sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tekniikkaa ja merirosvousta

No niin, joulu alkaa olla vietetty ja lahjat avattu.

Siskolta sain tuollaisen välttämättömän toimistotarvikkeen, joka ainakin hänen kissaansa kiehtoi suunnattomasti.

Emäntä ei ole vielä innostunut pelaamaan hänelle ostamaani Call of Duty: Ghostsia, koska hän osti itselleen Grand Theft Auto 4:n, joka on näköjään paljon mielenkiintoisempi. Ilmeisesti kurinalaisten sotilasoperaatioiden suorittaminen ei ole yhtä hyvää viihdettä kuin viattomien ohikulkijoiden tökkiminen puukolla ja varastetulla autolla poliisilta pakoon kaahaaminen ruuhkaisella jalkakäytävällä. Oli miten oli, pelin asentaminen palautti mieleeni asian, josta valitin jo lokakuussa, eli sen, kuinka tekniikka näennäisesti kehittyy, mutta samalla asettaa uusia, usein typeriä ja joskus tarpeettomia haasteita käyttäjälleen.

Viimeksi kävin vähän läpi Google-hakuosumia. Eräs lukija oli todennut, että:

naiset ovat pilanneet maailman

Onhan se noin. Toisaalta niin ovat miehetkin, ja monet muut ryhmittymät. Voisi sanoa suoraan, että ihmiset ovat pilanneet maailman. Kuten kunnioitettu human resource managementin oppi-isäni J. Stalin sanoi, "ei ihmistä, ei ongelmaa". Tällä kertaa huomaamme, että warettajat, eli mediakielellä ohjelmistopiraatit, ovat pilanneet maailman.

Muistan, kun nulikkana kävin ostamassa kaupasta ihan ensimmäisen Grand Theft Auton. Sekin oli kielletty alle 18-vuotiailta, ja itse olin 15 ja näytin korkeintaan 13-vuotiaalta, mutta silloin näitä ikärajajuttuja ei vielä jaksettu ottaa turhan vakavasti. Silloin homma meni kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

1. Mene kauppaan ja osta yksi CD-levy, joka sisältää pelin.
2. Asenna peli koneelle.
3. Uhraa kananverta Quetzalcoatlille, että saat Windows 95:n toimimaan.
4. Pelaa.

Noista ajoista ollaan kuitenkin kehitytty. Toki sisällöllisesti ja graafisesti...

GTA 1
GTA 4

...mutta myös hankaluudellisesti ja sähellyksellisesti. Enää pelin asennus ei ole niin helppoa kuin 90-luvulla, vaan se menee nykyään näin:

1. Asennetaan Steam ja luodaan sinne käyttäjätunnus, jos ei ole jo. Steam on ohjelma, joka toimii yhtäaikaa verkkokauppana, tukikeskuksena, yhteisöpalveluna ja valvontaviranomaisena. Sen kautta voi näppärästi parilla klikkauksella ostaa melkein minkä tahansa uutuuspelin, se pitää pelit automaattisesti päivitettyinä, ja se vahtii, tai ainakin yrittää, ettei kukaan pelaisi laittomalla kopiolla.
2. Ostetaan peli. Kuten sanoin, se on oikein näppärää Steamin kautta, mutta saa sen kaupastakin. Siinäkin tapauksessa Steam pitää kuitenkin olla.
3. Laitetaan peli latautumaan ja asentumaan. Se vie lisäosineen 32 gigaa, joten pitää jättää kone yön yli ruksuttamaan.
4. Yritetään pelata ja havaitaan, että se ei toimi Windows 8:lla.
5. Onneksi vieressä on vanhakin kone, jossa on Vista. Laitetaan peli seuraavaksi yöksi asentumaan siihen.
6. Yritetään pelata, mutta peli vaatii rekisteröitymään ja kirjautumaan Windows Liveen, josta minulla ei ole kokemusta, mutta oletan, että se on Microsoftin versio Steamista.
7. Windows Live ei anna keksiä suoraan itse omaa käyttäjätunnustaan, vaan se arpoo sen jotenkin sattumanvaraisesti. Minulle tulee PrematureMan (ja numeroita perään). Kiitos tästä. Olkoon, ei jaksa vaihtaa.
8. Yritetään pelata, mutta peli vaatii vielä rekisteröitymään ja kirjautumaan Rockstarin (pelin tekijäfirma) omaan nettiyhteisöön.
9. Pelataan. Onneksi vanha kone ei ole ihan niin vanha, etteikö peli pyörisi minimigrafiikoilla siedettävästi.

Täytyy myöntää, että GTA-maailmassa on houkuttelevia laatutuotteita.

Yhtä peliä pelatakseen täytyy siis olla samanaikaisesti kirjautuneena kolmeen eri paikkaan netissä. Vetäkää nyt jo naru kaulaan ja hypätkää kaivoon.

