Turpaan pyytämisestä ja turpaan antamisesta

Jalkapallon MM-kisat ovat perseestä.

Jääkiekon MM-kisat ovat paljon siedettävämpiä. Ei siksi, että tuntisin erityistä rakkautta tai vihamielisyyttä kumpaakaan lajia kohtaan, vaan siksi, koska niiden aikana ihmiset menevät järjiltään paljon maltillisemmin. Jääkiekon MM-kisojen aikana asiasta intoilevat lähinnä ne, joita yleisemminkin kiinnostaa jääkiekko ja/tai kansallishurmos, ja kaikki muut pitävät meteliä vain silloin, kun Suomi pelaa.

Jalkapallon kisojen aikana taas sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole eläissään jalkapalloon mitään huomiota kiinnittäneet, innostuvat kuukaudeksi julistamaan, kuinka jalkapallo on paras asia ikinä, koska onhan se nyt sentään kuningaslaji. Tänäänkin siellä pelaa Kongon tasavalta Kongon demokraattista tasavaltaa vastaan, vähänkö siistiä? Toivottavasti Messi tekee maalin.

Ja ihan kuin tällaisissa siviileissä ei olisi tarpeeksi sietämistä, myös media on täynnä narinaa siitä, kuinka suomalaiset ovat juntteja, koska eivät kiinnostu jalkapallosta riittävästi, että voisimme koskaan kansana menestyä arvokisoissa. Jääkiekkohan on pelkkää kaukalotappelua, kun taas jalkapallo on universaali kieli, jonka kautta saavutetaan maailmanrauha. Maahanmuuttoakin voisi hankkia Afrikasta lisää, jos vaikka johonkin Välimerellä ajelehtivaan vuotavaan kumiveneeseen olisi eksynyt maailmanluokan urheilutähtiä.

Lopettakaa nyt jo. Katsokaa ihmeessä kisoja, jos ne teitä kiinnostavat ja viihdyttävät, mutta hyväksykää, että pelkkää viihdettä ne ovat.


No niin, asiaan. Sattuipa taas töissä. Tai siis tapahtui. Kehenkään ei tällä kertaa sattunut, vaikka yrityksen puutteesta ei voi moittia.

Ensi alkuun pieni harjoitustehtävä. Jos jostain syystä koet vastustamatonta tarvetta korottaa omaa egoasi aukomalla lärviäsi tuntemattomille sivullisille ja tuottamalla heille pahaa mieltä, kummanlainen ihminen sinun kannattaa valita uhriksesi?

A) Se rauhallinen kaveri, joka istuu hiljaa pitämässä huolta vain omista asioistaan, vai

2) se kovaääninen urpo, joka myös katsoo oikeudekseen esittää töykeitä kommentteja sivullisille omaksi viihteekseen?

Oikea vastaus on tietenkin 2). Miksikö? No, tullaan siihen kohta.

Kun minä joudun työni puolesta menemään väliin ja toppuuttelemaan näitä pösilöitä, he pöyristyvät ja loukkaantuvat töykeydestäni, koska he eivät itse koe tekevänsä mitään väärää. Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu, eikä tosiasioita tarvitse pyydellä anteeksi ja muutenkin Minulla On Oikeus.

Tällaisten asiakkaiden palvelun lopettaminen on heidän kokemansa mielipahan määrästä riippumatta kuitenkin turvallista, koska sen tietää hyvin suurella varmuudella, millainen reaktio sieltä tulee. Se ei juuri koskaan ole "haluatko turpaan?" vaan lähes aina "teen sinusta valituksen!" Niin tämänkertaisessa esimerkkitapauksessammekin.

(Aggressiiviset tyypit ovat oma lukunsa, mutta nyt ei ollut puhe heistä. Heidän riehumisensa lähtee yleensä liikkeelle jostain selkeästä konfliktista, eikä pelkästä vastapuolen naaman miellyttämättömyydestä, kun taas nyt puhutaan tyypeistä, jotka soittavat suutaan pelkästä suunsoiton ilosta.)

Miksi siis kannattaa mieluumin urputtaa toiselle urputtajalle, kuin rauhalliselle ja kohteliaalle tyypille? Siksikö, koska hän ansaitsee sen? Ei, vaan koska se on turvallisempaa.

Kun ihmiset on lapsesta asti kasvatettu siihen, että toisia ei saa lyödä, joillekin saattaa muodostua käsitys, että toisia ei voi lyödä. Tällaiset ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi tilanteessa kuin tilanteessa, ja heidän mielestään riittävän kohteliasta käytöstä on sellainen, jota ei ole missään laki- tai sääntökirjassa erikseen kielletty. Vastaavasti jos he kokevat oikeuksiensa tulleen loukatuiksi, heille ei tule mieleenkään ruveta riehumaan, vaan luontainen reaktio on käskeä jotain auktoriteettia lukemaan vastapuolelle sääntöjä. Sen sijaan ihminen, joka tietää, että silmille pomppiva apina on tarvittaessa mahdollista polkea tonttiin rauhoittumaan, ei itsekään ala pomppia muiden silmille ilman selkeää syytä.

Mietin, että voisikohan tästä vetää joitain kansallisella tasolla päteviä johtopäätöksiä. Sehän nyt on totta, että suomalaisilta on suhteellisen vaikeaa saada turpaan, ja silloinkin tilanteen eskaloituminen kestää yleensä niin kauan, ettei asia tule hitaammallekaan kaverille yllätyksenä. Jotkut tahot toki väittävät suomalaisten olevan erityisen väkivaltaisia, mutta väittäväthän jotkut Maan olevan litteäkin.

Toisaalta tarkemmin ajatellen eivät suomalaiset ole erityisen epäkohteliaitakaan, edes sellaisiin kansoihin verrattuna, joiden edustajilta saa halutessaan turpaan kahta kertaa käskemättä. Hahmottelin mielessäni teoriaa, jonka mukaan yhteiskunnissa ollaan sitä kohteliaampia, mitä väkivaltaisemmin epäkohteliaisuudesta rangaistaan, mutta enpä nyt tiedä.

Ei kai tästä mitään johtopäätöksiä saa. Sen ehkä korkeintaan, että yhteiskunnan rauhallisuus saattaa johtaa pelisilmän surkastumiseen ja itsesuojeluvaiston turtumiseen, jolloin yleinen varovaisuus herpaantuu.

Porstuasta toivotetaan kaikille lukijoille hyvää, rauhallista ja turpaanantamatonta sekä -saamatonta juhannusta. Älkää haastako riitaa, ja jos kumminkin haastatte, älkää ruvetko ulisemaan, jos lennätte anniskelualueelta pihalle. Siinä ei suojella muita teiltä, vaan teitä muilta.