torstai 9. lokakuuta 2014

Reilusta tappelusta ja sumeasta logiikasta

Viimeksi kerroin pelaamastani Democracy 3 -pelistä ja siitä, kuinka onnistuin yhdessä kaudessa ajamaan USA:n konkurssiin ja anarkiaan. Noh, pelasin tässä vielä yhden matsin, tällä kertaa Englannilla. Itse asiassa se on vielä kesken, koska en kahdenkaan kauden jälkeen ole saanut potkuja saati giljotiiniä, vaan kannatukseni huitelee yli 60 %:ssa. Olen onnistunut nostamaan maani teknologiseksi suurvallaksi sekä hävittämään köyhyyden, kodittomuuden, rikollisuuden, tasa-arvo-ongelmat, ylipaino- ja melkein kaikki muut terveysongelmat ja valtionvelan. Uskontokin tuli vahingossa ajettua marginaaliin, mutta menköön.

Jotenkin vaikuttaisi siltä, että tukikampanjoilla saa aikaan parempia tuloksia kuin kielloilla ja veroilla. Ei kai nyt niin voi olla. Voiko niin muka olla?

No niin, asiaan. Olen joskus kuullut sellaisesta taruolennosta kuin reilu tappelu. Itse en ole koskaan sellaista nähnyt, mutta jotkut kuulemma ovat. En usko.

Ensinnäkin, jos tappelu on reilu, se päättyy määritelmänmukaisesti tasapeliin. Jos jompi kumpi osapuoli voittaa, hänellä on ollut jokin etu, esim.

a) puukko saappaanvarressa,
b) 20 kg enemmän lihasta,
c) enemmän iskuja kestävä kallo,
d) paremmat tappelutaidot.


Esimerkeistäni a) on yleisesti paheksuttu ja b) vähän tilanteen mukaan, mutta jostain syystä c) ja d) ovat hyväksyttyjä tapoja voittaa. Itse en näe noissa mitään periaatteellista eroa. Mitä reilua siinäkään on, jos joku 70-kiloinen katujengiläinen polkee tonttiin jonkun 80-kiloisen filosofian kandidaatin? Joku voisi tietysti väittää, että ensimmäisillä metodeilla tulee rumempaa jälkeä, mutta siinäkin on vain kyse siitä, että pitäisi tietää, koska tappelu on ohi. Kyllä nyrkilläkin saa ihmisen hengiltä, ja itse asiassa yllättävän helposti.

Toisekseen, pitää tietää, miksi tapellaan. Nyrkkeily, paini ym. urheilukisat ovat asia erikseen, koska niissä vain hyvässä yhteisymmärryksessä katsotaan, kumpi on parempi. Tappelussa on aina jokin motiivi, oli se sitten kohteen lompakon ryöstäminen, omien mielipiteiden läpi ajaminen tai ihan vain hengissä selviäminen. Joka tapauksessa voiton ja tappion seurausten ero on niin suuri, että vastapuolelle ei ole varaa antaa mitään tasoitusta, ja sellaiset herrasmiessäännöt, kuten että muniin ei saa purra ja selkään ei saa ampua, eivät enää päde. Sodastakin joku strategikko joskus sanoi, että tarkoitus ei ole antaa vastustajalle reilua taistelua, vaan pyrkiä järjestämään niin epäreilu taistelu kuin mahdollista, että sen voittaa mahdollisimman vähillä tappioilla.

Itsepuolustustilanteessa jokaisella on tietysti moraalinen oikeus ja jopa velvollisuus puolustaa itseään tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, oli tuomari jälkeenpäin asiasta mitä mieltä tahansa. Ei se tuomio hätävarjelun liioittelusta loppujen lopuksi niin paha ole, jos oma nahka on kuitenkin ehjä.


Jonkun mielestä nämä mielipiteeni saattavat olla raflaavia ja epäkohteliaita, mutta viimeisimpien tietojen mukaan ajatusta on Helsingissä jalostettu vielä pidemmälle.
Nuorisosta koostuva katujengi pahoinpitelee ja ryöstää lapsia ja nuoria pääkaupunkiseudulla. Tapauksia on ollut yhteensä jo noin 70.

