tiistai 12. toukokuuta 2015

Toinen vuosikatsaus

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Onneksi olkoon vielä omalleni ja kaikille muillekin äideille täältäkin.

Kävimme emännän vanhempien kanssa keskustassa Presto-nimisessä italialaistyyppisessä ravintolassa juhlimassa, ja söin karitsan sisäseläkettä neitsytkastikkeessa. Oli oikein hyvää, vaikka annos olikin aika pieni - onneksi alkuruoka oli sentään vastaavasti sen verran tukeva, ettei varsinaista nälkää jäänyt. En tiedä, mitä on neitsytkastike, mutta varmaan se on jonkinlainen olutkastikkeen vastakohta.

Samana päivänä blogilleni tuli kaksi vuotta ikää täyteen.

Jee!

Viime vuonna merkitsin muistiin senhetkiset kävijätilastot, joten vertailun vuoksi tehdään nyt sama taas. Tätä kirjoittaessa käyntejä on 86 955, joten vuoden aikana kasvua on tapahtunut 52 582:n käynnin eli 153 %:n verran. Päivässä käyntejä tulee sellaiset 100-350, riippuen siitä, kauanko edellisen tekstin julkaisusta on.

Kyllä se siitä. Tällaista näyttää:

Jostain syystä Blogger unohtaa tekstien lukukertoja tilastonäkymässä, mistä syystä alavasemmalla näkyvien tekstien lukukerroissa pitäisi oikeasti olla 100-400 katselua lisää.

Suurimmat kiitokset levikistäni kuuluvat, kuten kuvasta näkyy, edelleen blogistikollegalleni Yrjöperskeleelle, ja toki merkittävästi vaikuttaneille Jaska Brownille ja Kumitontulle. Lämpimät kiitokseni myös Korppi on oikeudelle, Tom Kärnälle, Ironmistressille ja Mariannelle, joiden blogeista täällä säännöllisesti vieraillaan, sekä tietysti niille tuntemattomille, jotka tuotoksiani silloin tällöin jakavat Facebookissa ja muilla sekalaisilla keskustelualustoilla.

Kuten yo. kuvasta näemme, menneenä vuonna ei tullut yhtään sellaista hittikirjoitusta, jolla olisi päässyt viiden kärkeen. Toisaalta, ei vielä voi tietää; joskus nämä löytävät yleisönsä vasta pitkän ajan päästä. Maaliskuussa kirjoittamani Perseestä isänmaallisesti, jossa käsittelin Tom of Finland -postimerkkejä, nousi vasta loppuvuodesta 912 lukukertaan, koska siinä mainittiin Googlenkäyttäjien suosima sana iltatyttö.

Yleensä kirja-arvosteluni jäävät n. sataan lukuun, ja muut tekstit saavat huomiota 250-350 kerran edestä. Tänä vuonna yli 500:n pääsivät tekstit Pelkään (579), jossa vastasin Palefacen käsitykseen siitä, että rasismi johtuu vain erilaisuuden pelosta; Kouluessee suomalaisista (542), jossa ironisesti kävin läpi Suomen alueellisia eroja; sekä Pekka-sedän kirje anarkisteille (523), jossa yritin puhua paikkoja hajottaville partisaanilarppaajille järkeä.

Vähän musiikkia tähän väliin tapauksen kunniaksi:


Kun luin tuota viimevuotista tekstiä, mieleeni palautui silloin mainitsemani uutinen siitä, että Tarja Filatovin (sdp) mielestä miehet, ja varsinkin pienituloiset sellaiset, pitäisi lain voimin pakottaa lääkärintarkastuksiin säännöllisesti, kun eivät ne itse tajua mennä. No, nyt on sitten huomenna lääkärintarkastus. Pomo meni ja käräytti minut työterveyshoitajalle siitä, etten ole käynyt vuoden 2008 jälkeen, ja hetihän sieltä soitettiin että tuletko nyt vai heti.

