keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Miesten ja naisten eroista: "Voidaan tavata kavereina"

Kun opiskelee yliopistossa ja on töissä asiakaspalvelun pimeällä puolella, tällainen keski-ikää lähestyvä perheenisäkin voi kehuskella tuntevansa paljon kauniita nuoria sinkkunaisia. Tietysti sattuneesta syystä tuttavien sukupuolella ja ulkonäöllä ei ole enää mitään käytännön väliä, mutta kun tuntee itsensä vastakohtia, pääsee näkemään erikoisia ja mielenkiintoisia näkökulmia.

Kauniit nuoret sinkkunaiset käyvät ahkerasti treffeillä toinen toistaan kuumempien urosten kanssa. Vaatimustasokin on korkea, eikä kaikkien kanssa vain ns. natsaa. Ei riitä, että joku on ihan kiva poika, vaan pitää olla jotain, mitä nainen ei ehkä itsekään osaa määritellä, vaan olettaa vain tunnistavansa, kun kohdalle osuu.

Eikä siinä mitään. Eihän siitä seuraa muuta kuin harmia, jos pakottaa itsensä seurustelemaan kiinnostamattoman tyypin kanssa ihan vaan koska jonkun sivustahuutelijan mielestä "kaikille pitää antaa mahdollisuus" tai "ei saa olla pinnallinen".

Jostain syystä kuitenkaan naiset eivät torju tällaisia kivoja, mutta epäseksikkäitä poikia kokonaan, vaan heillä on tapana ehdottaa, että voidaan tavata jatkossakin, mutta vain kaveripohjalta. Seura siis kiinnostaa, mutta intiimimpi kanssakäynti ei. Naisten suureksi yllätykseksi miehillä on tapana vastata tällaisiin ehdotuksiin töykeästi ja alatyylisesti.

Eräälle tutulle naiselle kävi taannoin näin, ja hän jakoi kokemuksensa kuvankaappauksin muille ja samalla minullekin. Muut nuoret naiset järkyttyivät ja taivastelivat porukalla, että mistä näitä hulluja sikiää ja ei juma mikä mulkku ja missä kaikki herrasmiehet piileskelevät. Itse olin vaan, että:


Mitä tässä nyt oikeastaan tapahtui? No, antakaas, kun Pekka-setä selittää.

Nainen menee treffeille avoimin mielin pitämään hauskaa ja tutustumaan uuteen ihmiseen. Parasta on, jos löytyy tuleva puoliso, mutta kavereitakaan ei ole koskaan tarpeeksi. Treffit ovat onnistuneet, jos niiden seurauksena elämässä on uusi tuttavuus.

Mies menee treffeille saadakseen seksiä. Jos ei välttämättä samana iltana, niin pidemmällä aikavälillä sitten. Parasta on, jos löytyy tuleva puoliso, mutta lyhyempikin romanssi kelpaa. Kavereita miehellä kyllä on jo tarpeeksi, ettei niitä tarvitse aktiivisesti haalia lisää. Treffit ovat epäonnistuneet, jos nainen niiden jälkeen sanoo, että fyysistä kontaktia on turha odottaa. Aivan sama, miten ja millaisin saatesanoin asia ilmaistaan.

Naisen mielestä on ihan normaalia, että joskus "kemiat" eivät vaan kohtaa, vaikka kummassakaan ei olisi sinänsä mitään selkeää ja yksilöitävää vikaa. Eikä sekään hänen mielestään haittaa, koska, kuten sanottu, kaverisuhdekin on ihan jees.

Mies taas on analyyttisempi ja ratkaisukeskeisempi. Mies ottaa kaverisuhdetarjouksen torjuntana, ja koska hänet on torjuttu, hänessä täytyy olla jotain vikaa. Koska nainen ei yksien treffien jälkeen tiedä miehestä vielä muuta kuin ulkonäön ja jonkin verran luonteenpiirteitä, vian täytyy olla niissä. Jos vika olisi luonteessa, nainen ei haluaisi olla edes kaveri, joten vika on suurella varmuudella ulkonäössä.

