tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kansandemokratian paluu

Blogistiikan oppi-isäni Yrjöperskeles kirjoitti vastikään parikin tekstiä nykyään päätään nostavasta uudesta, parannellusta demokratiakäsityksestä, joka ei oikeastaan olekaan mitenkään ennennäkemätön, ja ajattelin itsekin vähän asiaa pohtia.

Tehän tiedätte, mitä eroa on demokratialla ja kansandemokratialla.

Demokratia on sitä, että ihmisille annetaan äänestettäviksi eri vaihtoehtoja ja valtiota johdetaan eniten kannatusta saaneiden näkemysten mukaan. Tappiolle jääneiden näkemysten kannattajat saavat rauhassa kihistä raivosta ja yrittää uudestaan muutaman vuoden päästä. Voittanut näkemys ei välttämättä ole paras mahdollinen, eivätkä kaikki näkemykset välttämättä saa koskaan taakseen niin paljoa kannatusta, että ne saisivat mahdollisuuden osoittaa paremmuutensa, mutta mitään ei erikseen kielletäkään, jolloin näkemysten menestyminen on vain niiden kannattajien aktiivisuudesta ja uskottavuudesta kiinni.

Kansandemokratia on sitä, että totalitaristinen diktatuuri antaa kansalle valittaviksi vain ennaltahyväksyttyjä vaihtoehtoja, jolloin tiedetään jo valmiiksi, että voittava näkemys on paras mahdollinen, eikä ole vaaraa, että jouduttaisiin ottamaan erimieliset huomioon. Helppoa ja tehokasta, ja jos joku yrittääkin tuoda kilpailevia näkemyksiä julkiseen keskusteluun, sellainen veneenkeikuttaja siivotaan äkkiä pois häiriköimästä.

Demokraattisen ja kansandemokraattisen valtion erottaa yleensä toisistaan ihan vaan valtion virallista nimeä tarkastelemalla. Demokratiat mainitsevat asiasta korkeintaan yksinkertaisella ja koruttomalla "tasavalta"-määreellä, kun taas mitä painokkaammin valtio julistaa nimessään kansaa ja demokratiaa, sitä varmempi voi olla, että kyseinen maa on totalitaristinen diktatuuri. Esimerkkinä sellaiset naapurukset kuin Korean tasavalta ja Korean demokraattinen kansantasavalta. Kumpi kuulostaa kivemmalta paikalta?

Aiemmin luulin, että tämä on tietoista sumutusta. Luulin, että diktaattorit käyttävät tällaista termikikkailua vain uskotellakseen kansalaisilleen ja ulkomaailmalle, että kaikesta sorrosta ja riistosta huolimatta he ovat pohjimmiltaan kansan valitsemia ja ajattelevat kansan parasta, vaikka ei välttämättä ensisilmäyksellä siltä näyttäisikään. Ja kyllähän molempia hallintotapoja voi kutsua demokraattisiksi, koska ei voi väittää, etteivätkö kansalaiset saisi vapaasti valita mieleistään niistä vaihtoehdoista, jotka on annettu.

Sitten tuli Donald Trump, ja teoriani kaatui siihen. Tai siis tarkemmin sanoen, Trumpin vastustajat tulivat ja alkoivat heilutella esim. seuraavanlaisia plakaatteja:


En nyt ota kantaa siihen, onko Trump hyvä vai huono presidentti. Oleellisempaa on, että hän on vapaissa demokraattisissa vaaleissa valittu presidentti. Häntä myös syytetään jatkuvasti kaikenmoisista törkeyksistä ja nolouksista, mutta hän ei ole tehnyt mitään sellaista, jonka perusteella hänet voisi laillisesti panna viralta.

Tästä huolimatta sekä Amerikassa että varsinkin Euroopassa on valtavasti ihmisiä, joilla olisi suuri hinku saada Trump erotettua keinolla millä hyvänsä, koska onhan se nyt jumalauta, että USA:n presidenttinä on tyyppi, joka katsoo ykkösprioriteetikseen USA:n kansalaisten etujen ajamisen eikä eurooppalaisten vasemmistolaisten mielistelyn. Eikä siinä mitään, kyllä minä sen ymmärrän. Ei Trumpista ole pakko tykätä, ja demokratiassa saa vapaasti esittää protesteja, jos komento ei miellytä.