Hammaslääkärissä kävinkin viime viikolla, vaikka edellisestä käynnistä oli vasta korkeintaan vähän päälle 10 vuotta. Aivan turha käynti sekin, kun ei mitään vikaa ollut. Kai noilla lääkäreillä olisi parempaakin tekemistä, kuin kertoa terveille ihmisille näiden olevan terveitä.

Lopuksi, ettei vuosikatsaukseni jäisi tänäkään vuonna täysin sisällöttömäksi, täytyy laittaa loppuun vähäpukeisia naisia:

Porstuan markkinointipäällikkö Candice avaamassa omaa henkilökunnan vuosibonuspakettiaan.

3 kommenttia:

  1. Näkee tilastoista taas, mitä aiheet ihmisiä kiinnostavat. Itsekin laitan joskus piruuttani typerän otsikon teksteilleni ja johan kävijälaskuri raksuttaa. Jotkut viidentoista minuutin hutaisut saattavat olla luetuimpia, kun taas paljon mietityt ja ne omasta mielestä parhaat tekstit saattavat jäädä muutamaan kymmeneen lukijaan, jos siihenkään. Ei toki aina, mutta huomaa kyllä mikä huomiota vetää.

    Meikälläkin on kohta puoli vuotta blogin avaamisesta, tulen kymmenen kvartaalia sinua jäljessä.

    VastaaPoista
  2. Itselläni on elämä paraikaa haasteellista, kun jalka on kipeä eikä velvollisuuksien takia ole meinannut saada hankittua lääkäriaikaa. Maanantaina kuitenkin kävin vihdoin terkkarissa, ja tiistaina käskettiin tulemaan uudelleen (lääkäri soitti). Menin sitten käymään, ja lääkäri kutsui kolme muuta lääkäriä pällistelemään jalkaani. Pian minulla on varma diagnoosi.

    Olen itse pienituloinen, mutta puolivarakas.

    Erään pysyvän vaivan vuoksi minun on jo pakko käydä labrassa ja lääkärikäynnillä kerran vuodessa.

    Lisäksi voisin itsekin alkaa harrastaa enemmän typeriä otsikoita blogissani.

    VastaaPoista
  3. Huomenta, Korppi ja Tom, ja kiitokset kommenteistanne.

    Nyt kun mainitsitte, taidankin tehdä seuraavan tekstini ihan vain repäisevän otsikon ympärille ja katsoa, miten käy. For science tjsp.

    Eipä näistä ikinä tiedä, mitkä tekstit leviävät ympäri nettiä ja mitkä jäävät lukematta. Uskoisin kuitenkin, että jos kirjoittaa liian syvällisen monisivuisen pohdinnan, yleisöllä tulee tl;dr-syndroomaa, eikä fiksukaan pointti mene perille, kun ei sitä lueta loppuun asti. En sitten tiedä, onko levikkiini vaikuttanut suurentavasti vai pienentävästi se, että pyrin tuon takia vaihtelevalla menestyksellä pitämään juttuni ytimekkäinä, asiattomina ja hassuilla kuvilla pätkittyinä.

    Puoli vuotta on sen verran lyhyt aika, ettei siinä vielä juuri kukaan ehdi blogiasi löytääkään. Siinähän on se ongelma, että ainakin omasta mielestäni kirjoitin parhaat tekstini jo silloin, kun täällä ei vielä kukaan käynyt, ja nyt kun yleisöä olisi, laatu on laskenut.

    Toisaalta joskus törmää samoista aiheista kirjoittaviin mielestäni samalla viivalla oleviin ja uudempiinkin blogisteihin, jotka sanovat jotain, että "pari kuukautta vanhaa tekstiäni X luettiin kymmenen tuhatta kertaa", ja ihmettelen, että täh.

    Voimia eloon, Tom. Senkään takia en oikein mielelläni käy lääkärissä, koska en halua viedä vapaita aikoja niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsisivat.

    Sittenhän pienet tulot eivät haittaa, jos rahaa muuten on. Jos olisin edes melkein varakas, lopettaisin työnteot siihen paikkaan. Eikä ne suuret tulot, vaan pienet menot, sanotaan.

    VastaaPoista