tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kansandemokratian paluu

Blogistiikan oppi-isäni Yrjöperskeles kirjoitti vastikään parikin tekstiä nykyään päätään nostavasta uudesta, parannellusta demokratiakäsityksestä, joka ei oikeastaan olekaan mitenkään ennennäkemätön, ja ajattelin itsekin vähän asiaa pohtia.

Tehän tiedätte, mitä eroa on demokratialla ja kansandemokratialla.

Demokratia on sitä, että ihmisille annetaan äänestettäviksi eri vaihtoehtoja ja valtiota johdetaan eniten kannatusta saaneiden näkemysten mukaan. Tappiolle jääneiden näkemysten kannattajat saavat rauhassa kihistä raivosta ja yrittää uudestaan muutaman vuoden päästä. Voittanut näkemys ei välttämättä ole paras mahdollinen, eivätkä kaikki näkemykset välttämättä saa koskaan taakseen niin paljoa kannatusta, että ne saisivat mahdollisuuden osoittaa paremmuutensa, mutta mitään ei erikseen kielletäkään, jolloin näkemysten menestyminen on vain niiden kannattajien aktiivisuudesta ja uskottavuudesta kiinni.

Kansandemokratia on sitä, että totalitaristinen diktatuuri antaa kansalle valittaviksi vain ennaltahyväksyttyjä vaihtoehtoja, jolloin tiedetään jo valmiiksi, että voittava näkemys on paras mahdollinen, eikä ole vaaraa, että jouduttaisiin ottamaan erimieliset huomioon. Helppoa ja tehokasta, ja jos joku yrittääkin tuoda kilpailevia näkemyksiä julkiseen keskusteluun, sellainen veneenkeikuttaja siivotaan äkkiä pois häiriköimästä.

Demokraattisen ja kansandemokraattisen valtion erottaa yleensä toisistaan ihan vaan valtion virallista nimeä tarkastelemalla. Demokratiat mainitsevat asiasta korkeintaan yksinkertaisella ja koruttomalla "tasavalta"-määreellä, kun taas mitä painokkaammin valtio julistaa nimessään kansaa ja demokratiaa, sitä varmempi voi olla, että kyseinen maa on totalitaristinen diktatuuri. Esimerkkinä sellaiset naapurukset kuin Korean tasavalta ja Korean demokraattinen kansantasavalta. Kumpi kuulostaa kivemmalta paikalta?

Aiemmin luulin, että tämä on tietoista sumutusta. Luulin, että diktaattorit käyttävät tällaista termikikkailua vain uskotellakseen kansalaisilleen ja ulkomaailmalle, että kaikesta sorrosta ja riistosta huolimatta he ovat pohjimmiltaan kansan valitsemia ja ajattelevat kansan parasta, vaikka ei välttämättä ensisilmäyksellä siltä näyttäisikään. Ja kyllähän molempia hallintotapoja voi kutsua demokraattisiksi, koska ei voi väittää, etteivätkö kansalaiset saisi vapaasti valita mieleistään niistä vaihtoehdoista, jotka on annettu.

Sitten tuli Donald Trump, ja teoriani kaatui siihen. Tai siis tarkemmin sanoen, Trumpin vastustajat tulivat ja alkoivat heilutella esim. seuraavanlaisia plakaatteja:


En nyt ota kantaa siihen, onko Trump hyvä vai huono presidentti. Oleellisempaa on, että hän on vapaissa demokraattisissa vaaleissa valittu presidentti. Häntä myös syytetään jatkuvasti kaikenmoisista törkeyksistä ja nolouksista, mutta hän ei ole tehnyt mitään sellaista, jonka perusteella hänet voisi laillisesti panna viralta.

Tästä huolimatta sekä Amerikassa että varsinkin Euroopassa on valtavasti ihmisiä, joilla olisi suuri hinku saada Trump erotettua keinolla millä hyvänsä, koska onhan se nyt jumalauta, että USA:n presidenttinä on tyyppi, joka katsoo ykkösprioriteetikseen USA:n kansalaisten etujen ajamisen eikä eurooppalaisten vasemmistolaisten mielistelyn. Eikä siinä mitään, kyllä minä sen ymmärrän. Ei Trumpista ole pakko tykätä, ja demokratiassa saa vapaasti esittää protesteja, jos komento ei miellytä.

Se, mikä tästä tekee ainutlaatuista ja merkillistä, on se, että Trumpin vastustajat haluavat kumota demokraattisen äänestyksen tuloksen ja rajata Trumpin kaltaiset ihmiset ehdokkaiden joukosta ulos demokratian puolustamiseksi, koska erimieliset ihmiset ovat uhka demokratialle. Esimerkkeinä kansainvälisen oikeuden professori, joka puolitoista vuotta sitten ennakoi, että Trumpilla on korkeintaan vuosi aikaa ennen väistämätöntä viraltapanoaan. Toisena Hesarin kolumnisti, jonka mielestä se, että demokraattisesti valittu presidentti pysäyttää fasistisen vallankaappauksen, on jotenkin sama asia kuin se, että demokraattisesti valittu presidentti syrjäytetään epädemokraattisin keinoin. Lopuksi Aamulehden kolumnisti, joka vertaa Trumpia Idi Aminiin, Nicolae Ceausescuun, Xi Jinpingiin, Vladimir Putiniin ja Adolf Hitleriin, koska johtajan vahvuus on osoitus demokratian puutteesta.

Heidän näkökulmansa siis on, että koska demokratian taso on vain yhtä korkea kuin ehdokkaiden alataso, demokratia on turvattava poistamalla äänestäjiltä epämiellyttävät vaihtoehdot, vaikka se sitten tarkoittaisikin demokratian muuttumista pelkäksi näennäiseksi kansandemokratiaksi. No, professorit ja toimittajat pääsevät helposti mukaan uuteen eliittiin, jos saadaan aikaan heidän ideologiaansa sopiva kansandemokratia, mutta entäs vaikkapa seuraavat ruohonjuuritason aktivistit?



Jos näiltä ihmisiltä kysytään, kannattavatko he totalitaristista diktatuuria, he vastaavat kovaan ääneen ja täysin rehellisesti, että eivät tietenkään. He kannattavat mahdollisimman laajaa demokratiaa, itsemääräämisoikeutta ja kansalaisvapauksia, eivätkä halua, että valtio tulee vaatimaan heiltä mitään tai kertomaan heille, miten heidän pitää elää ja ajatella.