Se, mikä tästä tekee ainutlaatuista ja merkillistä, on se, että Trumpin vastustajat haluavat kumota demokraattisen äänestyksen tuloksen ja rajata Trumpin kaltaiset ihmiset ehdokkaiden joukosta ulos demokratian puolustamiseksi, koska erimieliset ihmiset ovat uhka demokratialle. Esimerkkeinä kansainvälisen oikeuden professori, joka puolitoista vuotta sitten ennakoi, että Trumpilla on korkeintaan vuosi aikaa ennen väistämätöntä viraltapanoaan. Toisena Hesarin kolumnisti, jonka mielestä se, että demokraattisesti valittu presidentti pysäyttää fasistisen vallankaappauksen, on jotenkin sama asia kuin se, että demokraattisesti valittu presidentti syrjäytetään epädemokraattisin keinoin. Lopuksi Aamulehden kolumnisti, joka vertaa Trumpia Idi Aminiin, Nicolae Ceausescuun, Xi Jinpingiin, Vladimir Putiniin ja Adolf Hitleriin, koska johtajan vahvuus on osoitus demokratian puutteesta.

Heidän näkökulmansa siis on, että koska demokratian taso on vain yhtä korkea kuin ehdokkaiden alataso, demokratia on turvattava poistamalla äänestäjiltä epämiellyttävät vaihtoehdot, vaikka se sitten tarkoittaisikin demokratian muuttumista pelkäksi näennäiseksi kansandemokratiaksi. No, professorit ja toimittajat pääsevät helposti mukaan uuteen eliittiin, jos saadaan aikaan heidän ideologiaansa sopiva kansandemokratia, mutta entäs vaikkapa seuraavat ruohonjuuritason aktivistit?



Jos näiltä ihmisiltä kysytään, kannattavatko he totalitaristista diktatuuria, he vastaavat kovaan ääneen ja täysin rehellisesti, että eivät tietenkään. He kannattavat mahdollisimman laajaa demokratiaa, itsemääräämisoikeutta ja kansalaisvapauksia, eivätkä halua, että valtio tulee vaatimaan heiltä mitään tai kertomaan heille, miten heidän pitää elää ja ajatella.

Syykin on itsestään selvä. Tällaiset ihmiset ovat oikeuksien nauttijoita, eivät velvollisuuksien täyttäjiä. He ovat sitä mieltä itsekin, eivätkä näe siinä mitään pahaa. He tietävät oikein hyvin myös sen, että epädemokraattisessa valtiossa ihminen on valtiota varten eikä valtio ihmistä varten, eikä minkäänvärisellä diktatuurilla ole mitään käyttöä ihmisille, jotka viettävät aikansa mieluumin mielenosoituksissa kuin liukuhihnan ääressä. Jos demokratia korvataan diktatuurilla, tämä jengi lähetetään gulagille heti ensimmäisenä ideologioita kyselemättä.

Meillä on siis merkittävä määrä porukkaa, joka vilpittömästi haluaa demokratiaa ja jolle olisi demokratian rajoituksista pelkkää haittaa, mutta joka silti vaatii toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat demokratiaa hyvinkin merkittävästi. Mitä voimme tästä päätellä?

Vaikuttaa siltä, että kansandemokratian ylistäjät ovatkin sittenkin tosissaan. Näille ihmisille mielipiteenvapaus tarkoittaa vapautta olla samaa mieltä oikeassaolijoiden kanssa, ja demokratian tehtävä on tuottaa tuloksia, jotka miellyttävät heitä. Tästä johtuen demokratia voi sitä paremmin, mitä laajempi ja vakaampi kannatus oikeilla mielipiteillä on, ja väärien mielipiteiden mukaantulo ja kannatuksen nousu uhkaavat demokratiaa.

Usein heillä on lisäksi idealistinen käsitys, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä ja niille on siksi annettava yhtäläisesti tilaa. Koska tämä näkemys ei sovi yhteen sen kanssa, että oma mielipide on absoluuttisesti oikein ja vastakkaiset ovat yhtä yksiselitteisesti vääriä, tämä looginen aukko korjataan toteamalla, että väärät mielipiteet eivät itse asiassa ole mielipiteitä, vaan pelkkää vihaa, väkivaltaa tai muuta sortoa, jollaista ilman maailma pärjäisi mainiosti, ja jonka voi siis aivan hyvin vaikka kieltää.

