perjantai 21. maaliskuuta 2014

Persujen naisvihasta

Edellisen kirjoitukseni kolmoskohdassa käsittelin jännää kolumnia, jossa eräs tamperelainen journalistiikan professori ihmetteli, että minkä takia politiikassa on tällä hetkellä pyrkimys siivota pois kaikki huipputason naispoliitikot, vaikka olisi paljon tärkeämpää, että poliitikoista riittävän moni on naisia, kuin että poliitikoista riittävän moni osaa hommansa.

En lähtenyt ruotimaan kolumnia kovin perusteellisesti, koska blogistikollegani Hannu Visti teki sen jo täällä, mutta eräs pikkujuttu siinä jäi vielä vaivaamaan. Nimittäin tuo:
Suomessa on menossa perussuomalaisten vaalivoitosta vuonna 2011 alkanut puhdistus, jossa viimeinenkin näkyvä naispoliitikko pitää pudottaa asemistaan.
Keskustelupalstoilla, kolumneissa ja jopa ihan oikeiden poliitikkojen blogeissa törmää vähän väliä väitteeseen, että perussuomalaiset ovat syvästi naisvihamielisiä. Jos persut saisivat päättää, naiset eivät kävisi töissä eivätkä muutenkaan puoliso-omistajansa saneleman reviirin ulkopuolella, heitä saisi rauhassa vedellä turpaan, eikä naisten äänioikeudesta tai muustakaan oikeustoimikelpoisuudesta olisi puhettakaan. Jännästi näitä väitteitä esitetään jopa silloin, kun persut ainoana puolueena tuomitsevat muslimikulttuurissa rehottavan naisvihamielisyyden, toteamalla suoraan, että "itsekin haluaisitte".

Persun ihannemaailmassa nainen pysyy keittiössä, eikä värikuvaankaan olla vielä siirrytty.

Olen aina ihmetellyt kovasti, että mihin logiikkaan tuo perustuu, koska mieleeni ei tule ainuttakaan tapausta, jossa kukaan yksittäinen persupoliitikko, itse puolueesta puhumattakaan, olisi sanonut mitään selkeän naisvastaista. Toki ollaan vastustettu typeriä poliitikkoja, jotka sattuvat olemaan naisia, mutta sehän on eri asia.

Olenkin kehittänyt asiasta kolme mahdollista teoriaa. Katsotaanpas.

1. "Olet meidän puolellamme tai meitä vastaan."

Feministeissä on paljon idealistisia haihattelijoita. En nyt tarkoita sellaisia tavallista elämää eläviä tavallisia naisia, jotka kieltäytyvät tuntemasta alemmuudentunnetta naiseutensa takia, vaan puhun nyt niistä äänekkäistä aktiivifeministeistä, jotka tekevät yliopistolla naistutkimusta tms. ja telaketjuilevat omissa porukoissaan, ja jotka valitettavasti aktiivisuutensa ja äänekkyytensä ansiosta pääsevät määrittämään nykyfeminismin suunnan.

Persuissa sen sijaan on paljon tavallista elämää eläviä tavallisia ihmisiä. Heille on tyypillistä ymmärrys siitä, että jos on jokin ongelma, siihen täytyy kehittää ratkaisu, joka toimii käytännössä, eikä riitä se, että kirjoitetaan raportteja ja todetaan asian olevan ideologisella tasolla ratkaistu.

Kun aktiivifeministit löytävät ongelman - tai ongelmaksi mieltämänsä asiaintilan - he saattavat ehdottaa siihen ideologiansa pohjalta ratkaisua, joka ei välttämättä ota elämän realiteetteja huomioon. Esimerkkinä nyt vaikka se, että pörssiyhtiöiden johtokunnissa on suhteellisen vähän naisia, ja siksi pitäisi määrätä yhtiöt nimittämään johtokuntiinsa naisia 40 %:n vähimmäiskiintiöllä. Persujen mielestä tämä on tehoton lähestymistapa, eivätkä he siksi kannata sitä.

Aktivisteille kuitenkaan tulosten saavuttaminen ei ole niin tärkeää kuin se tunne, että jotain tehdään. Siispä typeränkin feministisen idean vastustaminen on feminismin vastustamista ja siten naisvihamielistä.

2. "Ei minussa muutakaan vikaa ole."

Tähän törmää varsinkin yksittäisistä poliitikoista puhuttaessa, ja mainittu kolumni syyllistyy tähän oppikirjamaisesti.

Myös erästä entistä naispresidenttiä voi käyttää esimerkkinä: persupiireissä häntä ei juuri arvosteta, mutta se johtuu siitä, että hän on höperehtivä kommunisti. Koska hänen kannattajajoukkonsa mielestä kommunistisessa höperehtimisessä ei ole mitään vikaa, he eivät ymmärrä, miksi kukaan moittisi ketään siitä. Siispä ainoat syyt, miksi häntä voidaan väheksyä, ovat ulkoiset ominaisuudet. Koska hän ei ole oleellisesti rumempi, lihavampi tai vanhempi kuin monet persujenkaan arvostamat poliitikot, ainoa mahdollinen syy, joka jää jäljelle, on hänen naiseutensa.


