lauantai 28. maaliskuuta 2015

Miksi perseilevä vähemmistöläinen on koko vähemmistön ongelma

Kuten viimeksi mainitsin, menneellä rasisminvastaisella viikolla sattui kaikenlaisia ikäviä kommelluksia, joiden vaikutus yleisöön oli kaikkea muuta kuin rasismin väheneminen. Muutenkin liikkeellä on ollut yhä enemmän sellaista, että jotkut yksilöt yksin tai porukassa tekevät asioita, joita normaali ihminen ei katso hyvällä. Teot liittyvät tyypillisesti närkästykseen siitä, että joku on ollut rumasti eri mieltä yksilön uskonnosta; reesusapinamaiseen kyvyttömyyteen olla nylkyttämättä satunnaisia vastaantulijoita; tai ihan vain siihen, että haistakaa maitonaamat paska. Sattumalta tekijät tuppaavat kuulumaan selvästi ulkonäöstä tunnistettaviin vähemmistöihin niin median, vihervasemmiston kuin itse vähemmistöjenkin harmiksi.

En nyt jaksa ottaa kantaa siihen, pitäisikö asiasta tehdä joitain johtopäätöksiä sen suhteen, millaista porukkaa maahan olisi järkevää päästää ja millä kriteereillä. Enhän minä kirjoita siitäkään, että vesi on märkää ja nykytaide huonoa. Haluan tässä kirjoituksessa mieluumin puhua siitä, miten vähemmistöjen itsensä tulisi asiaan suhtautua.

Aina, kun joku vähemmistön edustaja tekee jotain pahaa, tapahtuu kaksi asiaa. Ensiksi, median edustajat tulevat muistuttamaan, että tämä on vain valitettava yksittäistapaus ja tekijänä vain yksittäinen häiriintynyt yksilö, eikä hänen viiteryhmäänsä saa kiinnittää mitään huomiota, koska useimmat vähemmistöläiset käyttäytyvät kuitenkin ihmisiksi ja sitä paitsi kyllähän enemmistöläisetkin tekevät pahojaan. Toiseksi, em. lainkuuliaiset vähemmistöläiset julistavat vihaisesti, että ei heitä saa asiasta moittia, koska eivät he henkilökohtaisesti hyväksy tapahtunutta eivätkä voi asialle mitään, joten asia ei edes kuulu heille.


Teoriassa molemmat ovat oikeassa. Vaikka kulttuuri vaikuttaisikin asenteisiin, jokainen päättää ihan itse käytöksestään, enkä minäkään tykkää siitä, että minulle tullaan ihonvärini perusteella urputtamaan jostain kolonialismista tai ristiretkistä. Tosielämä ei taaskaan ole aivan noin yksinkertaista, ja nyt onkin Pekka-sedän aika kertoa, miksi molemmat ovat väärässä ja miksi on nimenomaan vähemmistöjen tehtävä ottaa jäseniään niskasta kiinni ja pistää ne ojennukseen.

Ihmiset näkevät vain oman viiteryhmänsä jäsenet yksilöinä, kun taas muut nähdään enemmän tai vähemmän omien ryhmiensä edustajina. Perseilevä enemmistöläinen on siis vain ääliö, kun taas vähemmistöläisen perseilemisen tulkitaan kertovan jotain koko vähemmistöstä. Joku somalikin on huomannut asian:
Kun somalia epäillään rikoksesta, jokaisesta somalista tuntuu tulevan rikollinen vähintään kadulla ja sosiaalisessa mediassa.
"Siksi toivon, että voisimme yhteisönä äänekkäästi tuomita teot", helsinkiläisessä nuorisotalossa työskentelevä Ahmed vetoaa.

"Rikoksista ovat vastuussa vain rikosten tekijät, mutta me kaikki kärsimme tekojen seurauksista", Ahmed sanoo.
Tästä syystä aina, kun ollaan tekemisissä muiden kuin oman porukan kanssa - mikä se "oma porukka" kulloinkin sitten on - täytyy muistaa, että esiinnytään samalla oman porukan mannekiinina, ja käyttäytyä sitten sen mukaisesti. Sama toimii toki toiseenkin suuntaan, eli enemmistö voi pilata maineensa vähemmistöjen keskuudessa, mutta enemmistön näkemys yleensä pelkän ylivoiman vuoksi hallitsee julkista keskustelua.