Totalitaristisessa diktatuurissa demokratia saavuttaa täydellisyytensä, koska silloin väärät näkemykset eivät kerta kaikkiaan pääse mukaan poliittiseen prosessiin, eikä tarvitse pelätä, että ne vaikuttaisivat mihinkään.

Tällainen ihminen ei tietenkään kannata vaikkapa Pohjois-Koreaa tai mitään muitakaan olemassaolevia diktatuureja, mutta ei hän tuomitse menetelmiä, vaan vain sisällön. Pohjois-Koreassa demokratia on nollassa, koska se on väärän mielipiteen diktatuuria, eikä oikeilla mielipiteillä ole siellä vaikutusvaltaa. Se, että valtio määrää ihmiset ajattelemaan väärin, on ihan eri asia kuin se, että valtio määräisi ihmiset ajattelemaan oikein.

"Itse asiassa oikeaa kommunismia ei ole vielä koskaan kokeiltu!"

Kansandemokratiat tapaavat yleensä olla sosialistisia, mutta en itse asiassa usko, että tällä on tekemistä vasemmistolaisuuden, oikeistolaisuuden tai muun poliittisen suuntautumisen kanssa. Kyseessä on luonteenpiirre, joka voi ilmetä kenessä tahansa. Miksi sitten juuri lajityypin sosialistiset yksilöt tapaavat saada touhulleen riittävästi tukea saadakseen kansandemokratioita aikaan, sitä en tiedä.


Mutta joo. Oltiin Trumpista mitä mieltä tahansa, juuri hänenlaisensa virkistävät häiriköt ovat paras todiste siitä, että demokratia voi hyvin. Demokratia voi hyvin silloin, kun vaaleissa ja niidenjälkeisessä politiikassa kuunnellaan kannattajien toiveita, ei vastustajien painostusta.

10 kommenttia:

  1. Kyllä Trumpista eroon päästään, mutta vasta kun kausi on ohi ja jos jatkopaikkaa seuraavalle kaudelle ei tule.
    Demokratiassa on kokemukseen nojaten yleensä luotu sellainen järjestelmä, että presidenttikausien määrä on rajoitettu.
    Eräänlainen itsekorjaava järjestelmä siis.
    Ennen vaaleja luin jostain sellaisen vitsin, joka sopii tähän hyvin.

    Trump and Hillary Clinton are on the small raft in the middle of The Pasific.
    Who will survive?
    America, America survive...

    VastaaPoista
  2. Menneinä aikoina demokratian ja kansandemokratian ero määriteltiin niin, että kummassakin vallitsee sananvapaus, mutta demokratiassa on vapaus sanan jälkeenkin. No, se oli silloin, mutta nyt sydämet lienee kylmenneet, koska vapautta ei ole enää sanan jälkeen, varsinkaan vaarin lausutun sanan jälkeen. Jotenkin vaikuttaa, että tässä asiassa kansandemokratiat pesee ns. demokratiat mennen tullen.
    Arvelee Huru-ukko

    VastaaPoista
  3. Vain anarkiassa joka tullut esim. sivilisaation romahtamisen johdosta on täysi vapaus ?
    No. järjestäynyt yhteiskunta tarvii sääntöjä ja lakeja ja jne, eriasia miten sitten se kultanen keskitie tässä asiassa saadaan, siitä ei taiideta koskaan päästä yksimielisyyteen..

    -jpt-

    VastaaPoista
  4. Erittäin hyviä huomioita Pekalta taas kertaalleen. Itse olen tainnut todetakin että minulle on ollut huomattava yllätys kun olen tajunnut kuinka vasemmistolainen maa Yhdysvallat oikeastaan onkaan. Nimenomaan akateemisen liberaalivasemmistolainen. Noissa piireissä se oikeassa olemisen ja paremmaksi ihmiseksi itsensä tuntemisen juovuttava tila on jonkunlainen muodin ja hysterian sekoitus. Olen myös pannut merkille että jotkut Pakistanissa Allahin nimeen riehuvat jätkälaumat ja länsimaiset liberaalivasemmistolaiset ovat täsmälleen sekä yhtä loukkaantumis- että hysteriaherkkiä.

    VastaaPoista
  5. Selkäpiitä karmii lukea tällaisia blogeja, joissa demokratiaa pidetään kunniassa. Kuten Paavo Lipponen totesi, nyky-Suomi on demokraattista sosialismia. Vaihtoehdot olivat, kuten historiasta tiedetään, joko väkivaltainen vallankumous (bolsevikit) tai demokratian avulla toteutettu vallanvaihto (mensevikit).

