maanantai 4. marraskuuta 2013

Oikeutta ja eufemismeja

Amerikasta on lähtöisin monta kivaa asiaa. Esimerkiksi suuren budjetin toimintaelokuvat, sananvapaus ja sykliset hiukkaskiihdyttimet. Toisaalta sieltä on kotoisin myös monta ikävämpää asiaa, kuten poliittinen korrektius.

Poliittinen korrektius kielen tasolla tarkoittaa sitä, että jos jokin asia on epämiellyttävä, sitä kuvaavalle ytimekkäälle ja kansantajuiselle sanalle on keksittävä korvike, joka on pidempi ja hankalampi, mutta pehmeämpi. Esimerkiksi sokeita ja halvaantuneita ei saa sanoa sokeiksi ja halvaantuneksi, vaan näkö- ja liikuntarajoitteisiksi. Näin he eivät enää ole ihan yhtä sokeita ja halvaantuneita, tai ainakin heillä on parempi mieli.

Neekereitäkään ei saa sanoa neekereiksi, koska myös rasistit käyttävät sitä sanaa, ja niin ollen sana itsessään on rasistinen. Heitä pitää sanoa värillisiksi. Sitten havaitaan, että rasistitkin ovat siirtyneet puhumaan värillisistä, jolloin ennen kohtelias sana on nahistunut rasistiseksi. Pitää ruveta puhumaan afroamerikkalaisista. Sitten huomataan, että osa heistä asuu Euroopassa tai Afrikassa, mutta se ei haittaa, koska ainakaan ei olla rasisteja.

Periaatteessahan asialla ei yleensä ole väliä, mutta ongelmia voi tulla, jos uudella kiertoilmauksella on jo ennestään jokin muu merkitys. Esimerkki:

IS: Kurvikkaat naiset haastoivat Lagerfeldin oikeuteen lihavuuskommenteista
Kurvikkaiden ranskalaisten ryhmä nimeltä Belle, Ronde, Sexy et je M'assume on haastanut Karl Lagerfeldin oikeuteen.
Naiset saivat tarpeekseen lihavia ihmisiä arvostelleesta muoti-ikonista. Karl Lagerfeld on solvannut muun muassa Adelea liian lihavaksi eikä pidä lihavista ihmisistä.
- Kukaan ei halua nähdä kurvikkaita naisia. On olemassa lihavia äitejä, jotka syövät päivät pitkät sipsejä sohvan äärellä ja sanovat, että laihat mallit ovat rumia, Lagerfeld on sanonut.
Karl Lagerfeldille sallittakoon se lipsahdus, että yhdistää lihavuuden ja kurvikkuuden, koska hän ei taida olla naisista kiinnostunut muuten kuin muotiluomustensa kantotelineinä. Sen sijaan Belle, Ronde, Sexy et je M'assume -ryhmän ("kaunis, pyöreä, seksikäs ja hyväksyn sen" tai jotain sinnepäin) edustajille ja kaikille muillekin todettakoon, että lihavuus ei ole kurvikkutta. Verratkaa itse:

Viehättävä assistenttini Denise on kurvikas...

...kun taas em. aktivistiryhmän puheenjohtaja Betty on jotain ihan muuta.

Jos asia jäi vielä epäselväksi, esitän sen tieteellisessä muodossa:


Lihavuutta pidetään yleisesti rumana, kurvikkuutta kauniina ja tavoiteltavana. Näiden tyyppien oletus siis on, että sama henkilö voi silmänräpäyksessä muuttua rumasta kauniiksi ihan vain vaihtamalla termiä, jolla häntä saa kuvailla. Lukekaa ihmiset vähemmän Orwellia, jos olette noin alttiita vaikutuksille.

Jos tämä jäisi tähän, minua ei niin kauheasti kiinnostaisi. Mitäpä se minulle kuuluu, mitä mieltä muut ihmiset ovat läskin kauneudesta. Eniten minua tässä häiritsee toinen Amerikasta tuttu ikävä asia, eli se käytäntö, että jos jokin asia ei miellytä, haastetaan joku oikeuteen. Ilmeisesti on tai ainakin pitäisi olla laitonta olla pitämättä lihavista naisista. Argumenttina käytetään sitä, että jos julkkikset puhuvat tuollaisia, se aiheuttaa nuorille lihaville tytöille itsetunto-ongelmia.

