torstai 16. lokakuuta 2014

Bob's Porch ja modernit juntit

Katsoinpa piruuttani, miltä blogini näyttää Chromen käännöstyökalulla englanniksi käännettynä. Näköjään sen nimi on Bob's Porch. Kymmenisen vuotta sitten oli suurta viihdettä keksiä jokin täysin arkinen lause, kääntää se netin käännöskoneilla kielestä toiseen moneen kertaan, palauttaa se lopulta suomeksi ja naureskella järjettömälle lopputulokselle, mutta nykyään ne näyttävät olevan jo kehittyneet niin hyviksi, että suomesta englantiin käännetty teksti on yleensä lähes täysin lukukelpoista. Määräiset ja epämääräiset artikkelit toki menevät väärin, mutta sen korjaaminen vaatisi melkoisen tekoälyn kehittämistä.

Vielä on kuitenkin joitain erikoisempia yhdyssanoja, joita kone ei tunnista. Esim. edellisessä kirjoituksessani oli eräs lause, jonka kone käänsi näin:
- Tits. Such a sexually offensive words are likely to encourage people to eg. Huorissakäyntiin, julkirunkkaukseen and other society to immoral acts.
Voin vain kuvitella, mitä ajattelee suomea osaamaton lukijani, joka näkee suomalaisen blogistin kirjoittavan arkisenoloisesti niin kammottavista pervouksista, että englanninkielessä ei ole niille edes sanoja.

No mutta sehän sopii teemaan. Katsoin nimittäin muitakin kieliä, ja ilmeisesti on niin, että esperantossa sana "Pekan" tarkoittaa syntistä.

Hakusanalla "sinful porch" löytyy yllättävän vähän mielenkiintoista kuvamateriaalia täytteeksi. Laitetaan nyt sitten tämä.

No niin, asiaan. Tulin tässä pohtineeksi junttiuden määritelmää. Junttiuttahan pidetään yleensä pahana asiana ja synonyyminä sivistymättömyydelle, ja tyypillisesti kaupunkilaiset käyttävät sanaa maalaisista (tai Helsingin tapauksessa muista kuin helsinkiläisistä), koska ilmeisesti ihminen on sitä fiksumpi, mitä enemmän väkeä asuu hänen kanssaan samassa hallintoyksikössä. Yleensä junttiuteen liitetään elämänasenne, että eletään sen tiukan kaavan mukaan, joka on lapsena opittu, kaikki uusi on paskaa ja kaikkeen varsinkin yhteisön ulkopuolelta tulevaan suhtaudutaan epäluuloisesti. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että juntti ei ole koskaan käynyt missään kylänsä ulkopuolella eikä tavannut ketään sukunsa ulkopuolelta, eikä siis ole nähnyt, että toisinkin voi elää.

En tiedä, pitääkö tuollainen paikkaansa. Olen kuitenkin havainnut, että suuriin kaupunkeihin on muodostunut omanlaisensa moderni urbaani junttikulttuuri, joka on perustaltaan sama asia kuin perinteisempi malli, joskin se ilmenee käytännössä on täysin päinvastaisesti. Sen mukaan kaikki mahdolliset elämänvalinnat ovat yhtä hyviä, kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä (paitsi suomalainen on huonompi) ja kaikkeen uuteen ja varsinkin mahdollisimman kaukaa tulevaan suhtaudutaan kritiikittömän ihailevasti. Luulen sen johtuvan siitä, että moderni urbaani juntti ei ole koskaan käynyt missään kaupunkinsa ja trendikkäimpien turistirysien ulkopuolella eikä tutustunut kehenkään kaveripiirinsä ulkopuolelta, eikä siis ole nähnyt, että niin perinteisemmät juntit kuin ulkomaalaisetkin ovat ihan tavallisia ihmisiä omine huolineen ja epätäydellisyyksineen. Yleensä modernit urbaanit juntit ovat kaikkein eniten huolissaan siitä, että joku erehtyisi yhdistämään heidät perinteisiin juntteihin.