Syykin on itsestään selvä. Tällaiset ihmiset ovat oikeuksien nauttijoita, eivät velvollisuuksien täyttäjiä. He ovat sitä mieltä itsekin, eivätkä näe siinä mitään pahaa. He tietävät oikein hyvin myös sen, että epädemokraattisessa valtiossa ihminen on valtiota varten eikä valtio ihmistä varten, eikä minkäänvärisellä diktatuurilla ole mitään käyttöä ihmisille, jotka viettävät aikansa mieluumin mielenosoituksissa kuin liukuhihnan ääressä. Jos demokratia korvataan diktatuurilla, tämä jengi lähetetään gulagille heti ensimmäisenä ideologioita kyselemättä.

Meillä on siis merkittävä määrä porukkaa, joka vilpittömästi haluaa demokratiaa ja jolle olisi demokratian rajoituksista pelkkää haittaa, mutta joka silti vaatii toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat demokratiaa hyvinkin merkittävästi. Mitä voimme tästä päätellä?

Vaikuttaa siltä, että kansandemokratian ylistäjät ovatkin sittenkin tosissaan. Näille ihmisille mielipiteenvapaus tarkoittaa vapautta olla samaa mieltä oikeassaolijoiden kanssa, ja demokratian tehtävä on tuottaa tuloksia, jotka miellyttävät heitä. Tästä johtuen demokratia voi sitä paremmin, mitä laajempi ja vakaampi kannatus oikeilla mielipiteillä on, ja väärien mielipiteiden mukaantulo ja kannatuksen nousu uhkaavat demokratiaa.

Usein heillä on lisäksi idealistinen käsitys, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä ja niille on siksi annettava yhtäläisesti tilaa. Koska tämä näkemys ei sovi yhteen sen kanssa, että oma mielipide on absoluuttisesti oikein ja vastakkaiset ovat yhtä yksiselitteisesti vääriä, tämä looginen aukko korjataan toteamalla, että väärät mielipiteet eivät itse asiassa ole mielipiteitä, vaan pelkkää vihaa, väkivaltaa tai muuta sortoa, jollaista ilman maailma pärjäisi mainiosti, ja jonka voi siis aivan hyvin vaikka kieltää.

Totalitaristisessa diktatuurissa demokratia saavuttaa täydellisyytensä, koska silloin väärät näkemykset eivät kerta kaikkiaan pääse mukaan poliittiseen prosessiin, eikä tarvitse pelätä, että ne vaikuttaisivat mihinkään.

Tällainen ihminen ei tietenkään kannata vaikkapa Pohjois-Koreaa tai mitään muitakaan olemassaolevia diktatuureja, mutta ei hän tuomitse menetelmiä, vaan vain sisällön. Pohjois-Koreassa demokratia on nollassa, koska se on väärän mielipiteen diktatuuria, eikä oikeilla mielipiteillä ole siellä vaikutusvaltaa. Se, että valtio määrää ihmiset ajattelemaan väärin, on ihan eri asia kuin se, että valtio määräisi ihmiset ajattelemaan oikein.

"Itse asiassa oikeaa kommunismia ei ole vielä koskaan kokeiltu!"

Kansandemokratiat tapaavat yleensä olla sosialistisia, mutta en itse asiassa usko, että tällä on tekemistä vasemmistolaisuuden, oikeistolaisuuden tai muun poliittisen suuntautumisen kanssa. Kyseessä on luonteenpiirre, joka voi ilmetä kenessä tahansa. Miksi sitten juuri lajityypin sosialistiset yksilöt tapaavat saada touhulleen riittävästi tukea saadakseen kansandemokratioita aikaan, sitä en tiedä.


Mutta joo. Oltiin Trumpista mitä mieltä tahansa, juuri hänenlaisensa virkistävät häiriköt ovat paras todiste siitä, että demokratia voi hyvin. Demokratia voi hyvin silloin, kun vaaleissa ja niidenjälkeisessä politiikassa kuunnellaan kannattajien toiveita, ei vastustajien painostusta.

23 kommenttia:

  1. Kyllä Trumpista eroon päästään, mutta vasta kun kausi on ohi ja jos jatkopaikkaa seuraavalle kaudelle ei tule.
    Demokratiassa on kokemukseen nojaten yleensä luotu sellainen järjestelmä, että presidenttikausien määrä on rajoitettu.
    Eräänlainen itsekorjaava järjestelmä siis.
    Ennen vaaleja luin jostain sellaisen vitsin, joka sopii tähän hyvin.

    Trump and Hillary Clinton are on the small raft in the middle of The Pasific.
    Who will survive?
    America, America survive...

    VastaaPoista
  2. Menneinä aikoina demokratian ja kansandemokratian ero määriteltiin niin, että kummassakin vallitsee sananvapaus, mutta demokratiassa on vapaus sanan jälkeenkin. No, se oli silloin, mutta nyt sydämet lienee kylmenneet, koska vapautta ei ole enää sanan jälkeen, varsinkaan vaarin lausutun sanan jälkeen. Jotenkin vaikuttaa, että tässä asiassa kansandemokratiat pesee ns. demokratiat mennen tullen.
    Arvelee Huru-ukko

    VastaaPoista
  3. Vain anarkiassa joka tullut esim. sivilisaation romahtamisen johdosta on täysi vapaus ?
    No. järjestäynyt yhteiskunta tarvii sääntöjä ja lakeja ja jne, eriasia miten sitten se kultanen keskitie tässä asiassa saadaan, siitä ei taiideta koskaan päästä yksimielisyyteen..

    -jpt-

    VastaaPoista
  4. Erittäin hyviä huomioita Pekalta taas kertaalleen. Itse olen tainnut todetakin että minulle on ollut huomattava yllätys kun olen tajunnut kuinka vasemmistolainen maa Yhdysvallat oikeastaan onkaan. Nimenomaan akateemisen liberaalivasemmistolainen. Noissa piireissä se oikeassa olemisen ja paremmaksi ihmiseksi itsensä tuntemisen juovuttava tila on jonkunlainen muodin ja hysterian sekoitus. Olen myös pannut merkille että jotkut Pakistanissa Allahin nimeen riehuvat jätkälaumat ja länsimaiset liberaalivasemmistolaiset ovat täsmälleen sekä yhtä loukkaantumis- että hysteriaherkkiä.

    VastaaPoista
  5. Selkäpiitä karmii lukea tällaisia blogeja, joissa demokratiaa pidetään kunniassa. Kuten Paavo Lipponen totesi, nyky-Suomi on demokraattista sosialismia. Vaihtoehdot olivat, kuten historiasta tiedetään, joko väkivaltainen vallankumous (bolsevikit) tai demokratian avulla toteutettu vallanvaihto (mensevikit).

