torstai 30. maaliskuuta 2017

Kukkahattutädin uudesta määritelmästä

Tehän tiedätte, mitä conit ovat. Tai no, ehkä ette. Ne ovat suuria yleisötapahtumia, joissa on jokin yhdistävä teema, joka liittyy yleensä sarjakuviin, TV-sarjoihin, tietokonepeleihin tai johonkin viihdegenreen. Siellä on myynnissä kaikenmoista alan kirjallisuutta ja muuta tilpehööriä, keskustelutilaisuuksissa alan ammattilaiset jakavat viisauttaan yleisölle, ja harrastajat pääsevät verkostoitumaan ja pitämään hauskaa porukalla. Vanhempi väki käyttää tällaisista nimitystä "messut".

Messujen ja conien näkyvin ero kävijöiden ikähaitarin lisäksi on, että coneissa merkittävä osa tapahtuman viehätyksestä perustuu siihen, että kävijät pukeutuvat suosikkihahmoikseen tai jotenkin muuten teemaan sopivasti. Silloin päästään ihastelemaan esim. seuraavanlaisia ilmestyksiä:




Nyt kun perustiedot ovat hallussa, jatketaan. Tulevana viikonloppuna järjestetään Helsingissä kauhuviihteen faneille KauhuCon. Tapahtumaan oli kutsuttu paneelikeskustelijaksi eräs Timo Hännikäinen, jonka luulisi olevan pätevä, koska on kirjailija ja on muutenkin perehtynyt kauhugenreen.

Harmikseen Hännikäisellä on myös tapana kirjoitella nettiin epämääräisiä möläyksiä epäkorrekteista aiheista, minkä myötä hän on hankkinut itselleen maineen julkirasistina ja -misogynistinä. Itse en ole perehtynyt hänen kirjoituksiinsa niin syvällisesti, että osaisin sanoa tuohon juuta taikka jaata, mutta ettei asiani harhautuisi siitä jankkaamiseen, oletetaan nyt tämän kirjoituksen ajan, että hän haluaa raiskata kaikki naiset ja hirttää eri_väriset. Ei se ole oleellista.

Kauhufanithan kauhistuivat sydänjuuriaan myöten kuullessaan, millainen demoni heidän mukavaa ja turvallista tapahtumaansa oli tulossa riivaamaan. Ei sellainen sovi. Kuten eräskin uhri kommentoi,


Tuskin pelkona on, että Hännikäinen on kykenemätön hillitsemään veriorgiaviettejään ja alkaa järjestelmällisesti raiskata conikävijöitä läpi esiintymislavalla. En oikein usko sitäkään, että kävijät menevät kuuntelemaan sivistynyttä keskustelua kauhusta ja pelkäävätkin joutuvansa kuuntelemaan palavan ristin loisteessa esitettyä hurmoshenkistä fantasiointia alempien rotujen ja sukupuolten orjuuttamisesta.

Pelkona on siis vain joutua olemaan samassa tilassa ja vieläpä näköyhteyden päässä sellaisen ihmisen kanssa, joka joskus muulloin kirjoittelee inhottavia nettiin. Aika jännää, että kauhua viihteekseen kuluttavalla voi olla näinkin matala pelkokynnys.

Aikansa KauhuConin järjestäjät yrittivät vedota siihen, että kauhu viihteenä on luonteeltaan sellaista, että siinä koetellaan rajoja ja tehdään asioita, joita muualla pidettäisiin epäsopivina ja järkyttävinä, ja siihen, etteivät Hännikäisen muihin aiheisiin liittyvät puheet vähennä hänen asiantuntemustaan tässä aiheessa. Jos kiinnostaa, näitä virallisia lausuntoja voi klikata suuremmaksi ja lukea:


Erityisesti tykkään tuosta maininnasta, että kun ennen vanhaan tyttöjen pussailukohtaus järkytti, nykyään sellainen ei saa aikaan mitään reaktioita, vaan nykyään järkytys ja skandaali on se, kun joutuu olemaan tekemisissä eri mieltä olevien ihmisten kanssa.

