Miksi en luota toimittajiin

Muistan tarkasti hetken, jolloin menetin luottamukseni toimittajiin. Se tapahtui kesällä 1991 ollessani 8-vuotias (saattoi olla vuotta aiemminkin). Olin juuri ollut Seinäjoen Kyrkösjärvellä nuorten virvelikilpailussa, jossa olin sijoittunut sarjassani hopealle saatuani kolmannella heitolla nipin napin mitat täyttävän hauen (enkä sitten enää mitään muuta).

Järven penkalla kierteli toimittaja aikeenaan tehdä kisoista jutun lehteen, ja jostain syystä minä sitten valikoiduin hänen haastateltavakseen. Kerroin hänelle, kuinka innokas urheilukalastajaisäni oli opettanut minulle harrastustaan suunnilleen syntymästäni lähtien. Kalassa hän oli kuljettanut minua niin ongella kuin virvelöimässäkin heti siitä lähtien, kun vapa vain oli kädessäni pysynyt, ja onkikilpailuissakin olin jo useasti ollut. Sillä hetkellä käynnissä ollut kisa oli kuitenkin ensimmäinen virvelikilpailuni.

Kun sitten päivän parin päästä luin valmiin artikkelin lehdestä, sainkin lukea olleeni elämäni ensimmäistä kertaa kalassa.

Jälkeenpäin ajatellen on ihan mahdollista, että tällä kertaa toimittaja vilpittömästi ymmärsi väärin pikkulapsen sekavat höpinät. Silloin vedin kuitenkin sen johtopäätöksen, että toimittajat ilmeisesti jo koulutusvaiheessa ehdollistetaan siihen, että arkiset ja tylsätkin pikkuasiat esitetään mahdollisimman voimakkain sanavalinnoin ja kaikesta täytyy väkisin kaivaa jotain extremeä lukijoiden mielenkiinnon herättelemiseksi.

Kultamitali meni täpärästi tälle kaverille.

Tähän ikään mennessä en ole vielä saanut syytä kyseenalaistaa tuota johtopäätöstäni. Päin vastoin, kaikki havainnot tukevat sitä edelleen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Tekniikan & Talouden uutinen, jonka Ilta-Sanomat välitti edelleen. T&T:n otsikko ei ilmeisesti ollut tarpeeksi raflaava, joten IS joutui vähän parantelemaan sitä:

Suomen kansalaisilta omat autot pois, tilalle kuukausimaksullisia paketteja.

Artikkelin perusteella näyttäisi siis siltä, että liikenteen turvallisuusvirasto Trafi haluaisi muuttaa lainsäädäntöä niin, että ihmiset eivät enää voisi omistaa autoja, vaan niitä lainattaisiin/vuokrattaisiin valtiolta tarpeen mukaan. Paketeiksi oltiin ehdotettu vaikkapa seuraavanlaisia:

-Taksin käyttö 100 km, vuokra-auto 500 km, lähiliikenne (juna) 1500 km, vapaa julkinen liikenne kaupungissa! Pakettihinta 95 euroa kuukaudessa.

-Tai taksi ulkomailla, videoneuvotteluyhteys kaikkialla EU:ssa, vuokrapyörä, pick-up-palvelu kaikkialla EU:ssa ja leasing-auto + tiemaksut! Pakettihinta 800 euroa kuukaudessa.

-Tai pienelle perheelle kimppataksi, joka saapuu 15 minuutin kuluessa, 6500 minuuttia puheaikaa, huippunopea nettiyhteys, leasing-auto + tiemaksut, vapaa julkinen liikenne kotikaupungissa, lähiliikenteen (juna) käyttö 2500 km! Pakettihinta 1200 euroa kuukaudessa.

Tämähän tietysti täysin aiheellisesti kirvoitti kansalta katkeria kommunismisyytöksiä, ja vaikka en itse autoilekaan, olin jo vähällä itsekin kirjoittaa tekstin aiheesta että nyt Trafi jumalauta virta päälle.

Menin kuitenkin uteliaisuuttani katsomaan, mitä Trafin omilla sivuilla asiasta mainitaan. En löytänyt mitään, eikä edes kyseisen Liikenteen tila -seminaarin yhteenvetopamfletissa ollut mitään mainintaa asiasta. Noh, minähän olen sen verran hidasliikkeinen tyyppi, etten ehdi kommentoida juuri mitään tuoreeltaan, vaan annan yleensä kaiken hautua ainakin pari päivää.