Toisin sanoen "voimme me tavata kavereina" on sama kuin jos sanoisi "olet ihan kiva, mutta liian ruma minulle". Eihän nainen tätä (välttämättä) tarkoita, mutta koska naisilta on turha odottaa mitään selityksiä, tällä mennään.

Tämän lisäksi voi pohtia, miten tuo kaverisuhde jatkossa menisi. Miehenhän voi lähtökohtaisesti olettaa olevan ihastunut naiseen, ei hän muuten treffeille menisi. Kuinkahan kovasti häntä kiinnostaisi päästä siihen väistämättömään tilanteeseen, että nainen alkaa seurustella toisen miehen kanssa ja hän itse saa seurata sitä vierestä naisen kaverina?

Kaverisuhteen tarjoaminen ei siis ole mikään hopeamitali, kuten naiset kuvittelevat, vaan ns. insult to injury. Kun tiedätte tämän, voitte lakata järkyttymästä siitä, että vattuiluunne vastataan vattuilulla.

15 kommenttia:

  1. Nainen ilman kunnollista kasvatusta pyrkii turvaamaan itsensä samaan aikaan noudattaen hypergamiaa, eli ympäröimään itsensä "paremman puutteessa"-yksilöillä, joille voi purkaa huoliaan samaan aikaan kun juoksee vaikeammin saatavilla olevien miesten perässä.

    Ulkonäöllä ei ole naisille kovin paljon väliä, jos ei mennä jonnekin Antonio Banderas+10 senttiä ja näkyvät vatsapalikat-alueelle. Miehet ovat ulkonäkökeskeinen sukupuoli. Naisia kiinnostaa kumppaniehdokkaassa enemmän assertiivisuus, sosiaalinen dominanssi ja kyky hankkia resursseja.

    Nykynaisilla tuppaa olemaan valtavasti korkeampi käsitys itsestään ja sitä kautta paljon korkeammat kriteerit kumppanilleen kuin mihin kyseisten daamien rahkeet de facto riittävät.

    No, aika parantaa tämänkin vamman.

    VastaaPoista
  2. Hmmm... Ensinnäkin, erittäin hyvin olet asian tiivistänyt. Onhan tuosta jo tähän ikään itsellänikin tiettyä kokemusta, eikä aina niin kovinkaan miellyttävää. Tosin, jos nyt väkisten objektiiviseksi pakottaudutaan, niin taitaahan tuossa asetelmassa tiettyä väistämätöntä sukupuolieroakin olla; nainen voi kaiketi huomattavasti helpommin (?) ajatella ihmissuhdetta kahden eri sukupuolta olevan välillä "vain" jonkinlaisena kaverisuhteena, jossa miehelle siten lankeaa eräänlaisen ei-biologisen veljen rooli, mutta miehelle sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa olla ajattelematta mukavalta tuntuvaa naista myös naisena ja sikäli puolin ainakin potentiaalisena kumppanina.

    Itselläkin muutama tämmöinen "kaverinainen"/naispuolinen ystävä (erotuksena naisystävästä) löytyy tuttavista, mutta ne ketkä tämän statuksen ovat saaneet ja varsinkin säilyttäneet, ovat sitten niitä, joiden kanssa asia on jo alunperinkin ollut selvä ja suora; jos jompikumpi/molemmat ovat tahoillaan varattuja, niin sitten asia vaan on näin, ja myös pidetään järkevästi huolta siitä, että mitään "väärinkäsityksiä" tästä puolesta asiaa ei pääse syntymäänkään. Ei siis tyystin mahdotonta, mutta kieltämättä haasteellista.

