maanantai 11. elokuuta 2014

Reilukerho ja hämähäkit

Latasinpas koneelle myöhempää käyttötarkoitusta varten ohjelman, jolla voi leikkailla, liitellä ja muokkailla äänitiedostoja. Pelleilin sillä vähän ihan vain kokeillakseni, miten se toimii, ja onnistuin oleellisesti parantamaan suomalaista nykymusiikkia:


Tarkemmin ajatellen, älkää kuunnelkokaan sitä. Se on harvinaisen typerää huumoria, joka vetoaa vain kaikkein yläasteikäisimpiin.

No niin, asiaan. Blogini päivittäinen kävijämäärä on yleensä 50:n ja 250:n välillä riippuen siitä, kauanko edellisestä julkaisustani on. Siksi yllätyin kovasti kolmisen viikkoa sitten, kun eräänä päivänä lukijoita pärähtikin paikalle puolitoista tuhatta. Aluksi luulin, että jokin harvinaisen tuottelias spämmirobotti on löytänyt tänne.

Kävikin ilmi, että joku oli linkittänyt - kiitokseni vielä siitä - Facebookiin varmaankin johonkin asiaanliittyvään ryhmään tämän viimekesäisen kirjoitukseni, jossa valitin ketutustani siitä, kuinka liian monet uskovat, että kaikki käärmeet ovat hengenvaarallisia ja että ne pitää tappaa ennen kuin ne ehtivät tappaa.

Sitten törmäsin tähän artikkeliin, ja aloin miettiä, että jos käärmeistä uskotaankin, että kaikki ovat myrkyllisiä, hämähäkeistä elää sitkeänä päinvastainen myytti. Jokainen suomalainen tietää, että Suomessa ei ole myrkyllisiä hämähäkkejä, ja siksi jos vaikkapa ulkomailta saapuvasta paketista löytyy tunnistamaton hämähäkki, sen voi hyödyntää käytännön pilailussa esim. näin:
"Heitin sen kepillä kaverin niskaan"
Jos lehdessä on kuva rantakäärmeestä, löytyy yleensä ainakin muutama kommentoija, jotka korjaavat, että tuo on ihan selvä kyy ja miksi ei toimittaja tarkasta faktoja ja entä jos joku nyt tämän takia kuolee. Toki tuokin elukka (ilmeisesti vaaraton varastohämähäkki) tunnistettiin tappavaksi brasilianvaeltajahämähäkiksi ja brown recluseksi, mutta seuraavankinlaisia kommentteja esitettiin:
Mielestäni varsin hyvä jäynä, koska hämähäkit tosiaan harvemmin ovat ihmisille vaarallisia, eikä tuo nyt varsinaisesti miltään mustalta leskeltäkään näyttänyt.
Tähän väliin sopii kuva Ahvenanmaalla tavattavasta sektorihämähäkistä, (tietääkseni) Suomen ainoasta myrkyttömästä hämähäkkilajista:


Niin, kaikki muut hämähäkit käyttävät myrkkyä saaliseläimen tappamiseen ja liuottamiseen ennen syöntiä. Ihmiselle vaarallisen myrkyllisiä hämähäkkejä sen sijaan ei Suomessa luonnonvaraisena esiinny.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, ettei niistä voisi olla mitään kiusaa. Suomen myrkyllisimmän lajin, vesihämähäkin, purema vastaa vähintään ampiaisen pistoa (joskus jostain luin, että jopa kolmea), ja vähemmänkin myrkyllisten lajien puremat ovat kivuliaita ja paranevat hitaasti. Tämä johtuu siitä, että hämähäkin myrkky ei ole kehittynyt tappamaan selkärankaisia eläimiä, vaan liuottamaan hyönteisiä sisältäpäin, mikä isommilla otuksilla aiheuttaa paikallisia soluvaurioita ja kuoliota.

Kuvaamani ristihämähäkki Peräseinäjoelta. Harvinaisen kaunis värikuosi.