Tämähän ei missään nimessä ole kivaa eikä reilua, mutta niin asia nyt on ja on aina ollut, eikä siihen mikään auta. Ei ainakaan se, että kovaan ääneen valitetaan, ettei se ole kivaa eikä reilua. Reaalitilanne on se, että jos Suomessa asuvat vähemmistöt haluavat, ettei heihin kohdistuisi epäluuloja, heidän on käyttäydyttävä paremmin kuin kantaväestö, ettei yksinkertaisesti saada aiheita ikäviin stereotypioihin.
Somaliyhteisön pitäisi siirtyä yhteisön puolustamisesta uhrin puolustamiseen, Ahmed katsoo.


Ahmedin kaveri on eri mieltä:
Ystävän mielestä Ahmedin ulostulossa ei ole järkeä. Jos somalit yhteisönä tuomitsisivat yksilöiden rikoksen, eikö yhteisö juuri silloin osoittaisi olevansa jollain tavalla vastuussa rikoksesta, mies kysyy.
Niin, no...

Suomalaisetkin raiskaavat, kuten näissä yhteyksissä aina kuulemme. Ehkä eri tavoilla ja eri tilanteissa kuin somalit, mutta raiskaavat kumminkin. Kukaan suomalainen ei kuitenkaan tunne sympatiaa raiskaajaa kohtaan, vaan aina vaaditaan mahdollisimman pitkää tuomiota ja tekovälineiden takavarikointia valtiolle. Kukaan ei määrittele uhria huoraksi ja syytä häntä tapahtuneesta (sen sanominen, että kannattaisi vähän katsoa, mihin menee ja kenen kanssa, ei ole syyttämistä, sanoivat feministit mitä tahansa). Syytettyjen äidit ovat oikeussalissa hyvin vakavina, ja iästä riippumatta syytetyt saavat istunnon jälkeen kotona remmiä soljella.

Kun taas somalit raiskaavat, somaliyhteisö syytettyjen äideistä alkaen vastaa uhreille ja oikeusjärjestelmälle näin:


Onko se mikään ihmekään, että keskisormikulttuurien parissa sikiää selvästi enemmän raiskausherkkiä yksilöitä kuin suomalaiseen kasvatusfilosofiaan luottavissa piireissä?

Uskon kyllä, etteivät Ahmed ja hänen kaverinsa suvaitse raiskauksia, jos he niin sanovat. Nyt vain on niin, että jos vähemmistökulttuurissa tuollaista ajattelutapaa on, ei enemmistö sitä pysty ulkopuolelta muuttamaan. Ainoastaan vähemmistö itse voi muokata asenteitaan, ja siksi kannattaisi kuunnella Ahmedin neuvoja. Oma neuvoni raiskausstereotypioista huolestuneille somalinuorukaisille on:

1) Älä raiskaa.
2) Jos joku tuttusi haluaa raiskata, vedä häntä turpaan niin kauan, kunnes hän ei enää halua tai voi raiskata.

Mutta se somaleista. Tarkoitukseni ei ollut puuttua minkään tietyn ryhmän tiettyihin toilailuihin, vaan kaikki tässä sanomani pätee kaikkeen ryhmienväliseen kanssakäymiseen. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa toisten mielipiteeseen paljon tehokkaammin kuin millään vaatimuksilla, viharikosilmoituksilla tai syrjintävingunnalla.

Muslimeista täytyy kuitenkin vielä mainita erikseen, koska varsinkin heille omien perseily on paha imago-ongelma. Sanotaan, etteivät kaikki muslimit ole terroristeja ja että suurin osa on rauhaarakastavaa, suvaitsevaa ja melko maallistunuttakin porukkaa, eivätkä he hyväksy terrorismia. Olisi siis heidän mielestään kiva, jos heidät jätettäisiin kokonaan asian ulkopuolelle, kun terroristit pannaan kuriin, koska asia ei kuulu heille.

