesittekö, että viime kuukausi oli lihaton lokakuu? Kuun teema oli se, että kun ihmiset pienentävät omaa hiilijalanjälkeään muutamalla prosentilla siirtymällä pahemmanmakuiseen ruokavalioon edes kokeilumielessä kuukaudeksi, se auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Tässä voisi ihmetellä, että tehdäänkö syömättä jätetystä lihasta kondomeja, jotka sitten jaetaan väestöräjähdyksestä kärsiviin maihin, vai mihin mekanismiin tuo perustuu, mutta en nyt halunnut puhua siitä.

Minulla on Twitterissä seurannassa porukkaa politiikan jokaiselta laidalta, ja lihattoman lokakuun hehkutus on ollut vihreällä laidalla voimakasta, kuten odottaa sopiikin. Vastaavasti taas epävegaaniset tahot ovat osallistuneet keskusteluun kriittisesti irvaillen, mikä sekään ei yllätä. Aikansa tätä keskustelua katseltuaan Suvi Auvinen, eräs vegeskenen kärkinimistä, puki ilmiön sanoiksi:

Siis tää ilmiö, jossa joku sanoo että lihansyönnin vähentäminen vois olla jees ilmastoteko ja siihen tulee AINA joku setämies rehhailemaan että JAAHA minäpä aion sitten ajaa autolla niin maan perkeleesti samalla kun syön kinkkua.

Masculinity so fragile? Vai mitä paskaa tää on?

Monet kommentoijat olivat sitä mieltä, että tuo johtuu jonkinlaisesta tiedostamattomasta pelosta ja epävarmuudesta. Ilmastonmuutos, epämiellyttävät faktat ja maailman muuttuminen pelottavat ja ahdistavat, mikä laukaisee defenssireaktion. Onhan tuokin yksi teoria, ja kyllähän tosimiehen ideaali on jäykkä ja hauras myytti (tässä yksi tekstini aiheesta) mutta en jaksa uskoa tuohon.

Hyvän teorian tunnistaa siitä, että sen voi yleistää ja siitä voi tehdä ennusteita. Otetaanpa muutama muu esimerkki tilanteista, joissa joku sanoo, että jonkin asian vähentäminen voisi olla jees, ja toinen vastaa, että vedäpä etupylly päähäsi:

1. Talvella oli kova vääntö siitä, kuinka vahvaa alkoholia saa myydä ruokakaupassa. Rajaa päädyttiin nostamaan, mutta jotkut olisivat halunneet jopa laskea sitä. Perustelut laskemiselle liittyivät lähinnä joko kristilliseen tiukkapipoisuuteen tai jonkinmoiseen "yhteiskunta on vastuussa kaikesta"-holhousvaltioajatteluun. Koska ihmiset eivät yleensä tykkää moralisoinnista tai holhouksesta, rajan laskemisen vaatiminen kirvoitti kansasta hyvinkin sapekkaita vastalauseita.

Esitettiinkö silloin vakavia arveluita, että rajan laskua vastustetaan siksi, koska raittius pelottaa?

2. Aikoinaan oli niin, että ensin homot eivät saaneet mennä naimisiin, ja sitten kun saivat, eivät saaneet sanoa avioliittoaan avioliitoksi. Tämä itsessään oli monien mielestä törkeä ihmisoikeusrikos, mutta erityisesti se, että homojen aviorajoituksia perusteltiin uskonnolla tai joillain epämääräisillä perhearvoilla, sai homojen oikeuksien ajajat kettuilemaan konservatiiveille ankarasti.

Kyselivätkö konservatiivit silloin vakavalla naamalla homoilta, että pelottaako teitä mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, vai miksi muka teidän pitää keskenänne mennä?

3. Muutama vuosi sitten kirjoitin Hatred-pelistä, jossa tehtävänä on lähteä kaupungille tappamaan kaikki. Ensin lahdataan pahaa-aavistamattomia vastaantulijoita, mutta äkkiä päähenkilön perään lähetetään poliiseja ja sotilaita, jolloin murhataan nekin. Juonta ei selitetä millään ideologialla tai taustatarinalla, vaan pelissä tapetaan porukkaa ihan vaan huvin vuoksi, syrjimättä ja tasa-arvoisesti.

Kun peli oli tekeillä, pelien nettimyynnin markkinajohtaja Steam harkitsi sen ottamista valikoimaansa, mutta jonkun moraalipoliisin painostamana ilmoitti, ettei tällaista sairasta paskaa sittenkään tarvita. Tästähän pelaajat raivostuivat ja totesivat, että sensuuri se vasta sairasta paskaa onkin ja jos Hatred ei kelpaa Steam-gestapolle, ei sille sitten varmaan enää kelpaa pelaaja-asiakkaiden rahatkaan. Kyse ei ollut siitä, että pelistä odotettiin niin hyvää, että sen julkaisemattomuus olisi jättänyt paikkaamattoman aukon sivistyskulttuuriin, vaan ihan vain siitä, että  yksilönvapauksia innokkaasti kannattava pelaajayhteisö ei tykkää, jos joku vallanpitäjä tulee kertomaan, millaisia pelejä sopii pelata.

