Äänestämättömyyden ja veganismin karmeista seurauksista

Tämä on sitten tällä erää viimeinen kirjoitukseni aiheesta eurovaalit. En lupaa, mutta toivon. Mutta kumminkin, Suomen äänestysaktiivisuus jäi neljäänkymmeneen prosenttiin, ja toisaalla tuli kommenteissa puhetta siitä, kuinka EU:ta, europarlamenttia ja yleensäkin nykymuotoista edustuksellista demokratiaa pitäisikin vastustaa boikotoimalla vaaleja niin, että jätetään porukalla äänestämättä tai jos äänestetään, äänestetään kirkkovenettä tai Vladimir Putinia.

Ideana on, että jos äänestysaktiivisuus putoaa tarpeeksi alas, poliitikkojen on herättävä huomaamaan, että järjestelmässä on jotain perustavanlaatuista vikaa, kun ihmiset eivät enää suostu osallistumaan siihen, ja että järjestelmää täytyy siis muuttaa radikaalisti. Vaikka muutosta ei tulisikaan, niin ainakin äänestämättä jättänyt voisi sanoa, että "ainakaan minä en omalta osaltani antanut legitimiteettiä huonolle systeemille".

Joskus parikymppisenä olin itsekin tuollaista mieltä, mutta eihän se niin mene. Ajattelinkin nyt siirtää argumenttini tuolta tänne, koska on ollut tarkoituksenani kirjoittaa aiheesta ennemmin tai myöhemmin muutenkin.

Demokratia on siitä jännä järjestelmä, että sitä ei voi boikotoida. Tämä johtuu siitä, että vain annetut äänet lasketaan, antamatta jätettyjä ei. Siispä jos jättää äänestämättä vähiten huonoa vaihtoehtoa, niiden vielä huonompien vaihtoehtojen saamat suhteelliset ääniosuudet kasvavat. Jos järjestelmää yrittää boikotoida olemalla äänestämättä, järjestelmä ei edes huomaa boikottia, vaan tulkitsee äänestämättömyyden luottamuslauseeksi ja luvaksi jatkaa sillä linjalla, jonka järjestelmä itse katsoo parhaaksi.

Boikotointi ei myöskään saa järjestelmää muuttamaan itseään edes joukkovoimalla, koska järjestelmä on omasta mielestään täydellinen. Vaikka ylivoimainen enemmistö kansasta jättäisi äänestämättä, järjestelmän sisällä ei ruvettaisi miettimään, miten järjestelmää voisi mahdollisesti parantaa kansan luottamuksen palauttamiseksi, vaan ihmeteltäisiin vain, mitä vikaa ihmisissä on, kun yhteiset asiat eivät kiinnosta.

Jos siis nykyinen järjestelmä ei miellytä, asia ei ainakaan parane sillä, että antaa sen kehittyä omalla painollaan, vaan jos haluaa protestoida, valtaan pitää yrittää äänestää edustajia, jotka haluavat muuttaa järjestelmää. Sellaisia ei ole kovin paljoa tarjolla, koska edustajat puolueeseen katsomatta saavat järjestelmästä elantonsa eivätkä kovin helposti ala puremaan ruokkivaa kättä, ja muutoksen aikaansaaminen on parhaimmillaankin vaikeaa ja hidasta. On silti parempi, että oppositiossa on joku räksyttämässä ja vaatimassa perusteluja, kuin että järjestelmä toimii kansan tahtoa vastaan hiljaisessa yhteisymmärryksessä.

Tai no, toisena vaihtoehtona on tietysti tämä usein tehokkaaksi havaittu yleisratkaisu, mutta se vaatii sitten vieläkin enemmän taustatukea.

Sitten päivän muihin aiheisiin. Pari päivää sitten joku lukija oli saapunut blogiini Googlen kautta seuraavalla hakusanalla:

vegaanius tulevaisuudessa

En tiedä, mihin artikkeliini tuolla päätyy ja miksi. Vastauksena kysymykseen voimme kuitenkin todeta, että nykyisellään ihmiskunta on ravintoketjun huipulla. Jos ihmiset vapaaehtoisesti luopuvat etuoikeutetusta asemastaan, se luo tyhjiön maapallon ekosysteemiin, ja tyhjiöillä on taipumus täyttyä, vaikka sitten ulkopuolelta.

Tästä tulikin mieleeni: Steamissa oli keskiviikkoalennuksessa peli, jota olen himoinnut jo pari vuotta, nimittäin XCOM: Enemy Unknown. 15 euroa kaikkine lisäosineen. Kyseessä on strategiapeli, jossa avaruusolennot hyökkäävät maapallolle, oletettavasti syödäkseen veganisoituneen ihmiskunnan, ja pelaajan tehtävä on torjua hyökkäys. XCOM-sarjan historia juontaa juurensa jo 20 vuoden päähän, mutta silti tämä on ensimmäinen osa, jota olen saanut kunnian pelata. Jos samanlaisesta tykkää, voin kyllä suositella UFO-sarjan osaa Aftermath.

Suurin osa pelistä on taktista taistelua, jossa komennetaan vuoropohjaisesti maksimissaan kuuden hengen ryhmää erilaisissa ympäristöissä suorittaen erilaisia tehtäviä vaihdellen siviilien pelastamisesta kaappauksilta ja ufojen maahansyöksypaikkojen tutkimisesta alienien tukikohtien valtaukseen ja paljon muuta, joskin käytännössä useimmat tehtävät ratkeavat siten, että tapetaan kentältä kaikki alienit.

Tehtävien välissä laitetaan tiedemiehet tutkimaan löytynyttä alienromua ja insinöörit kehittämään sen pohjalta parempia aseita. Asevarustelu onkin välttämätöntä, koska lähes joka kierroksella vastaan tulee uusia, entistä sitkeämpiä mörköjä. Kaikki kuitenkin maksaa, ja taloudestakin täytyy pitää huolta. Luulisi, että näin tärkeää projektia rahoitettaisiin avokätisemmin, mutta ei voi mitään. Pääasiallinen tulonlähde on satelliittivalvonnan tarjoaminen projektin jäsenmaille ympäri maailmaa, ja lisätienestejä voi saada satunnaisista tehtävistä ja luukuttamalla alieninraatoja ja muuta löytynyttä sälää ulkomaille.

Söpöjä, mutta veemäisiä.

Grafiikka on oikein hienoa, varsinkin taisteluanimaatiot. Kuten keskimmäisestä kuvasta huomaa, peli ei tyydy pysyttelemään tavallisessa yläviistonäkymässä kun kommando täräyttää alienista vihreät limat pihalle, vaan pelimoottori osaa näyttää jokaisen laukauksen omana cutscenenään.

Arvioisin olevani noin puolessavälissä. Suosittelen kuitenkin jo nyt kaikille taktiikkapelien ystäville.

Ei kai tässä sitten muuta tällä erää. Muistakaa syödä pekonia ja äänestää.