keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Synttärijuhlat

Minulla oli syntymäpäivä jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt ehdin juhlimaan sitä. Eipä siitä tässä iässä enää jaksa pitää niin tarkkaa lukua, ja juhlatkin on kivempi pitää pieninä. Emäntä sitten järjesti jotain pientä; hän tykkää juhlia muiden syntymäpäiviä, koska on itse ollut 19-vuotias jo 5 vuotta, eikä siis usein pääse juhlimaan omiaan.

Mentiin ensin Kampissa sijaitsevaan aasialaisravintolaan Tang Dynastyyn, jossa oli buffet viitisellätoista eurolla. Kyseessä on nimenomaan aasialainen ravintola (eikä esim. kiinalainen, japanilainen tai thaimaalainen), jossa em. kansallisuuksien ruuat nököttivät laareissa kauniisti sekaisin. Onkohan Kiinassa eurooppalaisbuffetteja, joissa on samassa pöydässä prosciuttoa ja karjalanpiirakoita?

Oikein hyvä ja suositeltava paikka se silti oli, vaikka olikin ruuhkainen aika ja kersat kiljuivat. Erityismaininnan ansaitsee paikan wasabi. Wasabi, Aasian merkittävin kontribuutio sivistykselle, on siis se vaaleanvihreä tahna, joka maistuu vähän sinapilta, mutta on hardcorempi, koska sitä ei olla suunniteltu nössöille valkonaamoille. Lähes aina wasabissa on sellainen outo vika, että sen aromit nousevat takakautta nenään ja laittavat silmät vuotamaan, mutta noiden tahna oli tulista ilman epämiellyttävää nenäreaktiota.

Ruokailun jälkeen jatkoimme elokuviin.

Mistähän se johtuu, että irtokarkkeja ei ole saatavilla alle kilon satseissa?

Siellä katsoimme kahden aikamme parhaimman näyttelijän, Sylvester Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin, yhteistyön tuloksen, elokuvan nimeltä Escape Plan. Onhan se romanttista, kun emäntä tietää, mistä tykkään.

Siinä Stallone on entinen lakimies, joka nykyään työkseen karkaa vankiloista paljastaakseen niiden turvallisuuspuutteet. CIA palkkaa hänet testaamaan uutta huippuvarmaa vankilaa, mutta CIA:n yhteyshenkilö katoaakin, ja Stallone joutuu karkaamaan oikeasti henkensä kaupalla apuaan hänelle tyrkyttävän Schwarzeneggerin esittämän sekopäisen saksalaisvangin avustamana. Myös Kohde-sarjan pääosan esittäjä Jim Caviezel tekee loistavan suorituksen vankilanjohtajana; aiemmin Kohdetta katsoessani olenkin sanonut monta kertaa, että hän on niin kova jätkä, että hänen pitäisi tehdä toimintaelokuvia.

Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että Stallone ja Schwarzenegger keskittyivät koko 90-luvun vain tekemään leikkimielistä pilaa toisistaan elokuvissaan, ja ymmärsivät vasta vanhoilla päivillään ruveta tekemään filmejä yhdessä. Toisaalta ehkä he joutuivat odottamaan pientä hiipumista, koska jos he olisivat voimainsa huipulla ryhtyneet tähän, kaikkien muiden olisi ollut aivan turha tehdä elokuvia. Kuka niitä muka olisi katsonut?

Escape Plan ei ehkä aivan pärjää heidän edelliselle yhteisteokselleen The Expendables 2:lle, mutta on se silti oikein hyvä, jännittävä ja juonensa puolesta mielenkiintoinen ja yllättävä. Toisaalta The Expendables 2 on täydellinen elokuva, ja sen laatua voivat muut elokuvat vain lähestyä, eivät saavuttaa, samalla tavoin kuin liikkuva kappale ei voi saavuttaa valonnopeutta.


2 kommenttia:

  1. Onnittelut näin jälkeenpäin. Itse en edes muista, milloin olisin viimeksi syntymäpäiviä viettänyt. Ainakaan parrankasvu ei silloin ollut vielä kovin vahva. Lähitulevaisuudessa olevat pyöreän lukeman syntymäpäivätkin aion skipata tyystin ja lähteä mökille.

    Mutta tuo Expendables-idea oli kyllä kovasti toimiva. Jätkien karismat ovat luokkaa kerrostalo jo per nenä, ja sitten kun ne pantiinn samaan läjään, niin syntyi sitä kuuluisaa synergiaa. Vanhassa todellakin vara parempi. Ainut asia, mikä siinä harmitti, että olisin nähnyt mielelläni mukana myös Steven Seagalin. Tosi on, että hepun tuotanto ei ole enää pitkiin aikoihin vakuuttanut, mutta mielestäni hän on kehittänyt yhden ilmeen näyttelemisen niin täydellisyyden asteelle, että sitä ei ylitä kukaan. Ja hepun leffat Nico, Hard To Kill, Marked For Death ja Out For Justice olivat täydellisiä elokuvia aiheesta ”puhumalla asiat eivät selviä”.

    VastaaPoista
  2. Huomenta, ja kiitoksia. Huomaamatta nuo synttärit jäisivät minullakin, jos ei emäntä muistuttaisi.

    Joo, tuolla näyttelijäkaartilla ei Expendablesista olisi huonoa saanut yrittämälläkään. Mutta se, mikä kakkososassa oli vielä ykköstäkin parempaa oli se, että ykkönen oli vielä vakavissaan tehty oikea toimintaelokuva. Kakkosessa lyötiin kieli tukevasti poskeen ja katsottiin vain, kuinka paljon hauskaa voi sadalla miljoonalla dollarilla pitää.

    Steven Seagalin puuttuminen harmitti minuakin, ja varsinkin Clint Eastwoodin. Pitääkin muistaa pyytää appiukolta lainaksi hänen pari joulua sitten lahjaksi saamansa Seagal-DVD-boksi, jos hän olisi jo itse ehtinyt katsoa sen.

    VastaaPoista