Mutta joo, ei mennyt läpi. Kun paskaa satoi niskaan, lopulta todettiin, että Hännikäisen poistaminen ohjelmistosta on pienimmän riesan tie. Eikä siinä mitään, niinhän sen kuuluukin mennä. KauhuCon toimii markkinavoimien lakien mukaan, joten jos niitä, jotka kieltäytyvät tulemasta, jos Hännikäisen annetaan puhua, on enemmän kuin niitä, jotka kieltäytyvät tulemasta, ellei Hännikäisen anneta puhua, asia pitää ottaa huomioon. Muutenkin yksityisenä tahona sillä on oikeus valita esiintyjänsä ilman mitään selittelyvelvollisuuksia kenellekään.

Tietysti on sitten se toinen laita. Kaikkia ei voi miellyttää, joten jos yhden puolen vaatimuksiin suostutaan, toinen puoli kiroaa sensuuria ja kukkahattuilua. Ja ihan oikeassahan he ovat, mutta kuten sanoin, markkinavoimien lakien mukaan nämä jutut pitää suunnitella. Jossain vaiheessa on vain pakko todeta, että jos ei miellytä, saa jättää tulematta.

Ei tästäkään olisi normaalisti tämän enempää sanottavaa. Jos itse tapaisin käydä coneissa ja olisin menossa KauhuConiin, toteaisin, että minun puolestani Hännikäinen saa ihan rauhassa tulla. Voisin jopa vaatia, että ihan jo tämän kohun takia Hännikäisen on annettava tulla, mutta kun en kuitenkaan sinne ole menossa, ei minun mielipiteelläni ole väliä.

Nyt vain satuin huomaamaan Hesarin Nyt-liitteestä, että joku toimittaja oli ottanut asiaan myös kantaa. Nyt-liite on kiva, koska se ei edes yritä tai esitä olevansa puolueetonta tiedonvälitystä, vaan artikkelit ovat ihan avoimesti jonkinlaisia uutisen, mielipidekirjoituksen ja kuumeunen ristisiitoksia. Tässäkin artikkelissa toimittaja kirjoittaa, että:
Kuulun ilman muuta siihen Hännikäisen puolustajien inhoamaan suvakkimädättäjäfeministi-leiriin.
Virkistävää rehellisyyttä. Mutta joo, Hännikäisen tapauksesta ei toimittajakaan enempää väittele, vaan johtaa puheen 80- ja 90-luvuilla vallinneeseen elokuvien sensuurijärjestelmään, joka esti kaikkien hardcoreimpien elokuvien pääsyn Suomeen ja joka oli olemassa vain siksi, koska asioista oli päättämässä vanhoja tanttoja, jotka eivät tajunneet aiheesta mitään ja halusivat kieltää moraalittomana kaiken, mitä eivät tajunneet. Ns. kukkahattutätejä.


Kukkahattutäti-termiin törmäsin kotimaisessa Pelit-lehdessä. Sillä kuvailtiin pelisensuurista haaveilevaa tyypillistä sensuuri-intoilijaa. Vanhempaa elitististä tyyppiä – ei välttämättä naista – joka paheksuu mielestään ala-arvoista ja haitallista nuortenkulttuuria. Ja haluaa kieltää sen kaikilta, koska kuvittelee tietävänsä, mikä heillekin on parasta.
Sana tuntui etenkin nuoren mielestä erittäin osuvalta. Kukkahattutädit sitä ja tätä, paasasin, kun taas yksi odottamani ulkomainen kauhufilmi jumiutui Suomen sensuuriin.
Sitten tuli vuosi 2001. Videolaista ja koko elokuvien ennakkotarkastuksesta Suomessa luovuttiin. Taistelu oli voitettu. 
Poliittisista päättäjistä juuri kukaan ei sen koommin ole vaatimalla vaatinut elokuvasensuuria takaisin. Kukkahattutätejä, sellaisina kuin minä heidät mielsin, ei enää ollut.
Niin, samanlainen näkemys minullakin on. Mutta entäs nykyään? Toimittajalla on havainto, että sanan merkitys on muuttunut. Siitä päästäänkin vihdoin tämän kirjoituksen varsinaiseen asiaan:
Kukkahattutäti-haukkumasana tuntui yleistyneen ensin maahanmuuttovastaisella Hommaforumilla. Sitä käytetiin ihmisistä, jotka puolustavat humanitaarista maahanmuuttoa, kannattavat pakolaisten auttamista, suhtautuvat positiivisesti muihin kulttuureihin ja vastustavat rasismia.
Maahanmuuttokriitikoiden mielestä tällainen on hölmöyttä ja naiivia maailmojensyleilyä. Kukkahattutäteilyä.
Maahanmuuttokeskustelun kuumennuttua kukkahattutäti-sanan käyttö on vain yleistynyt Rajat kiinni -yhteisöissä ja vastaavissa piireissä. Sillä haukutaan sujuvasti myös feministejä tai keitä tahansa oikeistokonservatiivista ajattelua vastustavia. Kukkahattutäti, suvakki, punavihermädättäjä – samaa sarjaa kaikki.
Ei, toimittaja. Ei "kukkahattutädin" merkitys ole muuttunut. Se tarkoittaa edelleen ihmistä, joka haluaa kieltää asioita, jotka eivät omaan maailmankuvaan mahdu.