    Toki mies ja nainen siis voivat olla "vain" ystäviä, mikäli ns. henkisellä tasolla synkkaa, mutta ainahan siinä se tietty haasteellisuus kumminkin mukana on, sitä nyt on ihan turhaa yrittääkään kiistää. Ns. ladylikien naisten kanssa ongelmaa ei useimmiten tulekaan, kun tietyt rajat tunnetaan, tunnistetaan ja tunnustetaan puolin jos toisin, mutta jos tilanne menee siihen, että nainen, johonka itselläkin on ollut jonkinlaista ambitiota, alkaakin seurustella toisen miehen kanssa, ja tätä sitten pitäisi seurata vierestä "vain" naisen kaverina, niin siinä se kyllä menee jo kertakaikkiaan showstopperin puolelle, näin se vain on. No, ihmissuhteethan ovat tunnetusti se maailmankaikkeuden haasteellisin asia. Tai jotain...

    VastaaPoista
  3. Jaa-a… Pekka taisi määritellä hyvin tämän termin ”friendzoned”. Eikös se ole niin, että jos nainen on ruma, niin silloin tarttee katsella sisäistä kauneutta. Ja jos mies puolestaan on ruma, niin… no, mies on ruma. Onneksi olen jo reilusti yli viisikymppinen ja ollut pitkään avioliiton auvoisessa satamassa niin ei tartte ajatella näitä omassa elämässään. Mutta jotenkin tuntuu että nuorilla kolleilla nykyisin tuo vonkaamispolitiikkakin on paljon vaikeampaa kuin silloin aikanaan. Ehkä olen vanha siinäkin mielessä että en oikein usko tuohon ”ollaan vaan ystäviä”-juttuun. Miehen ja naisen välillä on aina jonkun asteinen seksuaalinen jännite. Kun miehillä on miespuolisia kavereita, niin sitä ei ole joten silloin on paljon helpompi keskittyä olemaan ihan vaan kavereita.

    VastaaPoista
  4. Niin, niitä hyviä jätkiä naisten joukossa on vain kovin vähän. Siis reiluja ja luotettavia, suuripiirteisiä tyyppejä, joilla on rento ja niuhottamaton huumorintaju. Olen itse tuntenut kolme - neljä tällaista hyvää jätkää. Voisi olla opettavaista pohtia, miksi nämä piirteet naisissa ovat niin hakusessa.

    VastaaPoista
  5. Iltaa, Tupla-J, Tom, sinä kolmas, Ykä ja Olavi, ja kiitos kommenteistanne.

    Niin, ei tuo miesten ulkonäkötulkinta olekaan objektiivinen totuus, vaan vain se, miten asia miesten ulkonäkökeskeisessä logiikassa tulkitaan. Tosin en ole lainkaan varma, että naiset loppujen lopuksi antaisivat ulkonäölle yhtään sen kevyempää painoarvoa. Naisten kielessä vaan "ulkonäkö" viittaa lähinnä kasvonpiirteisiin, ja asiat kuten ruumiinrakenne ja pukeutumistyyli ovat Ihan Eri Juttu koska gegwgbzewg.

    Nykynaisten kriteerit ovat varsin korkeat, mutta väitän, että se johtuu paljolti siitä, että miesten kriteerit ovat vastaavasti liian matalat. Yöelämässä kun on töissä, näkee valtavasti sitä, kun nuoret ja fiksunnäköiset jätkät vonkaavat epätoivoisesti sellaisilta emakoilta, että... no sanotaan vaan, että kyllähän naisilla on varaa nirsoilla, kun tarjontaa riittää.

    Friendzone-ilmiö ansaitsisi kokonaan oman postauksensa miesten ja naisten erot -sarjassani, ja on mielestäni erillinen ilmiö siitä, että naiset luulevat olevansa ystävällisiä tarjotessaan kaveruutta, eivätkä vilpittömästi tajua olevansa tökeröitä ja loukkaavia. Miehet voivat tosiaan olla naisten kanssa kavereita, mutta se taitaa vaatia sen, että homma on alusta asti pelkästään kaverillinen, eikä tuollaista, että kokeillaan ensin, onko romanssille edellytyksiä. Ja voihan naisillakin olla dealbreaker-ominaisuuksia, jotka estävät miestä kiinnostumasta muuten mukavasta tytöstä, vaikka miehet ovatkin yleensä valmiita joustamaan niissä.

