 |
| Ei kun hei, enkös minä juuri sanonut, että ne pyssyt pois. |
No niin, asiaan. Pohdiskelin tässä, pitäisikö perustaa tämän rinnalle blogi myös Tumblriin. Tumblr-blogialusta poikkeaa Bloggerista siten, että siellä on tyypillisesti pääpaino enemmän kuvissa kuin tekstissä, ja bloggaajien välinen dialogi suoraan blogien välityksellä onnistuu helposti. Vakiokommentaattorini Lone, jolla on paikasta enemmän kokemusta, varoitteli kuitenkin, että sen ovat vallanneet jälkifeministiset ihmisoikeussoturit, joille ihminen on sitä parempi, mitä useampaan ja harvinaisempaan vähemmistöön kuuluu ja joille valkoinen lihaa syövä heteromies on ainoa syyllinen kaikkiin maailman epäkohtiin.
Vähän epäilin, voiko siellä nyt oikeasti olla ihan noin paha tilanne. Että kai suosittuun sivustoon mahtuu kaikenlaista meteliä. Sitten sattumalta eräässä seuraamassani blogissa naispuolinen blogisti ilmoitti, ettei ole feministi, ja seuranneesta palautevyörystä huomasin, että Lonen kuvaus taitaa sittenkin olla valitettavan tarkka.
Ei vaiskaan, oli siellä fiksujakin kannanottoja. Eräs tapaus kuitenkin puolusteli feminismiään näin:
mietin vaan, että nää typyt jotka on kauheesti feminismiä vastaan niin onks ne kans sitä vastaan mitä feminismi on saanut aikaan vuosien saatossa (mm. äänioikeus, keittiön ulkopuolella olo jne.)? en ainakaan itse haluaisi olla vaan kävelevä tissiteline/monitomikone mut en tiedä muista.Niin. Kun feminismi keksittiin joskus 1800-luvulla, se tuli tarpeeseen. Nainen oli koko ikänsä ensin isänsä ja sitten puolisonsa holhouksen alainen ilman oikeustoimikelpoisuutta, eikä juuri voinut vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Naiset ihan oikeasti olivat miehille alistettuja.
Sitten tuli feminismi, ja vuosikymmenten saatossa yksi epäkohta toisensa jälkeen korjattiin. Ennen pitkää kaikki suuret ongelmat, joita vastustamaan koko ideologia syntyi, tulivat kukistetuiksi ja tarmoa riitti vähäpätöisemmille ongelmille. Nyt ollaan päästy jo tilanteeseen, josta kollegani Yrjöperskeles loistavalla ajoituksella raportoi: Ruotsissa feministit ovat todenneet, että perinteinen juhannussalko sortaa naisia, koska se muistuttaa penistä, koska se on pitkulainen ja pystyssä. Niinpä tasa-arvon nimissä se suositellaan korvattavaksi sanatarkasti suomennettuna juhannusvitulla, joka poikkeaa salosta siten, että se ei ole tolppa vaan soikio.
Itse tapausta jaksan kommentoida vain sen verran, että jos ihmiselle tulee ensimmäisenä mulkku mieleen jokaisesta näkemästään pitkulaisesta objektista, kuten sikareista, pilvenpiirtäjistä ja avaruusraketeista, kyseinen henkilö ei ole minkään sorron uhrien puolustaja, vaan vain puutteessa (jos on nainen) tai kaappihomo (jos on mies). Tapausta ja sen implikaatioita sopii silti pohtia laajemmasta näkökulmasta.
Jos sata vuotta sitten vaikuttanut suffragetti näkisi nykypäivän, hän toteaisi maailman tulleen valmiiksi ja jatkaisi elämäänsä tyytyväisenä ja tasa-arvoisena. Nykyfeministi ei kuitenkaan tähän taivu, vaan vallankumouksen on jatkuttava vaikka väkisin, ja siksi on löydettävä jatkuvasti uusia ongelmia.
Feministit eivät toki ole ainoita, joita asia koskettaa. Em. Tumblr-blogissa toinen kommentoija muistutti näin:
Ettekö te lapset tiedä että on jo olemassa sellainen ideologia jonka mukaan autetaan ja tuetaan huonommassa asemassa olevia ja sen nimi on KOMMUNISMI!
 |
| Kommunistitytölle aseet sallittakoon, koska Neuvostoliitolla oli kuulemma vain rauhan aseita. |
Kommunismikin keksittiin 1800-luvulla suureen tarpeeseen. Työttömyysturvaa, eläkkeitä, sairas- tai muitakaan lomia ja julkista terveydenhuoltoa ei tunnettu. Töitä tehtiin 16-tuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa alle kymmenvuotiaasta lähtien, palkka riitti juuri ja juuri hengenpitimiksi, ja jos vaikka työntekijä sattui tipahtamaan makkarantäytesaaviin ja päätymään sitä kautta perheensä ruokapöytään, se oli vain henkilökohtainen voivoi.