Tällä kertaa ongelmaan on toki järkevä syy. Pelintekijät ja -myyjät joutuvat tekemään epätoivoisia asioita yrittäessään estää laittomien kopioiden leviämisen. Myönnän kyllä itsekin syyllistyneeni waretukseen, joskin olen viime vuosina pyrkinyt vähentämään. Onhan sen puolesta helppo keksiä tekosyitä, kun on niin mukavaa pistää vertaisverkosta valumaan ilmaiseksi jotain, josta joku kehtaa muualla vaatia kymmeniä euroja selvää rahaa. Nämä tekosyyt tietysti ovat järjestään tyhjää lässytystä varsinkin nykyään, kun ei verkkokauppojen takia voi vedota siihen, ettei parin vuoden ikäistä peliä enää löydy kaupoista.


Ylläolevalle kuvalle on paljon naureskeltu. En edes tiedä, onko se oikea vai jotain huumoria, mutta kärjistäen siinä on tietty pointtinsa. Useinhan on julkisesti politiikassakin esitetty väite/vaatimus, että kaiken Internetissä olevan pitäisi olla yhteistä omaisuutta. Ilmeisesti logiikka on se, että jos jokin asia on helposti otettavissa, se pitäisi saada ottaa.

Ehkä kaikkein suosituin argumentti waretuksen puolesta on se, että se ei oikeastaan ole varastamista, koska yleensä varastettaessa uhri menettää tavaransa, mutta ohjelmien kopioinnissa uhri ei menetä mitään. Tässä tehdään ajatusvirhe, koska kauppiaita ei kiinnosta pitää tuotteitaan. Heitä kiinnostaa myydä ne ja tienata siten elantonsa. Oleellista ei siis ole se, että menettääkö myyjä tuotteen, vaan se, että saako myyjä rahaa siitä, että kuluttaja saa tuotteen.

Ainoa vähänkään kestävä argumentti on pelien naurettava ylihinnoittelu. Nykyään pelien tekeminen muistuttaa enemmän ja enemmän suuren budjetin elokuvien tekemistä, joten kustannuksia kertyy, mutta silti on päätöntä joutua maksamaan 60 euroa pelistä, kun elokuva-DVD:tkään eivät maksa edes paria kymppiä. Eipä tuokaan peruste kauaa kestä, kun pelit päätyvät nopeasti alennuskampanjoihin alle kympillä myytäviksi.

Eihän piratismille oikein mitään voi, koska niin varmaa kopiosuojausta ei voi tehdäkään, etteikö joku sen kiertäisi ennen kuin peli ehtii edes tehtaalta kauppoihin, joten tehkää minun puolestani mitä lystäätte. En lupaa itsekään kokonaan lopettaa. Kunhan vain ette kuvittele, että asiaan on minkäänlaista moraalista tai muutakaan oikeutusta. Ja muistakaa, että kaikki kopiosuojaukset ja muu pelaamista häiritsevä vastaava kuona on omaa syytänne.

6 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että törmäsin samaan juttuun, kun kaveri osti mulle uutukaisen sims kolmosen. Ite muinoin ostin kys. pelin käytettynä lukiosta kurssitoverilta, joka halus pelistä eroon, mutta sen hajottua oli pakko hankkia uus peli ja olihan se pieni yllätys, kun enää pelaamiseen ei riittänytkään se hemmetin CD-levy ja ohjevihkosen takana olevat koodit. Paskat, piti odottaa, että pääsi johonkin, jossa oli normaalilla nopeudella toimiva ei joka toinen sekunti katkeava internetyhteys, jolla sai ladattua pelin netistä (yllätti myös, että miten helvetissä, kun ennen selvisi puolentunnin odotuksella, niin tämä tiesi sitte puolenpäivän odotusta vähintään) ja ylipäätään tehtyä tunnukset originille.

    VastaaPoista
  2. I feel your pain. Itse törmäsin hieman samaan ongelmaan viime vuonna, kun ajateltiin vanhojen lukiokavereiden kanssa vähän harrastaa nostalgiaa ja räimiä hieman Counter-Strikeä, mitä nöösipoikina pelattiin (toki piratoiduilla peleillä) tuon tuostakin. Silloin pelin muodostaminen kaveriporukan kesken eteni seuraavasti:

    1) Päätetään kuka tekee pelin ja mihin kenttään
    2) Valittu tekee työtä käskettyä
    3) Muut joinivat IP-osoitteen turvin
    4) Räiskismäiskis.

    Koska valtaosa meistä on nykyään ainakin jonkinlaisissa töissä eikä totaalisen PA, niin pelit ostettiin toki Steamista. Eikä ollut kallista, pakko myöntää. Ongelmaksi vain muodostui, että nykyäänhän ei muuten onnistukaan pelin tekeminen tuolla tavalla, vaan ilmeisesti on jotenkin itseisarvo että pelaajat liittyvät jollekin olemassaolevalle serverille. Tämä olisi sinänsä ihan fine, jossei näillä servuilla olisi sen tasoisia pelaajia että headshotit heilahtelevat ennen kuin ehdit itse tyyliin nähdäkään ketään. Mieli haikailisi omalle private serverille, mihin voisi ottaa muutaman botin mukaan tykinruoaksi, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Ja joo, tiedän että googlaamalla löytyy x kappaletta ratkaisuja asiaan, mutta kun niistä ei ole tähän asti toiminut yksikään. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa laittaa takaisin se "Create server"-nappi?