Väkivallan uhrit ovat olleet sivullisia, kaikki nuoria.
 Lotan mukaan jengillä on ollut myös aseita, esimerkiksi puukkoja ja kuula-ase. Uhrit ovat saaneet pahojakin vammoja.
Hesari tietää myös kertoa, että:
"Olemme nyt päässeet kiinni ongelman ytimeen. Tiedämme, mistä kenkä puristaa. Silti osa jengistä ei tahdo millään lopettaa pahantekoaan."
Pakottaakaan ei voi, koska siitä voisi tulla lapsille traumoja. Se olisi kohtuutonta varsinkin, koska he ovat jo valmiiksi niin traumatisoituneita,  että on ollut pakko lähteä kostamaan vääryyksiä tuntemattomille.

Kuten edellä totesin, ymmärrän periaatteessa, että jos kerran tapellaan, kannattaa pyrkiä tekemään tappelusta epäreilu omaksi eduksi, ja tappelu on helpointa voittaa, jos 15 puukkomiestä hyökkää varoittamatta yhden ohikulkijan kimppuun. Tämä osoittaa toki tähtitieteellistä mulkkuutta ja erinomaista minkinrehun raaka-ainelaatua, mutta myös taktista pelisilmää. Sitten päästäänkin jännän äärelle:
Nuorten käyttämä väkivalta on joissakin tapauksissa ollut erittäin rajua ja siihen on liittynyt jonkinlaista peliä.

– Pisteitä saa siitä, jos saa ensimmäisellä lyönnillä maahan.
 Pisteitä saa myös siitä, jos uhri on erityisen heikko tai arka.

Olen mielestäni aina ollut hyvä niin loogisessa päättelyssä kuin uusien näkökulmien ymmärtämisessäkin. Joskus harvoin kuitenkin törmään asiaan, jonka taustalla vaikuttava järkeily ei kerta kaikkiaan aukene minulle. Eli siis on kyllä taktisesti järkevää hyökätä heikompien kimppuun, mutta miten siitä voi saada lisäpisteitä? Mietitäänpäs.

- Hyökkääjä haluaa tietää, millaisille vastustajille pärjää omilla taidoillaan? Ei, silloin luulisi saavan bonusta vaikeammista vastustajista.

- Hän haluaa näyttää kavereilleen, kuinka kova jätkä on? Ei, siihenkin pätisi sama kuin edellä.

- Hän haluaa helpon ryöstösaaliin? Ei, silloin luulisi vain saaliin määrällä olevan väliä.

- Hän on herrakansaa ja haluaa nöyryyttää orjakansaa? Ei, kovemmalla vastustajalla herrakansuuden osoittaminen olisi vakuuttavampaa.

- Hän on sorrettu ja syrjäytynyt, ja haluaa kostaa menestyneille? Ei, silloin bonukset tulisivat ulkonäön perusteella arvioidusta yhteiskuntaluokasta.

En keksi. Jos joku keksii, saa kertoa.

Ei kun aha, Hesarissa selitys onkin jo keksitty:
Nuorisotutkija, dosentti Mikko Salasuo syyttää väkivalta-aallosta vain yhtä asiaa: eriarvoistumista.
Ilmeisesti siis koska yhteiskunta on painanut hyökkääjän heikoksi, reiluinta on panna vahinko kiertämään ja kiusata vielä heikompia. Selvä.

Asialla ei voi olla mitään tekemistä sen kanssa, että kasvattamatta jääneiden nulikoiden mielestä turpaanveto vain sattuu olemaan hyvää viihdettä, vaan sellaisistakin kyllä kasvaa ihan itsekseen kunnon kansalaisia, kunhan kellään muulla ei vain ole enempää rahaa kuin heillä.

Kuka näitä kommareita aina päästää ääneen?