Valitettavasti kuitenkin terroristit tekevät tekonsa islamin, heidän jumalansa ja profeettansa ja koko porukan nimissä. Jos perusmuslimit ovat vain kuin eivät huomaisikaan, käytännössä heitä ei siis haittaa, että heidän puolestaan tapetaan porukkaa. Jos muslimeita oikeasti kiinnostaa, että "eivät kaikki muslimit"-lässytys aletaan ottaa vakavasti, heidän on ryhdyttävä aktiivisiin ja tehokkaisiin toimiin kitkeäkseen kilikallot keskuudestaan.

Sitä odotellessa.


7 kommenttia:

  1. Hyvin tuumittu Porstuan isännältä. Lisäisin tähän vielä sen, että kyseiset vähemmistöt elävät täysin kantaväestön elatuksen varassa eli ovat sille täysin turha taloudellinen rasite. Myös siksi kannattaisi pientä asennetarkastusta harjoittaa. Kun kantaväestön ruokkivaa kättä tarpeeksi pitkään puree niin alkaahan se v-käyrä kiristyä rauhallisella pottunokallakin.

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Ykä, ja kiitos kommentista.

    Totta joka sana. Mutta eiväthän he tuollaisia asennekorjauksia huomaa tehdä. Kehitysmaalaisilla maahanmuuttajilla koko Euroopassa huomaa useinkin hahmotushäiriöitä sen suhteen, mitä uudelta yhteiskunnalta sopii vaatia ja millä perusteilla.

    Uskon tämän johtuvan siitä, että he ovat eläneet varhaisikänsä maassa, jossa valtiojohtoa kiinnostaa ainoastaan nyhtää kansasta niin paljon rahaa kuin ehtii ennen seuraavaa vallankumousta, eikä valtiolta voi toivoa saavansa vastikkeetta kuin korkeintaan kuulaa päähän. Sitten he kuulevat jostain kaukomaasta, jossa annetaan rahaa ilmaiseksi. Eihän sellaista voi uskoa, mutta pakko kai se on, kun sukulaiset sieltä soittelevat ja kertovat asian niin olevan.

    Sitten paikalle päästyään he näkevät asian pintapuolen, että rahaa saa kun pyytää, jolloin yksinkertaisen mielen looginen johtopäätös on, että näillä on kirjaimellisesti rajattomasti rahaa. Varsinkaan ei voi tulla mieleen, että ulkomaalaiset kerjäläiset saisivat ilmaiseksi jotain, jonka eteen omat työntekijät joutuvat näkemään vaivaa, vaan varmaankin kaikki muutkin ovat äärettömän rikkaan valtion elättejä. Samaan asiaan törmäsin tässä tapauksessani muutama vuosi sitten. Ei ihmekään, että tuollaisessa tilanteessa ei välttämättä ymmärrä, mitä sopii vaatia ja mitä ei.

    Auttaisikohan, jos järjestäisi pakollisten kielikurssien yhteydessä jotain pakollisia yhteiskuntaopin tunteja?

    VastaaPoista
  3. Terve. Olen seurannut blogiasi vasta muutaman viikon ja lukenut aiemmat tekstisi. Kiitokset hyvistä ajatuksista ja analyyseistä. Tänne löysin erinomaisen Yrjöperskeleen kautta. Nyt kun sattui aihe kohdalleen, niin en malta olla laittamatta perään seuraavaa lainausta (en tiedä alkuperäistä ajattelijaa, löytyi MV-lehdestä) silläkin uhalla, että syyllistyn johonkin rötöstelyyn:

    "Jotkut muslimit pitävät sosiaaliturvamaksuja jiziya‘na, joka vastaa ei-islamilaisten yhteisöjen maksua islamilaisille yhteisöille eräänlaisena alistumisen muotona, mikä on täysin sharia-lain mukaista. Osa muslimeista pitää ei-muslimiväestön varojen heikentämistä osana jihadia, pyhää sotaa."

    En kieltämättä ole osannut tuota tukirahojen lypsämistä noin ajatella, mutta jotenkin muutama oma irtomiete loksahti nyt päässäni kohdalleen tuon luettuani.