    Nykyinen länsimainen demokratia on silkkaa curley-ilmiön ilmentymää. Aina voi ajatella, että demokratia ei ole pahantahtoinen valtiomuoto, mutta on hyvä miettiä, kenen etuja turvataan: ahkerien vai laiskojen?

    Ei tämä maailma ole muuttunut siitä, mitä se oli 1918. Edelleen meillä on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen ryöstää muilta. Jos se tehdään laillisesti säätämällä tulonsiirrot yhteiskunnan päätavoitteeksi, niin ihmiset kyllä siirtyvät mielellään tulontasauksen saajapuolelle.

    Demokratia on kokenut valtavan moraalisen humalan. Meillä ei enää palkita niitä, jotka yrittävät hoitaa asiansa kunnolla, vaan niitä, jotka äänestävät itselleen rahaa. Leipää ja sirkushuveja kansalle, niin petteriorpot, timosoinit ja juhasipilät pysyvät hillopurkin äärellä.

    VastaaPoista
  6. Trump on Yhdysvaltain paras presidentti yli sataan vuoteen, niin yhdysvaltalaisten kuin maailmankin kannalta. Jo tulemalla valituksi esti todennäköisen sodan Venäjän kanssa, enkä itse ainakaan preferoi radioaktiiviseksi hiileksi muuttumista lähiaikoina.

    On ukossa vikojakin, kuten ns. civic nationalism eli itsetuhoinen kuvitelma siitä, että kuka vain voi olla amerikkalainen. Siitä huolimatta yllä mainittu arvio presidentin laadusta pätee.

    Mitä kansandemokratioihin tulee, olen ollut panevinani merkille, että kun jotain sanotaan kaksi kertaa, sitä ei tarkoiteta. Esimerkkinä juuri tämä kansankansanvalta, jossa kansan tahdolla ei ole mitään väliä. Ehkä juuri siksi vierastan refleksiivisesti termiä etnonationalismi, siinä on tuo sama toisto.

    Itsetuhomekanismeissa kuten sosialismeissa on isoimpana ongelmana se, että kupla ruokkii itseään poksahduspisteeseen asti. Kun tuottajilta otetaan kuluttajille, jälkimmäisten suhteellinen osuus kasvaa ja aikaansaa sekä väestönlaadun heikkenemisen että totaalisen kakkatuuletinreaktion kun kupla puhkeaa.

    VastaaPoista
  7. Pekalle jo etukäteen anteeksi pyyntö. Seuraa vittuilua libertalisti kumitontulle jatkossa kutsun häntä kumimulkuksi.

    Kumimulkku kirjoittaa:
    "
    Aina voi ajatella, että demokratia ei ole pahantahtoinen valtiomuoto, mutta on hyvä miettiä, kenen etuja turvataan: ahkerien vai laiskojen?
    "

    Pohjoimaisen hyvinvointimallin idea on pitää huolta muistakin kuin kumimulkkuisista audimiehistä.

    Kumimulkun verovikinän vastineeksi ehdotan, että kumimulkulta postetaan veronmaksu velvollisuus. Joskin kumimulkulta sitten peritään häneen käytetyt peruskoulutus, terveydenhoito, yms. yhteiskunnan kustantamat.

    Samoin kumimulkun toukat potkaistaan opinahjoistaan huitsan svidduun, kunnes kumimulkku on maksanut kertyneet kustannukset.

    Olen näitä kumimulkkuja joskus tavannut. Kova on poikasilla uho. Vaan kun nokkaan tulee, niin kovasti ovat yhteiskunnan maksamia resursseja(poliisi) apuun huutamassa.

    Osaa noi kumimulkut vituttaa ihan tosissaan.

    VastaaPoista
  8. Itse ajattelin alun perin Trumpista, että katsotaan, antaa miehen yrittää. Ja naureskelin niille, joille maailma romahti miehen voittaessa Yhdysvaltain presidentinvaalit.

    Olen sittemmin kyllä hieman pettynyt Trumpiin. Hänessä on huonoa paitsi tietty törkyturpaisuus, niin myös sekin, että hän on mahdollisimman paljon poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tullut henkilö, joka ei ole viitsinyt opetella poliittisen järjestelmän ja vaikuttamisen saloja. Sekä vielä se, että hän näyttää arvostavan turhan paljon Venäjän diktaattoria.

