"Excuse me, are you here for the popcorn?"
"For the what?"
"The popcorn."
"...no, I'm just walking around."
"OK, never mind then."
Ljubljanan keskusaukio ei edes ole esim. Helsingin rautatientorin kaltainen teinien ördäyspaikka ja hörhöjen ulkoilmakäymälä, vaan sinne on miellyttävää, rauhallista ja turvallista mennä viettämään aikaa vaikka koko perheen voimin väenpaljoudesta huolimatta viikonloppuiltanakin. Kävimme toki tarkastamassa myös Metelkovon, paikallisen teinien ördäyspaikan ja hörhöjen ulkoilmakäymälän, mutta ei siitä en enempää.
Huomasin vain, että maidemme välillä on paljon pieniä eroja. Jotkut ovat neutraaleja ja erikoisuudessaan söpöjä tapoja tehdä asiat eri tavoin; jotkut ovat hienoja oivalluksia, joiden toivoisin rantautuvan Suomeenkin; ja jotkut pistävät miettimään, että mitä näiden päissä oikein liikkuu ja että kannattaisiko heidän vähän vähentää sitä popkornia. Katsotaanpas:
- Heinää ei kuivata seipäissä, vaan vaakatasoon asetetuilla orsilla.
- Olutta on vain kahta merkkiä ja ne maistuvat tismalleen samalta. Yksi belgialainen tyttö väitti kyllä huomaavansa eron, mutta en usko. Maistuvat ne kuitenkin paremmilta kuin suomalaiset kaljat. Tai no, eihän kalja koskaan hyvää ole, mutta siis niitä pystyy juomaan irvistelemättä.
 |
| Ruokakaupasta saa viskikolaa valmiiksi tölkissä. |
- Baarien henkilökunta on käsittämättömän luottavaista. Tiskillä toki juomat maksetaan heti, mutta jos terassilla istuessa tilaa tarjoilijalta, lähtiessä tilataan lasku ja maksetaan koko illan juomat lopuksi. Näin siinäkin tapauksessa, että on jo pimeä eikä pöydästä ole lainkaan näköyhteyttä henkilökuntaan, eikä siis kukaan huomaisi mitään, jos siitä livahtaisi maksamatta.
- Liikennevalojen päällä on sekuntilaskuri, joka osoittaa, paljonko aikaa on jäljellä valojen vaihtumiseen. Erityisesti tätä vaadin Suomeenkin.
 |
| Tosimiehen ruohonleikkuri. |
- Jos asiakaspalvelijalle yrittää puhua sloveenia, seuraa kaksi vaihtoehtoa: joko hän olettaa asiakkaan olevan paikallinen ja vastaa sellaisella puheryöpsäyksellä, ettei siitä ota tolkkua baabelinkalakaan, tai sitten hän huomaa aksentista asiakkaan olevan ulkomaalainen ja vaihtaa välittömästi englantiin. Heille ei tule mieleenkään, että joku ulkomaalainen voisi haluta opetella heidän kieltään ja että sellaiselle tapaukselle kannattaisi puhua kyseistä kieltä hitaasti ja selkeästi. Normaalille turistille tämä on tietysti mukavaa varsinkin Länsi-Euroopan ummikkotarjoilijoihin verrattuna, mutta kieltenopiskelijan kannalta se on hyvin turhauttavaa.
Paikalliset ovat kuitenkin oikein iloisia ja otettuja, jos heidän kanssaan pystyy edes alkeellisesti kommunikoimaan heidän kielellään. Eräälläkin terassilla kävimme tyttöjen kanssa lähes joka ilta, ja jo muutaman kerran jälkeen olimme niin suuren luokan VIP-asiakkaita, että kun saavuimme katsomaan legendaarisesti päättynyttä Saksa-Brasilia-ottelua pelin juuri alkaessa ja kaikki pöydät olivat jo täynnä, tarjoilija muitta mutkitta tyhjensi terassin parhaan pöydän asiakkaista meitä varten. Vähän kyllä nolotti.
