Vaatimaton tukeni Ukrainalle

Ihan aluksi, teemaan ja aiheeseen sopivaa musiikkia:

No niin. Viikon pää- ja välillä tuntuu, että ainoa puheenaihe on Ukrainassa kytevä sota. Koska kaikki muutkin blogistit puhuvat asiasta, katson velvollisuudekseni sanoa itsekin jotain. Jos kerran eturauhassyövän voi parantaa kasvattamalla kuukaudeksi viikset ja oikeastaan ihan minkä tahansa maailman epäkohdan voi korjata vaihtamalla Facebook-profiilikuvakseen jotain asiaan liittyvää tai täysin liittymätöntä, niin kyllä kai kolmannen maailmansodankin voi ehkäistä blogikirjoituksella.

Asia on kuitenkin käsitelty melko kattavasti muissa blogeissa, joten minun on turha käydä kovinkaan syvällisesti läpi omia mielipiteitäni tai muitakaan faktoja, vaan keskityn tänään lähinnä kuunteluttamaan ukrainankielistä musiikkia. Kuten olen joskus maininnut, Ukraina on yksi lempimaistani, ja olenkin odottanut jo kauan tekosyytä tällaiselle musiikkipostaukselle.

Ärsyttävää, kun ukrainankielinen musiikki on omassakin maassaan vähemmistössä. Useimmat paikalliset muusikot laulavat lähinnä venäjäksi, ja ukrainaksi lauletaan pääasiassa ylläolevan kaltaisia kansallismielisiä kappaleita. No, ei kai se tässä yhteydessä haittaa. Jatketaan samalla linjalla. Tässä on pirun kova video, jonka kanssa ei edes tarvitse ymmärtää sanoja:

Tuollaiset viikset kasvatan ensi marraskuussa, jos emäntä antaa.

Kun mielenosoitukset alkoivat, Ukraina oli tilanteessa, jossa ei ollut hyviä vaihtoehtoja. Rahat olivat loppu; lainaa tarjottiin sekä idästä että lännestä, mutta ei tietenkään ehdoitta. Lännestä rahaa olisi tullut vähemmän ja vastineeksi vaadittiin ankaria eheytystoimia, jotka olisivat pistäneet talouden koville. Venäjältä rahaa olisi tullut enemmän ja helpommalla, ja jotkut ovat Suomessakin olleet sitä mieltä, että kansa on väärässä protestoidessaan Janukovytšin päätöstä vastaan.

Nythän on kuitenkin niin, ettei kansa kapinoi rahaa vastaan, vaan estääkseen itseään liukumasta takaisin Venäjän etupiiriin, josta pois päästäkseen se on ponnistellut jo sata vuotta. Tämän voi ymmärtää niin historiallisesta näkökulmasta kuin pitkän tähtäimen strategisena periaatteenakin.

Olen joskus kuullut Neuvostoliittoa kutsuttavan Kansakuntien Vankilaksi, ja tietyssä mielessä entisen Neuvostoliiton alue on sitä edelleen. Siellä kenelläkään ei ole varsinaisesti kivaa, mutta suurin ja aggressiivisin voi rakentaa itselleen kohtuullisen mukavuuden painostamalla heiveröisempiä sellitovereitaan. Sellitovereiden elämänlaatu vaihtelee kurjan ja siedettävän välillä riippuen isomman tuulesta ja mielijohteista, ja selviytymisen hintana on, että antaa silloin tällöin isomman kairata anukseen.

Ei siis mikään ihme, jos ukrainalaiset haluavat länsimaalaisiksi hinnalla millä hyvänsä. Seuraava on vanhahko kannatusbiisi Tymošenkolle:

Julia Tymošenko onkin aikamme, ellei jopa kaikkien aikojen viehättävimmännäköinen valtionpäähenkilö. Hyväksyvästä ilmeestä päätellen Putin on samaa mieltä:

Minne Vallu katsoo?

Pistetäänpä Julialle vielä toinen:

Ei tästä vielä mikään kolmas maailmansota ala. Hitlerkin sai rauhassa miehittää Tsekin ja Memelin ja mitä niitä nyt oli, eikä länsi julistanut sotaa ennen Saksan hyökkäystä Puolaan. Siihenkin Hitler totesi vain, että "tulkaa tänne sanomaan," eivätkä länsimaat tulleet, vaan Hitler joutui itse hakemaan. Varmaan Venäjä siis voi rauhassa kyykyttää vielä jotain muuta naapurimaataan lähivuosina ilman kenenkään väliintuloa.

Siinäkin mielessä Hitler-vertaus on hyvä, että Ukrainan historiaa ajatellen tämänhetkinen tilanne on sama kuin jos Saksa uhkailisi Israelia. Tai siis olisi, jos Saksassa olisi diktaattorina entinen Gestapo-upseeri, joka on avoimesti sitä mieltä, että Saksan häviö toisessa maailmansodassa oli viime vuosisadan suurin katastrofi.

Oma ennusteeni on tämä: ihan kohta Ukrainassa soditaan, ainakin Krimillä, mutta miksei muuallakin. Sota kestänee kauemmin kuin viikon pari, koska Ukrainalla monikymmenmiljoonaisena kansana on enemmän lihasta kuin Georgialla 6 vuotta sitten, mutta Venäjälle sekään ei pärjää. Krim saa täyden autonomian, mutta sen itsenäisyyttä eivät tunnusta muut kuin Venäjä kavereineen. Ukrainaa ei liitettäne Venäjään, mutta sen tulevasta demokratiakehityksestä ja alkaneesta länsimaalaistumisesta en sitten osaakaan arvata mitään.

No perhana. Tuli epähuomiossa kirjoitettua sisältöä, vaikka meinasin, ettei. Voitte jättää lukematta, jos haluatte. Takaisin musiikkiin.

Seuraava kappale on Grand Theft Auto 4:n soundtrackilta. Euroviisufanit tunnistavat kyllä.

Lopuksi vielä eräs hyvin tunnettu ja rakastettu vanha ukrainalainen kansanlaulu, esittäjänä hyvällä maulla nimetty tyttöbändi Via Gra:

Tuosta kappaleesta on youtubessa varmaan kymmeniä tulkintoja, mutta harmittaa, että niistä jätetään aina kahdeksas eli viimeinen säkeistö laulamatta. Se menee jotenkin niin, että "sanoit kuolevasi, tulin katsomaan, olitkin elossa, taas minua huijasit."