    Miesten kohdalla suhteen status voidaan myös aina ottaa uudelleen tarkasteluun olosuhteiden muuttuessa, kun taas naisten kohdalla luokittelu pysyy. Joskus TV:stä tuli sarja, jossa tällaisen mies/naiskaverisuhteen toista osapuolta autettiin tunnustamaan rakkautensa toiseen ja saamaan seurustelu alulle. Poikkeuksetta oli niin, että jos tyttö tunnusti pojalle, poika oli välittömästi hommassa innolla mukana, mutta jos poika tunnusti tytölle, tyttö lähestulkoon oksensi ja koko kaveruuskin tyssäsi siihen paikkaan.

    Tosin se, että kirjoittaisin postauksen tuosta aiheesta, edellyttäisi sitä, että tajuaisin, mistä ihmeestä siinä on kysymys.

    Hyväjätkyyskin on maininnanarvoinen ilmiö. Tarkat kriteerit, millaisia luonteenpiirteitä sellaisilla naisilla on, vaihtelevat, mutta yleensä ne ovat tyypillisesti maskuliinisina pidettyjä. Oma (täysin perustelematon) arvaukseni asiasta on, että kotikasvatuksella on merkittävä osa asiassa: tytöistä, joita kannustetaan miehisissäkin harrastuksissa, kasvaa tuollaisia, kun taas jos normaalin lapsen käytöstä rajoitetaan kaikenlaisilla "hienot naiset eivät"-jutuilla, saadaan aikaan hankalia prinsessoja. Tämän kirjoituksen yhteydessä on kuitenkin mainittava, etteivät mainitsemani naiset pahoja tai huonoja ole. He vain eivät yksinkertaisesti ymmärrä miehiä eivätkä edes tajua, etteivät ymmärrä. Feministienkin älyttömimmistä aivopieruista suuri osa perustuu sille, että he eivät ymmärrä miehiä, vaan projisoivat oman ajatusmaailmaansa miehiin ja kritisoivat sitä, mutta sekin on taas jonkin toisen kirjoituksen aihe.

    VastaaPoista
  6. Pieni puolustuspuhe naisille. Se ei naisellakaan pelkkä ulkonäkö riitä. On upeita pakkauksia, mutta kun ne vain eivät saa uroissa aikaan piimimistä, vaikka olisivat ihan täyspäisen oloisiakin. Sen sijaan tavallisen näköiset naiset usein ovat niitä, joihin äijien kosiorituaalit kohdentuvat, seksipommit saavat aikaan toki tuijottelua avuihinsa. Jospa tämä pelaa sukupuolten välillä molemmin puolin?

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoisia pointteja Pekalta. Haluaisin kuitenkin heittää muutaman kommentin ajatuksenruuaksi.

    Nainen haluaa olla kaveri pääsääntöisesti jostain seuraavasta syysta tai niiden yhdistelmästä:
    1. Olet mukava, mutten halua kanssasi mitään intiimiä
    2. Minulla on kiikarissa toinen, mutta haluan varasuunnitelman mikäli se ei toimi
    3. Sinulla on jotain mitä haluan/tarvitsen, mutten halua kanssasi mitään intiimiä

