Katsaus menneeseen vuoteen

Aikaisemmin kerroin ostaneeni emännälle naistenpäiväkukaksi tuollaisen. Ei kauaa mennyt, kun siihen ilmestyi kukinto:

Kaksi uuttakin nuppua odottaa jo vuoroaan. En tiedä, miten se yhtäkkiä innostui lykkäämään kukkaa heti, kun se siirtyi kaupasta ikkunalaudallemme; varmaan vuorokausirytmin muutos laukaisi jonkin reaktion. Hieno se kuitenkin on.

No niin, asiaan. Tänään, kymmenes toukokuuta, tulee vuosi täyteen blogini perustamisesta.

Jee!

Ajattelin juhlistaa asiaa käymällä vähän läpi blogini tilastoja kuluneelta vuodelta. Ei sillä, että ketään kiinnostaisi, mutta jääpähän merkityksi muistiin, että voi taas vuoden päästä verrata. Katsotaanpas.

Tällä hetkellä kokonaiskäyntimäärä on 34 373. Suurin yksittäinen kävijälähteeni on Yrjöperskeleen blogi yli seitsemällä tuhannella viittauksella (Googlekin jää alle neljään tuhanteen), mistä suuret kiitokset hänelle. Suuret kiitokset myös Jaska Brownille, Kumitontulle, Ironmistressille, Tom Kärnälle ja Mariannelle mainostamisestani omilla sivuillaan, sekä tietysti niille, jotka ovat linkittäneet tekstejäni Facebookiin ja erinäisille foorumeille ja linkkilistoille.

Kaikkein suosituin kirjoitukseni on, kuinkas muutenkaan, Googlenkäyttäjien suosikki "Isot tissit", joka on luettu 792 kertaa. Lähes samoihin lukemiin, eli 733 aukaisuun yltää "Vankilassa ei olekaan kivaa", jossa käsittelin Venäjällä pidätettyjen Greenpeace-aktivistien valittelua kurjista vankilaoloista, ja jonka suuresta lukijamäärästä lienee kiittäminen jotain ystävällistä sielua, joka ilmeisesti linkitti tekstin johonkin asiaankuuluvaan Facebook-ryhmään.

Alunperin tarkoitukseni oli pitää blogia päiväkirjamaisesti, mutta kävikin ilmi, että elämäni on aika tylsä eikä siinä tapahdu juuri koskaan mitään mainitsemisen arvoista, ja samaan aikaan maailmalla tapahtuu vaikka mitä, esimerkiksi nyt vaikka tällaista.

"Autot katsastetaan säännöllisesti, miksei ihmistä? Erityisesti pienituloiset miehet tarvitsisivat katsastuksia, koska heidän kynnyksensä mennä lääkärille on korkea", Filatov sanoi Demari.fi-verkkojulkaisun mukaan Demarinaisten piirikokouksessa Lahdessa.

Filatov pitäköön vaan kätensä omalla puolellaan, kiitos, ei tarvitse tulla katsastamaan. Mutta siis niin, ei ole yllätys, että konseptini on pikkuhiljaa lipsunut yhteiskunnallisiin aiheisiin. Itsesensuurikin on paskamainen asia, ja yleisön kasvaessa kasvaa myös kynnys sekaviin jorinoihin. Alun perin pyrin julkaisemaan uuden jutun joka päivä, sitten joka toinen päivä, ja nyt vain kaksi kertaa viikossa muiden kiireiden salliessa, joskin samalla teksteihin on tullut lisää pituutta. Katsotaan nyt, miten tästä eteenpäin kehitytään.

Laitetaanpas seuraavaksi musiikkia, ja koska tänään on Euroviisujen finaali, laitan tietysti oman suosikkini:

Eihän se päässyt edes jatkoon, mutta en anna moisen pikkuasian muuttaa kantaani. Tänä vuonna trendinä tuntuu olevan mahtipontisuus ja turhan lavakoikkelehtimisen karsiminen, ja vanhaan menestysreseptiin eli vähäpukeisiin naisiin eivät tunnu luottavan enää muut kuin puolalaiset. Toivottavasti Puola voittaa.

Ja ettei tämä kirjoitus jäisi täysin sisällöttömäksi, laitetaan nyt vähän vähäpukeisia naisia tännekin.

Pitkän ja hyvin hoidetun uransa ansiosta viehättävänä assistenttinani, ylennän Katarinan täten henkilöstöpäällikökseni.