    Dr Outhouse

    VastaaPoista
  4. Huomenta, Dr Outhouse, ja tervetuloa kommentoimaan.

    Varmaan joissain uskonnollisesti aktiivisissa piireissä tuollaista jizya-ajatteluakin esiintyy. Itse kyllä uskon, että muslimimaahanmuuttajien enemmistö ei mieti asiaa noin syvällisesti ja teoreettisesti, vaan noudattavat vain kulttuurissaan tyypillistä "kaikki otetaan, mikä saadaan"-periaatetta. Kyse on siis samasta asiasta kuin pari tekstiä aiemmin mainitsemassani egyptiläisessä tinkimiskulttuurissa, eli ei ole mitään outoa pyytää sataa euroa kämmenenkokoisesta kipsikoristeesta, vaan on asiakkaan oma asia, maksaako vai tekeekö vastatarjouksen.

    Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitä he ajattelevat kansoista, jotka aktiivisesti hankkivat maihinsa muslimeita ihan vain päästäkseen elättämään heitä. Ei se ainakaan heidän ylivertaisuudentunnettaan lievennä, ja joku saattaa jopa muistaa, että näinhän se on kalifaateissa ennenkin ollut.

    VastaaPoista
  5. Juu, onhan se kyllä niinkin, ettei se ole hullu joka pyytää... On vaan alkanut itsellekin tulla vaikeita ajatuksia näin myöhäisherännäisenä. Jotenkin sitä odottaa kieli pitkällä, kuin eläinlapsi konsanaan, että milloin ensimmäinen Virallisesti Merkittävä taho ottaa ja tekee pelottoman katsauksen vaikka tähän sosiaalipuolen rahanhukkaan. Tarkoitan, että valtakunnan päättäjätasolla myönnettäisiin vihdoin kulunkien määrä vs hyöty. Turhaan kaiketi odotan. Esimerkiksi vasta ilmestynyt ex-diplomaatti M. Kääriäisen katsaus kehitysapuun oli pitkästä aikaa todellista asiaa, mutta sepä taidettiin painaa hiljaisuuden vallitessa unholaan, mediavälineet "unohtivat" koko kirjan.
    Optulakin vaikeni tai vaiennettiin rikostilastojen osalta, jos muistan oikein. En erityisesti pidä salaliittoteorioista, mutta välillä paranoiat kyllä pyrkii pintaan, vaikka miellän itseni tervepäiseksi oikein tylsyyteen saakka.

    No, jatketaan mylläämistä tällä pimeällä puolella, ehkä jotain alkaa tapahtua.

    Dr Outhouse

    VastaaPoista
  6. Ja perhana, nyt Iltalehti uutisoi em. kustannuksista, juuri kun pääsin aukomasta päätäni.
    Taustalla on tosin Perussuomalaiset, joten valtakunnan äänitorvet ja muut torvet äkkiä leimaavat laskelmat tyypilliseen tapaansa.

    Dr Outhouse

    VastaaPoista
  7. Iltaa taas, ja kiitos kommenteista.

    Noissa Virallisesti Merkittävissä tahoissa on sellainen ikävä juttu, että ne jakautuvat Hyviin ja Pahoihin. Määritelmällisesti Hyviä eivät tuollaiset laskelmat kiinnosta, ja Pahoja ei kuulu ottaa vakavasti. Veikkaanpa, että vanhoissa valtapuolueissa kyllä olisi ainakin yksilötasolla paljonkin mielenkiintoa asian tutkimiseen, mutta kukaan ei uskalla, koska sillä vain tappaa poliittisen uskottavuutensa.

    Samasta syystä Perussuomalaistenkaan laskelmien ei kannata odottaa aiheuttavan toimenpiteitä. Vaikka he kuinka analysoisivat esim. maahanmuuttokysymystä siltä kantilta, että millaiset tulijat käyttävät eniten sosiaalitukia ja tekevät eniten rikoksia, siihen vastataan vain, että maahanmuutto kokonaisuutena on kuitenkin Suomelle positiivinen asia, ja koko juttu on sitten sillä kuitattu.

    VastaaPoista