Vastasivatko Steamin viralliset edustajat, että eikö teidän identiteettinne enää kestä Supermariota, vai mihin te muka Hatredia tarvitsette? No eivät, vaan Steam otti pelin kiltisti myyntiin ja siellä se on tälläkin hetkellä, eikä maksa kuin vitosen. Tämä siitäkin huolimatta, että yksityisenä firmana Steamilla ei olisi ollut mitään velvollisuutta selitellä valikoimiaan kenellekään, ja olisivathan pelaajat saaneet hankittua pelin suoraan tekijän nettisivuilta ilman Steamiakin.


No niin. Ryyppääminen, homoilu, väkivaltaviihde ja lihansyönti. Äkkiähän näitä keksii lisääkin. Autoilu, metsästys, haja-asutusalueella asuminen, sukat sandaalien kanssa, lasten tekeminen ja musiikin jokainen tyylilaji erikseen. Mitä yhteistä näillä on? Ne kaikki ovat asioita, jotka joidenkin mielestä ovat aivan tavallinen osa arkielämää, ehkä jopa tärkeitä perusoikeuksia, mutta joidenkin toisten mielestä moraalisesti tai yhteiskunnallisesti tuhoisaa pahantekoa, jota ilmankin pärjättäisiin mainiosti.

En nyt ota kantaa siihen, mikä noista menee mihinkin kategoriaan, koska sillä ei ole mitään väliä. Argumentteja kyllä löytyy suuntaan jos toiseenkin. Merkitystä on tässä yhteydessä vain sillä, miten asianharrastajat itse ne kokevat.

Kun joku esittää syyllistäviä moraalisaarnoja asioista, joissa saarnan vastaanottaja ei näe mitään väärää tai epätavallista, sille on suomen kielessä nimikin. Se on nalkutusta. Ja kyllä, se laukaisee defenssireaktion. Se ero noissa tietysti on, että lainsäädäntöön ja muuhun yhteiskunnalliseen pakottamiseen liittyvät jutut herättävät kunnon raivoa, kun taas siviilihenkilöiden väliset suositukset johtavat yleensä lähinnä naureskeluun ja nälvimiseen, mutta se on vain aste-ero.

Kun mainitsin tästä, joku muu vastasi minulle, että ei netissä voi nalkuttaa. Netissä kun on helppoa blokata epämiellyttävät viestit ja mennä vaan lukemaan jotain muuta. Ihan totta, mutta tarkemmin ajatellen ei nalkutuksen määritelmä riipu siitä, onko sitä pakko kuunnella. Pakollisuus vaikuttaa vain siihen, millaisen defenssireaktion se aiheuttaa.

Jos perheenjäsen nalkuttaa, asialle ei oikein voi mitään, jolloin elimistö ratkaisee ongelman ennenaikaisella kuolemalla. Jos kadulla satunnainen vastaantulija tulee nalkuttamaan, tilanteesta voi yrittää kävellä pois, ja jos se lähtee perään, sitä voi vetää defensiivisesti turpaan. Ei siis saa, mutta voi. Useimmat ymmärtävät tämän, ja siksi katunalkutusta tapahtuukin hyvin vähän, eikä se silloinkaan ole kovin intensiivistä eikä tungettelevaa.

Nettinalkutus taas on suosittua, koska se on turvallista puolin ja toisin. Nalkuttaja ei saa turpaansa, ja nalkutuksen kohdekin voi vapaasti valita, jääkö odottelemaan sydänhalvausta, vai pistääkö sivun kiinni ja heittääkö kenties lähtiessään jonkin haistatuksen. Koska netissä nalkuttaminen on helpompaa kuin livenä, on nalkutus intensiivisempää, ja niinpä lähtökommentitkin ovat sarkastisempia ja alatyylisempiä.

Yhteenvedon aika. Älkää menkö kertomaan sivullisille, miten heidän pitäisi elämäänsä elää, ainakaan elleivät he itse ole ensin ilmaisseet tahtoa muuttaa itseään. Ette te sillä mitään saavuta. Helposti käy niin päin, että he jopa korostavat vanhaa käytöstään, koska se on luontainen reaktio satunnaiseen nalkutukseen. Tämä ei päde vain lihaa syöviin setämiehiin, vaan myös nuoriin vegaaninaisiin ja ihan kaikkiin muihinkin ihmisiin.

Irvileuoille vielä: ymmärrän kyllä, että se, että kiellän ihmisiä sanelemasta muiden elämäntapavalintoja oman moraalinsa pohjalta, on itsessään moraaliperusteista elämäntapasanelua, joten tämäkin teksti on nalkutusta. Asiasta ei tarvitse erikseen huomauttaa.

Loppuun vielä lukijapyyntö. Alussa mainitsemani kommentoija, joka toivoi riistareseptejä, toivoi myös vähäpukeisia naisia, joten tässä vielä Porstuan markkinointipäällikkö Candice: