Kirja-arvostelu: Paulo Coelho - Alef

Kirjamessuilla on noin joka toisessa myyntipisteessä iso alelaari, josta saa tietyn määrän kirjoja pyöreään kohtuuhintaan, yleensä kolme kympillä. Tyypillisesti sellaisesta kasasta löytää kaksi mielenkiintoista kirjaa, mutta kun kaksi ilman alennusta maksaisi yhteensä kympin, on pakko ottaa jokin vielä kolmanneksi, koska se tulee käytännössä ilmaiseksi.

Siinä yhteydessä tulin hankkineeksi tämän. Paulo Coelho on historian menestynein portugalinkielinen kirjailija ja hänen teoksiaan arvostetaan laajalti, koska ne kuulemma ovat henkeviä ja syvällisiä, joten siitäkin syystä täytyi tutustua hänen tuotantoonsa.

Tosiaan, valitsin kirjan pelkästään tekijän nimen tunnettuuden perusteella, eikä itse tarinasta minulla ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä. Takakannessa kirjaa kuvaillaan näin:

Nykyhetken teot muuttavat ihmisen tulevaisuuden.

Päättää. Muuttua. Olla. Löytää itsensä uudelleen. Kävellä. Tehdä. Nousta. Kokeilla. Saavuttaa. Haastaa. Unelmoida. Voittaa. Löytää. Vaatia. Asettua alttiiksi. Miettiä. Uskoa. Voimistua. Kysyä. Kasvaa. Kuulua jonnekin. Herätä.

Paulo Coelhon romaani Alef haastaa meidät toimimaan. Tulee nimittäin aika, jolloin tunnemme että meidän täytyy puntaroida tapaamme elää sekä sitä, olemmeko siellä missä haluamme olla ja teemmekö sitä mitä haluamme tehdä.

Jotkin kirjat luetaan. Alef eletään.

"Alef on merkittävä ja kiehtova teos. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka uskaltavat avoimin mielin lähteä sisäiselle matkalle." -Vasabladet

Täytyypä sanoa, että on muuten turhanpäiväisin takakansiteksti, johon olen ikinä törmännyt. Saman asian olisi voinut ilmaista ytimekkäämmin ja vähemmän teennäisesti kirjoittamalla vain, että "tämä on hyvä, kantsii lukea."

Että sellainen vinkki sinne Bazar-kustantamon suuntaan, ettei tuollaisella tuotekuvauksella saada kirjaa kaupaksi muille kuin niille, jotka jo valmiiksi ovat kirjailijan faneja, ja niille kaltaisilleni, joiden on pakko annetuista vaihtoehdoista jokin valita eikä läjässä ole enää yhtään Kyösti Pietiläisen muukalaislegioonakirjaa jäljellä.

Yhtä hyvin voisi laittaa kuvan käärmeestä ja sammakkoeläimestä syömässä toisiaan.

Mutta asiaan. Päähenkilönä seikkailee eläkeikää lähestyvä kirjailija Paulo itse. Kuuluisan kirjailijan elämä on kiireistä, kun pitää matkustella ympäri maailmaa ja kustantamot kaikkialla kärttävät häntä maihinsa vierailulle faneja tapaamaan. Kun venäläiset pyytävät häntä, hän suostuu sillä ehdolla, että Venäjänkiertueeseen kuuluu junamatka Siperian halki, koska hän on aina halunnut kokea sen.

Moskovassa mukaan lyöttäytyy parikymppinen kaunis nainen, jota kirjailija ei ole koskaan tavannut, mutta joka väittää heidän aina olleen rakastuneet toisiinsa. Kirjailija yrittää kovasti karistaa hullun naisen kannoiltaan, mutta nainen ei anna periksi, joten kirjailijalla ja hänen muulla seurueellaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sietää naisen tungettelua ja päästää hänet mukaan Siperiaan. Matka alkaa nihkeissä tunnelmissa, mutta sitten nainen ja kirjailija lipsahtavat sattumalta yhdessä alefiin.

Alef on jonkinlainen aika-avaruusjatkumon solmukohta, jossa kaikki ajat ovat olemassa samanaikaisesti, ja jossa sinne astuva pystyy näkemään menneet elämänsä. Lyhyt välähdys paljastaa kirjailijalle, että hän tosiaan on rakastanut tätä naista satoja vuosia sitten. Matkan luonne muuttuu täysin, kun kirjailija yrittää pakkomielteenomaisesti saada naisen mukanaan takaisin alefiin samalla, kun nainen epätoivoisesti ruinaa kirjailijalta vastarakkautta. Kirjailija kuitenkin pysyy vaimolleen uskollisena, tai niin ainakin kovasti kirjassa väittää.

Japaninmeren ja matkan lopun lähestyessä käy pätkittäin ilmi, että he olivat toisiinsa ihastuneita teinejä keskiajalla, mutta kirjailija onnistui saamattomuudellaan aiheuttamaan sen, että nainen joutui roviolle poltettavaksi, ja tämä oli aiheuttanut ikuisia, kosmisia tiedostamattomia traumoja. Hän joutuu myöntämään, että itsekin rakastaa naista, vaikkakaan ei tavalla, jolla nainen kovasti haluaisi. Matkan varrella filosofoidaan rakkaudesta sun muusta ja ollaan kovasti elämänmyönteisiä.

3,5 pistettä viidestä. Minun mieleni arkistoissa tämä päätyy kategoriaan "ihan kiva", mutta mitään sellaisia suurien tunteiden väristyksiä, joita takakannessa luvattiin, en saanut. Menee kevyenä lukemisena.