keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lempiruokani onkin vähemmistökulttuuria

Suomalainen kouluruoka on kuulemma hinta/laatusuhteeltaan maailman parasta, tai ainakin melkein. Koululaiset eivät välttämättä ole aina samaa mieltä, kun pääsevät jännittämään, onko peruna tänään sisältä musta, vihreä vai täynnä vettä, mutta on sentään ainakin yksi kouluruokalaji, joka on tasaisen laadukasta; joka loppuu santsaajien takia aina kesken; ja jonka päivänä ei lintsata eikä edes saikuteta, ellei jatkuva oksentelu aiheuta suuhun elämyksenpilaavaa jälkimakua.

Se on tietenkin pinaattilätyt jauhelihakastikkeella.

Joskus olen kyseisestä jumalten ambrosiasta maininnut emännällekin. Hän ei ole sitä pystynyt käsittämään, vaan on aina ollut sitä mieltä, että pinaattilättyjen kanssa pitää syödä jotain marjasurvosta. Itse taas olen tällaiset väitteet ohittanut yhtä lailla kummeksuen ja vain olettanut, että emännällä on outo maku. Olen myös pitänyt mahdollisena, että hänen koulunsa oli jokin poikkeus, jossa ei syystä tai toisesta syöty normaaleja kouluruokia.

Suuri oli kulttuurishokkini, kun vasta nyt sain tietää, että se poikkeus olikin minun kouluni. Onkin niin, ettei tätä ruokaa tarjota muualla kuin Seinäjoella. Ja sen lisäksi, ettei sitä tarjota, sitä jopa ihmetellään ja sen järkevyys kyseenalaistetaan. Itsehän taas kyseenalaistan kaikki muut vaihtoehdot, sillä koska pinaattilätyissä ei itsessään ole lihaa, on niiden kastikkeessa oltava. Ruokalajissa, jossa ei ole lainkaan lihaa, ei ole lainkaan järkeä. Artikkelissa lainatut kommentoijatkin sanoivat, että:
– Tuo on ainoa järkevä tapa syödä pinaattilättyjä
ja:
– Aivan päällikköruoka! Pitikö alkaa tekemään heti nyt paikalla
Kyllähän piti. Artikkelin inspiroimana tein pitkästä aikaa itse tuota.


Oli jopa parempaa kuin koulussa, koska käytin kastikkeeseen omaa reseptiäni. Tabascoa en löytänyt, joten korvasin sen itse kasvattamillani habaneroilla, jotka antoivat ruokaan vahvan mutta pehmeän tulisuuden.

Muutama kuukausi sitten listasin kulttuurilleni tyypillisiä elementtejä, mutta melko leikkisään ja irvailevaan sävyyn. Ruoka kuitenkin on hyvin vakavastiotettava kulttuuri-ilmentymä. Tämä ei edes ole pohjalaisjuttu, vaan nimenomaan seinäjokisjuttu, ja seinäjokiseen kulttuuriin kasvaneita ei Suomen koko väestössä ole kuin korkeintaan prosentin verran. Niinpä tällainen seinäjokinen perinneherkku on aivan vakavasti ja yksiselitteisesti vähemmistökulttuuria.

Jos vain Seinäjoella tarjottava kouluruoka on vähemmistökulttuuria, eikös siitä seuraa, että koko Suomessa tarjottavat kouluruoat, kuten nakkikastikkeet ja pyttipannut ja mitä niitä nyt on, ovat enemmistökulttuuria?

Tästä päästäänkin kirjoituksen varsinaiseen asiaan. Nopeasti monikulttuuristuneessa ja monikulttuuristuvassa Suomessa voidaan selkeästi havaita kolme eri sukupolvikokemusta.

Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet ympäristössä, jossa suomalaisella kulttuurilla ei ollut kilpailijoita, ja ulkomaisia vaikutteitakin tuli hyvin vähän. He ovat tottuneet siihen, että suomalainen elämänmeno on yleinen normi, ja ulkomaiset hapatukset ovat huonompia tai parhaimmillaakin jotain söpön eksoottista, jota ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhan vakavasti.

Sitten ovat nuoret, jotka ovat pienestä pitäen kasvaneet siihen, että suomalaisuus on vain yksi vaihtoehto monista, ja (toivottavasti) oppivat iän myötä arvostamaan suomalaisuuden omaleimaisia piirteitä ja hyviä puolia.