Enää tuollaisesta ei tarvitse murehtia, ja kiitokseni niille, joiden ansiota se on. Siitä huolimatta kommunisteja on edelleen, ja nyt ne valittavat siitä, kuinka väärin on, että valtiolta saa ilmaiseksi vähemmän rahaa kuin tekisi mieli ja että ylipäänsä jollain on enemmän kuin jollain muulla.
Näistä kommunistien ja feministien yhtäläisyyksistä voinemme johtaa kaavan, jota voi soveltaa mihin tahansa aatteeseen. Kun aktivistit saavuttavat kaikki tärkeät ja yhteisön hyvinvointia lisäävät tavoitteensa, he ajautuvat valintatilanteeseen. Vaihtoehtoja on kaksi:
A) Todetaan, että se oli siinä, mennään kotiin ja keksitään jotain muuta tekemistä.
B) Ei malteta lopettaa, vaan katsotaan, löytyisikö vielä jotain, jota voisi ideologian kautta katsellen vähän viilailla. Ja löytyyhän sitä, kun tarpeeksi tarkasti katsoo.
Aktivistit valitettavan usein valitsevat kohdan B). Tämä johtuu siitä, että kun on tarpeeksi kauan keskittänyt aikansa ja energiansa johonkin tiettyyn asiaan, se kasvaa osaksi ihmistä. Niinpä siitä luopuminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Erityisen hankalaa se on silloin, jos ei ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta, jolla tyhjiön voisi täyttää.
Tosin voi olla niinkin, ettei aktivisti välttämättä edes huomaa aatteensa menneen parodian puolelle, vaan ihan vakavissaan uskoo, että tahattomat penissymbolit ovat yhtä paha asia kuin sukupuoleen perustuva äänioikeus tai avioliiton sisäinen raiskaus tai mitä näitä nyt on. Tämä johtuu liiallisesta putkinäköisyydestä, joka johtaa suhteellisuudentajun heikkenemiseen.
Esitänkin nyt hartaan pyynnön kaikille aktivisteille aatteeseen katsomatta: tehkää välillä jotain muutakin. Tehkää vaikka lapsia tai hankkikaa kissoja. Hankkikaa työpaikka, joka ei ole yhteiskunnallista tutkimusta yliopistolla. Viljelkää keittovihanneksia takapihalla. Pelatkaa Counter-Strikea, se on tarjouksessakin kuun loppuun asti. Aivan sama, mitä teette, kunhan se ei liity aatteeseenne millään tavoin. Tämä siksi, että sitten, kun pääsette tavoitteisiinne eikä aatteenne ole enää välttämätön ihmisten olojen parantamiseksi, voitte päästää siitä irti ja antaa sen kuolla arvokkaasti, eikä tarvitse pitää sen nekroottista ruumista ikuisesti letkuruokinnassa.
Lopuksi: koska tässä tekstissä esiintyi vähäpukeisia naisia ja tekstin aihepiiri sivusi feminismiä, täytynee tasa-arvon nimissä tähän mahduttaa vähäpukeisia miehiäkin. Olkaa hyvät:
Toi rynkyn runpulipas muistuttaa aivan tuhkaluukun kantta vanhassa kakluunissa. Miten tuhkaluukku tulikin mieleen? Olenko houmou? Tosin neukkulan tietäen, voi ollakin, että samoilla koneilla tehdään tuhkaluukkuja ja runpulipasta. Nyt on muuten praidviikko ja Yle Teema on täynnä homostelua koko viikon. Kaapit takaisin ja pervot kaappiin!
VastaaPoistaEhkä tässä aktivismin jatkamisessa ilman varsinaista syytä on just kyse aktivismista itsestään ja sen aikaansaamasta ihanasta osallisuuden ja moraalisen paremmuuden tunteesta. Jonka täällä pohjoismaissa voi vielä saada ilman minkäänlaista riskiä, toisin kuin sanotaammeko vaikka Pakistanissa.
VastaaPoistaNäihin feministeihinhän liittyy myös täydellinen paradoksi, eli samaan aikaan kun he etsivät epäkohtia etuoikeutetusta elämästään, he myös vaativat rajatonta maahanmuuttoa varsinkin niistä ilmansuunnista joissa nainen on lähinnä irtainta omaisuutta, ja feministit taas eivät viitsi pahemmin puuttua näitten oikeasti sorrettujen naisten ongelmiin. Korjataan keksittyjä ongelmia omassa elämässä ja suljetaan silmät siitä suunnasta, missä niitä ongelmia oikeasti on.
Huomenta, Kilju, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaNeukuista ei ikinä tiedä, vaikka ne olisivatkin prässänneet tuhkaluukut ja kakluunin muutkin luukut samasta pellistä kuin pyssynlippaat. Saahan sillä tavoin valmistettua paljon ja nopeasti, jolloin kiintiön saa äkkiä täyteen. Lisäksi he olivat mestareita soveltamaan. Joskus kuulin tarinan, kuinka Moskovan olympialaisten aikaan neuvostojohtajat olivat kuulleet, että amerikkalaisilla on Coca-colaa näppärissä alumiinitölkeissä, ja piti päästä näyttämään kisojen aikana, että osaavat ne kommaritkin. Niinpä kehitettiin virvoitusjuoma, mutta sitten huomattiinkin, ettei tekniikan taso riitä alumiinitölkkien tekemiseen. Onneksi tykinammuksen hylsyjä oli yllin kyllin, joten tölkit tehtiin sitten niistä.