- Maanviljelyssä ei ole tyypillisesti yhtä viljelykasvia per pelto, vaan helposti jokainen sarka kasvaa eri kasvia. Maissi, vehnä, heinä ja kaali iloisesti sekaisin kymmenen metrin välein.
 |
| Vaikka Slovenia pääsääntöisesti on vuoristoista, koillisosista löytyy kotoisen pohjalaista maisemaa. |
- Paikallisten (ja oikeastaan kaikkien muidenkin paitsi venäläisten) mielestä on jotenkin outoa, että kuljen kuurosateisessa 15 asteen säässä t-paidassa. Kaikkein huvittavin oli eräs italialainen tyttö, joka silminnähden hytisi kylmästä college-hupparista ja tuulitakista huolimatta ja jonka täytyi vähän väliä kysellä, että eikö minulla muka tosiaan ole kylmä.
- Kerran olimme paikallisten opastuksella nuotiolla grillaamassa. Koska suomalaisen makkaran vertaaminen slovenialaiseen on vähän kuin vertaisi Terminator 3:a Terminator 2:een, oletin, että grillaisimme paikallista makkaraa. Ei suinkaan. Sloveniassa nuotiolla paistetaan leipää. Kun leivän pinta on saatu ruskeaksi ja koppuraiseksi, siihen hierotaan valkosipulinkynttä. Saa käyttää voimaa, että se kunnolla murskaantuu ja muuttuu tahnaksi leivälle. Lopuksi päälle vedetään paksu kerros sianihraa. Tämä herkku huuhdotaan alas jollain, jonka alkuperästä en ole ihan varma, mutta kyllä siitä prosentteja löytyi. Tytöt eivät saaneet omia juomiaan alas, joten minä jouduin auttamaan.
- Vaihtorahan laskeminen on sloveeneille työlästä ja vastenmielistä, mikä voi olla hyvä tai huono juttu. Joskus voi kassaneiti ruveta mulkoilemaan vihaisesti, ellei asiakas ymmärrä oma-aloitteisesti antaa setelin lisäksi sitä puuttuvaa 24 senttiä, että kassaneiti voisi antaa tasasumman takaisin, tai sitten voi käydä niin, että jos laskun loppusumma on 10,70 € ja maksaa 20 €:n setelillä, tarjoilija lätkäisee pöytään kympin setelin ja se on siinä. Jos sattuu saamaan liikaa vaihtorahaa, asiasta ei kannata vaivautua mainitsemaan, koska kassaneiti vain toteaa viehkeästi hymyillen, että aivan sama.
 |
| Paikallinen perinneherkku: kakku, jonka täytteenä on unikonsiemeniä. |
- Vanhoja romahtaneita taloja on paljon. On ihan normaalia, että niitä on jopa kaupunkien keskustoissa ihan bussiaseman vieressä tai pääkadun varrella, eikä kukaan tee mitään. Lisäksi omakotitaloja ei aina vaivauduta rappaamaan tai muuten verhoamaan, jolloin maisemassa näkyy silloin tällöin harkoista muurattuja, ikuisesti keskeneräisen näköisiä taloja. Toisaalta puutarhojaan nämä hoitavat suorastaan neuroottisella vimmalla, enkä muista koskaan nähneeni Suomessa yhtä huoliteltuja pihoja.
Slovenia jäi taakse, ja tällä hetkellä olen Italiassa. Eiköhän täältäkin joitain havaintoja kerry, kuten vaikka paikallisten kansallisurheilu, lakkoilu. Nyt emäntä komensi aamupalalle, pitää lopettaa.
 |
| Lopuksi: jos joku on miettinyt, millainen vessanpönttö on avaruusaluksessa, niin tuossa se nyt on. |
Hitto, kuulostaa siltä, että Sloveniassa on vierailtava mitä pikimmin. Vaikuttaisi ihan meikäläiselle sopivalta paikalta.
VastaaPoistaTuo liikennevalo-laskuri on hyvä idea, mutta eihän sitä voi Suomessa omaksua, kun sitä ei ole Ruotsissakaan...
Päivää Ekku, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaSloveniaa voin kyllä suositella oikeastaan kaikille. Pääkaupunki on mukavan pieni, ja vaikka siellä onkin jonkin verran turisteja varsinkin Suomesta, ei siellä ole tungosta eikä samanlaista turistirysämeininkiä kuin tunnetummissa matkakohteissa. Rantalomailun kannalta se on vähän huono, koska merenrantaa on vain pieni kaistale ja sekin koostuu suurista kivenlohkareista. Jos menet sinne, Postojnan tippukiviluola ainakin kannattaa käydä näkemässä.