    Nykyinen länsimainen demokratia on silkkaa curley-ilmiön ilmentymää. Aina voi ajatella, että demokratia ei ole pahantahtoinen valtiomuoto, mutta on hyvä miettiä, kenen etuja turvataan: ahkerien vai laiskojen?

    Ei tämä maailma ole muuttunut siitä, mitä se oli 1918. Edelleen meillä on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen ryöstää muilta. Jos se tehdään laillisesti säätämällä tulonsiirrot yhteiskunnan päätavoitteeksi, niin ihmiset kyllä siirtyvät mielellään tulontasauksen saajapuolelle.

    Demokratia on kokenut valtavan moraalisen humalan. Meillä ei enää palkita niitä, jotka yrittävät hoitaa asiansa kunnolla, vaan niitä, jotka äänestävät itselleen rahaa. Leipää ja sirkushuveja kansalle, niin petteriorpot, timosoinit ja juhasipilät pysyvät hillopurkin äärellä.

    VastaaPoista
  6. Trump on Yhdysvaltain paras presidentti yli sataan vuoteen, niin yhdysvaltalaisten kuin maailmankin kannalta. Jo tulemalla valituksi esti todennäköisen sodan Venäjän kanssa, enkä itse ainakaan preferoi radioaktiiviseksi hiileksi muuttumista lähiaikoina.

    On ukossa vikojakin, kuten ns. civic nationalism eli itsetuhoinen kuvitelma siitä, että kuka vain voi olla amerikkalainen. Siitä huolimatta yllä mainittu arvio presidentin laadusta pätee.

    Mitä kansandemokratioihin tulee, olen ollut panevinani merkille, että kun jotain sanotaan kaksi kertaa, sitä ei tarkoiteta. Esimerkkinä juuri tämä kansankansanvalta, jossa kansan tahdolla ei ole mitään väliä. Ehkä juuri siksi vierastan refleksiivisesti termiä etnonationalismi, siinä on tuo sama toisto.

    Itsetuhomekanismeissa kuten sosialismeissa on isoimpana ongelmana se, että kupla ruokkii itseään poksahduspisteeseen asti. Kun tuottajilta otetaan kuluttajille, jälkimmäisten suhteellinen osuus kasvaa ja aikaansaa sekä väestönlaadun heikkenemisen että totaalisen kakkatuuletinreaktion kun kupla puhkeaa.

    VastaaPoista
  7. Pekalle jo etukäteen anteeksi pyyntö. Seuraa vittuilua libertalisti kumitontulle jatkossa kutsun häntä kumimulkuksi.

    Kumimulkku kirjoittaa:
    "
    Aina voi ajatella, että demokratia ei ole pahantahtoinen valtiomuoto, mutta on hyvä miettiä, kenen etuja turvataan: ahkerien vai laiskojen?
    "

    Pohjoimaisen hyvinvointimallin idea on pitää huolta muistakin kuin kumimulkkuisista audimiehistä.

    Kumimulkun verovikinän vastineeksi ehdotan, että kumimulkulta postetaan veronmaksu velvollisuus. Joskin kumimulkulta sitten peritään häneen käytetyt peruskoulutus, terveydenhoito, yms. yhteiskunnan kustantamat.

    Samoin kumimulkun toukat potkaistaan opinahjoistaan huitsan svidduun, kunnes kumimulkku on maksanut kertyneet kustannukset.

    Olen näitä kumimulkkuja joskus tavannut. Kova on poikasilla uho. Vaan kun nokkaan tulee, niin kovasti ovat yhteiskunnan maksamia resursseja(poliisi) apuun huutamassa.

    Osaa noi kumimulkut vituttaa ihan tosissaan.

    VastaaPoista
  8. Itse ajattelin alun perin Trumpista, että katsotaan, antaa miehen yrittää. Ja naureskelin niille, joille maailma romahti miehen voittaessa Yhdysvaltain presidentinvaalit.

    Olen sittemmin kyllä hieman pettynyt Trumpiin. Hänessä on huonoa paitsi tietty törkyturpaisuus, niin myös sekin, että hän on mahdollisimman paljon poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tullut henkilö, joka ei ole viitsinyt opetella poliittisen järjestelmän ja vaikuttamisen saloja. Sekä vielä se, että hän näyttää arvostavan turhan paljon Venäjän diktaattoria.

    Mutta jännittävää on se, miten Yhdysvaltain nk. kristillinen oikeisto on edelleen melko lailla lääpälleen mieheen. Ilmeisesti tässä puheet eivät ratkaise, vaan se mitä Trump heidän aatteensa hyväksi kykenee virassaan tekemään. Mutta eihän Bill Clintonkaan ollut täydellinen mies. Petti vaimoaan. Kuten teki John F. Kennedykin.

    Mutta toki Trumpin kannattajillakin tulee olla sananvapaus ja poliittisen vaikuttamisen vapaus.

    Erimielisyys on itse asiassa demokratian ydintä.

    Hillary Clinton teki suuren poliittisen virheen olemalla kiinnittämättä vaalikampanjansa aikana mitään huomiota valkoiseen työväenluokkaan.

    Karl Marxin mukaan marxilaisuuden piti alun perin olla epädogmaattista. Eikä Leninkään alun perin ajatellut perustavansa diktatuuria. Mutta sotakommunismi ajoi siihen. Yksi toisensa jälkeen kiellettiin Neuvosto-Venäjällä kilpailevat puolueet, ja lopulta syvä valvonta ulottui jo hallitsevan puolueen jäseniinkin, Leninin vielä eläessä. Perustettiin Neuvostoliitto, ja siinä vaiheessa työläisten ja sotilaiden neuvostot oli jo sulautettu osaksi puolueapparaattia, eikä vapaista demokraattisista neuvostoista ollut enää jäljellä muuta kuin nimi.

    PS. Mielestäni Texasia ei olisi pitänyt itsenäistää Meksikosta. Nimittäin itsenäistyminen merkitsi orjuusinstituution ulottamista alueelle, ja alkuperäisten asukkaiden sorsimista sillä perusteella, että nämä mukamas olivat kannattaneet lämminsydämisesti Meksikon hallintoa.

    VastaaPoista
  9. Huomenta, Ekku, Huru-ukko, jpt, Ykä, Kumitonttu, Tupla-J, KKi ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.