No mutta miksi minulle tuli tällainen mieleen? Blogistikollegani Tom Kärnä otti pari viikkoa sitten esille asian, joka aiheuttaa minunkin aivoissani vihlontaa vähän väliä:
Lisäksi haluaisin myös, että äännettä J ei ikinä missään kielessä enää merkittäisi kirjaimella Y,
Sinänsä minulle on aivan sama, millaisin harakanvarpain englanninkieliset kieltään symboloivat, varsinkin kun ei heillä muutakaan kirjainta dʒ-äänteelleen ole. Serbeiltä voisivat lainata Đ-kirjaimen, mutta omapa on ongelmansa. Enemmän minua ärsyttää se, kun tällaisia vaihtoehtoisia kirjaimia yritetään tunkea suomeen. Etunimistä, joissa i tai j on korvattu y:llä, olen ennenkin valittanut. Samassa yhteydessä tuli mainittua Sanna, joka halusi vaihtaa nimensä Cannaksi vaikuttaakseen kansainvälisemmältä, mutta päätyi lopulta Sannahiin (eli Sänaan), kun hänet vihdoin saatiin uskomaan, että a:n edessä c:tä ei lausuta s:nä vaan k:na.

Asia ei ole merkittävä, mutta osoittaa hienosti, miten modernin urbaanin juntin ajatus juoksee. Suomenkielen oikeinkirjoituksessahan on vain hyvin vähän puutteita, eikä sillä ole juuri opittavaa muilta latinalaista aakkostoa käyttäviltä kieliltä.

Mutta varsinainen syy, mikä innoitti tähän kirjoitukseen, oli uusi laajalti mainostettu Valion yuju-juoma. En ole maistanut, koska en juo maitoa enkä mehua, joten en ota kantaa itse tuotteen laatuun. Mainokset ovat ihan söpöjä. Ärsyttää vain tuo nimi. Ilmeisesti se perustuu japanin maitoa tarkoittavaan sanaan, joka on samankuuloinen ainakin tässä (oletettavasti huumoriksi tarkoitetussa) mainoksessa:


Pakko mainita erikseen.

Mainoksen mukaan nimi pitäisi lausua että "juju", mutta eihän tuo mene minkään kielen sääntöjen mukaan. Joko se on suomalaisittain "yuju" tai sitten englantilaisittain "judzu". Koittakaa nyt päättää.

Muutenkin kaikki voisivat lopettaa tuon y-perseilyn ja muun vastaavan. Ei se ole mitään kansainvälisyyttä. Se on vain sama asia, kuin jos vaihtaisi mersun ladaan siksi, koska sattuu fanittamaan Venäjää.

6 kommenttia:

  1. "Peka" merkitsee esperantossa adjektiivia syntinen ja "pekan" on akkusatiivimuoto siitä.

    Syntinen ihminen on esperantoksi "pekulo".

    VastaaPoista
  2. Iltaa ja kiitos tarkennuksesta. Kieltenopiskelijana minua kiinnostaa tuollainen, vaikka esperantoa sinänsä vastustankin. Maailmassa on jo valmiiksi niin paljon kieliä, etten pidä tarpeellisena luoda niitä lisää.

    VastaaPoista
  3. Minun mielestäni taas pitäisi olla yksi ei-kansallisesti sitoutunut kansainvälinen apukieli. Esperantoa vastustan siksi, että a) se on sukupuolisovinistinen (kuten romaaniset kielet, vaikka se itse on sekakieli), b) siinä on liikaa erilaisia s-äänteitä, ja c) se muistuttaa liian vähän luonnollisia kieliä elikkä se on aivan liian selvästi keinotekoinen kieli.

    ...Ja minäpä yritän tehdä jonain päivänä joko blogiini tai sitten nettisivuilleni tuollaisen käännösyritelmän kanssa, jolla demonstroisin konekääntämisen vaikeutta.

    VastaaPoista
  4. Iltaa taas Tomille, ja kiitos kommentista.

    On totta, että periaatteessa keinotekoinen yhteiskieli olisi kaikille reiluinta, kun ei olisi yhtään kansaa, joka osaisi sitä luonnostaan, vaan kaikki joutuisivat opettelemaan sen tasapuolisesti.

