Aatteiden vastustamisesta

Ihminen on laiska eläin. Tälle on tietysti evolutiivinen peruste: koska kivikaudella ravinnonsaanti edellytti sitä, että piti tappaa norsu kivellä ja sitten kypsentää se nuotiolla, jonka oli sytyttänyt hinkkaamalla kahta keppiä vastakkain alasti lumihangessa, on ymmärrettävää, että aterioiden välit olivat pitkiä. Energiaa ei sopinut haaskata turhaan heilumiseen ja höpisemiseen, koska sellaisesta ei ollut suoraa hyötyä tulenteossa tai norsujen tappamisessa.

Nykyään ravinnonsaanti on helpottunut, ja sen myötä kaikenlainen höperehtiminenkin on lisääntynyt puolin ja toisin. Silti vanhat geenit istuvat tiukassa, ja voi nopeasti tulla raja vastaan siinä, kauanko jaksaa höpistä. Tästä syystä jos joku tulee tyrkyttämään ideologiaa, joka ei kiinnosta, tulee äkkiä mieleen, että pääsisi vähemmällä, jos mälsät ideologiat kiellettäisiin kokonaan, kuin jos joutuisi jokaiselle hörhölle erikseen selittämään, miksi ideologia ei toimisi.

Ehkä eniten kieltovaatimuksia saava ideologia on fasismi, tai natsismi, tai äärioikeistolaisuus, tai miksi sitä nyt halutaankaan sanoa. (Ei fasismin vastustamisessa tokikaan sinänsä mitään väärää ole, mutta se vain huvittaa, että kaikkein äänekkäimmin ja aktiivisimmin fasismia vastustavat tapaavat lähes poikkeuksetta kannattaa sosialismia, kommunismia tms. ideologioita, jotka poikkeavat fasismista lähinnä vain lippujen väreissä.)

Oli natseilla kuitenkin hienoimmat logot ja tyylikkäimmät univormut.

Törmäsinkin uutiseen, jonka mukaan Tukholmassa olisi lauantaina melkein ollut nelinumeroisen kylpijämäärän turpasaunat. Syyllisiä tapaukseen olivat, kuten tavallista, äärioikeistolaiset, jotka olivat silkkaa pahuuttaan menneet ja järjestäneet vaalitilaisuuden, jolloin monet asiasta mielensä pahoittaneet antifantit olivat olleet pakotettuja puolustamaan itseään eriäviltä mielipiteiltä käymällä heidän ja natsien välissä vartioivien poliisien kimppuun.

Alkuun todettakoon, ettei minulla ole aavistustakaan, millainen porukka tämä "ruotsalaisten puolue" on. Uutisen mukaan ne pyrkivät etniseen puhtauteen Ruotsissa, mutta ei se nyt vielä paljoa kerro. Voi ollakin, että ne ovat natseja, mutta toisaalta tuolta vastapuolelta ollaan jo totuttu kuulemaan, että kaikki on natsismia paitsi kommunismi. En siis tiedä, onko ruotsalaisten puolue natsipuolue, eikä voisi vähempää kiinnostaakaan. En aio nyt puhua siitä.

Satuin vain kiinnittämään huomiota asioihin, joita heidän vastustajansa sanoivat. Kuten:

"On pelottavaa, että he edes saavat esiintyä julkisesti. Olen hyvin voimakkaasti demokratian ja sananvapauden puolella, mutta johonkin pitää vetää raja. He edustavat rasistisia ja antidemokraattisia arvoja, joiden levittämiseen pitäisi puuttua."

Tietysti aina on söpöä, kun joku haluaa turvata demokratian ottamalla mielipiteenvapauden pois sellaisilta, jotka haluavat ottaa mielipiteenvapauden pois joiltain, mutta eipäs nyt keskitytä siihenkään. Ihan oikeasti nimittäin kuulee jatkuvasti sellaisia vakavalla naamalla esitettyjä lausuntoja, että koska aate X on potentiaalisesti tuhoisa yhteiskunnalle ja sen kannattajat ovat yksiselitteisesti väärässä, miksi aatetta ei voitaisi kieltää ja sen kannattajia rangaista?