    Näistä vaihtoehdoista mikään ei tietenkään tyydytä miestä, joka on vailla intiimiä kanssakäymistä ja/tai puolisoa. Siksi reagointi suuttumalla ja haukkumalla on osittain ymmärrettävissä. Kuitenkaan se ei vie miestä lähemmäksi tavoitettaan. Koska investoidut resurssit on menetetty, ei töykeällä reaktiolla häviä enää paljoakaan. Tähän reaktioon saattaa kuulua myös tilanteen aukiselittäminen, jossa mies ilmoittaa naiselle hänestä koituneet "kustannukset" ja omat hyvät puolensa, jotka tekevät hänestä "poikaystävämateriaalia". Ristiriita on ilmeinen, sillä kuten Pekka kirjoitti, nainen menee treffeille avoimin mielin ja kaverisuhdekkin kelpaa. Joissain tapauksissa myös irtoseksi, muttei seurustelusuhde. Täten nainen tyrmistyy siitä, että miehen tarkoitus treffeillä oli vain päästä lakanoiden väliin. Suurin osa naisista eivät tietoisesti ole "törkeitä" ehdottaessaan kaverihdetta vaan vilpittömästi luulevat, että mies on liikkeellä samoissa aikeissa kuin he. Tosin naisista löytyy myös yksilöitä, joiden aikomus on vain hyötyä miehestä jollain tavalla. Kyseessä on vain maininta, ei yleistys.

    Tosin jotkut miehet luulevat, että kaveriksi ryhtyminen antaisi heille myöhemmin uuden mahdollisuuden. Kyseessä on valitettavasti harhaluulo, sillä kaverisuhteessa nainen vilpittömästi uskoo, että mies on unohtanut alkuperäisen suunnitelmansa ja tuntee nyt kuten hän: me olemme vain kavereita. Tästä syystä miehen uusi yritys (tai ensimmäinen, jos kaveriksi on ryhdytty ilman deittailua) aiheuttaa naiselle oksennusreaktion. Vaikka "friendzonella" oleskelu on miehelle aina huono tilanne, olettaen että miehellä on naista kohtaan tunteita, monet miehet tyytyvät siihen saaden edes ripauksen naisen seuraa omaan elämäänsä.

    Kun pakkien saamista ja antamista tarkistellaan, tulee muistaa että naisilla on myös olemassa vastaavanlainen tilanne, jossa he eivät saa haluamaansa (ja mahdollisesti ovat joutumassa kaverisuhteeseen). Kyseisen tilanteen tunnistaa kipakoista lausahduksista kuten "oletkö sä homo?", "eikö pillu kelpaa?" tai "sä oot tollainen kusipäinen pelimies!". Eli käänteisen tilanteen käsittelyssä on joillakin naisillakin petraamista. Tilanne on tosin harvinainen, koska nainen usein olettaa miehen tekevän aloitteen (joka taas tarkoittaa että mies on kiinnostunut) tai Pekan kirjoituksessa mainittu yleistys siitä, että miehien standardit ovat naisia matalemmalla. Tällöin nainen raivostuu hukattuaan resursseja (=aikaa, omat kasvot), arvioi tilanteen väärin ja saa vielä kaikenlisäksi epäsuorasti tietää olevansa epäviehättävä. Tällöin miehen motiivilla naisen torjumiseen ei ole merkitystä, vaan naisen omalla käsityksellä itsestään ja tilanteesta.

    Eli tiivistettynä: kyseinen konflikti on vain seurausta siitä, että naiset ajattelevat miesten ajattelevan kuten he ja vice versa. Näin miehenä ja kun vastapuolen (= naisten) ajatusmaailma on selvillä, on olemassa yksi ainoa ratkaisu: hylätä tarjous kaverisuhteesta ja siirtyä seuraavaan, sillä kyseinen nainen on (romanttisessa mielessä) resurssien hukkaamista. Tilanteen aukiselittäminen on, kaverisuhde on. Yleisenä vinkkinä on lähestyä tilannetta kuten vastapuolen voidaan olettavan lähestyä.

    Yst. terv. "Pelimies"

    VastaaPoista
  8. Huomenta, Veijo ja Pelimies, ja kiitos kommenteistanne.