Joku oli myös huomannut, että jengi koostuu lähinnä maahanmuuttajien jälkeläisistä, josta syystä jotkut populistiset natsipoliitikot ovat erehtyneet syyttämään ongelmasta maahanmuuttopolitiikkaa. Salasuo kuitenkin tietää paremmin, että:
Jengiongelman ratkaisu ei löydy maahanmuuttopolitiikasta, vaan kaupungin sisäisen eriarvoistumisen torjumisesta.
"Yksi tapa on se, että parannetaan lähiöitä eli nuorten arkiympäristöä ja varmistetaan nuorille maksuttomia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia. Myös perheiden tukemisella on iso rooli."
Ei sillä, että vastustaisin nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamista, mutta lyhyemmällä tähtäimellä suosittelen, että riehuvat nulikat pannaan tuntuvaksi ajaksi koppiin, ennen kuin siviilikansalaiset keksivät lähteä ojentamaan nulikoita omin päin. Heillähän ei ole koppeja, joissa kusipäitä voisi istuttaa, joten he joutuvat keksimään jotain muuta, eikä se välttämättä ole miellyttävämpää.

Nythän on nimittäin niin, että juuri tuollainen jengiperseily on kaikkein tehokkain tapa saada tavallinen kansa vastustamaan maahanmuuttoa ja rupeamaan jopa ihan oikeiksi rasisteiksi. Tästä luulisi niin persujen, maahanmuuttajien kuin monikulttuurisuuden kannattajienkin olevan yhtä mieltä, mutta viimeksimainitut noudattavat taas jotain ihan omaa logiikkaansa, joka ei minulle oikein tahdo seljetä.

Mikko Salasuo taas voisi puolestani muuttaa ideologioineen vaikka Pohjois-Koreaan. Siellä olisi kuulemma rakastetun johtajan vakanssi taas avoimena.

16 kommenttia:

  1. Salasuon ja kumppaneitten avautumisten takana paistaa tietysti suuri hätä siitä, että he iät ajat monikulttuuriepistolaa saarnattuaan saattavat joutua menettämään kasvonsa, ja sitähän ei tiedostava ihminen kestä.

    Mutta miksi on kunniakasta hyökätä juuri sen heikoimman kimppuun? Eräs anonyymi pohti asiaa blogini kommenttiosastolla varsin osuvasti:

    *

    ”Tuo avuttomien hakkaamisen "kunniallisuus" johtuu siitä, että kunniakulttuureissa kunnia tarkoittaa väkivaltapotentiaalia eikä kunniallisuutta. Mitä suurempi ero uhrin ja roiston väkivaltapotentiaalissa, sitä enemmän "kunniaa". Tasaväkinen matsi ei sisällä suurta potentiaalieroa joten se ei ole "kunniakas".”

    *

    Eli epäreiluus ja ylivoima, mikä sotia pyöritteleville sotilaille on pelkkää tehokkuutta, onkin näille tyypeille kunniaa. Tuo voi olla hyvin paljon mahdollista.

    Tietysti se, että löydetään asioille joku syy ei vielä riitä. Asialle pitäisi pystyä tekemäänkin jotakin, ja virkakoneistomme on riisunut itsensä niin munattomaksi, että sillä tämänkaltainen sikailu varmistetaan jatkossakin.

    VastaaPoista
  2. Voitaiskohan poliisin määrärahoista siirtää enemmän vaikka tuonne sosiaalipuolelle, mielellään just johonkin fallosentrisen-paradigman-dilemma-ja-etnoväpätys -osastolle, joka vois auttaa näitä poloisia, syrjäytyviä pikku hellantelttuja. Ne on varmaan traumatisoitunu niin pahasti, kun ovat nähneet Itä-Helsingissä konstaapelin koiran ja koppiauton... yhden... arkisin... virka-aikaan... ehkä....

    VastaaPoista
  3. Huomenta teille molemmille, ja kiitos kommenteistanne.

    Tuo väkivaltapotentiaalijuttu kuulostaa hyvinkin järkeenkäyvältä. Sitä paitsi kyllähän se näyttää paremmalta jos voittaa tappelun ylivoimaisesti, kuin jos voittaisi verissä päin, eikä näissä tapauksissa niillä taidoilla ja reaalisilla kyvyillä ole niinkään väliä, vaan ainoastaan komeudella ja näyttävyydellä.

    Sitä saadaankin sitten odottaa, että virkakoneisto tekisi jotain. Yhden porukan tempausten vuoksi tuskin ruvetaan kiristämään rangaistuskäytäntöjä maanlaajuisesti, ja Suomessa syntyneiden karkoittaminen ei taida lain ja ihmisoikeuksien puitteissa onnistua, ainakaan pelkällä viranomaispäätöksellä.