    Mutta jännittävää on se, miten Yhdysvaltain nk. kristillinen oikeisto on edelleen melko lailla lääpälleen mieheen. Ilmeisesti tässä puheet eivät ratkaise, vaan se mitä Trump heidän aatteensa hyväksi kykenee virassaan tekemään. Mutta eihän Bill Clintonkaan ollut täydellinen mies. Petti vaimoaan. Kuten teki John F. Kennedykin.

    Mutta toki Trumpin kannattajillakin tulee olla sananvapaus ja poliittisen vaikuttamisen vapaus.

    Erimielisyys on itse asiassa demokratian ydintä.

    Hillary Clinton teki suuren poliittisen virheen olemalla kiinnittämättä vaalikampanjansa aikana mitään huomiota valkoiseen työväenluokkaan.

    Karl Marxin mukaan marxilaisuuden piti alun perin olla epädogmaattista. Eikä Leninkään alun perin ajatellut perustavansa diktatuuria. Mutta sotakommunismi ajoi siihen. Yksi toisensa jälkeen kiellettiin Neuvosto-Venäjällä kilpailevat puolueet, ja lopulta syvä valvonta ulottui jo hallitsevan puolueen jäseniinkin, Leninin vielä eläessä. Perustettiin Neuvostoliitto, ja siinä vaiheessa työläisten ja sotilaiden neuvostot oli jo sulautettu osaksi puolueapparaattia, eikä vapaista demokraattisista neuvostoista ollut enää jäljellä muuta kuin nimi.

    PS. Mielestäni Texasia ei olisi pitänyt itsenäistää Meksikosta. Nimittäin itsenäistyminen merkitsi orjuusinstituution ulottamista alueelle, ja alkuperäisten asukkaiden sorsimista sillä perusteella, että nämä mukamas olivat kannattaneet lämminsydämisesti Meksikon hallintoa.

    VastaaPoista
  9. Huomenta, Ekku, Huru-ukko, jpt, Ykä, Kumitonttu, Tupla-J, KKi ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.

    Ekku: Jep, ja toistaiseksi Trump ei ole mitenkään vihjannut, että olisi aikeissa kieltää vastustajiaan osallistumasta seuraaviin vaaleihin.

    Huru-ukko: Tuo lausahdus onkin hyvä esimerkki kansandemokraattien esiintymisestä yhteiskunnassamme. Oli jokseenkin psykedeelistä Halla-ahon tuomioiden jälkeen kuulla monestakin suunnasta ihan vakavissaan esitettyjä näkemyksiä, että tuomiot eivät rajoita sananvapautta, koska eihän mikään taho estä Halla-ahoa julkaisemasta ajatuksiaan, vaikka niistä jälkeenpäin rangaistaisiinkin.

    Jpt: Anarkiassakin vapaus loppuu lyhyeen, kun kaikesta tavarasta on pulaa ja koko ajan joutuu piilottelemaan sotapäälliköiltä. Kultaisesta keskitiestä näkisin, että se saavutetaan parhaiten siten, että kuullaan kaikkia. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta sille ei voi mitään.

    Ykä: Niin, meidän liberaalivasemmistolaisuutemmehan on suureksi osaksi Amerikasta kopioitu. Lisäksi Amerikassa kaikki on suurempaa, myös mielenterveyden häiriöt. Hysteriaherkkyyteen vaikuttaa luullakseni merkittävästi se asenne, että ei se ole hullu, joka vaatii, vaan se, joka antaa. Ainakin länsimaissa näkyvistä islamisteista puhuttaessa.

    Kumitonttu: demokratian heikkoudet ovat tiedossa, mutta mitä vaihtoehtoja meillä on? Joko meillä on järjestelmä, johon kaikki saavat osallistua ja jossa kaikkia kuunnellaan, tai sitten meillä on järjestelmä, jossa vallanpitäjät nousevat valtaan omin lupineen ja ajavat vain tiettyjen ryhmien asiaa unohtaen muut. Toki tässä voi käydä hyväkin tuuri, jos sattuu kuulumaan juuri oikeaan ryhmään, mutta todennäköisesti niin ei käy.

    Kun merkittäviltä kansanryhmiltä viedään mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin rauhanomaisesti politiikan kautta, siitähän ei seuraa se, että ne tyytyisivät hiljaa osaansa, vaan se, että ennen pitkää ne nousevat aseelliseen vastarintaan, eikä silloin ole enää mitään väliä sillä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tästä enimmäkseen oli kyse silloin vuonna 1918:kin.