Voihan se olla, mutta itse veikkaisin, että nuoria tyttöjä kiinnostaa paljon enemmän tuntemiensa nuorten poikien mielipiteet kuin jonkun 80-vuotiaan muotisuunnittelijan mielipiteet. Sen ainakin voin varmuudella sanoa, että nuoret pojat eivät piittaa tuon taivaallista 80-vuotiaiden muotisuunnittelijoiden mielipiteistä, moralisoivista aktivisteista puhumattakaan.

Odotan kuitenkin innolla sitä päivää, kun minä pääsen haastamaan oikeuteen naiset, jotka kieltäytyvät lähtemästä treffeille kanssani. Päivääkään en tee töitä sen jälkeen. Mutta oli minulla vielä toinenkin asia:

HS: Nestepommiterroristi yrittää saada vankeustuomionsa peruttua
Tuhansien ihmisten surmaamista suunnitellut brittiterroristi yrittää saada pitkän vankeustuomionsa peruttua, koska hänen ihmisoikeuksiaan loukattiin oikeudenkäynnin aikana.
En tiedä onko Amerikasta vai mistä lähtöisin ajatus, että jos rikollista ei kohdella kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, se jotenkin neutraloi hänen tekemänsä rikoksen, ja hänet pitäisi päästää takaisin luontoon. Rikolliset kuitenkin käyttävät ajatusta ahkerasti hyväkseen, ja keksivät uusia ihmisoikeuksia jatkuvalla syötöllä. Mitäs tällä kertaa?
Alin mukaan hänen mahdollisuutensa oikeudenmukaiseen tuomioon tuhottiin laajalla julkisuudella.
Nykyisessä ajattelutavassa rikollinen on oikeastaan uhri, koska paha yhteiskunta on painostanut hänet rikoksen poluille, ja eihän uhria saa rangaista. Tästä syystä sana 'oikeudenmukainen' on nykyään yhtä kuin 'lievä'.

Oikeasti oikeudenmukainen tuomiohan tuollaiselle tyypille olisi nappi otsaan ja tunkiolle. Alin mahdollisuudet oikeudenmukaiseen tuomioon ollaan siis tuhottu jo kymmeniä vuosia sitten, mutta ei hänellä henkilökohtaisesti luulisi olevan asiasta mitään kitisemistä.

2 kommenttia:

  1. Miten olen muuten käsittänyt että varsinki turkissa pulleenainen on haluttua tavaraa miesten silmissä ?, mitä se haittaa jos onki vähän punkero, jos kantaa kilonsa rintarottingilla, eikä häpeillen ?:)

    VastaaPoista
  2. Huomenta, kuka oletkaan, ja kiitos kommentista.

    Makunsa kullakin, ja kulttuurierotkin vaikuttavat kauneuskäsityksiin. En tiedä turkkilaisten elintasosta yhtään mitään, mutta yleisesti ottaenhan se on niin, että matalan elintason maissa lihavuus on kaunista, koska se kertoo varallisuudesta. Heti, jos elintaso nousee niin, että köyhäkin voi olla lihava, aletaan ihannoida hoikkuutta. En nyt tarkoita hoikkuudella nahan alla törröttäviä luita, vaan terveitä lihaksia ilman rasvapeitettä.

    Niin, eihän se minulle kuulu, minkäkokoinen kukakin on ja minkäkokoisesta kukakin tykkää. Itse pidän atleettisemmista naisista, mutta ei läski kenenkään ihmisarvoa vähennä, ja jokainen saa olla juuri sen kokoinen kuin haluaa.

    Se, mikä minua haittaa, ja mikä näiden läskikriittisten kirjoitusteni punainen lanka on, on se, miten jotkut tukevammat naiset 1) kertovat minun olevan paha ihminen naismakuni vuoksi, ja 2) vaativat minua muuttamaan makuani, ikään kuin voisin jotenkin päättää asiasta. Eikä kyse ole edes siitä, että he vaatisivat olemaan kokonaan kiinnittämättä huomiota ulkonäköön, kun kuuntelee, miten jotkut heistä puhuvat hoikista naisista.

    Miksi sitten pidän urheilullisen kropan naisista? Sitä voi kysyä joltain evoluutiobiologilta. Itse en tiedä, mutta enpä pidä kysymystä kovin oleellisenakaan.

    VastaaPoista