Hulluja nuo roomalaiset

No niin, olen vihdoin palannut Suomeen. Menin suoraan Sloveniasta Venetsiaan, missä emäntä liittyi mukaani, ja neljän päivän kanaaliräpiköinnin jälkeen jatkoimme junalla Roomaan. Kun edellisessä kirjoituksessani listasin Slovenian kulttuurin erikoisuuksia Suomeen verrattuna, ajattelin nyt tehdä saman Italiastakin.

Sinänsä Rooma ja varsinkin Venetsia ovat huonoja turistikohteita, koska niissä on niin paljon turisteja. Eihän siltä voi merkittävissä ja ainutkertaisissa historiallisissa kohteissa välttyä, mutta kun alkaa tuntua siltä, että koko kaupunki on nykyään olemassa vain sen takia, että ulkomaalaiset pääsisivät pällistelemään sitä, kuinka on keksitty läiskäistä kaupunki keskelle merta, ja ostelemaan jääkaappimagneetteja ja karnevaalinaamareita, joita myydään identtisinä kopioina keskimäärin sadassa identtisessä matkamuistokojussa per hehtaari.

Mutta niitä kulttuurieroja. Huonoja puolia oli selvästi enemmän kuin Sloveniassa, mutta kai siellä jotain hyvääkin oli. Katsotaanpas:

- Kuulemma Italiassa tykätään lakkoilla. Ajattelin, että se on vain stereotypia, mutta kävikin niin, että kun Italiaan saapuessani jäin linja-autosta Venetsian mantereenpuoleiselle juna-asemalle ja tarkoitus oli jatkaa junalla saarelle, rautatietyöläiset olivat lakossa. En tiedä, onko se kovinkin yleistä vai oliko minulla vain surkea ajoitus, mutta ei tuo kovin hyvää mainosta ollut.

- Muistomerkit siellä osataan tehdä tyylillä. Allaolevassa kuvassa esimerkkinä italialainen ratsastajapatsas, joka saa Helsingin Mannerheim-patsaan näyttämään lähinnä säälittävältä. Toisaalta jos Helsingin keskustaan tehtäisiin nähtävyydet kunnolla, ei sinne juuri muuta enää mahtuisikaan.

- Suomalaiset naiset ovat keskimäärin kauniimpia kuin italialaiset (tai olisivat, jos viitsisivät käydä kuntosalilla vähän useammin). Italialaisille kuitenkin pisteet siitä, että he osaavat vanheta tyylillä, ja usein käykin niin, että joku nainen näyttää takaapäin parikymppiseltä, mutta kun hän kääntyy ympäri, naamasta näkeekin oikeaksi iäksi noin 40v. Suomalaisessa kulttuurissahan arvokas vanheneminen tarkoittaa sen toteamista, että kauneus kuuluu vain nuoruuteen, ja jäljelläolevaa kauneutta kuuluu paremminkin peitellä kuin korostaa, tai muuten on epätoivoinen tai bimbo tai huora tai muuten vaan tekee vääryyttä rupsahtaneemmille sukupuolitovereilleen.

- Kirkkoja on aivan jumalattomasti. Ymmärrän, että ollaan katolilaisessa ja perinteisesti hyvin uskonnollisessa maassa, mutta jos kirkkoja on keskimäärin yksi joka korttelissa, mistä ne edes löytävät tarpeeksi porukkaa saadakseen penkit täyteen?

Klikkaa isommaksi. Kirkot merkitty punaisilla täplillä.

Vähän jäi harmittamaan, etten päässyt jumalanpalvelukseen Pietarinkirkossa. Kolme vuotta sitten pääsin Notre Damessa, ja se oli ihan mielenkiintoista, vaikka olikin pääosin ranskaksi, enkä tajunnut. Ehtoollisella sitten papit vetivät itse kaiken viinin ja jakoivat seurakunnalle pelkkää öylättiä, ja emäntä koki feminististä närkästystä, kun lopuksi papit kehuivat nähneensä joukossa paljon nuoria miehiä ja toivoivat joidenkin heistä päättävän ryhtyä papeiksi.

- Siitä tulikin mieleeni, että pappeja, munkkeja ja varsinkin nunnia näkyi kaduilla paljon, ja katolisilla papeilla on pirun tyylikkäät vaatteet. Tekisi jopa mieleni ruveta katoliseksi papiksi. Ostin jo Vatikaanista jääkaappimagneetin, jossa on paavi facepalmaamassa.

