keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Uuden polven lastenlauluja

Olen havainnut erään epäkohdan nykyajassa. Ennen vanhaanhan kun ihmiset eivät muuttaneet muille paikkakunnille, lapsia tehtiin enemmän ja muutenkin suvut olivat suurempia ja tiiviimmin yhdessä, myös pieniä lapsia pörräsi ympärillä koko ajan. Niille laulettiin ja loruiltiin koko ajan, jolloin myös ne, joilla ei henkilökohtaisesti lapsia ollut, altistuivat lauluille,leikeille ja muulle sellaiselle, joita tässä kutsun kokonaisuutena pikkulapsikulttuuriksi. Kun nuoret saivat seurata sitä sivusta aikuisuuteen asti, asia oli hyvässä muistissa sitten, kun he itse saivat jälkikasvua. Samalla vanhat kansanperinteet pysyivät voimissaan.

Nykyään on toisin. Suurin osa kokemuksistani pikkulapsikulttuurista on ajalta, jolloin olin itse pikkulapsi, eikä se siis ole kovin tuoreessa muistissa. Kun asia tuli ajankohtaiseksi, tajusin, etten muistanut mitään tuutu- tai lastenlauluja kuin pätkittäin. Eikä muistanut emäntäkään. Emäntä ratkaisi ongelman kaivelemalla Youtubesta videoilla ryyditettyjä ammattilaulajien esittämiä versioita vanhoista lastenlauluista, mutta yöllä, kun virikkeitä pitäisi vähentää ja kämppää pimentää, tuo ratkaisu ei toimi. Pitäisi osata itse.

Eräs työkaveri kertoi ratkaisseensa ongelman laulamalla vauvalleen hempeällä äänellä Petri Nygårdin sanoituksia. Eihän senikäinen sanoja tajua, joten pääasia on, että ääni on unettava.

Niinpä minäkin sitten rupesin lauleskelemaan sellaisia lauluja, joita osaan. En sentään mitään Nygårdia, vaan yritän valikoida lauluni sen mukaan, että ne kuuluukin laulaa tasaisella ja rauhallisella äänellä, eikä tarvitse mitään suuria kieuntaskaaloja, vaan äänenvoimakkuudeksi riittää, että saa rintakehän mukavasti värisemään.

Ensin tällainen klassikko:


Pidän lauluista, joissa kerrotaan tarinaa, koska sellaisten sanat on suhteellisen helppo muistaa. Liikaa pituuttakaan niillä ei olisi hyvä olla. Niinpä tietysti vähän Johnny Cashia:



Erityisesti mieltäni lämmittävät tarinat, joissa öykkäri saa selkäänsä, ja sellaisissa on Jim Croce kunnostautunut parillakin kappaleella:



Sitten pari sellaista, jotka ovat olleet suosikkejani niin kauan kuin muistan, eli jotka voitaisiinkin luokitella lastenlauluiksi:



Tuo CCR:n kappale toki on käsittääkseni lastenlauluksi tarkoitettukin. Sitten vähän lisää suomalaista:


Noin, onhan tuossa jo lista. Jos ei lapsi tuon aikana nukahda, ei se sitten ole ihan heti nukahtamassakaan, eli uusi yritys parin tunnin päästä. Tuli aika vähäsisältöinen kirjoitus, koska olen muutaman tunnin päästä lähdössä reissuun, ja halusin nyt edes jotain rykäistä teille tänne siksi ajaksi. Laitetaan loppuun vielä pari kappaletta, joiden opettelu, tai paremminkin muistiinpalautus, on minulta vielä kesken:



Kauankohan siitä oikein onkaan, kun viimeksi olen tehnyt musiikkipostauksen? No, ehkä tällä taas pärjää vähän aikaa.

5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä taivahan tosi. Muistelisin, että omatkaan vanhemmat eivät lapsuudessani (1990-luvun alku) juuri tuutulauluja laulaneet, sen paikan otti varmaan tuolloin suosittu lastenmusiikkibändi Fröbelin palikat.

    Isoäitini sen sijaan, näin muistaisin, lauloi monet tuutulaulut iltavahtina minulle ollessaan (vanhempani kävivät molemmat vuorotöissä). Pitäisi varmaan mennä häneltä tallentamaan noita, jos hän vielä muistaisi.

    Hyvä ja harkiten tehty lista. Lisäisin vielä klassikkokappaleen "Rosvo-Roope", jonka olen kuullut aikanaan olleen isien suosiossa tuutulaulun virassa.

    VastaaPoista
  2. Laitoit musiikkiaiheisen merkinnän ulos juuri kun omassa päässä soi elävästi Joey Ramonen versio kappaleesta What a Wonderful World. Sointi johtuu Myytinmurtajien lopullisesti viimeisestä jaksosta, jonka melko lopussa näytettiin filmimontaasi, jonka taustalla kappale soi.

    VastaaPoista
  3. Tuo viimeinen biisi on sitten sellainen, mitä ei meidän dropzonellamme lauleta, ennenkuin illan viimeinen poka on maassa.

    Tuo biisi on samalla varoitustarina. Siinä laulussa nuori laskuvarjojääkäri tekee kaiken muun oikein, mutta unohtaa kiinnittää pakkolaukaisuhihnansa. Hän hyppää huonossa asennossa, avaa paniikissa varavarjonsa ja sotkeutuu siihen. Tätä tilannetta kutsutaan nimellä "kynttilä". Sellainen onnistuu pallovarjolla, mutta ei onneksi patjavarjolla.

    VastaaPoista
  4. Saman havainnon tuutulauluista tein itsekin joitakin vuosia sitten, kun olisi ollut sellaisille käyttöä. Ainoa, jonka muistin oli Tuu tuu tupakkirulla, ja siitäkin muistin vain pätkän alusta. Päädyin sitten keksimään itse siihen sanoja unohtuneiden tilalle.

    VastaaPoista
  5. Iltaa, Apoliteia, Tom, Matruuna ja Reijo. Kiitos kommenteistanne ja pahoitteluni jälleen pitkästä vastausajasta, mutta olin koko viikon reissussa pelkän kännykän varassa.

    Apoliteia: Itselleni kyllä laulettiin, mutta kun siitä tosiaan on jo 30 vuotta, eikä lauluja ole tässä välissä juuri kuullut, ei niitä enää muista. Pitääkin pyytää äitiä seuraavalla visiitillään laulelemaan jotain.

    Ai perhana, Rosvo-Roope kuuluu kyllä ehdottomasti listalle. Ja vielä muistui mieleen Tom Dooley, jota pienenä tykkäsin soitella mummolassa pianolla.

    Tom: Ai Myytinmurtajat loppui? Harmi. Hyvä versio kyllä tuosta kappaleesta.

    Matruuna: Ajattelinkin, että saattaisit kommentoida tuota. Joo, ei tuo kovin lapsille sopiva kappale ole, mutta ei sillä olekaan niin väliä vielä koulutuksen tässä vaiheessa. Toisaalta, onhan sekin hyvä oppia jo pienestä pitäen tarkastamaan varustuksensa kunnolla.

    Reijo: Joo, tuosta minäkin muistan pari ensimmäistä säettä. Sillä määrällä ei vielä koviin sikeään uneen nukuteta.

    VastaaPoista