Mikähän tämän kirjoituksen pointti oli? En ainakaan halunnut lietsoa araknofobiaa. Kunhan nyt halusin korjata tuon yleisen väärinkäsityksen ja huomauttaa, ettei ole kilttiä heitellä hämähäkkejä kaverien niskaan. Sain myös tekosyyn postailla hämähäkkien kuvia, koska mielestäni ne ovat älyttömän hienoja, vaikka en viihdykään kosketusetäisyydellä niiden kanssa.

Hämähäkitkin pelkäävät ihmisiä yhtälailla.

Niin no, olihan minulla edellisessä kämpässäni lemmikkihämähäkki. Laji oli luultavasti huonehämähäkki, mutta ihan varma en ole. Se pesiytyi vessani kynnyksen rakoon ja viihtyi siellä yli puoli vuotta kasvaen melko suureksi, kun syötin sille viemäristä esiin kömpiviä sokeritoukkia. Vessan ovea vain piti pitää suurimman osan ajasta auki, että se saisi rauhassa tähystellä, mutta eihän se yksin asuessa haitannut. Sitten äitini oli kylässä pari päivää ja piti ovea aina kiinni, mistä elukka närkästyi, eikä sitä sen koommin näkynyt. (Vähän kyllä epäilen, että äitini nitisti sen kielloistani huolimatta, mutta mitään ei ole tunnustanut.)

Hämähäkeistä kukkahämähäkki (Misumena vatia) on lempparini.

Kerroinkos jo, kun pari vuotta sitten ostin emännälle kirjan joululahjaksi? Kotiin päästyäni huomasin, että eihän minulla ole lahjapaperia. Laatikon ulkopuolisesti ajattelevana ihmisenä nappasin tietokoneeni kuvakokoelmasta jotain sopivan jouluista ja printtasin paperit itse. Lopputulos oli sitten tällainen:

Noin hienon ruusukkeenkin saa näppärästi saksilla tavallisesta tulostuspaperista.

Ajatushan on kuulemma tärkein.

8 kommenttia:

  1. Kyllä minä ainakin suhtautuisin aika suurella varovoisuudella, jos ulkomailta tulleesta hedelmälaatikosta löytyisi hämähäkki tai joku mukavan värinen käärme.

    Ei kaikki kivan väriset sammakotkaan ole välttämättä järkeviä käsissä pideltäviä...

    VastaaPoista
  2. Hyyii. Jos meikäläisen toinen puolisko printtaisi tuollaisen lahjapaperin ja käyttäisi sitä, mokoma saisi nukkua pari yötä kadulla tai lähteä kotiinsa miettimään tekosiaan.

    Aijai, itsekin olin jonkun aikaa suunnitellut hämähäkkeihin (enemmänkin khyl araknofobiaan) liittyvää postausta, tähän aikaan vuodsta kun lukeista isoimmat tuntuvat olevan liikkeellä, itse kun haluaisin olla liikkeellä vasta, kun pakkaset ovat ajaneet nämä pois silmistä.

    VastaaPoista
  3. Huomenta, Ekku ja Lone, ja kiitokset kommenteista.

    Ekku: juuri näin. Kuten jo tuossa käärmekirjoituksessani sanoin, tuntemattomiin lajeihin niin käärmeiden, hämähäkkien kuin iloisenväristen sammakoidenkin osalta kannattaa suhtautua samoin kuin sieniin, eli olettaa myrkylliseksi, jos ei tiedä varmuudella. Paniikkiin, vihasta puhumattakaan, ei silti ole aihetta, kunhan vain ei mene tökkimään.

    Kävin hiljattain Linnanmäen Sealifessa. Niillä oli siellä nuolimyrkkysammakko, jonka yhden yksilön myrkky riittäisi tappamaan 1 900 ihmistä. Se on jo aika hardcore.

    Lone: olihan emännällä vaikeuksia saada tuota pakettia auki, kun se piti avata silmät kiinni, mutta hänellä on hyvin pitkä pinna. Minun kanssani se ehkä onkin kaikkein tärkein ominaisuus.

    Nyt alkavatkin hämähäkit olla vaikuttavan kokoisia, mutta vielä tässä muutama viikko menee, ennen kuin ne alkavat tunkea sisälle kylmyyttä pakoon.