    Veijo: On ihan totta, että naisen kauneudella on raja, jonka ylittyessä miesten mielenkiinto alkaakin paradoksaalisesti vähentyä. Luulisin tämän johtuvan jossain määrin siitä, että miehet eivät halua kiusata itseään yrittämällä naisia, joita heillä ei rehellisesti arvioiden ole mielestään mitään mahdollisuuksia saada.

    Toisaalta olen naisilta kuullut sellaisestakin ilmiöstä, että monet miehet eivät halua liian kaunista puolisoa. Miehet saattavat suhteen edetessä ruveta paheksumaankin sitä, että nainen panostaa ulkonäköönsä. Asia liittyy mustasukkaisuuteen ja menetyksen pelkoon.

    Pelimies: Hyviä lisäyksiä. Erityisesti täytyy korostaa tuota, että miehellä ei saa olla sellaisia luuloja, että kaveriksi ryhtymällä voisi saada joskus tulevaisuudessa uuden yrityksen. Ei, parempi vain unohtaa ja jatkaa matkaa.

    Ja naisetkin voivat joutua miehen friendzoneen silloinkin, kun olemassaolevat parisuhdekuviot eivät seurustelua estäisi, ja sen kirvoittamat vastaukset ovatkin rumempaa kuultavaa kuin miesten vastaavat. Varmaan siksi, etteivät naiset ole asiaan yhtä tottuneita. Silläkin uhalla, että kuulostan kusipäältä, annan tätä murehtiville naisille vinkin, että friendzoneen joutumisen riskiä voi merkittävästi pienentää pitämällä ruumiinrakenteensa solakkana. Ja toisin kuin naisten friendzonesta, miesten friendzonesta voi päästä poiskin.

    VastaaPoista
  9. Hyvin kirjoitettu. Minua on aina suuresti huvittanut se, että naiset tuntuvat tosiaan olevan totaalisen pihalla siitä, että "kaverivyöhyke" on miehelle loukkaus ja paikka, johon mies jää roikkumaan vain siksi, että pitää sitä parhaana mahdollisuutena päästä muhinoimaan. Ja jos he sen joskus tajuavat edes pintapuolisesti, niin loukkaantuvat verisesti.
    Aikoinaan synnytysvalmennuksessa pyydettiin kaikkia listaamaan puolisostaan kolme asiaa, joiden takia heitä rakastaa. Hitto kun alkoi naurattaa, kun tiesi etukäteen että yksikään mies ei takuulla laita listalle sanaa "seksi". Puhumattakaan siitä että olisi superrehellinen ja kirjoittaisi kolmen asian listaksi "vittu, vasen tissi, oikea tissi". No ei. Sieltä tuli vaikka mitä mutta jos ajattelemme rehellisesti, niin aika varma olen siitä että kenen tahansa miehen listalle olisi voinut tehdä saman tempun. Mikäli naiselta olisi poistettu mikä tahansa listassa olleista asioista ja jätetty kaksi muuta, niin varmaan suurin osa miehistä olisi edelleen saman naisen kanssa. Mutta jos naiselta olisi poistettu halukkuus seksiin, tuskin yksikään. Eli seksi oli oikeasti tärkeämpi kuin yksikään listalla olleista asioista. Vaan eipä sitä kukaan uskaltanut mainita. En minäkään. Tosin olen varma että rouva olisi ymmärtänyt ja nauranut, mutta muut eivät.

    VastaaPoista
  10. Kuuminkin kissa ikääntyy. Joka vuosi markkinoille saapuu uusi ikäluokka nuoria kissoja. Kello tikittää. Netissä on paljon vanhojen piikojen tilitystä, klassikko on varmaan Kate Bolickin omakohtainen juttu, jossa valittaa kohtaloaan. Hylkäsi kiltin miehen jännän takia, eikä enää nelikymppisenä kelpaakaan.

