Joustamisesta ja moderneista addiktioista

Joskus ennen muinoin, kun tupakointi oli uusi juttu eikä sen haitoista tiedetty, oli täysin hyväksyttävää ja normaalia sauhutella ns. talossa ja puutarhassa, ja savunhajusta valittaminen oli ämmien touhua. Olen varma, että kun ensimmäisiä rajoituksia tupakointiin sorvattiin, edellämainitunkaltaiseen tupakkakulttuuriin tottuneiden suunnasta kuultiin runsaasti pöyristyneitä vastalauseita, vihapuhetta ja epämääräisiä viittauksia Kolmanteen Valtakuntaan.

Viimeistään minun sukupolveni on kuitenkin kasvanut maailmassa, jossa tupakointi sisätiloissa on itsestäänselvästi kiellettyä, ellei sitä ole erikseen sallittu. Ulkotiloissakin jos seurueessa on yksi, joka ei savusta tykkää, tupakoitsijat pitävät syöpäkääryleensä kiltisti piilossa sen sijaan, että herkkänokkaisen yksilön vastuulla olisi etsiä itselleen paremmanhajuista seuraa. Tässä ei olla nähty mitään outoa, vaan tupakoijat ovat onnistuneesti kehittäneet kyvyn odottaa nikotiiniannostaan jopa useita tunteja ilman pahempia komplikaatioita.

Mutta sitten tulivat sähkötupakat.

Noista valopääpuikoista väitetään, että niistä saa nikotiininsa täysin terveydelle haitattomasti ja kaupan päälle ne näyttävätkin melkein yhtä yoloswageilta kuin oikeat tupakat. Jotkut uskovat väitettä, minkä seurauksena joissain julkisissa rakennuksissa saa rauhassa imppailla höyryä minkä sielu sietää. Toiset taas eivät usko, että mikään tupakkatuote voisi olla haitaton, minkä seurauksena joissain paikoissa sähkötupakoihin suhtaudutaan yhtä negatiivisesti kuin oikeisiinkin. Itse en tiedä, mikä on totuus, eikä voisi vähempää kiinnostaakaan.

Olen vain pannut merkille, että sähkötupakan myötä nykynuorison kyky nautintonsa siirtämiseen myöhäisempään ajankohtaan on täysin kadonnut. Viittä minuuttia ei voida olla lutkuttamatta sitä tikkua, ja jos kielletään, se pitää piilottaa hihaan ja vaivihkaa nopeasti imaista sieltä aina, kun kukaan ei näe. Tai sitten aletaan inttämään, ettei tässä ole kuin vesihöyryä ja eukalyptusta, ei se mitään haittaa. Mistähän sekin johtuu?

Nythän on niin, että se henkilö, joka kiellon esittää, on hyvin harvoin paikan omistaja tai muu vastaava henkilö, jolla olisi valtuudet päättää asiasta. Kun siis vaikkapa asiakas ryhtyy väittelemään asiasta, hän itse asiassa pyytää työntekijää toimimaan vastoin työnantajansa määräyksiä, eikä varmaan ole kenellekään suuri yllätys, jos sellaisissa asioissa ei ole aina jouston varaa. Henkilökohtaisesti siis minulle on aivan sama, millä ihminen itseään myrkyttää, kunhan tekee sen jossain sellaisessa paikassa, että siitä ei seuraa minulle sanomista.

Eihän jouston ja lisähyvän pyytämisessä asiakaspalvelijalta sinänsä mitään vikaa ole, mutta toivoisin, että siinä pidettäisiin mielessä pari asiaa. Ensinnäkin tosiaan se, että asiakaspalvelija on ensisijaisesti työnantajansa edunvalvoja. Yleensä se tarkoittaa asiakkaan pitämistä tyytyväisenä, mutta ennemmin tai myöhemmin siinä tulee raja vastaan. Joustamaton asiakaspalvelija ei siis ole (välttämättä) mulkku tai muuten epäpätevä, vaan hän vain noudattaa saamiaan ohjeita.

Toisena sitten se, että jos jossain asiassa jatkuvasti joustetaan, siitä tulee äkkiä normaalitaso, eikä asiakaskunta ymmärrä, että on jo joustettu. Pian aletaan vaatia lisää joustoa ja se asiakaspalvelija, joka joustaa vain vähän, saakin kuulla olevansa asennevammainen tjsp. Myös joustavan palvelijan kollegoiden hermot pingottuvat heidän joutuessaan vastailemaan siihen, että "kun tuo toinenkin antoi."

Eli pyytäkää joustoa, alennuksia ja lisäpalveluja jos katsotte ne kohtuullisiksi, mutta älkää jaksako ruveta vänkäämään, jos ei onnistukaan.

No joo, ehkä minä vain olen huono asiakaspalvelija. Pomollenikin kerroin, että suurin syy, miksi en ole koskaan pyrkinyt poliisiksi, on huono asiakaspalvelutaitoni. Pari päivää sitten katsoin emännän kanssa Poliisit-sarjaa, jossa joku nulikka lähti poliisia pakoon, ja poliisisetä pinkoi perässä huutaen ainakin kolme kertaa, että "seis tai käytän sähköä." Itse kun olen sitä mieltä, että kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta puhetta kerrasta, olisin huutanut tasan kerran ja yhden sekunnin miettimisajan jälkeen antanut sähkön säkenöidä. Jos olisi ollut huono päivä, olisin saattanut tähdätä pakaraan, että sulkijalihas olisi krampannut ja nilkki olisi laskenut alleen. Emäntä sanoi siihen, että siksipä onkin hyvä, etten ole poliisi.

Vaikka itse olenkin aina oikeassa, usein emäntä on vielä oikeammassa.