tiistai 20. tammikuuta 2015

Kirja-arvostelu: Paulo Coelho - Alef

Kirjamessuilla on noin joka toisessa myyntipisteessä iso alelaari, josta saa tietyn määrän kirjoja pyöreään kohtuuhintaan, yleensä kolme kympillä. Tyypillisesti sellaisesta kasasta löytää kaksi mielenkiintoista kirjaa, mutta kun kaksi ilman alennusta maksaisi yhteensä kympin, on pakko ottaa jokin vielä kolmanneksi, koska se tulee käytännössä ilmaiseksi.

Siinä yhteydessä tulin hankkineeksi tämän. Paulo Coelho on historian menestynein portugalinkielinen kirjailija ja hänen teoksiaan arvostetaan laajalti, koska ne kuulemma ovat henkeviä ja syvällisiä, joten siitäkin syystä täytyi tutustua hänen tuotantoonsa.


Tosiaan, valitsin kirjan pelkästään tekijän nimen tunnettuuden perusteella, eikä itse tarinasta minulla ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä. Takakannessa kirjaa kuvaillaan näin:
Nykyhetken teot muuttavat ihmisen tulevaisuuden.
Päättää. Muuttua. Olla. Löytää itsensä uudelleen. Kävellä. Tehdä. Nousta. Kokeilla. Saavuttaa. Haastaa. Unelmoida. Voittaa. Löytää. Vaatia. Asettua alttiiksi. Miettiä. Uskoa. Voimistua. Kysyä. Kasvaa. Kuulua jonnekin. Herätä.
Paulo Coelhon romaani Alef haastaa meidät toimimaan. Tulee nimittäin aika, jolloin tunnemme että meidän täytyy puntaroida tapaamme elää sekä sitä, olemmeko siellä missä haluamme olla ja teemmekö sitä mitä haluamme tehdä.
Jotkin kirjat luetaan. Alef eletään.
"Alef on merkittävä ja kiehtova teos. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka uskaltavat avoimin mielin lähteä sisäiselle matkalle." -Vasabladet
Täytyypä sanoa, että on muuten turhanpäiväisin takakansiteksti, johon olen ikinä törmännyt. Saman asian olisi voinut ilmaista ytimekkäämmin ja vähemmän teennäisesti kirjoittamalla vain, että "tämä on hyvä, kantsii lukea."

Että sellainen vinkki sinne Bazar-kustantamon suuntaan, ettei tuollaisella tuotekuvauksella saada kirjaa kaupaksi muille kuin niille, jotka jo valmiiksi ovat kirjailijan faneja, ja niille kaltaisilleni, joiden on pakko annetuista vaihtoehdoista jokin valita eikä läjässä ole enää yhtään Kyösti Pietiläisen muukalaislegioonakirjaa jäljellä.

Yhtä hyvin voisi laittaa kuvan käärmeestä ja sammakkoeläimestä syömässä toisiaan.

Mutta asiaan. Päähenkilönä seikkailee eläkeikää lähestyvä kirjailija Paulo itse. Kuuluisan kirjailijan elämä on kiireistä, kun pitää matkustella ympäri maailmaa ja kustantamot kaikkialla kärttävät häntä maihinsa vierailulle faneja tapaamaan. Kun venäläiset pyytävät häntä, hän suostuu sillä ehdolla, että Venäjänkiertueeseen kuuluu junamatka Siperian halki, koska hän on aina halunnut kokea sen.

Moskovassa mukaan lyöttäytyy parikymppinen kaunis nainen, jota kirjailija ei ole koskaan tavannut, mutta joka väittää heidän aina olleen rakastuneet toisiinsa. Kirjailija yrittää kovasti karistaa hullun naisen kannoiltaan, mutta nainen ei anna periksi, joten kirjailijalla ja hänen muulla seurueellaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sietää naisen tungettelua ja päästää hänet mukaan Siperiaan. Matka alkaa nihkeissä tunnelmissa, mutta sitten nainen ja kirjailija lipsahtavat sattumalta yhdessä alefiin.

Alef on jonkinlainen aika-avaruusjatkumon solmukohta, jossa kaikki ajat ovat olemassa samanaikaisesti, ja jossa sinne astuva pystyy näkemään menneet elämänsä. Lyhyt välähdys paljastaa kirjailijalle, että hän tosiaan on rakastanut tätä naista satoja vuosia sitten. Matkan luonne muuttuu täysin, kun kirjailija yrittää pakkomielteenomaisesti saada naisen mukanaan takaisin alefiin samalla, kun nainen epätoivoisesti ruinaa kirjailijalta vastarakkautta. Kirjailija kuitenkin pysyy vaimolleen uskollisena, tai niin ainakin kovasti kirjassa väittää.

Japaninmeren ja matkan lopun lähestyessä käy pätkittäin ilmi, että he olivat toisiinsa ihastuneita teinejä keskiajalla, mutta kirjailija onnistui saamattomuudellaan aiheuttamaan sen, että nainen joutui roviolle poltettavaksi, ja tämä oli aiheuttanut ikuisia, kosmisia tiedostamattomia traumoja. Hän joutuu myöntämään, että itsekin rakastaa naista, vaikkakaan ei tavalla, jolla nainen kovasti haluaisi. Matkan varrella filosofoidaan rakkaudesta sun muusta ja ollaan kovasti elämänmyönteisiä.

