Typerää ohjelmatarjontaa

Saharassa elää sellainen otus kuin aavikkokettu. Se on niin hardcore, että jopa kuuluisa saksalaiskenraali Erwin Rommel sai sen nimen lempinimekseen. Tässä on kuva:

Eipä siitä sen enempää. Olen tässä viime aikoina katsonut TV:tä. Viikinkejä, Rillejä huurussa ja pari jaksoa Luovia hulluja muutaman mainitakseni. Nuo ovat hyviä, mutta joskus seulasta pääsee läpi hyvinkin typeriä yritelmiä siitäkin huolimatta, että Suomeen on perinteisesti valikoitunut vain sarjojen parhaimmisto. Ongelma lienee siinä, että nykyään kanavien on pakko hankkia sarjoja välittömästi julkaisun jälkeen, ennen kuin niiden laatua ollaan päästy mittaamaan käytännössä, koska muuten porukka vain lataa sarjan netistä, eikä vaivaudu enää katsomaan vuoden vanhoja jaksoja, kun ne aikanaan TV:hen tulevat.

En nyt puhu mistään puhelinmyyjärealityistä tai Big Brotherista, jotka varmasti ovat omassa viiteryhmässään taidokkaasti tehtyjä, vaikka en ymmärräkään, kuka niitä katsoo ja miksi. Ei kai niitä tehtäisi, ellei ketään kiinnostaisi.

En myöskään tarkoita yksittäisiä särökohtia, kuten vaikka sitä Eloonjääneissä usein ärsyttävää vikaa, että hengenvaarallisia ongelmia tahallaan aiheuttavat psykopaatit pidetään menossa mukana ihan vain siksi, että ne voisivat aiheuttaa ongelmia ja sitä kautta jännitystä myöhempiinkin jaksoihin, vaikka olisi niin paljon näppärämpää vain viedä ne metsään ja tehdä ketuille halalia. Perusteena tietenkin on vanha kunnon "muuten me olisimme kuin he".

Tarkoitan tilanteita, joissa koko juoni perustuu niin suurille ongelmille, ettei koko sarjaa voi enää ottaa vakavasti.

Esimerkiksi, muutama vuosi sitten alkoi sarja Blue Bloods. Sitä mainostettiin huippulaatusarjana, koska sen pääosassa oli se yksi tyyppi, joka on kuuluisa tuuheista viiksistään ja josta olisi tullut Indiana Jones, ellei olisi ollut jo allekirjoittanut sopimusta Magnumin pääosasta.  Pilottijaksossa tutustuttiin hahmoihin ja mukana oli pakollinen rikostapaus, jossa pedofiili kaappaili pikkutyttöjä pakettiautoon.

Pedo houkutteli tytöt autoonsa näyttämällä heille nukkea. Kun tyttö oli autossa, nukke oli tarpeeton, joten pedo heitti sen tienposkeen. Koska nukke oli ainoa johtolanka, tutkimuksissa keskityttiin siihen. Mietittiin, mistä nukke oli mahdollisesti hankittu, ja soitettiin tehtaalle Kiinaan. Kuultiin, että nukke on prototyyppi mallista, joka ei ole vielä tuotannossa, eikä niitä ole kuin kolme kappaletta koko maailmassa. Omistajien nimetkin tehdas tiesi kertoa. Oli:

1) diplomaatti, joka sai tehtaalla vieraillessaan nuken lahjaksi tyttärelleen,
2) toimittaja, joka kirjoittaa nukkelehteen ja saa tehtailta uutuusnukkeja arvosteluja varten, ja
3) joku slummissa asuva epämääräinen hyypiö, joka juoksee pakoon heti poliisin nähdessään.

Yllättäen syyllinen oli se hyypiö.

Ilmeeni, kun jakson loppuratkaisu selvisi.

Minulle pilottijakso olikin kaksiosainen; ensimmäinen ja viimeinen jakso kyseistä sarjaa. En uskonut, että tuosta ihan heti päästäisiin ohi, mutta nyt alkoi uusi sarja Scorpion, jossa huippunerojen ryhmä pelastelee ympäristöään erilaisilta katastrofeilta. Pilottijakson juoni meni jotenkin näin:

- Lentokentän lennonjohdon tietokoneohjelmisto päivitetään automaattisesti 12 tunnin välein, ja edellisessä päivityksessä oli ollut virus, ja nyt ei saada koneisiin yhteyttä. Jotain pitää tehdä, ennen kuin koneista loppuu bensa ja ne alkavat tipahdella.

- Tarvitaan maailman viidenneksi älykkäin ihminen keksimään, että voisi koittaa formatoida koneet ja asentaa uudestaan edellinen toimiva versio.

- Ohjelmien uudelleenasennus on varsinkin Windowsin käyttäjille niin harvinainen tapaus, ettei siitä suoriudu kuin lennonjohtotornin nörtein jätkä. Nörteimmän tunnistaa onneksi nopeasti ulkonäön perusteella.

- Varmuuskopioita ei kuitenkaan ole paikan päällä, vaan niiden pito on ulkoistettu alan firmalle. Siellä ei olla paikalla, joten jonkun on pakko mennä murtautua firman toimistoon ja hakea oikea levy.

- Firma on kaupungin toisella laidalla eikä aikaa ole kuin 20 minuuttia, koska aina seuraavan päivityksen tullessa edellinen varmuuskopio pyyhkiytyy yli ja korvautuu uudella, mikä on aivan jumalattoman fiksua eikä lainkaan tee tyhjäksi koko varmuuskopioinnin ideaa. Softan tekijän arkistojakaan on turha kysellä, koska ilmeisesti se vain tulee jostain kenenkään erikseen koodaamatta.

Sitten taisi olla vielä niin, että kun yritettiin siirtää dataa lentokoneesta maahan, lentokoneen nopeus oli liian suuri langattomalle yhteydelle, joten piti ajaa lamporkiinilla koneen alla ja vetää verkkopiuha läppäriin.

Ei näin. Mutta kaikesta huolimatta on kuitenkin pakko sanoa, että tykkään tästä sarjasta. Hahmot ovat ihan hyviä ja sarja on jokseenkin huumoripitoinen, joskin välillä tahattomasti. Tämä on mukavan kevyttä ja leppoisaa katseltavaa.

Vielä yksi.

Nyt täytyy lopettaa, mutta palatakseni kettuaiheeseen, minä lähden nyt Egyptiin. Internet-rajapintana toimii emännän kännykkä, joten en tiedä, paljonko pystyn raportoimaan tänne paikan päältä, mutta katsotaan nyt. Harmikseni sain tietää, ettei aavikkokettuja elä itärannikolla, jonne menemme, mutta saa nähdä, jos siellä jotain muuta hienoa tulisi vastaan.

Palannen noin viikon päästä.