Neekeriorjuuden paluu muotiin

Loppiaisena on mukavaa olla töissä. Pyhälisillä 34 €/tunti siitä, että ryystän anarkiajuomaa firman piikkiin ja katson Deadwoodia.

Harmi vain, ettei sellaisia iltoja ole kuin muutama vuodessa. Mutta pidemmittä introitta asiaan. Kuten kaikki olemme kuulleet, Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia. Mitään tarkkaa lukua ei olla annettu, vaan kaikki pitää ottaa, jotka vain saadaan, ja mitä primitiivisemmistä kulttuureista, sen parempi. Tämä on aksiooma eli itsestäänselvyys, eli sitä ei olla päätelty mistään loogisista perusteista, vaan päinvastoin kaikki sitä tukevat perusteet on väkisin kehitetty jälkeenpäin niitä kalkkiksia varten, jotka eivät hyväksy asian itsestäänselvyyttä.

Yksi keskeisistä perusteista on käsittääkseni aina ollut se, että maahanmuuttajia tarvitaan tekemään ns. paskaduuneja, koska suomalaisista on korkean elintason myötä kehittynyt sellaisia prinsessoja, etteivät he enää suostu tekemään mitään sellaista työtä, jossa ei voi esitellä itseään consultantina, managerina tai vault overseer'nä.

Tämä peruste on suosittu niin oikeisto- kuin vasemmistoeliitinkin keskuudessa. Oikeistolaiset ajattelevat, että näin saadaan halpaa työvoimaa, kun taas vasemmistolaiset eivät taaskaan ajattele yhtään mitään, vaan toistavat vain papukaijamaisesti iskulauseita, joiden he uskovat ajavan kivankuuloisia asioita, miettimättä sen kummemmin, millaisia välillisiä tai epäsuoria yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä voisi olla.

Eihän kyse ole siitä, etteikö aliarvostettukaan työ kelpaisi suomalaisille. Kyse on siitä, että niistä töistä maksetaan niin huonosti, ettei se maksa vaivaa. Täytyy ymmärtää, että useimmat ihmiset, varsinkin matalapalkkaiset, eivät tee työtään kutsumuksesta, vastuuntunnosta yhteiskuntaa kohtaan tai rakkaudesta alaan, vaan yksinomaan saadakseen rahaa elämiseen. Jos yhteiskunnan tuista jää työttömälle kiinteiden kulujen jälkeen 300 € kuussa käyttörahaa ja työssäkäyvälle palkasta 400 € (luvut karkeita arvioita), se raha, jonka eteen palkollinen raataa, ei ole se palkkakuitissa näkyvä tonni, eikä edes se 400 €, vaan 100 €. Siinä voi jokainen mietiskellä, paljonko töitä viitsisi tehdä satasella kuussa.

Onhan se suuri ongelma, jos tärkeät työt jäävät tekemättä, vaikka samaan aikaan porukkaa makaa kortistossa. Ongelman voisi periaatteessa ratkaista kolmella tavalla:

A) Nostetaan palkkoja, kunnes alkaa kiinnostaa;
B) Lasketaan sosiaalitukia, kunnes alkaa kiinnostaa tai itkettää ja kiinnostaa;
C) Hankitaan maahan laumoittain kehitysmaalaisia, jotka ovat tottuneet elämään riisikupilla päivässä ja jotka eivät tiedä paremmasta, eivätkä siksi ymmärrä vaatia mitään.

Kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta on ideologinen makuasia, kumpaa kannattaa, eikä niistä sen enempää. Kolmannesta nautin aina suuresti, kun pääsen katselemaan monikulttuurisuuden ylistäjien kiemurtelua, kun huomautan, että kehitysmaalaisten rekrytoiminen halpatyövoimaksi sen sijaan, että maksettaisiin työstä kohtuullista palkkaa, ei ole mitään muuta kuin 2000-luvun versio neekeriorjuudesta ja että sellainen johtaa väistämättä etnisen alaluokan syntyyn.

Vihreiden äänestäjiä rekrytoimassa osaajia tulevaisuuden kasvualoille.

Mutta miksi otin tämän nyt puheeksi? No, Mediaseuranta-blogista huomasin, että asiaa on nyt tutkittu erään Amnestyn pakolaissiiven aktivistin toimesta, ja ollaan huomattu, etteivät eriväriset sittenkään välttämättä tykkää lapioida valkolaisen paskaa sen enempää kuin valkolaiset itsekään, mutta kun on pakko, kun ei koskaan tiedä, koska lentää maasta pihalle.

Jukka Könösen väitöskirjatutkimuksesta todetaan, että Suomen työmarkkinat ovat hierarkisoituneet. Ulkomaalaiset tekevät usein matalapalkkaisia töitä, joita suomalaiset karttelevat.

Eikös tähän pyrittykin? Ei kun...

Väitöksestä käy ilmi, että oleskeluluvan saamisen epävarmuus heikentää neuvotteluasemaa ja rajoittaa itsenäistä elämää. On mahdollista, että Suomeen tulleen henkilön on pakko tehdä mitä tahansa työtä oleskeluluvan varmistamiseksi.