    VastaaPoista
  3. Nyky netin ihmeellisessä maailmassa kasvaneelle sukupolvelle on ollut järkytys varmaan monasti, kun se netissä myytävää mööbeliä tai laitetta ei voikaan imuroida ilmaseksi itselleen kuten jotain musiikkia, peliä tms. vaan sen joutuu ihan maksaan saadakseen sen..

    -jpt-

    VastaaPoista
  4. Huomenta Lonegarulle, Ghettomaksajalle ja jpt:lle. Kiitos kommenteistanne.

    Lonegaru: Nykyäänhän on jo ihan standardi, että pelaamiseen ja pelin asentamiseen tarvitaan toimiva nettiyhteys lupien tarkistamiseen. Ei mitenkään yllätä sekään, että levyllä ei ole koko peli, vaan joitain oleellisia tiedostoja joutuu lisäksi latailemaan netistä. GTA4 kuitenkin oli siinä mielessä ennätys, etteivät aiemmat pelit sentään kolmeen paikkaan tunnistautumista ole vaatineet.

    Ghettomaksaja: tuostakin asiasta on ollut jossain vaiheessa tarkoitus kirjoittaa. Ennen vanhaan pelissä kuin pelissä serverin sai valita pitkästä listasta, ja ennen liittymistä sai jopa katsoa, keitä siellä on pelaamassa. Serverin pystyi valitsemaan sen mukaan, mikä on osoittautunut toimivaksi, missä pelaa paljon aloittelijoita tai huijareita, ja missä on tuttuja pelaamassa. Nykyään valinta tapahtuu kaikissa peleissä täysin sokkona klikkaamalla "join game"-nappia.

    Samasta waretusongelmasta tämäkin johtuu. Kun kaikki serverit ovat Steamin kontrolloimia, ei pääse syntymään julkisia wareservuja. Minua se ei sinänsä haittaa, mutta en minäkään ymmärrä, miksi ei pelaajille voi antaa minkäänlaista mahdollisuutta valintaan ja vaikuttamiseen.

    jpt: Niinpä. Onhan näitä tullut silloin tällöin vastaan, kun joku nuori naishenkilö ostaa netin kautta henkkamaukat ja zalandot tyhjiksi vaatteista, eikä aiokaan maksaa laskua. Uskovat, että on verkkokaupan osalta käsittämätöntä typeryyttä lähettää tuotteet ennen kuin asiakas on maksanut laskun, koska jos asiakas ei siinä vaiheessa enää maksakaan, kauppa ei voi muuta kuin niellä tappionsa. No, kantapää on opintojen äiti.

    VastaaPoista
  5. Monet nettikaupathan toimii niin että maksu tapahtuu pankki/luottokortilla tai verkkopankilla tai jollain muulla ja tavara lähtee vasta kun on maksettu. Zalandon tapuksessa en tiedä miten toimivat, kun sattuneesta syystä ei ole tarvinnut tilata mitään:) mutta Zalandon tapuksessa luulen että laskevat että jos joka 50 jättää maksamatta, firma tahkoo kuitenki voittoo se maksamaton vain lasketaan liikekuluihin, rättikappa kun on volyymikauppaa ja kohtuullisen hyväkatteista kauppa ja tavara pitää saada varastosta mahdollisimman nopeesti ulos, vrt esim männävuosina olleeseen pikavippikauppaan, jossa laskettiin vähän samanlailla.
    Sinänsä ikävä vaan että ne laskut on perintäkelpoisia perintätoimistossa ja ulosottekelposia jos niistä hommataan velkatuomio ja taas on joku ajattelematon saanut muutaman vuoden maksuhäiriömerkinnän ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  6. No Zalando nyt oli vain tuulestatemmattu esimerkki. Ei minullakaan ole hajuakaan heidän käytännöistään. Joo, varmaan nettikaupat ovat enenevissä määrin siirtymässä käytäntöön, jossa tavara lähetetään vasta, kun raha kilahtaa tilille, mutta kyllä monessa paikassa silti vielä voi valita vaihtoehdon, jossa lasku tulee paketin mukana. Näin mm. cdon.com:ssa, josta melko säännöllisesti tilaan täytettä elokuvahyllyyn.

    Jossain lehdessä oli muuten artikkeli Zalandosta. Pikkuhiljaa alkaa kotimaassa Saksassa nousta viivan alle jäävä lukema plussan puolelle, mutta Suomessa toimitaan vielä tappiolla. Nuoren firman markkinaosuus on kuulemma vielä liian pieni, eikä olla ehditty kasvattaa kanta-asiakaspohjaa.

    VastaaPoista