Esimerkiksi oikeistokonservatiivisen ajattelun vastustaja ei ole automaattisesti kukkahattutäti. Oikeistokonservatiivisen ajattelun vastustaminen on täysin mahdollista fiksussa ja asiallisessakin hengessä. Ei se vaadi muuta kuin sen, että asiakysymyksiin annetaan asiavastauksia. Kukkahattutäti tällaisesta ihmisestä tulee vasta siinä vaiheessa, kun hän alkaa vastata vastustajiensa argumentteihin sanomalla, ettei noin saa sanoa. Tai leimaamalla heidät rasisteiksi, fasisteiksi tai muiksi epäihmisiksi, joiden mielipiteitä ei kuulu huomioida. Tai jopa vaatimalla vastustajiensa rankaisua lakiteitse.

Vastaavasti oikeistokonservatiivi voi aivan yhtä hyvin olla kukkahattutäti. Ainakin teoriassa. Käytännössä näkee paljon harvemmin, että kukaan vaatisi vihervasemmistolaisen ajattelun kriminalisoimista. No, homoliittojen vastustaminen voidaan ehkä laskea yhdeksi esimerkiksi.
Sinänsä huvittavaa: itse yhdistin aikoinaan kukkahattutäteilyn konservatiivisuuteen ja sensuurivapauden suvaitsevaisuuteen. Nyt sitten konservatiivit haukkuvat suvaitsevaisia kukkahattutädeiksi.
Kyllä minä haukun kukkahattutädeiksi niitä, joiden mielestä Hännikäinen ei saa mennä puhumaan kauhusta paikkaan, jossa joku saattaa olla hänen kanssaan eri mieltä jostain muusta asiasta kuin kauhusta. Suvaitsevaisiksi minä en heitä sano.

9 kommenttia:

  1. Toisinaan mietityttää, että onkohan ja missä määrin tuon moraalipanikoimisen taustalla ihan puhdasta huonoa itsetuntoa? Kyllä nyt jumalauta luulisi, että ihminen, joka on onnistunut koostamaan itselleen edes jotensakin koherentin maailmankuvan, jonka perusteluihin itsekin uskoo, kykenisi sietämään myös tiettyä erimielisyyttä, ainakin kohtuuden rajoissa?

    Itse en ainakaan teini-iän unteluudesta parannuttuani ole enää vuosikausiin pelännyt reipastakaan debattia, kunhan nyt muistetaan, että asiat kiistelevät, mihinkään henkilökohtaisuuksiin meneviin vyön alle lyönteihin ei pitäsi sivistyneiden ihmisten kesken sentään sortua.