Noh, antakaapas kun Pekka-setä selittää nyt, miksi ei. Tämä ei sitten rajoitu pelkkään fasismiin, vaan se koskee aivan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia aatteita, teorioita ja muita ajatuskyhäelmiä.

Jos aate kielletään, sen kannattajat eivät voi päästä eduskuntaan, jolloin sen vastustajien ei tarvitse vastailla kannattajien esittämiin hankaliin kysymyksiin, eikä varsinkaan murehtia, että kannattajat pääsisivät tekemään päätöksiä mistään. Tämä tietysti parantaa yöunien laatua jossain määrin.

Mutta vaikka aate katoaisi viralliselta puoluekentältä, ei se tarkoita, että se lakkaisi kokonaan olemasta. Sen kannatus pysyy edelleen samana, ja kannattajat saavat jopa lisää virtaa marttyyriasemastaan. Jos he eivät voi vaikuttaa järjestelmään sisältäpäin, heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vaikuttaa ulkoa. Muistamme kai vielä tyypin nimeltä Anders Behring Breivik, joka kertoi tekonsa motiiviksi sen, että järjestelmä oli tehnyt mahdottomaksi vaikuttaa demokraattisesti hänelle tärkeisiin asioihin ja siksi hän hyökkäsi järjestelmää vastaan.

Tietysti jos aate sallitaan ja hyväksytään, on teoriassa olemassa se vaara, että ihmiset kiinnostuvat siitä ja äänestävät sen puolesta, jolloin se pääsee eduskuntaan ja jopa hallitukseen. Näinhän se 30-luvun Saksassakin meni. 30-luvun Saksa vain oli köyhä ja epävakaa, jollaisissa olosuhteissa epätoivoiset ihmiset saattavat ottaa kaikenlaisia riskejä. Vakaassa ja turvallisessa ympäristössä ihmiset pyrkivät vakauden ja turvallisuuden säilyttämiseen, jolloin radikaalit liikkeet jäävät pieneen vähemmistöön.

(Tästä voisi jopa vetää sen johtopäätöksen, että jos ääriliikehdintä yhteiskunnassa lisääntyy, se ei tarkoita sitä, että hyvät ihmiset ovat spontaanisti muuttuneet pahoiksi, vaan että yhteiskunnassa on jotain korjattavaa, ja että voisi kannattaa kuunnella, mikä niitä ääriaineksia niin risoo.)

Vaihtoehdot ovat siis:

A) Sallitaan hörhöily, jolloin joudutaan sietämään paria hörhöä kansanedustajaehdokasta ja ehkä jopa silloin tällöin vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Ehkä hyvillä vastauksilla saadaan jopa joku luopumaan hörhöaatteesta.

B) Kielletään hörhöily, jolloin hörhöt saavat vastustajien vastaushaluttomuudesta vahvistuksen oikeassaololleen, sekä lisäargumentin: "Jos olisimme pelkkiä hörhöjä, meihin ei kiinnitettäisi huomiota. Koska meidät on kielletty, vallitseva järjestelmä pitää meitä vakavastiotettavana kilpailijana ja uhkana." Samalla myös otetaan riski uusista Breivikeistä sekä siitä, että hörhöt lähtevät riehumaan puukkojen ja polttopullojen kanssa, kun eivät muutakaan voi.

Antifasisteille B) on tietysti itsestäänselvä valinta, koska he nimenomaan haluavat fasistien lähtevän kaduille riehumaan, että voisivat huomauttaa fasistien olevan riehuvaa roskajoukkoa. Toistaiseksihan näyttöä on lähinnä vain antifasistien riehumisesta, kuten yllämainitusta artikkelistakin voimme lukea.