Pekka-sedän kirje anarkisteille

Satuinpas huomaamaan, että pari viikkoa sitten oli "kansainvälinen solidaarisuusviikko anarkistivangeille". Saman viikon perjantaina myöhästyin töistä puolella tunnilla, koska juna jäi Kauniaisiin jumiin laitevian takia. En tiedä, oliko asioilla yhteys, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun olen joutunut tuijottelemaan asemalaiturin kelloa pitkiä aikoja siksi, koska joku töyhtöhyyppä on päättänyt antaa kuoliniskun sortovallalle laittamalla junat myöhästelemään.

Kyllä, aivan oikeasti Suomesta löytyy porukkaa, jonka mielestä julkisen liikenteen sabotointi on hyvä ja tehokas tapa esittää yhteiskunnallisia protesteja. Logiikka taitaa mennä jotenkin niin, että hyökkäykset mitä tahansa valtion haaraa kohtaan ovat hyökkäyksiä koko valtiota kohtaan, ja kaikki hyökkäykset heikentävät valtiota.

Anarkistien mielestähän valtiojohto on jo konseptinakin perseestä ja ihmiset osaisivat aivan hyvin hallita itse itseään ilman joka väliin kärsäänsä tunkevaa valtiota. Itse olen samaa mieltä siitä, että nykyjohto ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta lähes mikä tahansa järjestäytynyt valtiomuoto on silti parempi kuin ei valtiota lainkaan, koska anarkismi ei johda vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon, kuten anarkistit itse kuvittelevat, vaan sotaherrojen diktatuuriin ja vahvimman oikeuteen. En nyt kuitenkaan halunnut puhua siitä, mitä mieltä olen anarkismista itsestään, vaan koska anarkistien tämänhetkinen toiminta aiheuttaa minussa niin suurta sääliä ja myötähäpeää, ajattelin antaa heille täysin vilpittömiä vinkkejä, miten he voisivat saada hommansa parempaan nousuun.

En tiedä, mikä tämä on olevinaan, mutta ilmeestä päätellen sekään ei hyväksy nykymenoa.

No niin, hyvät anarkistit. Ensimmäinen sääntö kaikissa vallankumouksissa ja muissa järjestelmän radikaaleissa muutoksissa on se, että asialla pitää olla kansan hyväksyntä. Ei tarvita, että koko kansa lähtee barrikadeille, vaan pienempikin porukka riittää, kunhan ne suuret massat eivät tee mitään estääkseen tapahtumia.

Seuraavaksi teidän pitää muistaa, että yksittäisiä poliitikkoja ei kiinnosta, kulkevatko paikallisjunat, koska he liikkuvat omilla autoilla jne. Myöskään valtiota ei kiinnosta, koska tuhot saadaan yleensä nopeasti korjattua. Rahaa siihen menee, mutta sitähän saa aina lisää nostamalla veroja. Ja vaikka rahat loppuisivatkin, infrastruktuuri on viimeisiä asioita, joista ruvetaan säästämään, koska se on välttämätön yhteiskunnan toimimisen kannalta. Ennemmin leikataan vaikkapa sosiaalitukia (joista luultavasti monet teistä anarkisteista saavat elantonsa). Niinpä ainoat, joita protestinne kiusaa, ovat junien käyttäjät, eli tavalliset köyhät kansalaiset, eli yllämainitut suuret massat.

Edellisestä seuraa siis, että anarkismi sellaisena, kuin te sitä nykyään mainostatte, ei tule koskaan saavuttamaan kansan hyväksyntää, eikä sillä siis tule ikinä olemaan minkäänlaista yhteiskunnallista vaikutusta tai merkitystä.

Asiaan liittymättä, Hugleikur Dagsson on nero.

Yritin katsella Takku.netin (Suomen anarkistien nettikokoontumispaikka) keskustelupalstoilla, jos siellä olisi mainintoja noihin aikoihin tehdyistä junaiskuista. En löytänyt, mutta törmäsin toiseen tapaukseen, joka menee täsmälleen samaan muottiin.

Kävi siis niin, että Kreikassa joku natsi tappoi jonkun anarkistin, ja tämä oli kapitalismin syytä, koska natsit ovat kapitalismin kätyreitä (mikä toki vaikuttaa aika oudolta ottaen huomioon kansallissosialismin periaatteet). Kapitalismi taas on yhtä kuin pankit, ja pankit ovat yhtä kuin pankkien seinät ja ikkunat, ja niinpä looginen ja tehokas tapa vastustaa (kreikkalaista) kapitalismia on särkeä (espoolaisia) pankkiautomaatteja.

Äkkiä voisi kuvitella, että kun te hajotatte pankkiautomaatteja, siitä on pankeille haittaa, kun ne joutuvat maksamaan korjauksista. Eihän se niin mene, koska eivät pankit itse siitä tappiota ota, vaan kaikki ylimääräiset kustannukset näkyvät asiakkaiden tileillä matalampina talletus- ja korkeampina lainankorkoina. Lisäksi käytännön vaivaa asiasta on vain automaattien käyttäjille, eli tavallisille ihmisille. Isku kohdistuu siis taas juuri siihen segmenttiin, jota teidän pitäisi pyrkiä eniten mielistelemään ja hyödyttämään.

Lisäksi voitaisiin olettaa, että useimmat normikansalaiset ja poliitikot eivät seuraa Takkua. Mistä siis kenellekään voisi tulla mieleenkään, että tässä on kyse kansainvälisestä solidaarisuudenosoituksesta ja kapitalismia vastaan protestoinnista, eikä esim. satunnaisen känniääliön turhautumisesta siihen, että tili on tyhjä?

Eli kerrataanpas tuhoiskujen vaikutukset:

No mutta mikäs sitten olisi parempi tapa ajaa anarkismia? Sen miettiminen jätetään teille kotitehtäväksi. Tuhopolitiikasta kuitenkin vielä sen verran, että tehän olette aina valittaneet, että nuorisolle ei ole vapaita, avoimia illanviettopaikkoja, ja valtion pitäisi sellaisia järjestää, ettei nuorten tarvitse notkua iltaisin kaduilla. No, teidän toimintamallinne on pääasiallinen syy, miksi sellaisia ei ole eikä koskaan tule. Sellaisiin ei kannata investoida, koska tiedetään, että ne kuitenkin pistettäisiin paskaksi jo ensimmäisenä viikonloppuyönä.

Ehkä te näillä eväillä saatte toimintaanne kehitettyä vakavastiotettavampaan suuntaan. Lopuksi vielä sellainen vinkki, että jos anarkian saavuttaminen alkaa näyttää todennäköiseltä, siinä vaiheessa viimeistään kannattaa ruveta hamstraamaan laittomia aseita. Venäjältä kuulemma saa helposti. Tämä siksi, että anarkiassa te olette ensimmäiset, jotka vedetään katulamppuihin roikkumaan, koska kukas sen estäisi?