    Esim. omaan tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaista ja -laatuista hiihtäjää, uskiksista hc-ateisteihin, akateemikoista assburgereihin, hipeistä fasisteihin ja änkyräkonservatiiveista kommareihin, ym.ym, sekalaista seurakuntaa, mutta harvoinpa on silti tullut vastaan tilannetta, että jonkun olisi joutunut diskaamaan pelkkien mielipide-erojen takia. Muutama tyyppi toki on joskus jonnekin matkan varrellekin pudonnut, mutta syyt ovat tällöinkin olleet miltei poikkeuksetta lähinnä niitä henkilökemialliseen yhteensopimattomuuteen ja pitempään jatkuneeseen ala-arvoiseen käytökseen liittyviä, eivät mitään poliittisia, uskonnollisia, maailmankatsomuksellisia, tjsp.

    Ylipäätänsäkin olen sitä mieltä, että ihmisen ei olisi omankaan henkisen ja älyllisen kehityksensä vuoksi syytä hengata liiaksi vain ja ainoastaan samanmielisessä seurassa, sillä siihenhän nämä kuplautumiset ym. klikkiytymiset tuntuisivat aika pitkältä myöskin perustuvan, saaden välillä jopa jonkinlaista tribalisoitumista muistuttavia muotoja. Erimieltä olevien kanssa keskusteleminen ja väitteleminen kehittää kummasti omaakin ajattelua ja opettaa huomaamaan virheitä niin omassa kuin toistenkin argumentaatiossa.

    On todella valitettavaa, että tuo käsite "suvaitsevaisuus" ymmärretään nykyjään aivan liiaksi jonkinlaisena naminamipusimuiskis-meininkinä ja halinalleiluna, kun omasta mielestäni se kannattaisi ymmärtää enämpi alkuperäisessä, lockelaisessa muodossaan, siis että kaikesta ja kaikista on täysin mahdotonta pitää, mutta myös itselleen epämieluisia asioiden olemassaolo kannattaa opetella hyväksymään ainakin johonkin mittaan, jos niistä ei ole mitään konkreettista haittaakaan ja niiden kanssa voi muutenkin elää.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  2. Ihan kuin pikkulapset olisivat fyysisesti isoksi kasvettuaan jatkaneet hiekkalaatikkoleikkejä "mä en leiki sun kaa". Ovatko nämä tapahtuman pikkutytöt tulevia kukkahattutätejä? Harrastuskin kyllä viittaa suuntaan "hiukan irti todellisuudesta". Tulee mieleen myös työpaikkakiusaaja, joka ei sitten millään sopeudu ja opi elämään sovussa muiden aikuisten kanssa. -Iines

    VastaaPoista
  3. Vai niin, tällä kertaa meni erävoitto "suvaitsevaisille" sitten.. tämä Hännikäinen vs. SJW-kaarti -sotiminen on kyllä omalla tavallaan viihdyttävää, viimeksihän tapeltiin Kordelinin säätiön apurahan oikeutuksesta ja asia kääntyi täpärästi Hännikäisen eduksi säätiön pysyessä päätöksessään.

    Pisteet conin järjestäjien "raittiille" periaatteille, vaikka heidän moraalinen selkärankansa ei painetta kestänytkään. Kohauttamista pitää kauhupiireissä ollakin, se on jo uskottavuuskysymys. Jotenkin pistää silti silmään, että heilläkin näkyy olevan oletuksena se että hra Hännikäinen todella on fasisti ja misogynisti.

    Montakohan kertaa kaverin täytyy selittää tuon fasismisyytöksen perusteettomuus? Suomalainen älymystö näyttäytyy kyllä harvinaisen typeränä kun kielellisiä provoja (puhun nyt tiukasti hänen kirjallisuudestaan, koska mielestäni kännimölinät FaceBookissa eivät ole olennaisia tässä) ei joko osata tai haluta lukea sinä mitä se on: härnäämisenä. Toisaalta, vielä selvemmin tämä pahantahtoinen lukutapa tulee ilmi juuri noiden nettimölinöiden seuraamuksia katsellessa.

    Fasismistaan voi lukea Hännikäiseltä vaikka seuraavaa: http://timohannikainen.blogspot.fi/2016/11/miten-paskapuhe-leviaa.html

    "Niiden [tietynlaisten ihmisten] kanssa tekemisissä oleva huomaa ensimmäiseksi, että näiltä näennäisihmisiltä puuttuu kokonaan sävyjen ja nyanssien taju sekä kyky abstrahoida asioita. Ne toimivat ja ajattelevat konemaisesti, ja jos et kuulu niihin, olet automaattisesti vihollinen."