    Tosiaan, jos nuoriso ei ole kotoutunut, se voi tarkoittaa vain sitä, että kotouttajille pitää antaa enemmän rahaa. Mikä olisikaan parempi paikka rahoituksen vastaavalle vähentämiselle kuin poliisi, koska jos suomalaiset nuoret kulkevat rikkomassa ja sotkemassa paikkoja, poliisi estää kotoutumista estämällä mamunuoria ottamasta oppia suomalaisista.

    Ei kun nuohan nimenomaan ovat kotoutuneet onnistuneesti perinteiseen suomalaiseen puukkojunkkarikulttuuriin, ja meidän pohjalaisten veltostuttua pitävät yksin yllä vanhaa häjyylyperinnettä. Ei kai tuollaisesta suomalaisen kulttuurin vaalimisesta voi rangaista tai paheksua? Ennemminkin niille pitäisi maksaa jotain apurahaa.

    VastaaPoista
  4. Pekka sanoi:

    "Ei kun nuohan nimenomaan ovat kotoutuneet onnistuneesti perinteiseen suomalaiseen puukkojunkkarikulttuuriin, ja meidän pohjalaisten veltostuttua pitävät yksin yllä vanhaa häjyylyperinnettä. Ei kai tuollaisesta suomalaisen kulttuurin vaalimisesta voi rangaista tai paheksua? Ennemminkin niille pitäisi maksaa jotain apurahaa."

    Jostain syystä nuo heput ei kuitenkaan vaikuta Pohjanmaalla... .)

    VastaaPoista
  5. Iltaa, Ekku, ja kiitos kommentista.

    Sitä paremmalla syyllä poikien toimet ovat kunnioittamisen ja tukemisen arvoisia. Helsinkiläisiähän usein moititaan siitä, että heidän mielestään Suomen ulkoraja on Kehä III ja sen ulkopuolella ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Nämä pojat elävöittävät kaupunkikuvaa demonstroimalla suomalaisen kulttuurin monivivahteisuutta ja tekevät Helsingistä aidosti monikulttuurisen metropolin, josta kansallismielinenkin suomalainen voi olla ylpeä.

    Hitto, minähän olen hyvä tässä. Pitääpä pistää työhakemus Hesariin.

    VastaaPoista
  6. Kommarit ovat perseestä.

    Lisäksi ilmoittaisin, että joku päivä sitten kävin läpi ohjeita PayPalia varten. Ehkä minä jonain päivänä saan Democracy 3:n ostettua omin päin. En lainannut viime perjantaina käyneen kaverini luottokorttia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentista Tomille. Muista sitten, että jos/kun pelin joskus hankit, pistät blogiisi samanlaisen taisteluraportin kuin minäkin.

    VastaaPoista
  8. Mulla oli äsken PayPalin käyttöönasettamisen kanssa jotain ongelmia. Pitää katsoa uudestaan paremmalla ajalla.

    Saatan pistää juu taisteluraportin.

    ...Aikoinaan kun pelasin The Operational Art of War -sotastrategiapeliä, niin kirjoittelin aina tilanneraportteja ja lähetin niitä sitten tutuille sähköpostitse... :)

    VastaaPoista
  9. Huomenta taas. Tuosta Operational Art of Warista en ollut kuullutkaan. Victoria: an Empire Under the Sun on toistaiseksi suosikkini laajemmista strategiapeleistä. Nimenomaan ykkösosa; kakkosenkin ostin vähän aikaa sitten, kun oli alennuksessa, mutta se ei tunnu niin mukavalta pelattavalta.

    VastaaPoista
  10. TOAW:n sain joululahjaksi joskus 1990-luvun loppupuolella. Tahkosin sitä vuosien ajan ja joskus yötä myöten. Ja Linuxin käyttäjäksi siirryttyäni sain sen toimimaan Wine-ei-emulaattorin avulla. Kunnes joitakin vuosia sitten se ei enää suostunut käynnistymään Linuxissa. Olen surrut tätä kovasti.