    Tupla-J: Tuo asian kahteen kertaan sanominen on hyvä huomio. Ilmaisun käyttäjä itsehän uskoo, että sanomalla asian kahteen kertaan, se vahvistuu, eikä edes tajua sen kumoavan itsensä.

    KKi: Tuosta aiheesta olikin Feissarimokissa joskus hauska tyyppi, joka haluaisi poistaa lapsilisät, vaikka olikin ne omille lapsilleen hakenut. Itsehän olen sitä mieltä, että libertarismi on samanlaista utopiaa kuin kommunismikin. Politiikan ainoa tarkoitus on saada asiat sujumaan käytännössä niin sujuvasti kuin mahdollista. Jos verottamalla saadaan aikaan yhteiskunta, jossa elämä on vakaata ja rauhallista, ja verottamattajättämisellä saadaan yhteiskunta, jossa säästyneet rahat pitää käyttää aseistettuihin henkivartijoihin, silloin on verotettava, vaikka se ei "oikein" olisikaan.

    Tom: Trumpissahan on parasta, että hän on tullut politiikan ulkopuolelta. Siksi häntä eivät sido samat ongelmat kuin ammattipoliitikkoja, kuten vaikka rahoitusriippuvuudet. Törkyturpaisuuskin on virkistävää. Onhan se jo nähty, että jos poliitikko jatkuvasti pyytelee anteeksi vastustajiltaan, siitä ei seuraa mitään muuta kuin se, että saa olla pyytelemässä anteeksi jatkossakin.

    Kommunismin teoreetikot eivät varmaankaan halunneet totalitarismia. Ongelma vain on siinä, että jos valtiota johdetaan ideologian pohjalta, se luisuu väkisinkin totalitarismiin, koska ideologia ei voi sallia mahdollisuutta, että se äänestettäisiin pois vallasta.

    Itse asiassa Texasin itsenäisyyssota lähti siitä, että Meksiko lopetti orjuuden, eivätkä texasilaiset plantaasiherrat sitä hyväksyneet. He voittivat sotansa, joskin lopputulos oli, että he pääsivät vähän myöhemmin sotimaan USA:ta vastaan samasta syystä ja huonommalla menestyksellä. Ihan hyvin kävi, ainakin siinä mielessä, että nykyään texasilaisilla on paremmat olot jenkkien kuin meksikaanien alaisuudessa.

    VastaaPoista
  10. Pekka, tuo KKi ilmestyi näemmä mun blogiini raivoamaan, kun en täällä hänelle kommentoinut mitään. Kysyit, että mikä on vaihtoehto demokratialle, ja vastaan jälleen kerran (tosin ensi kertaa sinulle): perustuslaillinen tasavalta.

    Mitä taas tulee kommunismin ja libertarismin vertaukseesi, niin valitettavasti minun on todettava, että sekoitat omenat ja appelsiinit. Kommunismi on ideologia. Ideologioissa on erilaisia dogmeja, joita vaaditaan noudatettavaksi. Hyvinvointivaltio on ideologia, jonka juuret juontuvat sosialismiin. Mussolinin ajan Italia oli oppikirjamainen hyvinvointivaltio. Kun ihminen sanoo kannattavansa hyvinvointivaltiota, hän tunnustaa ihailevansa sosialismia. Tämä on monelle hyvin vaikea myöntää.

    Libertarismi (klassinen liberalismi) puolestaan on filosofinen ajattelutapa. Se ei siis ole ideologia. Filosofia on nimensä mukaisesti "viisauden rakastamista". Filosofiassa ei ole sellaisia pyhiä totuuksia, joita ei saa loukata - toisin kuin ideologiassa. Filosofian vertaaminen ideologiaan ei ole mielekästä, vaikka molemmat pyrkisivät kuvaamaan yhteiskunnallista hallintomuotoa. Siinä, missä sosialismi on esimerkiksi islamin elimellinen osa, filosofia on luonut helleenisen ja antiikin Rooman kulttuurit ja toiminut kristinuskon kasvualustana.

    Jos vertaat sosialismin ideologasta voimansa ammentaneita muslimimaita, Neuvostoliittoa, natsi-Saksaa ja kibbutseja ja vertaat niitä länsimaisen filosofian tuottamiin yhteiskuntiin kuten Englantiin, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin, näet eron.

    VastaaPoista