    Niin, mitäpä sitä muuta.

    VastaaPoista
  4. Usein linkittämäni ja siteeraamani Kyuu Eturautti tietää, mitä conit ovat. Olisittepa nähneet, miten hän oli, kuulemma, pukeutunut kerran aikaisemman puolueensa eräässä tapahtumassa.

    Timo Hännikäiseen viittaan itse usein lausumalla "kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen" tms.

    Olikohan se Kyuu, joka oli aikoinaan ääritellyt kukkahattuhenkilön siten, että sellainen henkilö korostaa enemmän signaalia kuin todellisia seurauksia.

    PS Tietyllä tavalla nykyajan "suvaitsevaiset" ovat usein vastakohtia juutalaisten pelastajana tunnetulle tehtailija Oskar Schindlerille, joka piti rinnassaan suurikokoista hakaristiä, kuului natsipuolueeseen ja seurusteli jatkuvasti natsipamppujen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Näkisin kukkahattutätiyden ytimen piilevän asioiden tunneperäisessä käsittelytavassa. Kukkahattutäti tuntee, miten asiat ovat, ja vastaanottaessa tunteidensa kanssa ristiriitaista informaatiota ei ala pohtia sen faktista sisältöä, vaan kieltää sen. Sitä ei saa olla olemassa, koska se ei tuota samalla tavalla kivaa tunnevastetta, kuin kukkahatutädin omat näkemykset.

    Pahimmillaan kukkahattutäti voi jopa vastata tietävänsä kyllä, miten asiat ovat: järki sanoo, että oikea lähestymistapa käsiteltävään asiaan on aivan toinen, mutta kun tunteet sanovat toisin, on mentävä niiden mukaisesti. Ovathan tunteet tärkeä asia, ei niitä saa sivuuttaa!

    Meille Y-kromosomilla raskautetuille putkiaivoille on kovasti markkinoitu tunneälyä: tunne älysi, älyä tunteesi ja siihen malliin. Sen käytännön ilmentymä vain näyttää olevan juuri tuo, että asioita yritetään katsoa ensin järkevästi, sitten sovittaa näin saatu informaatio tunteisiin ja kun se ei niihin sovi, heitetään järki romukoppaan ja tehdään niin kuin kivoimmalta tuntuu.

    Jotain sentapaista taisi Oskar Schindlerkin tehdä: elokuvassa hänestä piirrettiin jonkinlainen pyhimys, joka oli hieman siloiteltu versio Thomas Keneallyn kirjassa esiintyneestä, vaimoaan avoimesti pettävästä pelimiehestä. Schindler oli joka tapauksessa lievästi sanottuna epäsovinnainen henkilö, ja hänen pelinsä juutalaisten pelastamiseksi taisi olla hyvin pitkälti juuri peliä: hän halusi nähdä, miten pitkälle voisi mennä. Se saattoi olla merkittävä syy hänen liiketoimiensa epäonnistumiseen sodan jälkeen.

    Elokuva-Schindlerissä jäi aavistuksen verran vaivaamaan pääosan esittäjän habitus: sen lisäksi, ettei Liam Neeson ollut mielestäni kasvoiltaan kovinkaan Schindlerin näköinen, oli Schindler ainakin 30 kiloa häntä lihavampi. Onko siis niin, ettei jenkkien mielestä sankari voi eikä saa olla rutkasti ylipainoinen, vaikka todellisuudessa sellainen olikin?

    VastaaPoista
  6. Tämä oli loistava tapaus, "Hännikäinen on kauhumessuillekin liikaa". Vasemmisto tekee parhaansa, että heidät nähdään vastaisuudessakin pelokkaina ja ikävinä sensuroijina.