3. "Ainahan teikäläiset ovat väärässä."

Kolmantena teoria, jota itse pidän todennäköisimpänä. En tiedä, ovatko persut itse pyrkineet tarkoituksella profiloitumaan konservatiiviseksi vaihtoehdoksi, mutta heidän vastustajansa pitävät itseään liberaaleina ja edistyksellisinä, ja siksi on loogista olettaa, että heidän vastakohtansa, persut, ovat konservatiiveja.

Ei sillä, että konservatiivin leima haittaisi minua, päin vastoin, mutta perinteisesti siihen on monen muun asian ohella liitetty tietty perinteisten sukupuoliroolien kannatus. Konservatiivi kuulemma ei laita ruokaa eikä anna naisen ajaa autoa, ja hänen perheessään tytöt leikkivät barbeilla ja pojat pyssyillä. Koska konservatiivit eivät pyri murtamaan sukupuolirooleja, he vastustavat feminismiä (ja feminismin vastustus on naisvihaa), ja persut ovat konservatiiveja, joten persut vihaavat naisia, MOT.

Toisaalta on niinkin, että persuja vastustavat tyypit eivät juuri koskaan suostu avoimeen keskusteluun persujen kanssa, minkä seurauksena he eivät tiedä oikeastaan yhtään mitään persujen mielipiteistä tai ajatusmaailmasta. He tietävät vain sen, mitä uutisotsikoista voi päätellä. Lopusta he tekevät valistuneita arvauksia kaavalla "kannatan tasa-arvoa, ja olen useimmista asioista eri mieltä persujen kanssa, joten persut varmaan vastustavat tasa-arvoa". Tämä riittää perusteeksi esittää em. johtopäätös varmana tietona.

Mutta tuo logiikka vaikuttaakin jännältä. Haluan itsekin kokeilla.

1) Vastustan pikkulasten syömistä. Se on epäeettistä ja kansantaloudellisesti kestämätöntä, ja niissä on nykyään niin paljon rasvaakin.
2) Kuten olen huomannut huume-, perustulo-, asevelvollisuus-, ydinvoima- ja pakolaiskeskusteluissa ja monissa muissa, olen lähes aina eri mieltä vihervasemmiston kanssa.
3) Olen siis luultavasti heidän kanssaan eri mieltä myös lastensyöntiasiassa.
4) Olen siis vakuuttunut, että vihervasemmisto kannattaa pikkulasten syömistä.
5) Voin siis ilmoittaa julkisesti vaikkapa sanomalehdessä, että vihervasemmistolaiset syövät pikkulapsia.

Menikö tämä nyt ihan oikein?


Ei mutta vakavasti puhuen, jos joku persujen vastustaja sattuu lukemaan tämän, kommenteissa saa tulla vääntämään minulle rautalangasta, että millä perusteella persut ovat naistenvihaajia. Ihan oikeasti en tajua.

6 kommenttia:

  1. Jes! Vähän laatulukemista, kun väännän tässä lounastölkkipapujani naamaan.

    "Esimerkkinä nyt vaikka se, että pörssiyhtiöiden johtokunnissa on suhteellisen vähän naisia, ja siksi pitäisi määrätä yhtiöt nimittämään johtokuntiinsa naisia 40 %:n vähimmäiskiintiöllä."

    Hemmetti kun kuulostaa niin tutulta tämä. Samaan kategoriaan kuulunee myös "miesten ylivallan vastustaminen" ja että "sille pitäisi tehdä jotain, että maailman asioista on päättämässä suurimmaksi osaksi valkoihoisia heteromiehiä". Itseäni on as well myös häirinnyt se, että ovatko he itsessään ongelma vai se, että nämä "johtavat miehet" päättävät kaiken päin helvettiä.

    VastaaPoista
  2. On se vaan kumma,jos arvostelee epäpätevää naispoliitikkoa, niin silloin on automaattisesti "naisvihamielinen" tai "sovinisti", mutta miespoliitikoiden arvosteleminen on ihan normaalia.

    Jos pörssiyhtiöiden hallituksiin määrätään lailla jotkin naiskiintiöt, niin voin vaan kuvitella missä tilanteessa silloin ovat oikeasti pätevät naispuoliset johtohenkilöt. Tässä tilanteessahan heitä voidaan pitää vain "kiintiö-naisina"...

    Yle puhe-kanavalta muuten tuli muutama päivä sitten joku vanha Arto Paasilinnan haastattelu, missä hän käytti termiä : "feministisika".

    Pitäisiköhän tuo termi lanseerata yleiseen kielenkäyttöön?

    VastaaPoista
  3. Tota noin. Tutkijamammamme ilmoittaa, että naispoliitikkojemme ns. puhdistus on alkanut persujen vaalivoitosta. Ja puhdistustahan on siis muissakin valtapuolueissa. Joille persut ovat Herrasta Perkeleestä. Tutkijahan väittää kumminkin, että muut valtapuolueet toimivat niin kuin persut haluaisivat tutkijan mukaan toimittavan. Ja sehän meinaa jo sitä, että tutkijamme on tekemässä niin isoa foliopipoa ettei riitä kuusikaan rullaa raaka-aineeksi.