Väliin jää oma sukupolveni. Olemme syntyneet yksikulttuurisessa ympäristössä, mutta lapsuudessamme ja nuoruudessamme maahan alkoi toden teolla virrata ulkomaisia kulttuurielementtejä sekä viihteen kautta että maahanmuuttajien mukana. Vaikka suomalaisuus olikin meille kulttuurin peruslähtökohta, tunsimme muunkinlaisia ihmisiä ja näimme, että kaikki eivät elä meidän tavallamme.

Joillekin loogisesti rajoittuneille sukupolveni edustajille tämä on luonut eräänlaisen kulttuurittomuusharhan. Koska oma kulttuuri on aina ollut kaikkialla läsnä, he eivät ole tulleet huomanneeksi sitä, ja sen he ovat tulkinneet niin, ettei sitä ole olemassakaan. Vierailla kansoilla on kaikkea hienoa ja eksoottista, kun taas omat vastaavat asiat ovat vain tavallisia ja tylsiä.

Periaate on sama kuin siinä, kun joskus (yleensä peruskoulutasolla) törmää ihmisiin, joiden käsityksen mukaan ilma ei paina mitään; varastelu ja vandalismi on ihan OK, koska Yhteiskunnan varallisuus on rajaton; tai metsästäjien pitäisi mieluumin ostaa lihaa kaupasta, koska eläinten tappaminen on väärin. Asia ei tule mistään, riipu mistään eikä reagoi mihinkään, vaan se vain on (tai ei lainkaan ole).

Kuvakaan ei liity.

Erittäin hyvin asiasta sanoi saamelaisaktivisti Neeta Jääskö twitterissä:
Päivän oivallus: Valtaväestön jäsenillä ei ole hajuakaan siitä mitä on ”kulttuuri” ja miten se läpäisee koko ihmisen elämän arjesta juhlaan, koska oman kulttuurin ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa sitä ei koskaan joudu kohtaamaan. Heille kulttuuri on harrastus, arjesta irti.
Noinhan se on. Kulttuuri on mukana aivan kaikessa tekemisessä, ajattelussa ja olemisessa, eikä sitä tule yleensä edes itse ajatelleeksi, mistä erinomaisena esimerkkinä on se, että näihin päiviin asti kuvittelin, että pinaattilätyt jauhelihakastikkeella ovat ihan yleinen ja kaikkien tuntema ruokalaji.

Kulttuureissa tietysti on ala- ja yläkategorioita, ja omalta osaltani miellän kuuluvani seinäjokiseen kulttuuriin, joka on pohjalaiskulttuurin variaatio, joka taas kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, joka on osa eurooppalaista kulttuuria, joka yhdessä pohjoisamerikkalaisen ja australialaisen kulttuurin kanssa muodostaa länsimaisen kulttuurin. En ole varma, ovatko saamelaiset tässä jaottelussa osa suomalaista vai vasta eurooppalaista kokonaisuutta, mutta sen jätän heidän itsensä määriteltäväksi.

Vastapainon Jääskölle antaa kultturittomuusharhasta kärsivä Hesarin kolumnisti Laura Hallamaa, joka vahvalla tunnekokemuksella ja varmuudella julistaa, että mitään länsimaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Perusteena ensiksi se, että hänen mielestään japanilainen viihde on fiksumpaa kuin länsimainen viihde.

Tuossa on toki pointtinsa. Länsimainen viihde, varsinkin Hollywood-viihde, on hyvin kaavamaista. Se johtuu siitä, että tietyt juonikuviot vetoavat ihmiseen tietyllä tavalla, ja siksi kaikki romanttiset komediat loppuvat kohtaukseen, jossa päähenkilö juoksee rakkaansa perässä lentokentällä, ja kaikissa kauhuelokuvissa mennään yksin pimeyteen tutkimaan, mikä siellä kolahti, jne. Tällaista tuotetaan, koska tällaisesta ihmiset maksavat. Japanilainen viihde noudattaa toisenlaisia kaavoja, joten länsimaiseen viihteeseen tottuneelle ne ovat virkistävän erilaisia. Tästä voisi todeta, että juuri se, että Hallamaan mielestä itämainen kulttuuri on erilainen kuin se, mihin hän on tottunut, nimenomaan todistaa, että hänellä on oma totunnainen kulttuurinsa, joka poikkeaa itämaisesta.

Toisena perusteena se, että Länsimaat olivat muutama sata vuotta sitten hyvin toisenlaisia kuin nykyään erilaisine arvoineen ja kiinnostuksen kohteineen. Epäselväksi jää, että miten kulttuurin muuttuminen tarkoittaisi kulttuurin puuttumista.

Kolmantena se, että keksinnöt ja kulttuuri-ilmiöt leviävät ympäri maailman, jolloin ne eivät enää kuulu sille ryhmälle, joka sen alun perin tuotti. Joo, kulttuurit vaikuttavat toisiinsa, mutta olennaisempaa on, kuinka laajaan käyttöön asia kulttuurin piirissä otetaan. Esimerkiksi Hallamaa antoi sen, että astiankuivauskaappi ei oikeasti ole suomalainen juttu, koska sellaisia on kehitetty Amerikassakin ja jo ennen suomalaisia. On varmaan, mutta kuinka laajassa käytössä ne ovat siellä? Astiankuivauskaapit kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, mutta eivät amerikkalaiseen, koska täällä niitä on kaikilla ja siellä ei kellään.

Vaikka naapurikansojen valloittaminen kuuluu sekä saksalaiseen että roomalaiseen kulttuuriin, toinen käyttää miekkaa ja toinen MG42:a.

Suuren oivalluksen hänkin kuvittelee tekevänsä:
Mutta nyt seuraa lause, joka voi järkyttää maailmankuvaasi.
Länsimaista kulttuuria ei ole.
Eipä tuo maailmankuvaani järkytä. Kuten sanoin, olen jo sen verran tottunut kohtaamaan kulttuurittomuusharhasta kärsiviä ihmisiä, ettei sellainen järkytä. Sen sijaan minäkin osaan kertoa järkyttäviä totuuksia. Miten olisi vaikka tämä:

Jos mielestäsi länsimaista kulttuuria ei ole, olet sitä mieltä, että länsimainen kulttuuri on ihmiskunnan biologinen default-tila ja että muiden kulttuurien edustajat toimivat luonnonvastaisesti.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Lopuksi vielä vähän pinaattilätyistä jauhelihakastikkeella. Toisin kuin monet muut kulttuuriaktivistit, en kiellä teitä syömästä niitä sillä perusteella, että varastaisitte, eksotisoisitte tai hyväksikäyttäisitte kulttuuriani. Päin vastoin, kehotan teitä syömään niitä. Ne ovat hyviä.

5 kommenttia:

  1. Minä itse taidan olla sitä mainitsemaasi vanhinta sukupolvea sillä muistan hyvin ajan kun näitä ns. ulkomaalaisia vaikutteita alkoi tulla Suomeen. Silloin kun Kekkoslovakia oli loppusuorallaan. Mutta mitä tulee tuohon Hesarin toimittelijapimuun niin voi todeta, että kyllä länsimainen kulttuuri on vaan aika omalaatuinen. Se saavutti sellaisen kehityksen ja hyvinvoinnin tason että se saattaa elättää ihmisiä jotka asiakseen sottailevat että länsimaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Tietysti toimittelijapimu kirjoittaa tuossa korostaakseen omaa egoaan ja sitä että hän on jotenkin ylempänä raappahousukansasta.

    Tunnustan, että en ole koskaan törmännyt tuohon mainitsemaasi ruoka-annokseen. Enkä ole edes kuullut siitä. Habanerokastiketta olen kyllä joskus tehnyt itsekin. Täytyy muuten todeta, että tuo chilihomma on mennyt snobbailun puolelle. Sen voimakkuuttahan mitataan sillä scoville-arvolla. Tabascossa se on 30.000 – 50.000 ja habanerossa siinä sadan tonnin paikkeilla. Mutta hurjimmat myytävät maustekastikkeet ovat sitten jo puhdasta kapsaiinia ja scovillet paukkuvat siinä kymmenen miljoonan kieppeillä. Mihin sellaista pystyy enää käyttämään?

    VastaaPoista
  2. Minun maailmankuvaani Hallamaan kolumni kyllä järkytti, vaikka ehkä eri tavalla kuin hän oli tarkoittanut. Maailmankuvaani järkyttää se, että Suomen suurin(ja aikoinaan laadukaskin) sanomalehti katsoo asiakseen julkaista kolumnin, jota ei millään erota angstisen maailmantuskaa potevan 8-luokkalaisen ainekirjoituksesta. Tai järkyttäisi, jollei siihen olisi jo tottunut.

    Pinaattilättyjä jauhelihakastikkeella en ole minäkään koskaan maistanut, saati niistä kuullutkaan, mutta ihan mielenkiintoselta vaikuttaa. Taidanpa jopa niitä maistaa siitäkin huolimatta, että olen periaatteessa sitä mieltä, että Pohjois-Pohjanmaan kulttuuri on ihmiskunnan default-tila, ja kaikki siitä poikkeava on suorastaan perverssiä polulta hairahtumista;)

    VastaaPoista
  3. Lempikirjailijani, neuvostoliittolaisen avantgardismin suurin nimi Daniil Harms oli ollut sitä mieltä, että lapsia ei pidä kapaloida ollenkaan vaan ne pitää tuhota. Itse taas olen ollut sitä mieltä, että pinaattilättyjä ei pidä syödä ollenkaan.

    Mutta aivan varma en kylläkään ole silti siitä, etteivätkö pinaattiletut jauhelihakastikkeella voisi olla minulle maistuva ruoka. En vain ole koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa.

    VastaaPoista
  4. Habanero on kiellettävä, koska sitä käyttäessä kaikki alkaa maistua habanerolta. Sama efekti siis kuin bensiinin lisäämisellä ruokaan. Ahrikkalainen piri-piri on parempaa vaikka se ei ole ahrikkalaista vaan eteläamerikkalaista kuten kaikki chililajit.

    tuota Peterin viritystä pitää joskus koettaa: http://peterinperiaate.blogspot.fi/2018/03/piri-piri-aka-peri-peri.html

    VastaaPoista
  5. Huomenta, Ykä, Reijo, Tom ja Cheek-fani, ja kiitos kommenteistanne.

    Ykä: Voi olla niinkin, että mainitsemani sukupolvikategoriat ovat vahvasti paikkasidonnaisia. Oma kouluni 90-luvulla oli paria yksittäistä lasta lukuunottamatta täysin yksikulttuurinen, mutta luulen, että Helsingissä samaan aikaan nautittiin monikulttuurisesta värinästä jo täysillä. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset vaikutteet taidettiin kyllä omaksua melko sulavasti ilman, että asiaa olisi pitänyt erikseen Hesarin kolumneissa vaatia.

    Japanilaiset kyllä ovat kovasti kiinnostuneita länsimaista ja jopa Suomesta, mutta luulenpa, etteivät paikalliset toimittajat sen perusteella väitä, ettei japanilaista kulttuuria ole olemassakaan.

    Joskus luin blogipostauksen, jossa innokas ja tulisuuteen tottunut chilikokki oli hankkinut tuollaista puhtaasta kapsaisiinista tehtyä uutetta. Laittoi pinseteillä yhden pienen kiteen kattilalliseen ruokaa, ja siitä tuli niin tulista, ettei hänkään pystynyt sitä syömään. Niissä pulloissahan on yleensä varoitus, että sitä ei saa käyttää ruoanlaittoon, vaan se on vain keräilytavaraa.

    Tabascon ja habanerojen pitoisuuksista en tiedä, mutta sen huomasin, että Tabascoa pitää sotkea ruokaan lusikkakaupalla, että saa tulista, mutta habaneroja riitti muutama pieni hiutale.

    Reijo: Jep, teiniangsti on Hesarin uusi normaali, eikä sekään enää jaksa järkyttää. Korkeintaan järkyttää se, että Hesari on edelleen Suomen merkittävin sanomalehti.

    Maista ihmeessä niitä lättyjä, mutta älä kuitenkaan pyri saamaan niitä osaksi pohjoispohjalaista ruokakulttuuria, koska kuulemma siitä seuraa, että sitten sinne pitää ottaa lisää pakolaisia. Näinhän meille pizzankin kanssa kävi.

    Tom: Minäkin olisin muuten sitä mieltä, ettei pinaattilättyjä pitäisi syödä, mutta onneksi on tämä kastike. Kuten sanoin, kasvisruoasta saa järkevää lisäämällä siihen lihaelementin.

    Cheek: Itse tykkäsin habaneron mausta, mutta en olekaan kovin perehtynyt eri chililajikkeisiin. Tämä oli tosiaan vasta ensimmäinen kerta, kun noita itsekasvattamiani muistin käyttää, vaikka ne ovat olleet kaapissa kuivumassa jo kohta 5 vuotta. Pitää katsoa jos ensi vuonna saisi kasvatettua jotain uutta, vaikka tuota piri-piriä. Tänä kesänä ei vielä uskalla, koska lapsi on sellaisessa vaiheessa, että se söisi ne suoraan puskasta, ja sitten ei olisi kellään kivaa.

    VastaaPoista