    Koska eri poliittisten kantojen edustajat eivät mahdu enää edes samoihin kirjallisuustapahtumiin, kansallismieliset voivat järjestää omiaan. Nyt on jo omia kustantamoita ja medioita, seuraavaksi varmaan omia pääomalähteitä. Näin syntyy kaksi yhteiskuntaa, mutta minkäs teet. Jos meille ei tahdota antaa tilaa, se pitää ottaa. Jos meidät yritetään vaientaa, pitää huutaa kovempaa. Vihollisilta ei tule pyytää mitään, vaan tehdä kaikki itse.

    VastaaPoista
  7. Iltaa, J.Edgar, Iines, Apoliteia, Tom, Qroquius ja Korppi, ja kiitoksia kommenteistanne.

    J.Edgar: Huono itsetunto toimii selityksenä, jos oletetaan, että hauraudessa ja pelokkuudessa on jotain hävettävää. Nykyäänhän näin ei enää ole, vaan mielenpahoitusta ja uhriutumista pidetään täysin hyväksyttävänä, ellei jopa ihailtavana käytöksenä. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että kaikkien pitäisi olla enemmän tekemisissä erimielisten kanssa. Itsellänikin on vihervasemmistolaisia kavereita ja tuttavia, mutta heidän kanssaan törmään aina sellaiseen ongelmaan, että he eivät suostu koskaan väittelemään asioista, jotka heitäkin luulisi kiinnostavan. Perusteeksi tulee vain, etteivät he "halua riidellä".

    Iines: Itsellänihän ei scifinörttinä ole varaa arvostella heidän harrastuksiaan, mutta joo, kyllä heissä on havaittavissa jonkinlaista aikuiseksikasvamattomuutta. Pahoin pelkään, että sitten, kun tämä polvi on keski-ikäistä ja päättävissä asemissa, nykyajan kukkahattutäteilyä muistellaan vanhoina hyvinä aikoina.

    Apoliteia: No, Kordelinin säätiö ei ole taloudellisesti riippuvainen nuorten naisten tunnekokemuksista. KauhuCon on. Siinä mielessä nämä menivät ihan odotusten mukaisesti. Hännikäinen pysyy ikuisesti fasistina, eivätkä siihen mitkään selittelyt auta, koska fasistien puheita ei kuunnella, eikä varsinkaan mitään "en ole fasisti"-selityksiä oteta vakavasti, koska juuri niinhän fasisti sanoisi. Härnääminen on hauskaa, varsinkin herkästi uhriutuvien härnääminen, mutta kyllähän se tiedetään, että kaikki puheet tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla, koska miksipä ei.

    Tom: Kyuuta taisin joskus äänestääkin. Onhan se toki niinkin, että kukkahattuhenkilöt tapaavat takertua sanomistapaan eikä itse asiaan, mutta mielestäni oleellisinta kukkahattuhenkilön määritelmässä on kuitenkin tarve kieltää tai ainakin paheksua. Käänteisschindler-vertaus on kieltämättä osuva.

    Qroquius: Taidat olla ihan oikeassa. Kun järki ei sovi tunteiden kanssa yhteen ja tunteet ovat dominantti ominaisuus, silloin järkiargumentit on pakko kieltää, koska mitään muutakaan niille ei siinä tilanteessa voi tehdä.

    Korppi: Jep. Kai nämä ovat niitä kulttuurieroja. Jotenkin vaikeaa hahmottaa, että joidenkin mielestä pelokkuus ja sensuuri eivät ole negatiivisia asioita, vaan he päin vastoin yrittävät tahallaan profiloitua niiden mukaan. Saa nähdä, ruvetaanko vastaavia tapahtumia järjestämään kansallismielisille. En ole niinkään varma, vaivautuisiko niihin tulemaan riittävästi porukkaa, ja kun kansallismieliset eivät kuitenkaan bannaisi vihervasemmistolaisia, saattaisi käydä niin, että vihervasemmistolaiset valtaavat ne vähän samaan tapaan kuin perinteisesti oikeistolaisille sanomalehdille aikanaan kävi. Joka tapauksessa yhteiskunta jakautuu, mutta ainakin voimme sanoa, että se emme olleet me, joka sen sai aikaan.

