Hyödytöntä idiotismia itsenäisyyspäivältä

Kun on jo joulukuun tammikuun helmikuun puoliväli, on aika jokatalviselle "näin olet anarkisti paremmin"-tekstille. Tosiaan, oli taas kuudes joulukuuta, eli se päivä, jolloin on tapana lähteä kaduille ottamaan kantaa Suomen itsenäisyyteen, oli se kanta sitten myönteinen tai kielteinen. Jo viiden vuoden yrittämisen jälkeen antifasistit onnistuivat viimein siinä, minkä ei pitäisi olla vaikeaa millekään pandakarhua kehittyneemmälle eliölle.

(En tietenkään halua pandojen tai muidenkaan uhanalaisten lajien kuolevan sukupuuttoon, ja olen WWF:n kuukausilahjoittaja jne., mutta onhan se nyt myönnettävä, että jos eläinlajilla on kiima-aika vain parina päivänä vuodessa ja se on erikoistunut syömään ravintoa, jossa on niin vähän ravinteita, että sen on kulutettava 14 tuntia vuorokaudesta pelkästään syömiseen, ei kyse ole enää mistään uhanalaisuudesta, vaan pelkästä yllytyshulluudesta. "Ai meinaatte pelastaa meidät sukupuutolta? No v*ttu katotaanko?!")

Uhanalaisista kiinalaisista otuksista suojelisin itse mieluiten jättiläissalamanteria.

Mutta joo, antifasistit onnistuivat vihdoin näyttämään julkisuudessa vähemmän huonoilta kuin natsit, eikä se vaatinut muuta kuin sen, että he malttoivat olla riehumatta liikaa. Kukapa tätäkään olisi osannut heille kertoa? Toki natsitkin auttoivat kaivamalla vintiltä ihan oikeat hitlerinaikaiset old school -hakaristiliput. Todennäköisesti kyse oli pelkästä trollaamisesta, koska ei nykymaailmassa kukaan ole niin pösilö, että tosissaan odottaisi saavansa kenenkään sympatioita natsi-Saksan valtiolipulla, mutta oletetaan kuitenkin, että minkä tahansa tunnuksen julkiheiluttelija on tosissaan, kunnes toisin osoitetaan.

Olihan mediassa vanhan tavan mukaan kova vääntö siitä, onko 612-kulkue natsikulkue, ja logiikka siis menee jotenkin niin, että jos jokin tapahtuma ei erikseen kiellä natseja tulemasta, se on silloin lähtökohtaisesti natsistinen. Antifasisteille tuntuu myös olevan vaikeaa käsittää termiä "kaikille avoin". Jos he ovat sitä mieltä, että kulkue muuttuu natsikulkueeksi sillä, että siihen liittyy natseja, he olisivat voineet muuttaa kulkueen antifasistiseksi liittymällä siihen itse mukaan sen sijaan, että vain huutelisivat reunoilta.

Muutenkin kiinnostaisi tietää, miten 612-marssijoiden olisi edes teoriassa tarkoitus poistaa natsit kulkueesta. Turpaanko niitä pitäisi vetää, että päästäisiin lukemaan otsikoita siitä, kuinka "äärioikeiston marssi yltyi mellakaksi", vai pitäisikö vain todeta, että jos kulkuetta ei voi järjestää ilman natseja, on parempi jättää se kokonaan järjestämättä? Molemmat vaihtoehdot varmasti sopivat antifasisteille niin hyvin, että he tuskin viitsivät muita ehdottaakaan.

Ei siitä sen enempää. Kun itsenäisyyspäivä sujui verrattain rauhallisesti, ja aikaakin ehti jo vierähtää, ajattelin vain tällä kertaa vain höpistä yleisluontoisesti ääriajattelusta. Kun keskustellaan maahanmuutosta (tai oikeastaan mistä tahansa mielipiteitä jakavasta asiasta) käydystä keskustelusta, jossain vaiheessa kuulee väistämättä seuraavan dialoginpätkän:

Kommentti: "Keskustelu maahanmuutosta on paskaa, koska se on liiaksi molempien ääripäiden hallitsemaa."
Vastaus: "Ei tässä ole mitään 'molempia ääripäitä,' koska ihmisoikeuksien puolustaminen ja vihan vastustaminen eivät ole äärimielipiteitä. Eivät ne ole mielipiteitä ollenkaan, vaan niiden luulisi olevan kaikille itsestäänselvyyksiä."

Tuohan ei tietenkään pidä paikkaansa. Ääriajattelu on mahdollista ihan missä tahansa aatteessa, ideologiassa, filosofiassa tai mielipiteessä ihan jo siitä lähtien, saako pizzaan laittaa ananasta. Nyt annan muutaman tunnusmerkin, joista ääriajattelun voi tunnistaa.

1. Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan!

Ääriaatteiden vastustaminen ei sinänsä ole äärimielipide. Nyt vain on niin, että useimmat eivät halua minkään aatteen sturmabteilungeja kaduille riehumaan, riehuivat ne sitten natsismin puolesta tai sitä vastaan. Kovin usein, kun tällaisen näkemyksen heittää ilmoille, saa kuulla olevansa natsien "hyödyllinen idiootti," koska jos ei ole konkreettisesti kadulla vetämässä natseja turpaan, silloin on hiljaisella tuellaan edesauttamassa natsismin leviämistä. Se on äärimielipide.

Viimeksi, kun tästä huomautin antifasistille netissä, sain kuulla olevani Venäjän trolli, koska onhan nyt aivan mahdotonta ajatellakaan, että kukaan voisi vastustaa yleistä riehumista ja sattumanvaraista tuhoamista ilman pahoja taka-ajatuksia.

Tämän ajattelun heikkouksia ovat ensinnäkin se, että kerran hyväksyttyä huonoa ideaa ei sen myötä voi enää vastustaa vastustamatta itse ideologiaa ja leimautumatta siten viholliseksi, ja toisaalta se, että ihmiset kokevat tarvetta kannattaa huonojakin ideoita ihan vain periaatteesta, koska niiden esittäjät ovat omien puolella. Tällainen ajattelu menettää itsekorjaavat prosessinsa ja muuttuu äkkiä älyttömäksi parodiaksi itsestään.

2. Meidän puolellamme ei voi olla "ääri", vaan voi olla vain oikeassa tai vielä oikeammassa.

Ihmisoikeuksien puolustaminen ei tietenkään ole äärimielipide. Maahanmuuttokeskustelussa kuitenkin silloin tällöin julistetaan ilman perusteluja ihmisoikeudeksi myös oikeus kenen tahansa muuttaa halutessaan Suomeen elämään Suomen veronmaksajien rahoilla. Aina tätä ei sanota ääneen, eivätkä vaatijat itsekään aina myönnä tai edes ymmärrä vaativansa tätä, mutta usein se on looginen seuraus muista esitetyistä vaatimuksista.

Ajatusmalli, jonka mukaan omassa ajattelussa ei voi tulla ylilyöntejä, johtaa usein tovereiden puhdasoppisuuden kyttäämiseen. Jos maltillisempi toveri kyseenalaistaa radikaalimman toverin esittämät näkemykset vaikkapa omin päin laajennetuista ihmisoikeuksista, hänet saatetaan todeta uskossaan heikoksi ja potkia pois, jolloin radikaalimpi ajattelu saa tilaa ihan vain siksi, koska sitä ei uskalleta kyseenalaistaa.

Loistavan esimerkin tarjosi Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto, joka erehtyi olemaan kieltäytymättä hallitusyhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa heti lähtökohtaisesti. Kuulemma "asiat ratkaisevat, eivätkä puolueiden nimet". Tämä ei tietenkään tarkoittanut, että Vihreät suostuisivat vaikkapa kompromissina laittamaan rajat kiinni, vaan viittasi vain siihen täysin teoreettiseen mahdollisuuteen, että jos Persut kääntäisivät kelkkansa kokonaan vihervasemmistolaiseen suuntaan, silloin heillekin voisi löytyä paikka vihervasemmistolaisessa tulevaisuudessa. Tämä ei kelvannut Vihreiden kentälle, vaan monet kannattajat ilmoittivat Pekalle hyvin jyrkästi, että identiteettipolitiikka on tärkeämpää kuin asiakysymykset, eikä Persuja vastusteta näkemyserojen takia, vaan siksi, koska ne ovat Persuja. Se on äärimielipide.

3. Koska kenelläkään ei voi olla järkevää syytä olla kanssamme eri mieltä, meidän vastustamisemme voi perustua ainoastaan tyhmyyteen, pahuuteen, ennakkoluuloisuuteen ja/tai mielenvikaisuuteen.

Useinkin ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää erimielisten logiikkaa. Se, että pitää jotain väärässäolijaa tyhmänä, ei vielä ole äärimielipide. Onhan se usein tottakin. Yleensä kuitenkin kun vastapuolen ajatuksiin perehtyy, niiden alta paljastuu erilaista informaatiota ja erilainen maailmankatsomus, joiden puitteissa väärässäolijan logiikka on sisäisesti yhtenäinen. Esimerkkinä aiempi kirjoitukseni siitä, kuinka vasemmistolainen verotus- ja jakopolitiikka on täysin looginen siitä (tietysti virheellisestä) lähtöoletuksesta, että kaikki varallisuus kuuluu yhteiskunnalle eikä yksilöille.