    Ekku: Jep, ja toistaiseksi Trump ei ole mitenkään vihjannut, että olisi aikeissa kieltää vastustajiaan osallistumasta seuraaviin vaaleihin.

    Huru-ukko: Tuo lausahdus onkin hyvä esimerkki kansandemokraattien esiintymisestä yhteiskunnassamme. Oli jokseenkin psykedeelistä Halla-ahon tuomioiden jälkeen kuulla monestakin suunnasta ihan vakavissaan esitettyjä näkemyksiä, että tuomiot eivät rajoita sananvapautta, koska eihän mikään taho estä Halla-ahoa julkaisemasta ajatuksiaan, vaikka niistä jälkeenpäin rangaistaisiinkin.

    Jpt: Anarkiassakin vapaus loppuu lyhyeen, kun kaikesta tavarasta on pulaa ja koko ajan joutuu piilottelemaan sotapäälliköiltä. Kultaisesta keskitiestä näkisin, että se saavutetaan parhaiten siten, että kuullaan kaikkia. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta sille ei voi mitään.

    Ykä: Niin, meidän liberaalivasemmistolaisuutemmehan on suureksi osaksi Amerikasta kopioitu. Lisäksi Amerikassa kaikki on suurempaa, myös mielenterveyden häiriöt. Hysteriaherkkyyteen vaikuttaa luullakseni merkittävästi se asenne, että ei se ole hullu, joka vaatii, vaan se, joka antaa. Ainakin länsimaissa näkyvistä islamisteista puhuttaessa.

    Kumitonttu: demokratian heikkoudet ovat tiedossa, mutta mitä vaihtoehtoja meillä on? Joko meillä on järjestelmä, johon kaikki saavat osallistua ja jossa kaikkia kuunnellaan, tai sitten meillä on järjestelmä, jossa vallanpitäjät nousevat valtaan omin lupineen ja ajavat vain tiettyjen ryhmien asiaa unohtaen muut. Toki tässä voi käydä hyväkin tuuri, jos sattuu kuulumaan juuri oikeaan ryhmään, mutta todennäköisesti niin ei käy.

    Kun merkittäviltä kansanryhmiltä viedään mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin rauhanomaisesti politiikan kautta, siitähän ei seuraa se, että ne tyytyisivät hiljaa osaansa, vaan se, että ennen pitkää ne nousevat aseelliseen vastarintaan, eikä silloin ole enää mitään väliä sillä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tästä enimmäkseen oli kyse silloin vuonna 1918:kin.

    Tupla-J: Tuo asian kahteen kertaan sanominen on hyvä huomio. Ilmaisun käyttäjä itsehän uskoo, että sanomalla asian kahteen kertaan, se vahvistuu, eikä edes tajua sen kumoavan itsensä.

    KKi: Tuosta aiheesta olikin Feissarimokissa joskus hauska tyyppi, joka haluaisi poistaa lapsilisät, vaikka olikin ne omille lapsilleen hakenut. Itsehän olen sitä mieltä, että libertarismi on samanlaista utopiaa kuin kommunismikin. Politiikan ainoa tarkoitus on saada asiat sujumaan käytännössä niin sujuvasti kuin mahdollista. Jos verottamalla saadaan aikaan yhteiskunta, jossa elämä on vakaata ja rauhallista, ja verottamattajättämisellä saadaan yhteiskunta, jossa säästyneet rahat pitää käyttää aseistettuihin henkivartijoihin, silloin on verotettava, vaikka se ei "oikein" olisikaan.

    Tom: Trumpissahan on parasta, että hän on tullut politiikan ulkopuolelta. Siksi häntä eivät sido samat ongelmat kuin ammattipoliitikkoja, kuten vaikka rahoitusriippuvuudet. Törkyturpaisuuskin on virkistävää. Onhan se jo nähty, että jos poliitikko jatkuvasti pyytelee anteeksi vastustajiltaan, siitä ei seuraa mitään muuta kuin se, että saa olla pyytelemässä anteeksi jatkossakin.

    Kommunismin teoreetikot eivät varmaankaan halunneet totalitarismia. Ongelma vain on siinä, että jos valtiota johdetaan ideologian pohjalta, se luisuu väkisinkin totalitarismiin, koska ideologia ei voi sallia mahdollisuutta, että se äänestettäisiin pois vallasta.

    Itse asiassa Texasin itsenäisyyssota lähti siitä, että Meksiko lopetti orjuuden, eivätkä texasilaiset plantaasiherrat sitä hyväksyneet. He voittivat sotansa, joskin lopputulos oli, että he pääsivät vähän myöhemmin sotimaan USA:ta vastaan samasta syystä ja huonommalla menestyksellä. Ihan hyvin kävi, ainakin siinä mielessä, että nykyään texasilaisilla on paremmat olot jenkkien kuin meksikaanien alaisuudessa.

    VastaaPoista
  10. Pekka, tuo KKi ilmestyi näemmä mun blogiini raivoamaan, kun en täällä hänelle kommentoinut mitään. Kysyit, että mikä on vaihtoehto demokratialle, ja vastaan jälleen kerran (tosin ensi kertaa sinulle): perustuslaillinen tasavalta.

    Mitä taas tulee kommunismin ja libertarismin vertaukseesi, niin valitettavasti minun on todettava, että sekoitat omenat ja appelsiinit. Kommunismi on ideologia. Ideologioissa on erilaisia dogmeja, joita vaaditaan noudatettavaksi. Hyvinvointivaltio on ideologia, jonka juuret juontuvat sosialismiin. Mussolinin ajan Italia oli oppikirjamainen hyvinvointivaltio. Kun ihminen sanoo kannattavansa hyvinvointivaltiota, hän tunnustaa ihailevansa sosialismia. Tämä on monelle hyvin vaikea myöntää.

    Libertarismi (klassinen liberalismi) puolestaan on filosofinen ajattelutapa. Se ei siis ole ideologia. Filosofia on nimensä mukaisesti "viisauden rakastamista". Filosofiassa ei ole sellaisia pyhiä totuuksia, joita ei saa loukata - toisin kuin ideologiassa. Filosofian vertaaminen ideologiaan ei ole mielekästä, vaikka molemmat pyrkisivät kuvaamaan yhteiskunnallista hallintomuotoa. Siinä, missä sosialismi on esimerkiksi islamin elimellinen osa, filosofia on luonut helleenisen ja antiikin Rooman kulttuurit ja toiminut kristinuskon kasvualustana.