Esimerkiksi siivous- ja ravintola-alalla ulkomaalaiset ovat haluttua työvoimaa, koska toimeentulon ja oleskelun epävarmuus tekee heistä motivoituneita.

Eihän kukaan halua työskennellä siivous- ja ravintola-alalla. Eipä heitä siitä kyllä voi moittiakaan, mutta itse ratkaisisin ongelman, kuten yllä vihjasin, kehittämällä aloja sellaiseen suuntaan, että niitä voisi työntekijä sietää. Alkaisi tekijöitä löytyä muutenkin kuin nälkäkuoleman ainoana vaihtoehtona. Könösen ratkaisu taas on globaalinvastuuntuntoisempi:

Tilapäinen elämä, joustava työ -väitöskirjatutkimus kritisoi myös oleskelulupajärjestelmää. Sen mukaan ulkomaalaiset ovat keskenään erilaisessa asemassa maahan jäämisen, perhe-elämän, työnteko-oikeuden ja sosiaaliturvan suhteen.

Kehitysmaalaisille olisi siis turvattava oikeus tulla Suomeen ja pysyä täällä sosiaaliturvalla ilman pelkoa siitä, että he joutuisivat hanttihommiin tai että kateelliset tsuhnat potkisivat heidät takaisin kotiin. Koska Könönen on valtio- eikä taloustieteilijä, ei hänen tarvitse miettiä sitä, miten tämä kustannettaisiin.

Eihän minun tarvinnut lukea asiasta kertovasta uutisesta kuin vähän alkua, kun jo tiesin, että tuohon johtopäätökseenhän siinä tullaan. Eikä siinä mitään, Amnestylaisena tämä kuuluu Könösen toimenkuvaan. Ymmärrän myös, ettei tämä kuulunut väitöksen varsinaiseen aihepiiriin, mutta olisi hän silti voinut jossain sivulauseessa mainita, että kenen ne siivous- ja ravintola-alan "epähalutut matalapalkkaiset työt" sitten olisi tarkoitus tehdä?

Toisaalta, onkokaan kehitysmaalaiselle länsimaissa muuta kuin orjan paikka? Hollantilaisella Joulupukilla on apurinaan etnisvähemmistöläinen Zwarte Piet eli Musta Pekka, johon Aku Ankan lukijat ovat Suomessakin törmänneet hollantilaisten piirtäjien sarjoissa. Joku voisi ajatella, että onpas pukki suvaitsevainen, kun on hankkinut diversiteettiä työympäristöön, tai jopa että kai se nyt on aivan sama, minkä värisiä tonttuja pukilla on. Mutta ei:

Suomessa neekerinpusut ovat nykyään Brunbergin suukkoja ja Fazerin lakritsin kikkarapää on jouduttu poistamaan tuotepakkauksista korrektiussyistä. Näin pitäisi monen mielestä tehdä myös Hollannissa. Kriitikoiden mukaan Zwarte Piet on rasistinen hahmo, joka loukkaa ihmisoikeuksia.

Ymmärrän kyllä, että hahmo on kolonialismin ajoilta, eli siis ihan oikeasti orja, mutta kai siihen voisi jonkin modernimman työsuhteen sepittää, jos nyt aivan pakko on. Vaikka että jouluna Piet heittää pukille keikkaa tuntuvilla pyhälisillä, esim. 34 €/tunti, ja loput vuodesta hän kaupittelee turisteille avaimenperiä Eiffel-tornin juurella.

Valtavirtaa tuollainen näkemys ei ole, vaan 91 % hollantilaisista ei pidä mustaa tonttua rasistisena, ja he saattavat jopa hermostua, jos sellaista ehdottaa. Aktivistien mukaan se ei johdu niinkään siitä, että aggressiivinen rasisminetsintä itsessään ärsyttäisi ikvisition tutkittaviksi joutuneita, vaan:

”Luulen, että ihmisten jyrkät mielipiteet johtuvat siitä, että he pelkäävät tehneensä jotakin väärin. Ei ole helppoa myöntää, että on vuosia pitänyt hyvänä jotakin, joka loukkaa muita”, sanoo Musta Pekan vastaisessa aktivistiryhmässä toimiva parikymppinen Marieke.

”Vaikka moni vastustelee nyt, asenteiden on pakko muuttua jossain vaiheessa. Nuoremmat sukupolvet ja kansainvälinen paine ovat jo synnyttäneet muutoksen kipinän, muiden on vain seurattava perässä.”

Toisaalta vähemmistöjä pitäisi saada vähintään väkiluvun edellyttämässä suhteessa kaikkiin paikkoihin, missä on valtaväestöäkin, mutta jos jossain neekeri vilahtaa, se täytyy varmuuden vuoksi tuomita rasismiksi. Esimerkiksi töissäkäyvä tummaihoinen on varmaan orja, jos hän ei ole esimiesasemassa. Vähän samaan tapaan kuin ennen vanhaan ei haitannut, jos tuli muutama syytön tyttö poltettua roviolla, kunhan yksikään noita ei päässyt karkuun.

On tämä hankalaa.