    VastaaPoista
  11. pelailin aikoinaan myös democracy kolmosta.. tein hommat aluksi omien uskomuksieni mukaan; rajat kiinni, jne... liberaalit salamurhasivat hemmetti. sitten kokeilin vihreää utopiaa.. patriootit salamurhasi. huooooh. ei tuota ihan tasapainottelunakaan jaksa pelata, jotenki oksettaa ajatuskin antaa minkäänlaisia myönnytyksiä sekopäille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun ajattelen, että yksi ainoa kalliin oluen ilta voi maksaa minulle tämän pelin verran, niin ainakin minulle se voi käydä. En ainakaan pelatessa käy mummoja potkimassa. Tai harjoita yhteiskunnanvastaista propagandaa, tai muuta.

      Poista
  12. Huomenta tuntemattomalle ja Tomille, ja kiitos kommenteistanne.

    Huomasin saman, että jos menee ideologian mukaan kansan mielipiteestä välittämättä, sillä saa äkkiä viitta&tikarimiehet peräänsä. Toimivin strategia näyttäisi olevan, että tekee demokraattisesti ne päätökset, joita yli puolet kansasta kannattaa, vaikka joskus on toki pakko tehdä epäsuosittujakin päätöksiä ja jättää suositut tekemättä (lähinnä koska kansan mielestä palveluja pitää aina parantaa, mutta vain rikkaita saisi verottaa). Tällä strategialla kapitalistit kyllä hermostuvat, mutta ainakaan vielä ne eivät ole minua yrittäneet tappaa. Mieluumin vain muuttavat ulkomaille, jota kyllä sitäkin pitää yrittää estää, koska se on paha isku taloudelle.

    En tiedä sitten, onkohan noissa salamurhajutuissa otettu eri ryhmien väkivaltaherkkyys huomioon. Sosialistithan tunnetusti tykkäävät raivata väärää mieltä olevat tieltään väkivalloin, ja kai patriootitkin puolustavat tärkeinä pitämiään asioita keinolla millä hyvänsä. Rikkaat harvemmin heiluvat pyssyjen kanssa.

    Peli käsittääkseni on yhden miehen projekti. Sekin olisi kiva tietää, mikä hänen poliittinen suuntaumuksensa on, ja onko se päässyt vaikuttamaan siihen, miten asiat simulaatiossa vaikuttavat toisiinsa.

    Olut onkin aivan käsittämättömän kallista. Otin viime viikonlopun vapaaksi päästäkseni elävöittämään Tampereen yöelämää kavereiden kanssa, ja pelkät palkattomien vapaapäivien tulonmenetykset ja matkat aiheuttivat minulle parin sadan euron tappiot. Eikä se olut itsekään ilmaista ollut. Sen puolesta kannattaisikin muuttaa Tsekkeihin. Siellä se ei ole ollut montaa kymmentä senttiä per tuoppi ennenkään, mutta eräs tsekkiläinen kaverini kertoi, kuinka siellä valtio yritti paikata taantumaa nostamalla olutveroa, ja kansa nousi kapinoimaan. Valtio pyörsi päätöksensä ja sääti oluen hinnan vakiotasolle, ja nyt tilanne on se, että vaikka kaikki muu voi kallistua, olut ei.

    Mummojen potkimisesta sentään vielä onneksi selviää ehdollisella.

    VastaaPoista
  13. Itse en juuri matkusta minnekään suin surminkaan enkä aivan kaiken aikaa käy ravintoloissakaan. Mutta ostelen melkein kaikki olueni Alkon erikoisoluthyllystä. Se maksaa.

    VastaaPoista
  14. Iltaa taas Tomille, ja kiitos kommentista. Tuo Tampereen reissu olikin minulle poikkeustapaus. Edellisestä vastaavasta on jo 6-7 vuotta. Yleensä jos olutta juon (keskimäärin pullo viikossa), se löytyy citymarketin tuontioluthyllyltä. Eri pullo joka kerta; yleensä niiden hinnat ovat n. 4½ €. Pitänee varmaan joskus tarkastaa tuo Alkonkin hylly, jos siellä olisi jotain ennenkokematonta.

    VastaaPoista
  15. Alkon hylly on siitä hyvä, että sieltä löytyy joka myynnissä olevalle oluelle suhteellisen objektiivinen kuvauskin. Normikaupoissa sellaiseen ei törmää.

    VastaaPoista