    Jos vertaat sosialismin ideologasta voimansa ammentaneita muslimimaita, Neuvostoliittoa, natsi-Saksaa ja kibbutseja ja vertaat niitä länsimaisen filosofian tuottamiin yhteiskuntiin kuten Englantiin, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin, näet eron.

    VastaaPoista
  11. Tuosta kumitontun mielpieestä tuli mieleen kysymys, ketkä kaikki kuuluvat niihin laiskoihin, jotka palkitaan ?

    -jpt-

    VastaaPoista
  12. Jos sanoo että Trump ei ymmärrä politiikasta mitään tai ettei Trumpilla ole poliittista kokemusta, niin mitä sen sanoja tarkoittaa tai luulee tarkoittavansa?

    Trump tulee politiikan ulkopuolelta, eikä hänellä ole poliittista kokemusta liittovaltion poliittisista elimistä. Hän ei ole ollut kongressin eli edustajainhuoneen eikä senaatin jäsen. Hän ei ole myöskään ollut hallituksen (cabinet) ministeri eikä varapresidentti. Hän ei myöskään ole ollut osavaltion kuvernööri eikä kaupungin pormestari.

    Mutta koska Trumpilla on paljon omaa rahaa niin hänellä ei ole samoja poliittisia rasitteita kuin politiikassa olleilla polittikoilla. Eli päällimmäisenä riippuvuus rahoittajista.

    Jos luo poliittista uraa pitkän kaavan mukaan eli ensin kongressissa eli edustajainhuoneessa ja sitten senaatissa, sitten hallituksesn ministerinä tai varapresidenttinä, niin siinä tietysti oppii kongressin ja hallituksen systeemit, menettelytavat ja vaikuttamistavat joiden mukaan niissä toimitaan. Näin kertyy poliittista kokemusta.

    Mutta, sellainen joka on kulkenut tuon pitkän kaavan kautta, niin miten hän on sen omalta osaltaan rahoittanut? Kongressissa ja hallituksessa saa hyvää palkkaa mutta ei se riitä kaikkeen tuohon. Ensin pitää päästä ehdokkaaksi eli voittaa puolueensa esivaali. Sitten on varsinainen vaali. Edustajainhuoneen vaali on kahden vuoden välein jolloin kaikki paikat menevät jakoon. Senaatin jäsenen toimikausi on kuusi vuotta. Kahden vuoden välein valitaan kolmasosa senaatista eli 33 tai 34 paikkaa.

    Republikaanien edustajista tai senaattoreista tai ex-ministereistä olisi pitänyt etsiä semmoinen jolla on samantapaiset näkemykset kuin Trumpilla sekä mijardiluokan varallisuus, ja joka myös haluaisi presidentiksi. Tuo raha olisi pitänyt olla hankittuna ennen ensimmäistä valintaa kongressiin ai ministeriksi. Ei tuommoista tainnut olla.

    VastaaPoista
  13. Amerikan demokraattipuolue on liukunut vasemmalle Barack Obaman 2009-2017 aikana ja sillä tiellä se on edelleen. Republikaanipuolue on pysynyt paikoillaan, mikä saattaa näyttää siltä että se olisi mennyt oikeammalle. Tämä on kuitenkin optinen harha. Kun demokraattipuolue on mennyt enemmän vasemmalle, tämä tarkoittaa että oikeisto pysyy republikaaneilla ja lisäksi keskustasta vapautuu tilaa jota republikaanit voivat tavoitella.

    En toista itseäni tarpeettomasti joten näytän mitä kommentoin Ykän blogissa tätä Ykän blogissa:

    http://yrjoperskeles.blogspot.com/2018/07/paiva-vihattomassa-yhteiskunnassa.html?showComment=1531300660096#c7719857314231889881

    Vasemmistodemokraateista on noussut esille Alexandria Ocasio-Cortez joka pyrkii edustajainhuoneeseen. Hän voitti demokraattipuolueen esivaalit New Yorkin 14. vaalipiirissä. Hän voitti istuvan edustajan Joe Crowleyn. Crowley kuitenkin asettuu ehdolle Working Families Party. Näin demokraattiäänestäjien äänet jakautuvat. Vaikea sanoa kumpi sitten voittaa. Tuskin republikaanit sentään saavat kaapattua 14. piiriä joka on varma demokraattipiiri.

    AOC kuuluu Amerikan demokraattiset sosialistit-järjestöön. AOC vaikuttaa olevan taivaan lahja republikaaneille. "He tekevät sen itse". "Make America Venezuela Again". AOC vaikuttaa olevan tytönhupakko jonka unelmahöttöpuheet ja möläytykset saattavat säikyttää liikkuvia äänestäjiä sen verran että ne äänestävätkin republikaaneja. Tasaisissa vaalipiireissä republikaanit voivat viedä demokraateilta paikkoja.

    VastaaPoista
  14. Iltaa, Kumitonttu, jpt ja Vieras, ja kiitos kommenteistanne. Pahoittelen pitkää taukoa, mutta nyt on loma, ja olin metsässä.

    Kumis: Perustuslaillinen tasavalta kuulostaa teoriassa hienolta, mutta käytännössä sekään ei ole muuta kuin demokratiaa, jossa osa asioista on rajattu päätöksenteon ulkopuolelle. Joo, voidaan todeta, että jotkin asiat sopiikin rajata ulos, mutta ei se ole niiden asioiden muuttamista vaativille mikään este, vaan pelkkä hidaste.

    Kun katsoo vaikka Amerikassa mellakoivia vasemmistolaisia, hyväksyvätkö ne vastaukseksi, että "ei voi kun perustuslaki kieltää"? Eivät, vaan ne alkavat vain mellakoida lisää. Tietysti jos ne ovat niin typeriä, että oikeasti nousevat aseelliseen vastarintaan, ne saavat vielä rumemmin turpaansa kuin suomalaiset kollegansa sata vuotta sitten, mutta joka tapauksessa lopputuloksena on yhteiskunta, jossa osa kansasta määrää, miten politiikkaa saa tehdä, ja muun yrittäjät pidetään väkisin hiljaisina.

    Ymmärrän tekemäsi eron filosofian ja ideologian välillä, mutta siinä vaiheessa, kun filosofian pohjalta ruvetaan tekemään poliittisia päätöksiä, se muuttuu ideologiaksi. Tämä siksi, koska poliittiset päätökset vaikuttavat niidenkin elämään, jotka eivät kyseistä filosofiaa kannata. Lisäksi voi olla, että meillä on eri määritelmät termeille, mutta itse olen tottunut siihen, että klassinen liberalismi on ajattelutapa, kun taas libertarismi on poliittinen suuntaus (joka toki perustuu vahvasti klassiseen liberalismiin), jonka kulmakivenä on valtion minimointi.