    Mitä tulee noihin vaihtoehtoihisi niin kallistun kohtaan 1. Tiivistettynä tämän tutkijan ja hänen tyyppistensä naisten ajattelumaailmaa voisi kuvailla näin: ”Olen nainen, ja musta tuntuu. Ja se saa jo luvan riittää perusteeksi. Jos ei riitä, niin se on epiä.”

    VastaaPoista
  4. Iltaa Lonegaru, Ekku ja Ykä, ja kiitos kommenteistanne.

    Lonegaru: kyllä tuossa on ongelma nimenomaan se valkoisten heteromiesten valkoinen heteromiehisyys. Voi olla, että miesten maailmassa ei kaikki ole parhaalla mahdollisella tolalla, mutta eivätpä ne satunnaiset naispoliitikotkaan ole minua suuresti häikäisseet, puhumattakaan ei-valkoisten luotsaamista yhteiskunnista maailmalla. Sitä minä vaan ihmettelen, että mitähän nuo tyypit odottaisivat tapahtuvaksi, jos valkoiset heteromiehet tosiaan poistettaisiin johtopaikoilta? Ilmeisesti maanpäällinen paratiisi koittaisi universumin palkintona hyvästä meiningistä.

    Ekku: joo, se on se uhristatus. Yksittäisiä miehiä saa arvostella, mutta naisia ei, koska miehiä keskimäärin on historian aikana arvosteltu vähemmän kuin naisia. Eiväthän ihmiset mitään yksilöitä ole. Mehän emme tietenkään huomaisi, jos joku tuollainen räksyttävä feministisika korvattaisiin toisella, mutta välillä mietin, huomaisivatkohan he itsekään?

    Ykä: niin no, ovathan vanhat suuret puolueet jonkin verran korjanneetkin politiikkaansa sen pelossa, että äänestäjät siirtyvät persuihin. Ainakin puheen tasolla, elleivät teoissa. Äärivasemmistolaisten juttuja on joskus hauska seurata; siellä ollaan ihan vakavissaan sitä mieltä, että Suomen valtamedia on äärioikeistolaista, kun se niin myötäilee ja käsittelee silkkihansikkain persuja, ja muita puolueitakin persut vievät kuin litran mittaa. Toisaalta, niiden mielestähän äärioikeistoa ovat kaikki, jotka eivät ole äärivasemmistoa.

    Nuo kolme vaihtoehtoani eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia, ja sekoituksia ja välimuotojakin riittää. Kuvailemasi kaltaisia tapauksia on paljon, ja tietyllä tasolla jopa ymmärrän heitä. He päättävät mielipiteensä ja toimintamallinsa impulsiivisesti reflekseinä tunteisiinsa, eivätkä ymmärrä, että kaikki eivät toimi samalla tavoin, vaan jotkut jopa saattavat harkita asioita. Tästä näkökulmasta todella voi vaikuttaa epikseltä, että yksien horinoita kuunnellaan ja toisten ei, kun jälkimmäiset eivät havaitse horisijoissa muuta eroa kuin jalkovälin.

    VastaaPoista
  5. Olin joitain vuosia sitten pääkaupunkiseudulla tilaisuudessa jossa oli erään yhtiön/yhteisön johtoa, luottamushenkilöitä ym. porukkaa.

    Samaan aikaan oli valittu johonkin "merkittävään" tehtävään nainen (ensimmäistä kertaa) ja asiaa sivuttiin tilaisuudessa.

    Seurasin huuli pyöreänä, kun tilaisuuden naiset olivat miltei uskonnollisessa hurmiossa onnessaan naisen valitsemisesta.

    Ja vielä enemmän ihmeissäni, kun osa miesosallistujistakin ilmaisi tyytyväisyytensä siihen että oli nimenomaan valittu nainen.
    Ei edes mitään viittausta siihen, että kyseinen nainen olisi tullut valituksi vain pätevyytensä johdosta.

    Mutta semmoista se ilmeisesti on nykyään laajemminkin?
    Pätevyys-pätevyys: jossain marginaalisessa merkityksessä
    Jalkoväli-pätevyys: sijoilla 1, 2, 3, 4, 5,.....

    VastaaPoista
  6. Huomenta ja kiitos kommentista.

    Juuri noinhan se tuntuu menevän. Naiset ovat ihan yhtä päteviä kuin miehet -> jos joku mies on pätevä johonkin hommaan, silloin kuka tahansa nainen on myös pätevä. Sama pätee kaikkiin vähemmistöihin (ja kuulemma naiset ovat vähemmistö, vaikka heitä on väestöstä yli 50 %).

    Sitten saman viiteryhmän edustajat juhlivat aivan kuin asiasta olisi heille itselleen jotain hyötyä. En tiedä, ainakaan minulle ei kukaan rikas tai korkeassa asemassa oleva mies ole tullut lyömään setelitukkoa kouraan ihan vain sillä perusteella, että "kun ollaan samiksii".

    VastaaPoista