Kuka on suomalainen?

Väittelyiden harrastajien keskuudessa suositaan usein kahta vaihtoehtoista tekniikkaa. Ensimmäinen on se, että käytetään faktoja ja logiikkaa omien argumenttien tukemiseen. Tämän tekniikan vahvuus on, että päästään väittelemään itse asiasta, eikä esim. väittelijöiden piilotellusta ideologisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Heikkoutena taas se, että faktat ovat rehellisesti sanoen aika tylsiä, eikä niillä saa puolelleen sellaista, joka olisi mieluumin kaljalla kuin luennointia kuuntelemassa. Tämä tekniikka vetoaa niihin, joita asia kiinnostaa tai koskettaa ja jotka tykkäävät pohtia analyyttisesti.

Toinen tekniikka on suosittu silloin, jos faktat eivät ole omalla puolella ja looginen ajattelukaan ei taivu, ja siinä suositaan iskulauseita ja väitteiden perustelua vetoamalla aikaisempien väittelijöiden identtisiin väitteisiin. Tämä tekniikka vetoaa niihin, jotka eivät tule ajatelleeksi asioita iskulauseita pitemmälle; niihin, jotka tykkäävät mennä muodin mukana; sekä niihin, jotka eivät jaksa inttää loputtomiin samasta asiasta, joka ei muutenkaan kiinnosta. Tämän tekniikan heikkous on se, että koska se ei luota sanoman laatuun vaan toiston määrään, uusia väittäjiä tarvitaan jatkuvasti vanhojen naamojen kuluttua käyttökelvottomiksi.

Uusin julkisuuteen noussut kakkostekniikan kannattaja on monessa muussakin blogissa parin viime viikon aikana ruodittu, tynnyrissä Ruotsissa asunut Tiina Rosenberg. Suomeen tultuaan hän huomasi pari jännää asiaa, kuten että Suomen valtamediassa ei mainita lainkaan vähemmistöjä, Jussi Halla-aho on fasisti ja että Suomeen mahtuisi enemmänkin porukkaa. En nyt puutu tähän sen enempää, koska nämä asiat on jo käyty läpi muuallakin. Yksi asia kuitenkin jäi vielä kaivelemaan. Ensi alkuun blogistikollegani Yrjöperskeleen linkittämä video, jossa Rosenberg väittelee muutaman minuutin persujen Simon Elon kanssa:

- Jos tekee tämmösen kysymyksen, kuka on suomalainen, niin sehän ilman muuta lähtee siitä, että joku ei ole suomalainen. Tarkoittaa, siinä on poissulkemisen mahdollisuuksia.

Sitten lehdessä hän sanoo, että:

- Toivon keskustelua siitä, että kuka on suomalainen.

Ainakin oma kokemukseni on kansallisuusasioista väitellessä, että joka ikinen Jumalan kerta väittelykumppani kysyy jo väittelyn alkuminuuteilla, että miten määritellään suomalaisuus, että kuka loppujen lopuksi on suomalainen.

Tämähän on tietysti perustaktiikkaa. Kysyjällä on toki sama intuitiivinen käsitys suomalaisuudesta kuin vastustajallaankin, minkä voimme havaita siitä, että hän käyttää sellaisia ilmaisuja, kuten:

- Me suomalaiset olemme toisaalta ylimielisiä, toisaalta meillä on helvetin huono itsetunto.

Hän kuitenkin tietää oikein hyvin, että se on niin laaja ja häilyvä käsite, että sitä on mahdotonta määritellä tarkasti ja kattavasti muutamalla lauseella ilman vastasaivartelun mahdollisuuksia. Hän siis tietää pääsevänsä väittelyssä niskan päälle kysymällä kysymyksen, johon ei ole vastausta. Kysymys myös pitää sisällään muutaman implisiittisen väitteen:

A) Koska emme voi tietää, kuka on suomalainen ja kuka ei, kaikilla maailman ihmisillä on yhtäläinen oikeus asettua Suomeen, eikä alkuasukkailla ole oikeutta nurista siinäkään tapauksessa, että tulijan sopeutuminen paikalliskulttuuriin menee vähän niin ja näin ja alkuasukkaat joutuvat rahoittamaan hänen elämisensä.

2) Koska emme voi osoittaa, että 100 % Suomen alkuasukkaista juo Karjalaa, saunoo ja soittaa kannelta, ei heillä ole mitään asiaa ihmetellä sitä, jos joku muu ympärileikkaa kersansa tai alkaa räyhätä siitä, kun rappukäytävässä näkyy koiria tai tuoksuu pekoni.

III) Koska suomalaisuutta (tai muitakaan kansallisuuksia) ei ole, kansallisuus on vain sosiaalinen konstruktio ja maiden rajat ovat siis täysin mielivaltaisia ja turhia. Ei siis ole mitään "kansallista etua", jonka takia kannattaisi olla siirtämättä valtaa esim. EU:lle.

Minä en toivo keskustelua siitä, kuka on suomalainen. Minua ei kiinnosta, kuka on suomalainen. Sillä ei ole minkäänlaista merkitystä keskusteltaessa maahanmuutosta ja sen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Itse asiassa en usko minkään keskustelun olevan kovin hedelmällinen Tiina Rosenbergin kanssa, kun miettii hänen asennettaan yo. videolla:

Ruben: Onko mitään asiaa, mistä olisitte olleet samaa mieltä? 

Tiina: Ei! Eikä tule koskaan olemaankaan. (Muikea hymy)

Mutta kun nyt kerran suora kysymys on esitetty, pitää kai siihen suora vastaus antaa. Koska, kuten sanottua, asia on vaikeasti määriteltävä, silloin myös määritelmäni on epämääräinen, enkä edellytä ketään olemaan kanssani samaa mieltä.

Suomalainen on mielestäni henkilö, jota ei käytöksen, puhetyylin tai ulkonäön perusteella tulisi luulleeksi ulkomaalaiseksi. Kyllä, valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että virolaisesta voi tulla suomalainen parissa vuodessa, kun taas afrikkalaiselta voi mennä useita sukupolvia, mutta tasan eivät mene nallekarkit.

Tästä päästäänkin toiseen jännään kysymykseen. Miksi on niin tärkeää, että kaikkien pitäisi voida tulla suomalaisiksi? Mitä vikaa on siinä, että joku onkin vaikkapa Suomessa asuva afrikkalainen? Onko suomalaisuus jotenkin parempaa kuin afrikkalaisuus?