    Ideologiat tuhoavat moraalin, koska ne vaativat tosiasioiden kiistämistä. Ideologian kieltäminen tai ulossulkeminen ei kuitenkaan auta, koska se vain kannustaa fanaatikkoja. Ainoa ratkaisu on valistaa ihmisiä alun perinkään haksahtamasta ideologiaan. En sitten tiedä, miten se onnistuu, varsinkaan jos media ja koululaitos ovat ideologistien komennossa.

    Curley-ilmiö on toki demokratiassa riesana, mutta se on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikissa järjestelmissä vallanpitäjät ohjaavat enemmän rahaa omilleen kuin muille, ja koska vika ei ole politiikassa, vaan ihmisluonnossa, tässä säännössä ole poikkeuksia. Ei edes Amerikassa, jossa poliitikot joutuvat päätöksenteossa ottamaan huomioon rahoittajiensa halut.

    Jpt: No, kyllä niitäkin on, jotka mielellään lorvivat yhteiskunnan rahoilla. Juuri hiljattain näin Twitterissä hienon keskustelun, jossa joku suoraan vaati suurempia ja helpommin saatavia tukia, koska "on paljon ihmisiä, joita palkkatyö ei kiinnosta". Libertarismin ongelma vain on, että se kohtelee kaikkia työttömiä tuollaisina, eikä osaa suhtautua järkevästi tilanteeseen, jossa työpaikkoja on vähemmän kuin työvoimaa. Se onkin suurin syy, minkä takia vertaan libertarismia kommunismiin. Ei sisällön takia, vaan epärealistisuuden takia.

    Vieras: Noinhan se on, ja käsittääkseni Amerikassa kaksipuoluejärjestelmä yhdessä edellisten vaalien tuloksen mukaan maksettujen puoluetukien kanssa on johtanut tilanteeseen, jossa kolmansilla puolueilla ei ole realistista mahdollisuutta saada mitään vaikutusvaltaa, koska niillä ei ole samoja resursseja hankkia tarvittavaa näkyvyyttä. No, saa nähdä, muuttaako sosiaalinen media asiaa.

    Olen samaa mieltä tuosta puolueiden liukumisista, mutta nähtäväksi jää, miten republikaanit asian hyödyntävät. Varmaan ne mielellään nappaavat keskustan äänet, mutta jatkavatko ne sen jälkeen edelleen maltillisella linjalla, vai tulkitsevatko ne kasvaneen kannatuksen luvaksi ruveta itse siirtymään änkyräkonservatismin suuntaan?

    VastaaPoista
  15. Jos vaalitapa on pelkkä enemmistövaalitapa eli yhden edustajan vaalipiirit niin usein se johtaa kaksipuoluejärjestelmään. Joissakin maissa on rinnakkain kaksi vaalitapaa, jossa osa parlamenttiedustajista valitaan yhden hengen vaalipiireistä ja osa valitaan usean edustajan vaalipiireistä. Tällaisia ovat mm. Saksa, Italia, ja asiattomasti haukkujen kohteeksi joutunut Unkari. Haukun syy ei varmasti ollut vaalitapa vaan se ettei vaalitulos miellyttänyt suvakkeja.

    Trumpissa on jotain samaa kuin Richard Nixonissa 1968, Ronald Reaganissa 1980, sekä Ross Perot´ssa ja Pat Buchananissa 1992. Buchanan yritti haastaa esivaalissa istuvaa presidenttiä George H.W.Bushia ja Perot yritti sitoutumattomana ehdokkaana.

    Jos olisin amerikkalainen joka kannattaa Trumpia, sanoisin että republikaanipuolueen ongelma ei ole änkyräkonservatiivit (keitä he edes ovat) vaan
    - republikaanipuolueen eliitti
    - rahaeliitti (big business/big money/crony capitalism)
    - RINO ja cuckservative (hillotolpan perässä juoksevat tai selkärangattomat pelkurit joilla ei kantti riitä tosipaikan tullen pitämään puoliaan vasemmistoliberaaleja- ja radikaaleja vastaan)
    - neocon eli uuskonservatiivit (ne globalistit jotka haluavat viedä demokratiaa joka paikkaan vaikka asein).

    Amerikkalaisena Trumpin kannattajana edellyttäisin republikaaniehdokkaalta sitä että
    - kannattaa mielipiteenilmaisuvapautta
    - kannattaa aseenomistusoikeutta
    - vastustaa aborttia
    - vastustaa homoliittoja
    - kannattaa rajavalvontaa
    - kannattaa laittomasti maassa olevien poistamista
    - tukee Trumpin ajamia veronkevennyksiä
    - tukee Trumpin ajamaa byrokratian ja holhouksen karsimista jotta yrittäjyyttä helpotettaisiin
    - NATO:n eurooppalaisten jäsenten pitää maksaa vaaditut maksuosuudet
    - USA:lle huonot kansainväliset sopimukset pitää irtisanoa tai neuvotella uusiksi
    - jos jollakin maalla on x-suuruiset tullit amerikkalaistuotteille, niin USA:n pitää laittaa x-suuriset tullit sen maan tuotteille. Vapaakauppa voi toimia vain vain jos molemmat osapuolet noudattavat samoja sääntöjä ja toimitaan vastavuoroisesti.

    Trumpilla on nyt puolellaan se että talous pyörii hyvin. Työttömyys on laskenut, myös naisten, mustien ja latinoiden työttömyys on matalalla. Valkoinen työväki ja keskiluokka on se johon Trumpin tulee eniten panostaa, koska nämä muodostavat niin ison ryhmän että sillä ratkaistaan vaalit. Trumpin ei kuitenkaan pidä väheksyä mustia eikä latinoita, koska jos nämä alkavat hylätä demokraatteja ja siirtyä republikaaneihin niin demokraattien tappio on sitä suurempi.

    Trumpilla on myös aika puolellaan. Mitä pitempään hän on virassa, sitä todennäköisemmin hän istuu ekan kauden loppuun ja sitä todennnäköisemmin hänet valitaan toiselle kaudelle.

    VastaaPoista
  16. Yks juttu unohtui. Siinä kohdassa missä mainitsin mitkä olisivat mielestäni republikaanien ongelmat mikäli olisin amerikkalainen Trumpin kannattaja. Siihen pitäisi lisätä Stop Trump/Never Trump porukka. Toisaalta nevertrump-porukkaa on noissa yllä mainituissa joten ehkä sitä ei erikseen tarvi mainita.