Sinusta muistuikin mieleen vielä yksi kulttuuriero. Tulin kolmen tytön kanssa taksilla esikaupunkialueelta keskustaan; ihan virallisella taksilla siis, eikä millään pimeällä. Hinnaksi tuli 5,60 €. Minulta meni hetken aikaa tajuta, että se tosiaan oli sen verran yhteensä, eikä per henki.
Ai hitto, enpäs tajunnutkaan, ettei Ruotsissa ole liikennevalolaskureita. Lisäksi kuulemma Virossa on, ja sieltähän nyt ei ainakaan mitään voi kopioida.
Virosta liikennevalolaskureita löytyy, ja vielä ihan keskeisillä paikoilla kuten Tallinnan keskusta. Mutta virolaisethan on vähän semmoista pikkuveli-kansaa, joten ei kai ne täällä mitään osaa ;)
VastaaPoistaTervehdys Marialle, ja tervetuloa kommentoimaan.
VastaaPoistaJep, pikkuveljeskansasta ei kehtaa mallia ottaa. Sitäkin suurempi syy taitaa olla se, että Viro on itäeurooppalainen entinen neuvostovaltio, ja ja suomalaisen eliitin suurin painajainen on se, että ulkomailla joku erehtyy luulemaan Suomea itäeurooppalaiseksi entiseksi neuvostovaltioksi. En tiedä, onko tässä ristiriitaa siihen nähden, että aikoinaan (ellei vieläkin) he kannattivat aatesuuntia ja kehityskulkuja, joiden päässä Suomi olisi ollut samassa jamassa kuin Viro; ei varmaan, jos heiltä itseltään kysytään.
Mutta kuitenkin, Suomen pitää olla länsieurooppalainen sivistysvaltio, ja siksi mallia saa ottaa vain toisista länsieurooppalaisista sivistysvaltioista, kuten vaikkapa Italiasta. Täällä ei ole laskureita. Sen sijaan täällä on jalankulkijoillekin keltainen valo, joka palaa vain vihreästä punaiseen siirryttäessä (eikä punaisesta vihreään). Ymmärtäisin sen, jos se palaisi vain muutaman sekunnin, mutta kun se palaa kauemmin kuin vihreä valo. Täällä tehdään paljon muitakin asioita pieleen; siitä lisää, kunhan saan reissuni päätökseen.
Joku ehdotteli Hesarin kommenttipalstalla että mitäs jos luovutaan moisesta länsieurooppaihanteen tavoittelusta kokonaan ja ollaan ihan itsejämme ja omista lähtökohdistamme.
VastaaPoistaAjatus oli minusta mainiota lootan (ja länsieuroopan) ulkopuolelta ajattelua.
Ehkä se avaisi vähän aivokudosta että kyllä maailmaa on muuallakin ja sieltäkin voi löytyä kaikenlaisia varteenotettavia ideoita ja vaihtoehtoja sen sijaan että se kaukoputki on kiinnitetty kiinteästi vain yhteen ilmansuuntaan.
- lihapuhe
Iltaa, Lihapuhe, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaPeriaatteessa kyllä ymmärrän tuon länsieurooppalaismielisyyden. Ainahan Suomessa on ollut sensuuntaisia pyrkimyksiä venäläisistä erottautumiseksi. Sitä vain en ymmärrä, miksei sitä voi toteuttaa suomalaisista lähtökohdista, vaan täytyy pyrkiä häivyttämään omat erityispiirteet ja apinoimaan muita.
Käsitykseni on, että näille tyypeille on vain kerrottu, että kansainvälisyys olisi hieno ja tavoiteltavanarvoinen juttu, mutta ei olla vaivauduttu selittämään, mitä se käytännössä tarkoittaa. Sitten nämä ovat vajavaisella hahmotuskyvyllään päätelleet, että ulkomaalaisuus on kansainvälisyyttä ja siksi parempaa.
Erityisesti minua jurppii se, että vanhoja keskieurooppalaisia ns. sivistysvaltioita pyritään matkimaan kritiikittä. Onhan siellä muutamia kivoja asioita, joiden ansiosta siellä on kiva käydä, mutta niin paljon kaikkea rasittavaa ja suoranaisesti suomalaiseen sielunmaisemaan yhteensovittamatonta merdeä, etten ikinä haluaisi asua sellaisessa yhteiskunnassa.