    Ennen vanhaan tytöille opetettiin, että kannattaa mennä naimisiin nuorena. Siinä oli suuri viisaus. Nimittäin jos tottuu parikymppisenä naisena hyppelemään sylistä toiseen, on tyly yllätys, kun se ei enää nelikymppisenä olekaan helppoa ja kivaa.

    VastaaPoista
  11. Huomenta, Jaska ja Ukkeli, ja kiitoksia kommenteista.

    Jaska: Miehissä ja naisissa onkin se ero, että miehet tiedostavat ja myöntävät, etteivät ymmärrä naisia, eikä kovin moni mies julistakaan itsevarmasti, että naiset kyllä olisivat samanlaisia kuin miehet, elleivät olisi järjettömiä bimboja. Naiset sen sijaan yleisesti olettavat miehen aivotoiminnan juoksevan samoja ratoja pitkin kuin naistenkin, eivätkä ristiriitatilanteet voi heidän mielestään mitenkään johtua siitä, etteivät he ymmärtäisi miehiä, vaan siitä, että miehet ovat tunteettomia sikoja. Ja sitten jos yrittää vihjatakaan, että naiset eivät ymmärtäisi miehiä, seuraa loukkaantunut kommentti, ettei naiseus ymmärryskykyyn vaikuta.

    Joskus joku feministi ihmetteli kovaan ääneen, että minkä takia sinkkumiehet valittavat naisen (=seksin) puutetta, kun he voisivat vaan panna toisiaan sydämensä kyllyydestä. No, tuohon ei oikein voi sanoa muuta kuin että jos logiikalla perusteltuun argumenttiin ei osaa sanoa mitään takaisin, se ei välttämättä johdu siitä, että argumentin logiikka olisi pitävää.

    Huhhuh, onneksi meillä ei ollut synnytysvalmennuksessa tuollaista, vaan keskusteltiin käytännön asioista, eli mitä ollaan tehty lapsen tuloon varautumiseksi. Tuollaiset keskustelukerhot ovat ihan riittävän piinaavia ilman tunneavautumisiakin.

    Ukkeli: Niinpä. Töissä on tullut nähtyä ihan riittävästi keski-ikäisiä naisia, jotka kiertävät baarin jokaisen miehen luona vaatimassa, että nämä tarjoaisivat hänelle drinkkejä, "koska olen kaunis", ja johon miehet vaan toteavat, että juuei.

    Toisaalta, kuten yllä sanoin, löytyy kyllä valtavasti miehiä, joiden vaatimustaso ei kovin korkea ole. En tiedä, johtuuko se huonosta omanarvontunnosta, vai siitä asenteesta, että kyllä mitä tahansa naista jaksaa yhden illan katsella, varsinkin jos on kunnolla viinaa pohjalla. Vanheneva nainenkin voi siis jatkaa sylihyppelyaikaansa paljonkin, mutta se edellyttää, että on valmis laskemaan omaa vaatimustasoaan, eikä sillä tavalla kannata kuvitella mitään pidempiaikaista kumppania löytävänsä.

    VastaaPoista
  12. Pekka kirjoitti asiasta hyvin. Itsekin olen joskus pöljyyttäni jäänyt roikkumaan sinne ystäväosastolle ja on se turhanaikaista hommaa. Asia todellakin on niin, että jos nainen luokittelee miehen ystäväksi, niin siinähän olet.

    Viisanta miheltä on heti sanoa, että ystävyys ei tule toimimaan. Ei tule koska mukana on aina se seksuaalinen jännite.

    Ykän kanssa olemme samaa ikäluokkaa ja siitäköhän johtuen en usko miehen ja naisen väliseen pelkkään ystävyyteen. Eei se toimi niin ainakaan toiminut meidän aktiivi-iässä.