    Käytännössä kuitenkaan en kannata tuollaista, koska sellaisen kielen opettelu vaatisi enemmän työtä kuin englannin. Tämä johtuu siitä, että n. 90 % katsomisen arvoisista elokuvista tulevat Hollywoodista tai ovat muuten vain englanninkielisiä, ja sama melkein pätee mainstream-musiikkiinkin. Yhteiskieltä opiskelisivat siis kyllä ne, jotka tietävät joutuvansa tekemisiin ulkomaalaisten kanssa jatkuvasti, mutta luulenpa, että keskivertokansan kielitaito jäisi huomattavasti huonommaksi kuin mitä heidän englannintaitonsa on nyt, ihan vain koska he eivät altistuisi kielelle arkielämässä. Tästä syystä kannatan englannin käyttöä edelleen globaalina lingua francana.

    Aloitin muuten tällä lukukaudella puolan peruskurssin. Puolassa on 12 erilaista s-äännettä. Lisäksi niiden oikeinkirjoitusjärjestelmästä ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa.

    VastaaPoista
  5. Kansainvälinen yhteiskieli olisi kuitenkin tehty suhteellisen helpoksi oppia.

    ...Laskeskelin juuri, kuinka monta ässää esperantossa on. Laskin seitsemän. Ja muistaakseni venäjän kielessä niitä on yksi enemmän. Tuo 12 kuulostaa kyllä täysin oudolle. Tunsin yhteen aikaan puolalaisen kanssa naimisissa olleen naisen, joka osasi erinomaisesti puolaa. Ei hän kertonut tuollaisesta mitään. Mutta toisaalta en minä häneltä kysynytkään asiasta. :)

    VastaaPoista
  6. Iltaa Tomille, ja kiitos kommentista.

    Keinotekoinen yhteiskieli toki suunniteltaisiin helpoksi oppia. Se kuitenkin olisi pelkkää teoriaa, koska avainasemassa olisi opiskelijoiden motivaatio. Se pitäisi edelleen erikseen opetella luokkahuoneessa istuen, kun taas englanti valuu perusteiden oppimisen jälkeen päähän ihan huomaamatta viihteen mukana.

    Itse asiassa suomihan on harvinainen poikkeus Euroopan kielissä, kun meillä ei ole montaa ässää. Puolassa niitä onkin eniten mitä tiedän. Kun nyt otit puheeksi, voisin itse asiassa pistää ne nyt tähän:

    Soinnittomat:
    s = ihan vain s, joskin slaavikielten s lausutaan lähempänä suun etuosaa kuin suomessa
    ś tai si = kuin sh, mutta suun etuosassa, huulet leveänä
    sz = kuin sh, huulet tötteröllä
    c = kuin suomen ts
    ć tai ci = vähän kuin tsh
    cz = kuin englannin ch (puolan ch lausutaan pelkkänä h:na)

    Soinnilliset:
    z = kuin englannissa
    ź tai zi = kuin zh, mutta huulet leveänä kuten ś:n tapauksessa
    ż tai rz = kuin zh, huulet tötteröllä
    dz
    dź tai dzi
    dż = vähän kuin englannin g tai j
    Noille kahdelle en oikein keksi verrokkeja, mutta osaat kyllä päätellä. Tuo onkin hauskaa, kun puolet noista voidaan kirjoittaa kahdella tavalla, eivätkä ne ole mitenkään vapaavalintaisia, vaan se menee historiallisten sääntöjen mukaan.

    Ja tuo, että tarvitaan kaksi kirjainta yhteen äänteeseen. Esimerkiksi jokainen kirjoitettua puolaa nähnyt on varmasti kauhistellut sanojen keskellä vilahtelevaa kirjainhirviötä szcz. Tämä äännepari on yleinen slaavikielissä, joskin useimmissa muissa se esitetään yksinkertaisemmin šč. Ukrainassa siihen riittää yksi kirjain, щ.

    VastaaPoista