    VastaaPoista
  4. Niin no, niin araknofobia kuin käärmekammokin ovat ihmisille ilmeisesti ainakin johonkin mittaan luontaisia, vaistonvaraisia käyttäytymismuotoja, joista sinänsä on varmasti ollutkin ihmisen lajihistoriassa runsaasti hyötyä. Tosin voivathan ne saada välillä melko hysteerisiltä ja naurettaviltakin tuntuvia ilmenemismuotoja. Ja kammoavathan jotkut esim. lepakkojakin. Mistä puheen ollen, olen juuri tällä hetkellä böndellä käymässä, ja kun ilmat ovat edelleen lämpimät, olen nukkunut muutaman yön piha-aitassa. Viime yönä sinne ilmaantui jostakin hirren raosta yllättäen lepakko, hätkäytti toki, mutta alkuhämmästyksestä toivuttuani sen puuhia oli oikeastaan ihan mielenkiintoistakin tarkkailla. Ja onneksi sattui olemaan kamerakin mukana, joten sain siitä muutamia ihan jänskiä fotojakin. Eikähän se toki muuten ihmiselle vaarallinen olekaan, tosin puremaa on syytä varoa, sillä nehän saattavat kantaa esim. raivotautia. Aikani otusta tarkasteltuani hätistelin sen kuitenkin takaisin pihalle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saas nähdä, tuleeko se vielä näyttäytymään.

    VastaaPoista
  5. Iltaa, ja kiitos kommentista.

    Fobioita löytyy kyllä ihan joka lähtöön. Kerran näin TV-ohjelman, jossa fobikoita hoidettiin, ja siinä oli mm. yksi nainen, joka pelkäsi ihmisten polvia. Omiaankin. Ei voinut katsoa eikä koskea niitä. Siihen verrattuna myrkyllisten tai edes kipeää tekevien elukoiden välttely on ihan normaalia.

    Lepakot ovatkin hienoja otuksia. Joskus pienenä tuli houkuteltua niitä valkoisella lakanalla lentämään läheltä. Saattaahan se vähän hätkähdyttää, jos sellainen nopea lentävä otus käy läheltä koukkaamassa yön hämärässä.

    VastaaPoista
  6. Minä olen kyllä henkilökohtaisesti enemmä koira- ja kissaihminen. Hämähäkki on vaan jotenkin niin vittumaisen näköinen otus, että sitä herkästi säikähtää. Kavereitten kanssa on joskus saunailloissa puhuttu asiasta ja päädytty siihen johtopäätökseen, että se laukaisee pikkuaivoissa jonkun ikivanhan ”VAARA / MYRKKYÄ”-hälytyksen.

    Lepakkoja meilläkin päin on paljon, eikä ne minua millään muotoa hätkäytä.

    VastaaPoista
  7. Huomenta Ykällekin, ja kiitos kommentista.

    Ymmärrän oikein hyvin, että suurin osa ihmisistä pitää eniten koirien ja kissojen kaltaisista suurisilmäisistä, pörröisistä ja sosiaalisista elukoista. (Sitä en oikein ole oivaltanut, kuinka joku voi olla sekä koira- että kissaihminen, kun ne kuitenkin ovat luonteeltaan niin erilaisia, mutta kai se on jotain sellaista että vaihtelu virkistää.)

    Omasta mielestäni kuitenkin hämähäkit ja hyönteiset ovat aivan mahdottoman kauniita. Äkkivilkaisulla ei ehkä niinkään, mutta kun katsoo läheltä ja tarkasti, huomaa kaikki hienot yksityiskohdat. Sama selviytymisvaisto minullakin kuitenkin sen verran varoittaa, että hämähäkki pääsee äkkiä hengestään, jos yrittää lähietäisyydelle, eivätkä siinä järkiargumentit paljoa paina.

    VastaaPoista
  8. Huomenta, jpt, ja kiitos linkistä. Aivan mielettömän hauska ja söpö pätkä. Valitettavasti vaan nuo jaksot ovat areenassa nähtävillä vain viikon. Noh, Youtubesta sitä näyttää löytyvän tuntikaupalla hakusanalla Minuscule.

    VastaaPoista