Että jotain aatetta voisi tehokkaasti vastustaa, täytyy ensin tajuta logiikka aatteen takana. Muuten ei voi muodostaa argumentteja, jotka eivät kuulosta sivustaseuraajien korvaan trollaukselta tai haistattelulta, ja vaikka sillä saakin kavereilta selkääntaputuksia, ei sillä ketään muuta vakuuteta.

Esimerkkihenkilömme vastustaa sitä, että suomalaismiehet vastustavat raiskauksia, koska suomalaismiehet vastustavat raiskauksia vain siksi, että sitten heille itselleen jää enemmän raiskattavia.

Kun tästä mainitsee, saa usein kuulla olevansa "tolkun ihminen" tms. idiootti, joka on valmis kompromissina hyväksymään kansanmurhat, jos murhataan ihan vähän vaan. On kuulemma natsien tukemista tulla uikuttamaan, että "natsejakin pitää ymmärtää". Ja kuten minulle joku Twitterissä kertoi,

natsiks alkaa porukka, joka haluaa potkia vähemmistöjä ja niiden oikeuksia päähän, ei siinä mitään sen vaikeampaa ole :/

Se on äärimielipide. Syiden ymmärtäminen on eri asia kuin sympatiseeraaminen. Jos vaikka liian löysä maahanmuuttopolitiikka huolestuttaa ihmisiä niin paljon, että he ovat valmiita kannattamaan jopa natseja, kun mitään muutakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla, silloin on syytä pohtia, olisiko niitä vaihtoehtoja mahdollista tarjota kehittämällä maahanmuuttopolitiikkaa ei-natsistisesta näkökulmasta. Tämä ei vaadi mitään yhteistyötä natsien kanssa, vaan pelkkää oman toiminnan tarkastelua. Tietysti jos oma maailmankuva on sellainen, että kaikki rajoitukset maahanmuuttoon ovat natsismia, silloin tämä on vähän hankalampaa, mutta en minä olekaan täällä kertomassa, mitä ajatella, vaan miten ajatella.

4. Meidän näkemyksemme ei ole mikään "mielipide", vaan lopullinen totuus.

Monille ihmisille on valehdeltu, että kaikki mielipiteet olisivat lähtökohtaisesti yhtä hyviä, ja siksi kaikkien ja kaikkia mielipiteitä pitäisi kunnioittaa. Kun tällainen ihminen kohtaakin mielipiteen, joka ei sovi mitenkään yhteen omien arvojen kanssa, iskee kognitiivinen dissonanssi. Toisaalta tekisi mieli inttää vastaan, mutta toisaalta teoria ei anna siihen lupaa. Pitää antaa tilaa ja kunnioittaa.

Silloin tulee suuri kiusaus määritellä vastapuolen mielipide joksikin alempitasoiseksi kuin mielipiteeksi, että sitä ei tarvitsisi kunnioittaa. Ja kun sitä ei tarvitse kunnioittaa, sen voi sulkea pois häiritsemästä ilman turhia selittelyjä. Sivutuotteena tulee oma mielipide samalla määritellyksi joksikin ylempitasoiseksi kuin mielipiteeksi, jolloin se ei enää ole mielipiteen tavoin jokaisen oma makuasia, vaan se velvoittaa sivullisiakin.

Tällaisen ajattelun heikkous on se, että kun oma näkemys julistetaan totuudeksi, sitä ei enää viitsitä perustella. Siitä eteenpäin kampanjointi on vain omalle kuorolle saarnaamista, ja sivulliset joutuvat enenevissä määrin ihmettelemään, että tunteekohan biologia noille mitään parannuskeinoa.

Yllättäen huomaamme, että "kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä" on äärimielipide. Eivät ne ole. Jotkut mielipiteet ovat selvästi huonompia kuin toiset, ja yleensä silloin asia on helppo perustella. Jos ei henkilölle itselleen, niin edes sivustakuuntelijoille. Sananvapaus on siitä hieno asia, että sen myötä huonot mielipiteet saavat rauhassa esitellä huonouttaan, jolloin parempaa mieltä olevat saavat tilaisuuden perustella ne nurin.

Edellämainitunkaltaisilla ihmisillä on usein käsitys, että jos he alentuisivat väittelemään vääränmielisten kanssa, he silloin antaisivat väärille näkemyksille tilaa ja vakavastiotettavuutta. Todellisuudessahan asia on juuri päinvastoin. Kieltäytymällä väittelystä nimenomaan annetaan vastapuolelle tilaa, koska silloin ei kukaan ole kyseenalaistamassa heidän väitteitään. Minkään aatteen vakavastiotettavuudesta kun eivät päätä vastustajat, vaan kannattajat.