Niinpä siinä sitten ehti käymään, että kyseisestä kommari-ideasta syytetty ministeri Paula Risikko tuli korjaamaan, että ei se nyt ihan niin ollut.

- Liikenne- ja viestintäministeriö ei suunnittele mitään rajoituksia oman auton käytölle toisin kuin muutamissa lehtijutuissa ja nettikirjoituksissa on väitetty, Risikko painottaa.

Risikko kertoo tiedotteessa, että väärinkäsitykset ovat lähteneet liikkeelle viime perjantaisesta Trafin seminaarissa pidetystä esitelmästä, jossa ideoitiin, miten tulevaisuudessa taataan liikkumisen mahdollisuudet niille ihmisille, joilla ei ole käytössään omaa autoa tai julkista liikennettä.

- Jos palvelupaketteja heille tullaan joskus tarjoamaan, on kyse yksityisestä liiketoiminnasta eikä missään tapauksessa valtion tuottamasta palvelusta.

Niin ettei siellä nyt mitään olla kieltämässä tai rajoittamassa. Kunhan vain ollaan pidetty scifi-con ja vähän visioitu. Tässä kyllä väistämättä alkaa miettimään, että mihinkähän kaikkeen muuhunkin reportterit pistelevät reteästi omiaan ihan vain saadakseen enemmän klikkauksia otsikoilleen.

Liikenteen tila -seminaarin esitelmöijät.

Mutta noista paketeista. Sinänsä tietenkin tuollaisten pakettien olemassaolo olisi hyvä tekosyy kiristää yksityisautoilun verotusta, koska voitaisiin sanoa, että muitakin vaihtoehtoja on, mutta se on kokonaan toinen juttu. Silti vähän ihmetyttää, miksi tällaisia tarvitsee ministeriöissä ja virastoissa ideoida. Jos joku yrittäjä on sitä mieltä, että tuollainen kommuuniautojärjestelmä olisi hyvä bisnes, eihän mikään estä perustamasta kyseisenlaista firmaa jo nyt. (Nykyisiin autovuokrafirmoihin vertaaminen ei oikein onnistu, jos aloitteen ideana on tarjota edullisempi vaihtoehto omalle autolle.)

No sehän johtuu tietysti siitä, että tuo on kuolleena syntynyt idea. Kaiken yhteisomistuksen ongelma on se, että a) koska kenelläkään ei ole henkilökohtaista vastuuta omistetun asian kunnosta, sitä väärinkäytetään surutta, ja b) koska tiedetään, että sillä menolla se ennen pitkää hajoaa/loppuu kuitenkin, jokainen pyrkii ottamaan asiasta itselleen niin paljon hyötyä kuin ehtii.

Joissain Keski-Euroopan kaupungeissa on kaupunki järjestänyt kansalaisille polkupyöriä. Sellaiseen saa käyttöoikeuden rekisteröitymistä ja nimellistä maksua vastaan, ja homma toimii niin, että pyörätelineitä on ympäri kaupunkia. Telineestä otetaan pyörä, kun satutaan tarvitsemaan, ja parkkeerataan se määränpäässä toiseen vastaavaan telineeseen.

Sloveniassa Ljubljanassa olen itsekin käyttänyt tällaisia pyöriä. Periaatteessa asia on oikein kiva ja näppärä, mutta valitettavasti puolet pyöristä on enemmän tai vähemmän ajokelvottomia. Se johtuu siitä, että niiden renkaat ovat vääntyneet, koska porukka ajaa niillä kuin viimeistä päivää, koska ei ole penniäkään omaa rahaa kiinni ja miksi ei ja haistakaa muutenkin paska.

Romuksi ajetun auton korvaaminen uudella on astetta kalliimpaa kuin polkupyörän. Varmaankin autot tarkistettaisiin pintapuolisesti aina käyttäjää vaihdettaessa, jolloin isoimmat reiät paikattaisiin ja enimmät mummonveritahrat pyyhittäisiin edellisen kuskin laskuun, mutta mikään ei estäisi osakkaita suorittamasta ajojaan ykkönen silmässä käsijarru päällä ja mitä muuta nyt keksiikin.

Jos tuollaisia paketteja siis joskus tarjotaan, kyse on nimenomaan valtion/kunnan tuottamasta palvelusta, koska yksityiset firmat tapaavat tavoitella voittoja.

Laitetaanpa lopuksi etäisesti liikenneaiheista musiikkia:

En aina kuuntele örinäheviä, joten ymmärrän, jos tuo on liian raskasta jonkun makuun. Niinpä täytynee vielä laittaa ihan vain tasapainon vuoksi tämä: