Onhan tuo mahdollisuus ollut olemassa jo jonkin aikaa, ja se taitaa olla jo aika laajalle levinnyt perusjuttu. Vasta nyt vain tuli mieleeni, että jos perustaisin asekaupan, sen tiskillä voisi sitten lukea, että "osta & kosta".
Hehheh. Hauska juttu. Asiaan. Aseista puheenollen, seikkailin taas Wikipediassa, ja vastaani tuli artikkeli Lahti-Saloranta M/26 -pikakivääristä. Asia ei olisi muuten maininnanarvoinen, mutta huomioni kiinnitti seuraava kappale:
Palvelus- ja varsinkin sotakäytössä M/26 sai epäluotettavan aseen maineen. Aimo Lahden mielestä pääsyynä toimintahäiriöihin oli, ettei aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty, ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.Kuinka monelle muulle on esim. työelämästä tuttu seuraavanlainen keskustelu?
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Siinä, ole hyvä.
2. Tämä ei toimi.
1. Joo... varaston moka, niiden olisi pitänyt korjata.
2. Ei se mitään, voin minäkin--
1. Ehdottomasti ei! Se on varaston poikien ongelma.
2. Miten sitten ajattelit, että suoriudun tehtävästäni toimimattomalla työkalulla?
1. Se on sinun ongelmasi. Jos olisit hyvä työssäsi, keksisit kyllä keinon.
Toinen versio:
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Siinä, ole hyvä.
2. Tämä ei toimi.
1. No tässä on toinen.
2. Tämäkään ei toimi.
1. Entäs tämä kolmas?
2. Sekään ei toimi, ja nyt täällä ei enää mahdu liikkumaan, kun kaikki paikat ovat täynnä romua.
1. Mitä ihmettä sinä vielä nillität? Sinulla on jo kolme kappaletta pyytämääsi työkalua. Kyllä niillä luulisi jo pärjäävän.
Lopuksi oma lempparini:
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Et saa.
2. Miksi en? Ei se vaatisi edes mitään hankintoja tai investointeja, vaan niitä pitäisi kyllä olla varastolla käyttövalmiina.
1. Ei käy. Jos olisit hyvä työssäsi, keksisit keinon suoriutua tehtävästä ilmankin.
Oli ihan mukavaa lukea se Wikipedia-artikkeli. On hyvä tietää, että tällaiselle touhulle on sentään Suomessa jo pitkät perinteet.
 |
| "Laukaus! Laukaus! Herra vänrikki, tämä ei tunnu toimivan!" "No huuda lujempaa!" |
Kyllä nuo ovat työelämästä kovasti tuttuja esimerkkejä. Lisään oman vertaukseni joka toimii erityisesti julkisella sektorilla:
VastaaPoista- Vaihtakaapas pojat toi Mossen moottori.
- Vaihdetahan toki. Me tarvitaan vaan työkalut.
- Kas tuossa.
- Hä? Eihän tässä oo kuin leka, klemmareita ja kumitutti.
- Kyllä ne riittävät. Asiasta on virastopäätös.
Tervehdys, Ykä, ja kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaAi perhana, tuo onkin hyvä ja tärkeä lisäys. Kapitalismin säännöillä pyörivissä firmoissa harvemmin tulee vastaan varsinaisia virastopäätöksiä, mutta kun firma kasvaa tarpeeksi isoksi, ongelmaksi muodostuu, että johtoporras ei enää koostu omistajasta ja/tai kyvykkäistä ylennetyistä suorittavan työn tekijöistä. Silloin johtoporras koostuu erikseen palkatuista johtamisen ammattilaisista, joilla kyllä varmasti on tuotantotalouden periaatteet hallussa, mutta jotka eivät välttämättä ole nähneetkään suorittavaa työtä livenä. Silloin ohjeistus saattaa helposti olla juuri tuollaista.
Teillä normaaleilla ihmisillä on paljon enemmän kokemusta oikeasta työstä kuin minulla.
VastaaPoistaPekalle:
VastaaPoistaJoo, onhan näin että kun yksityinen firma kasvaa tarpeeksi suureksi niin se alkaa toimia kuin julkinen sektori. Siinä oliskin jollekin kaverille Nobelin taloustieteen palkinnon paikka kun se selvittäisi mikä on yksityisen firman optimaalinen koko toiminnan ja tehokkuuden kannalta.
Julkisella sektorilla ollaan jo kauan aikaa oltu siinä tilanteessa että työn tekemisen määrittelevät sellaiset akateemiset ammattilaiset joilla ei ole varsinaiseen työhön minkäänlaista kosketuspintaa. Jolloin lopputulos on säännöllisesti se savolaisten sankari:
http://huussikirja.com/files/2016-10/1475324943_vituixman.jpg
Karmeinta on se että kun julkinen sektori säästää se säästää suorittavalta taholta ja palkkaa lisää vituixmänejä. Tai itse asiassa vituixwomaneja.
Huomenta taas Ykä ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTom: ehkä, mutta voisin kuvitella, että samoihin ilmiöihin voi törmätä yhdistys- ja järjestötoiminnassa yhtä hyvin.
Ykä: Olisi mielenkiintoinen tutkimus kyllä. Tosin kaikenkokoisissa firmoissa on omat haasteensa. Pikkufirmoissa ei välttämättä ole julkishallinnon tehottomuutta aiheuttavia puolia, mutta toisaalta niissä ns. inhimillisen tekijän vaikutus korostuu. Mitä enemmän omistaja osallistuu suorittavaan työhön, sitä suurempi riski on siitä, jos omistaja on kusipää.
Tuo suorittavalta taholta leikkaaminen on kyllä aivan käsittämätöntä. Ymmärrän, että halutaan auttaa virkasiskoja, mutta luulisi jonkun ymmärtävän, että työtkin pitäisi saada tehtyä.