3,5 pistettä viidestä. Minun mieleni arkistoissa tämä päätyy kategoriaan "ihan kiva", mutta mitään sellaisia suurien tunteiden väristyksiä, joita takakannessa luvattiin, en saanut. Menee kevyenä lukemisena.

6 kommenttia:

  1. Voisiko määritellä kirjan osaksi joukkoa "enimmäkseen harmiton"?

    Tai, no, en ole itse lukenut. Ensimmäistäkään Coelhon kirjaa. Eräs piintyneesti vihervasemmistolainen tuttuni tykkää Coelhosta, mutta se ei ole saanut minua innostumaan kirjailijan teoksiin tutustumiseen.

    Tuo kuva toisiaan syövistä käärmeestä ja sammakosta on kiva. Jostain syystä tallensin sen koneelle. Mutta mitä minä sillä teen?

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Tom, ja kiitos kommentista.

    "Enimmäkseen harmiton" on oikein osuva kuvaus tästä kirjasta. Coelho kuulemma pyöri nuorena äärivasemmistolaisissa piireissä, joten siinä mielessä ei ole yllättävää, että hänen tuotantonsa vetoaa kyseiseen segmenttiin. Tässä kirjassa ei otettu yhteiskunnallista kantaa eikä hänen suuntauksensa näkynyt siitä muutenkaan, mutta en tiedä sitten, miten on asian laita hänen muissa kirjoissaan.

    Kaikki jännät kuvat kannattaa säästää, jos vaikka joskus päätät ruveta lisäämään kuvia omaan blogiisi. Kuten jo aiemmin sinulle mainitsinkin, tallennan kaiken hauskan siltä varalta, että joskus tulee yllättäen tarvetta. Tuonkin kuvan latasin jo 9. joulukuuta ilman minkäänlaista ajatusta, millaisessa yhteydessä voisin sen käyttää.

    VastaaPoista
  3. Ookei. Minun on vaikea uskoa, että ainakaan "Oi kurjulaisiin kultamuniin" ikinä ryhtyisin lisäämään kuvia, koska se nyt on ollut tuommoinen kuvaton koko olemassaolonsa eli kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan. Vertailen blogiani "Takkirautaan" tässä suhteessa. Blogini on hirvittävän asiallinen kuvaton blogi.

    Jonkin verran olen kuitenkin kateellinen Tapio Tuurille, joka on onnistunut kuvien avulla kovasti elävöittämään kissablogimerkintöjään. Näin sanon, vaikka olen "koiraihminen". Muusta kuvamateriaalista en hänen blogissaan niin paljoa välitä. Pornoakin on niin paljon.

    Niin, ja ei minulla koiraakaan ole nykyään.

    ...Voisin ottaa Coelhon tuotannosta sen verran selvää, että saisin joskus valittua yhden kirjan, jonka häneltä haluaisin lukea.

    VastaaPoista
  4. Meikäläinenkin on joskus yrittänyt lukea Coelhon kirjoja, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Ei vaan iske.

    Etelä-Amerikkalaisten kirjailijoiden teokset uppoavat paljon paremmin.

    Yksi hauskan satiirinen kirja, jota uskallan suositella on Jose Saramagon Oikukas kuolema. Ei tee muuten mitenkään kunniaa kirkon ihmisille tai poliitikoille...

    VastaaPoista
  5. Iltaa, Tom ja Ekku, ja kiitos kommenteistanne.

    Noh, konseptinsa kullakin. Itselleni viihteellisyys on kirjoittelussa hyvin tärkeää, ja siinä kuvat ovat hyödyllisiä. Kissakuvat kieltämättä vetoavat kansaan, ja tännekin tulee säännöllisesti porukkaa googlettamalla kissakuvia. Itse voisin vastaavasti laittaa vain käärmekuvia, ja vaikka käärmeet suloisia ovatkin, eivät ne ole ihan yhtä eläväisiä ja monipuolisia kuvattavia kuin kissat.

    Tuota vain kummeksun, kun puhut pornosta aivan kuin se olisi jotenkin huono asia. Tapiolla on kaiken lisäksi vain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ihan hyvä naismaku. Itsehän kuitenkin postaan vain säädyllisiä tyttökuvia hyvällä maulla, koska äitini lukee tätä.

    Coelhohan on myös eteläamerikkalainen, brasilialainen. Ymmärrän kyllä tämänkin kirjan perusteella, että ensimmäiset sivut saattavat karkottaa lukijan. Melkein niin kävi minullekin, sen verran ylitaiteellista tekstiä. Kyllä se sitten parinkymmenen sivun jälkeen tasaantui ja alkoi olla mukavampaa luettavaa.

    Kiitoksia vinkistä, yritän painaa tuon Saramagon mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Oikukasta kuolemaa" voisin minäkin joskus koettaa. Kävin juuri vilkaisemassa interwebistä, mitä se mahtaa sisältää.

      Satun aina välillä olemaan pidättyväinen. Tai ainakin esitän sellaista.

      Piti vielä sanomani, kun nyt satuin muistamaan asian, että Gööggeli on siitä hyvä, että sieltä saa näitä vapaammin käytettäviä kuvia myös onkia.

      Poista