En tiedä, oletko houmou, mutta se, että tuossa kuvassa keskitit huomiosi lippaaseen, on huono merkki. Jaa että praidviikko? Miten se eroaa käytännössä tavallisesta viikosta? Muuten olen sitä mieltä, että homot homoilkoot rauhassa, mitäs se kenellekään muulle kuuluu, mutta ei sitä tarvitsisi erikseen mainostaakaan.
Huomenta Ykällekin, ja kiitos kommentista. Taisivat mennä ristiin.
VastaaPoistaSitähän minäkin, että nykyaktivismi on aktivismia aktivismin vuoksi. Eräänlaista ompelukerhotoimintaa, jossa pääpointti ei ole se ompelu, vaan se, että pääsee juomaan kahvia ja höpisemään joutavia samanmielisessä porukassa. Siksipä toivoisinkin, että aktivistit vaihtaisivat harrastuksensa sellaiseen, josta ei ole riesaa sivullisille.
Olisi tosiaan mielenkiintoista kurkistaa nykyfeministin pään sisään. Tuota muslimikäytäntöjen suvaitsemista taidetaan perustella jotenkin niin, että "ei voi ruveta opettamaan muita, jos omakin pesä on vielä paskainen" tai "ongelmia ei voi verrata", mutta eiväthän ne nyt voi oikeasti noin uskoa. Ilmeisesti heidän ajatusmaailmaansa on sisäänrakennettuna perusoletukset, että 1) vähemmistöjä ovat kaikki, jotka ovat Suomessa/länsimaissa vähemmistöjä (vaikka sitten puhuttaisiin ulkomaista tai koko maailmasta), 2) vähemmistöt ovat aina sorron ottavana, eivät antavana osapuolena, ja 3) kamppailu sortoa vastaan on kaikkien vähemmistöjen yhteinen intressi, jota varten niiden pitää liittoutua. Eikä ole väliä, jos muslimimiehet eivät haluakaan liittoutua feministien kanssa, koska ainakin feministit ovat kädenojennuksellaan hoitaneet oman osuutensa.
Itse oon huomannut kanssa, että nämä eritoten tumblr feministit tuppaavat olevaan joko misandristeja, joilla ei ole miespuolisia ystäviä (tai en tiedä, koulussa ainoa ystäväni oli miespuolinen ja itseäni oksettaa lukea sitä kuonaa, mitä nää ihmiset suoltaa miehistä) tai sitten jonkun asteen paranoiasta kärsiviä ihmisiä. Itse törmään tosi usein siihen, kuinka muuten tasapäisiltä vaikuttavat ihmiset kertovat miten heitä pelottaa kulkea ULKONA, koska siellä on miehiä ja he eivät voi tietää onko tuo mies raiskaaja vai ei. Jos tilanne on oikeasti näin paha, ettei pihalle kärsi mennä, niin epäilen suuresti auttaako tähän feminismikään ja kuinka paljon se vaatii ihmiseltä ymmärtää, että tässä tilanteessa ongelma on kys. henkilön pään sisällä eikä miehissä.
VastaaPoistaHuomenta vielä Lonellekin, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaTotta. Luin kerran erään blogauksen, jossa nainen viittasi tutkimukseen, jonka mukaan viidesosa miehistä myöntää syyllistyneensä jonkinasteiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ja veti siitä johtopäätöksen, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Tämän pohjalta sitten todettiin, että miehille on suuri etuoikeus, että naiset eivät yritä flirttailla heidän kanssaan, koska naiset joutuvat sydän kurkussa pelkäämään jokaista miestä, joka heihin vilkaiseekaan.
Tuo blogisti oli amerikkalainen, joten hänelle sekaisinolo suotakoon kansantaudin vuoksi, mutta vasta vähän aikaa sitten Hesarissakin kolumnisti huomautti, että naisten kannalta on pelottavaa torjua miehen treffikutsut, koska siinä kuulemma on riskinä saada konkreettisesti turpaan. Miehillä on niin helppoa, kun ei tarvitse pelätä kuin torjuntaa.
http://nyt.fi/a1402624081778
Voihan se olla niinkin, että itselläni on turhan idealistinen kuva kanssaveljistäni ja useimpien miesten ensireaktio pettymykseen on vetää kaikkia turpaan. En vain ole itse sellaista kohdannut.
Rosa Meriläinen muuten kirjoitti tuoreeltaan femakkojen ikuisesta lempiaiheesta eli siitä, kenen syytä raiskaus on. Taidanpa siis palata feminismiaiheeseen huomenissa.