    Oikeastiko joku pimu on ihmetellyt, että miksei kollit nussi toisiaan. Ihan kai niin pitkällä homosaatio vielä ole, että heteron oletetaan nussivan omaan sukupuoltaan puutteessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menisiköhän se naisen logiikka tässä tapauksessa jotenkin näin:

      Naista voi panna pilluun ja pyllyyn.
      Mies voi panna naista pilluun ja pyllyyn.
      Mies voi panna miestäkin pyllyyn.
      Nainen voi yhtä hyvin antaa miehen panna häntä joko pilluun tai pyllyyn.
      Niinpä siis miehenkin pitäisi voida yhtä hyvin panna miestä pyllyyn tai antaa miehen panna häntä pyllyyn.

      Niin pitkälle ei naisajattelu ole riittänyt, että seksissä mies on se joka panee ja nainen se, jota pannaan. Panemiseen tarvitaan erektio. Sellaista ei heteromies kerta kaikkiaan vaan voi saada, jos pitäisi panna miestä pyllyyn.

      Näyttäisivät nämä sukupuolierot vaikuttavat samansukupuolisissakin suhteissa:
      homosuhteissa se toinen osapuoli pruukaa olla useasti jokseenkin feminiinisen oloinen tapaus, samoin kuin lesbosuhteissa toinen osapuoli yrittää jäljitellä käyttäytymisellään ja ulkonäöllään miestä, yleensä huonommanpuoleisin tuloksin.

      Tarve tällaiselle käyttäytymiselle näyttää kuitenkin olevan.

      Poista
  13. Huomenta, KKi ja Qroquius, ja kiitos kommenteistanne.

    KKi: Tuo kohtelias ja perusteltu kieltäytyminen kaverisuhteesta varmaan onkin se, mitä naiset pitäisivät herrasmiesmäisenä käytöksenä, jota mainitsemani kaverini peräänkuuluttivat. Ehkä jos tarpeeksi moni mies noin vastaisi, naisillakin saattaisi ruveta raksuttamaan ja jos eivät ihan kuitenkaan lakkaisi tarjoamasta kaverisuhteita, niin ainakin ymmärtäisivät, miksi miehet eivät ota niitä kiitollisina vastaan.

    Ikäluokalla saattaa olla asian kanssa tekemistä. En tiedä, kun en silloin ollut asiaa näkemässä, mutta ymmärtääkseni niihin aikoihin pojilla oli poikien harrastukset ja tytöillä tyttöjen, ja jos yhteisiä aktiviteetteja oli, niissä oli jonkinlainen parinvalintateema mukana. Nykyäänhän on ainakin teoriassa normaalia eri sukupuolten hengata yhdessä ihan muuten vaan, ja siitä nousee ainakin joidenkin päissä teoreettinen mahdollisuus, ettei kukaan kuvittelekaan asiassa olevan parinvalintateemoja. Toimiiko se sitten noin käytännössä, luulen, että eri sukupuolet antaisivat eri vastauksen.

    Joo, en nyt tähän hätään löydä linkkiä, mutta muistaakseni Laasasen Henry laittoi joskus blogiinsa kyseisen videon, jossa ihmeteltiin, miksi eivät miehet nai toisiaan. Se tantta meuhkasi asiasta oikein kiihtyneeseen ja vihaiseen sävyyn.

    Qroquius: Noinhan se menee, eikä erektionkaan pitäisi olla mikään ongelma, koska lesbofeministeillä tapaa yleensä kahta eri käsitystä miehen seksuaalisuudesta: 1) Erektion tarve ei tule feministille mieleenkään, koska hän on tottunut ajattelemaan seksiä, jossa ei ole erektioita, ja siksi hän olettaa, että miehet voivat naiskennella jotenkin samaan tapaan kuin lesbotkin, tai 2) miehet ovat himokkaita pervoja, jotka ovat kyrpä tanassa jatkuvassa valmiudessa kairaamaan mitä tahansa naista, miestä, faunaa, flooraa tai mineraalia, jolloin olisi suotavaa, että he purkaisivat paineensa toisiinsa, etteivät sortuisi ahdisteluun tai suoranaisiin laittomuuksiin.

    VastaaPoista