- Alkoholia annostellaan vapaalla kädellä ja mieluumin vähän liikaa kuin liian vähän. Yhtenä iltana kävimme cocktailbaarissa, ja emäntä puhui sujuvaa norjaa jo kahden juoman jälkeen. Itsekin mietin, meniköhän baaritytöllä minun cuba libreni kanssa kola- ja rommihanat sekaisin. Jos siis haluaa harrastaa humalahakuista juomista Italiassa, se kannattaa tehdä drinkeillä, koska kalja on lähes samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Sloveniassa sen sijaan kannattaa ryypätä kaljaa, koska siellä se maksaa yleensä 2-3 euroa, kun taas drinkit ovat vähintään samanhintaisia kuin Suomessa.

Hinnastoa Venetsian keskusaukiolla. En tiedä, kuuluuko näihin hintoihin oikeus istua terassilla, koska joskus siitä veloitetaan erikseen.

- Linja-autoissa ei ole kovin kummoisia iskunvaimentimia. Erityisen miellyttäväksi tämän tekee se, että Roomassa useimmat kadut on päällystetty neliökivillä.

- Suomalaiset puhelinmyyjät ja ruuhkaisissa paikoissa norkoilevat hyväntekeväisyysjärjestöjen feissarit eivät enää ole mielestäni lainkaan ärsyttäviä. Roomassa ei saa käveltyä kadulla kahta minuuttia ilman että eteen hyppää joku mutiaani tyrkyttämään ruusuja, huiveja, opastettuja kiertoajeluita, sateenvarjoja, vesipulloja, hattuja, matkamuistoja tai laukkujen kantoapua, tai muuten vaan ollaan koura auki ja rahaa vailla. Eivätkä ne aina edes usko kerrasta, kun sanoo, ettei kiinnosta. Ulkoilmaravintolassa illastaessa saa olla tyytyväinen, jos aterian aikana tulee vain kaksi kertaa joku toistaitoinen hanurinraiskaaja viereen soittelemaan viideksi minuutiksi ja sitten kerjäämään yleisöltään palkkiota.

Emännällä oli toisinaan vaikeuksia lukea kadunnimiä oikein.

- Italialaiseen ruokailukulttuuriin kuuluu, että illallisella syödään kaksi ruokalajia: ensiksi yleensä pastaa tai muuta kevyehköä, ja toisena pihvi tai muu suurempi proteiininlähde. Ihan mukavaa itse asiassa, mutta kun joissain ravintoloissa annoskoko on mitoitettu sen mukaan, että ne yhdessä ovat sopiva annoskoko, kun taas joissain muissa yhdestäkin lautasesta saa vatsansa täyteen. Eikä mistään tiedä etukäteen, kummanlainen mikäkin ravintola on. No, kai sitä voisi kysyä tarjoilijalta, mutta en kehtaa. Ja mikä siinä on, ettei tarjoilijan palkkiota voi automaattisesti sisällyttää laskuun tai peräti maksaa tarjoilijalle kiinteää tunti- tai kuukausipalkkaa, vaan asiakas joutuu joka ravintolassa erikseen ihmettelemään, tarvitseeko siellä jättää tippiä vai ei.

Italialaista pysäköintiä. Oikealla olevan valkoisen pakettiauton kuski sentään laittoi hätävilkut päälle sen merkiksi, että on pysäköinyt risteykseen.

- Ei luulisi, että sämpylöiden tekeminen on kovin vaikeaa. Ei tarvitse kuin ottaa taikinasta sopivankokoinen klöntti ja lätkäistä se pellille. Kuitenkin Venetsiassa ne tehdään kaulitsemalla ja rullaamalla taikina, minkä ansiosta sämpylää on lähes mahdotonta halkaista niin, että sisukset pysyvät paikoillaan. Roomassa ne tehdään jotenkin muuten, mutta niiden sämpylöissä on keskellä standardinmukaisesti halkaisijaltaan 4-senttinen ilmatasku. Jäätelöä italialaiset sentään osaavat tehdä kunnolla.

Älkää kysykö, mitä tässä on käynyt.

Jotkut turistien kanssa päivittäin työskentelevistä paikallisista ovat kyllä taitavia, kun näkevät naamastani jo kaukaa, että olen suomalainen. Sitä sattuu ulkomailla silloin tällöin, mikä on aika jännää ottaen huomioon, että Suomessa minulta joskus kysytään, mistä olen kotoisin, koska kuulemma en näytä suomalaiselta. Ne ulkomaalaiset, jotka eivät ole nähneet riittävästi suomalaisia tunnistaakseen sellaiset, taas luulevat minua venäläiseksi.

No joo. Saa nähdä, mihin ensi kesänä joutuu. Kreikalla on emäntä pelotellut.