    VastaaPoista
  17. Drain the swamp eli kuivaa suo tarkoittaa ymmärtääkseni sitä että liittovaltion hallintokoneistoa Washington DC:ssä tarvitsee siivota.

    Amerikassa on sellainen systeemi että kun presidentti vaihtuu niin samalla vaihtuvat kaikkein korkeimmat virkamiehet. Tällä halutaan välttää pitkäaikaiset poliittiset läänitykset eli nykykielellä hillotolpat. Eikös se hillotolppa ole sama kuin läänitys? Ennen suomalaisessa kielenkäytössä puhuttiin läänityksistä mutta sitä taitaa kuulla harvmmin kun hillotolppa on yleistynyt.

    Sen sijaan muut virkamiehet taitavat pysyä viroissaan. Tällöin henkilövaihdokset eivät ole mahdollisia ennen kuin menee eläkkeelle, tai määraikaisen viran määräaika päättyy, tai eroaa virasta. Henkilövaihdosten kohdalla henkilövalintojen merkitys on suuressa roolissa.

    Sellainen poliittikko joka on kulkenut perinteistä poliittista tietä kuvernöörin, kongressin tai hallituksen kautta presidentiksi niin sellainen on todennäköisesti liian paljon osa järjestelmää että haluasi tai kykenisi "kuivaamaan suota".

    Liittovaltion korkeimmassa oikeudessa eli SCOTUS:ssa on yhdeksän tuomaria joista yksi on päätuomari. Voimasuhteet ovat tällä hetkellä 5-4 eli täpärästi konservatiivien hyväksi. Trumpilla on mahdollisuus pistää SCOTUS nykyistä konservatiivisemmaksi kun hänen ensimmäisellä ja mahdollisella toisella kaudella tulee tilaisuuksia nimittää uusia tuomareita kun nykyisiä lähtee eläkkeelle tai kuolee. Konservatiivin tilalle nimitetään konservatiivi ja liberaalin tilalle nimitetään konservatiivi. Nimityksillä on suuri merkitys koska tuomarinvirka on elinikäinen. Tuomari voi olla virassaan useita vuosikymmeniä. Tosin välillä joku on jäänyt eläkkeellekin.

    VastaaPoista
  18. No niin, huomenta taas. Loma saatiin loppumaan.

    Joo, Unkarissa se oli tulos joka ei miellyttänyt. Kuten kirjoitin, näille tyypeille demokratian tarkoitus on tuottaa miellyttäviä tuloksia, ja siksi paras vaalitapakin on se, jolla kulloinkin saadaan eniten oman puolueen edustajia läpi.

    Aikoinaanhan vihreät olivat innokkaasti vaatimassa, että äänioikeusikä pitäisi laskea 16 vuoteen, että saataisiin nuoret aktivoitumaan ja kiinnostumaan yhteisistä asioista. Sitten kävi niin, että Itävalta laski ikärajaansa ja heti seuraavissa vaaleissa äärioikeisto (tai "äärioikeisto") sai suuren voiton. Äkkiä vihreät olivatkin sitä mieltä, että ikärajaa ei saa laskea, koska ei 16-vuotias ole vielä riittävän kypsä poliittisiin päätöksiin.

    Änkyräkonservatismilla viittasin esim. vaatimuksiin tuoda kreationismi koulujen opetusohjelmiin, kantasolututkimuksen kieltämiseen ym. tiedevastaisuuteen. Valtakunnallisella tasolla näitä ei juuri näekään, mutta osavaltiotasolla niitä on odottamassa tilaisuutta nousta ylöspäin. No, olihan siellä takavuosina kovassa nosteessa Sarah Palin, joka Alaskan-vuosinaan oli mm. ajanut sellaista lakia, että raiskauksen uhrien pitäisi osallistua rikoksensa tutkintaan n. 5000 $:n tarvikekustannusmaksulla.

    Kaksipuoluejärjestelmässä minua tökkii eniten se, että se polarisoi ehdokkaita, jolloin käy usein niin, että konservatiivi ajaa kaikkea konservatiivista, ja liberaali kaikkea liberaalia. Koska suurin osa keskivertokansasta kannattaa joitain konservatiivisia ja joitain liberaaleja asioita, he joutuvat valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän. Nuo listaamasi asiat yleensä ovat samassa paketissa, mutta ketä voi äänestää vaikka sellainen, joka kannattaa tiukkaa rajavalvontaa ja homoliittoja? Tietysti sama ongelma on kaikissa järjestelmissä, joissa politiikka ylipäätään toteutetaan puolueiden kautta, mutta ei niin räikeästi.

    Trumpilla on kyllä hyvät mahdollisuudet saada mustat ja latinot puolelleen. Noiden ryhmien työttömyys on kuulemma matalammalla kuin koskaan. Lisäksi liberaalikin vallankumous syö lapsensa, ja nyt alkaa jo näkyä ensimmäisiä merkkejä siitä, että valkoisen miehen syyllisyysaksiooma leviää muihinkin, uhrihierarkian alatasoilla oleviin ryhmiin. Twitterissä tuli vastaan kuvankaappaus otsikosta "black man is the new white man", ja muuta vastaavaa.

    Suoralta kädeltä en osaa sanoa, kumpi on parempi systeemi virkamiesten suhteen, vaihtaminen vai säilyttäminen. Jos heitä ei vaihdeta, he voivat saada melkoisesti valtaa, mutta jos vaihdetaan, toiminnasta voi tulla eri suuntiin poukkoilevaa ja ennalta-arvaamatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvalloissa on aina tarkoitus, että valituksi tullut presidentti kokoaa avukseen asiantuntevan ministeri- ja virkamieskaartin, ja yleensä kai tässä on onnistuttukin.

      Kaksipuoluejärjestelmän polarisoivuus ei olisi niin paha asia, jos kansalaiset voisivat kuten Sveitsissä kävellä aina poliitikkojen yli päättäjiä sitovien kansanäänestyksien avulla.

      Poista
  19. Onko Pekka huomannut #Walkaway kampanjaa? Jos kirjoittaa Youtubeen #Walkaway niin saa erilaisia tapauksia jotka kertovat miksi ovat jättäneet demokraattipuolueen.

    Olen pitkään ihmetellyt miksi amerikanjuutalaisten enemmistö on melkein aina äänestänyt demokraatteja. Heillä ei ole ikinä ollut siihen samanlaista tarvetta kuin mustilla tai latinoilla, jotka ovat äänestäneet demokraatteja julkisten palvelujen ja sosiaalitukien sekä rotukiintiöiden takia. Juutalaiset ovat nimenomaan pärjäneet omin avuin. Jossain törmäsin semmoiseen vitsiin että jos Hitler olisi demokraattipuolueen ehdokas niin amerikanjuutalaisten enemmistö äänestäisi häntä. Niin syvällä on amerikanjuutalaisten demokraattiuskollisuus. Ihan niin vahva se ei ole kuin mustilla. Trump sai presidentinvaalissa juutalaisten äänistä 24 prosenttia mutta mustilta vain 8. Latinoilta sai 29 prosenttia. Noissa on paljon noston varaa mutta siihen on edellytyksiä jos Trump ja #Walkaway onnistuvat.

    Trump toteutti suurlähetystön siirron Tel Avivista Jerusalemiin, toimenpide, josta päätettiin jo 1995 mutta jota on lykätty puolen vuoden välein. Luulisi tuon nostavan Trumpin ja republikaanien kannatusta juutalaisten keskuudessa.

    VastaaPoista
  20. Yksi vaihtoehto valtion virkamieskysymykseen on säätää korkeimmat valtion virat määräaikaisiksi, että niihin saadaan rotaatiota. Pitkäaikaisten läänitysten eli hillotolppien vika on siinä että joku voi olla korkeassa virassa vaikka 40 vuotta. Eduskunnat ja hallitukset tulevat ja menenvät, mutta läänityksen ja hillotolpan haltija pysyy. Näin hän pystyy torpedoimaan tai ainakin jarruttamaan eduskunnan ja hallituksen hyväksymien päätösten toimeenpanoa, mikäli hänen puoluekanta ja ideologinen suuntautuminen on eri kuin senhetkisen eduskunnan enemmistöllä tai hallituksella. Hän voi näin toimia puolueensa hyväksi vaikka se olisi sillä kertaa oppositiossa. Hän voi myös vuotaa puolueelleen tietoja mitä hänen eteensä tulee.

    Määräaikaisen viran kesto ei siis olisi sidottu presidentin tai hallituksen tai eduskunnan toimikauteen vaaan sillä olisi jokin tietty määrämittainen aika jostain tietystä hetkestä laskettuna. Se voi olla vaikka 4,5,6 tai 7 vuotta.

    En puhu Amerikasta vaan pikemminkin Suomesta. Punamuumin toimkauden 2000-2012 nimityspolitiikka oli semmoinen että Punamuumi nimitti poliittisia ja ideologisia liittolaisiiaan korkeisiin virkoihin, aina kun oli tilaisuus. Varsinkin sisäminimisteriö, oikeusminmisteriö, tuomioistuinlaitos ja syyttäjälaitos on tuona aikana solutettu aika pahasti Punamuumin kavereilla. Tuomarit ja syyttäjät ovat erottamattomia joten heistä ei päästä eroon muuten kuin että menevät eläkkeelle tai vaihtavat työpaikkaa.

    Kun nämä ovat virassa niin ne voivat toteuttaa punikki- ja suvakki-ideologiaa ja laatia syytteet ja tuomiot niiden mukaan. Tämä näkyy siinä että henkirikoksista ja väkivaltarikoksista annetaan niin kevyet syytteet ja kevyet tuomiot kuin mahdollista. Tätä vastaan on mahdollista taistella vain muuttamalla lakeja esim. niin että rangaitusasteikkojen vähimmäisrangaistuksia korotetaan henkirikoksissa ja väkivaltarikoksissa. Kun puhutaan rangaistuksten koventamistesta, niin pitäisi puhua vähimmäisrangaistukista eikä enimmäsirangaistuksista. Enimmäisrangaistukset ovat sinänsä sopivia mutta niitä käytetään vain harvoin kun suurin osa on lievimmästä päästä. Joten kun vähimmäisrangaistuksia on korotettu, niin lievimmätkin tuomiot on pakko antaa kovempina.

    Amerikassa joitakin virkamiehiä valitaan vaaleilla. Näin on varmaan myös Sveitsissä. Amerikassa valitaan vaaleilla mm. tuomareita, syyttäjiä ja sheriffejä.

    VastaaPoista
  21. Palailin juuri lomilta Huitsinnevadasta eikä siellä ollut sähköä netistä puhumattakaan. Sehän onkin juuri sitä mitä todelliselta lomalta haluan.

    Lukaisin Pekan kirjoituksen. Todella upea, analyyttinen ja harkittu kirjoitus. Siihen ei ole mitään lisättävää. Kiitos!

    VastaaPoista
  22. Huomenta taas, Tom, Vieras ja sinä kolmas, ja kiitos kommenteistanne.

    Sitovat kansanäänestykset olisivat kokeilemisenarvoinen idea. Niitä vain ei tulla saamaan nykyisenlaisessa tilanteessa, jossa valtapoliitikot kyllä tietävät, mitä kansa äänestäisi (esim. Sipilän kommentit elintasopakolaisista näin vaalien lähestyessä), mutta toimivat silti päinvastoin.

    Juutalaisten mieltymys demokraatteihin onkin mysteeri. Jos pitäisi arvata, veikkaisin siinä olevan kyse vastaavanlaisesta imagokysymyksestä kuin siinä, että Keskustan on vaikea saada kannatusta Suomen kaupungeissa. Kuulemma junttipuolue. Toisaalta juutalaiset arvostavat perinteitä, eivätkä senkään takia välttämättä vaihda äänestyskäyttäytymistään ihan vähästä.

    Joo, valtion virat saisivat olla määräaikaisia. En sitten tiedä, aiheutuisiko tehottomuutta siitä, että virkamiehet olisivat sen seurauksena keskimäärin kokemattomampia, mutta kannattaisi ainakin kokeilla. Nythän näkee välillä sitäkin, että nokkelat virkamiehet kusettavat ministereitään saadakseen läpi omia näkemyksiään.

    Monethan kovasti toivoisivat Suomeen perustuslakituomioistuinta, että pahimpia punaviherryksiä saataisiin sen kautta kumottua, mutta tuo punamuumin nimityspolitiikka on syy, miksi en kannata sellaista. Lakihan on niin kuin se luetaan, eikä perustuslakituomioistuinkaan tekisi sellaisia päätöksiä, mitä sitä ei huvittaisi tehdä.

    Sinä kolmas, kiitoksia. Näin kesällä on jäänyt itseltänikin blogailu vähemmälle, mutta toivottavasti syksyn lähestyessä ehtii taas.

    VastaaPoista