    VastaaPoista
  8. "Nykyäänhän näin ei enää ole, vaan mielenpahoitusta ja uhriutumista pidetään täysin hyväksyttävänä, ellei jopa ihailtavana käytöksenä."

    Njåå, on ikävä kyllä totta, että uhridiskurssista on jo aikaa sitten tullut vallankäytön väline, jota sen käyttäjät kutsuvat "voimautumiseksi" tai miksikä milloinkin. Ota nyt sitten näistä uuskielen termeistä jotain tolkkua... Mutta niin näyttäisi olevan, että tällä jengillä on olemassa paitsi oma uhridiskurssinsa, myös uhrihierarkiansa, jossa ihmisen status tai oikeastaan koko tähän asennoituminenkin on kriittisesti riippuvaista ns. uhripääoman määrästä. Tuota käsitteellistä sekasotkua on oikeastaan turhaa edes yrittää analysoida sen tarkemmin, mitä nyt ehkä osoittaa sen ilmeisimmät virheet ja epäloogisuudet. Paskasta ei saa kultaa. Laasanen kirjoittaakin blogissaan sattumoisin aika osuvasti näistä ammattiuhriutujista:

    http://ihmissuhteet.blogspot.fi/2017/04/uhriryhmakupla-vs-vaihtoehtoideologiat.html


    Sen sijaan, jos katsoo asian käytännöllisempää puolta, niin on oikeastaan aika kylmäävää havaita, miten paljon tuo toimintatapa muistuttaa tyypillistä narsistien/persoonallisuushäiriöisten modus operandia; olennaisinta on luoda ympärilleen pelon ja epävarmuuden kyllästämä ilmapiiri, jossa melkein mikä tahansa "väärä" teko, ajatus tai sana saattaa laukaista itkupotkuraivarin tms. hysteriakohtauksen. Tällaisten tasapainottomien fanaatikkojen kanssa mihinkään edes jotensakin tasapuoliseen ja normaaliin vuorovaikutukseen pääseminen on mahdotonta, kun joutuu koko ajan ns. kävelemään munankuorien päällä - jokainen askel saattaa olla "väärä" askel. Itse olen erinäistenkin elämänkokemusten myötä oppinut syvästi kavahtamaan tuota häiriintynyttä ihmistyyppiä, ja ainoa keino heiltä suojautumiseen on yrittää pysytellä näistä mahdollisimman loitolla. Aina tämä ei vain valitettavasti ole mahdollista.

    Ja asia erikseen sitten tietysti on vielä sekin seikka, että nämä tyypit ovat saaneet nykyään aivan liikaa julkisuutta, ja sitä on heille myös yltäkyllin suotu, kiitos toisten osoittaman liiallisen pehmeänahkaisuuden. Ja jossakin Ruotsissa tai Yhdysvalloissa tilanne on ymmärtääkseni näiltä osin vielä monta kertaluokaa kamalampi, mutta pahasti pelkään, että perässä tullaan Impiwaarassakin... Esim. näiden em. maiden "kehittyneisyyden" ihastelijoilta kun tuntuu myös unohtuvan, että kyllähän siellä sitten myös nämä "kehityksen" kielteisetkin puolet tulevat esille yhä vahvempina. Kun hyvä lisääntyy, ei tämä valitettavasti tarkoita, että huono automaattisesti vähenee.

    VastaaPoista
  9. Iltaa, ja kiitos kommentistasi.

    Joo, uhrihierarkia on jännä juttu. Vaikka argumentit olisivat miten hyviä tahansa, niin jos niitä menee esittämään valkoisena miehenä, on turha odottaakaan saavansa mitään muuta kuin räpätystä etuoikeuksista. Kaikkein hauskintahan tässä on, että sama terminologia on kopioitu Amerikasta suoraan Suomeen, jossa erivärisiä on oleellisesti vähemmän ja etuoikeuksista valittajat ovat ihan yhtä valkoisia kuin vastaväittäjänsä.

    Heidän toimintatapansa muistuttaa narsismia, mutta en usko sen olevan oikea selitys. Narsistit kun ymmärtääkseni yritä kerätä ympärilleen toisia narsisteja. Ehkä kyse on vain siitä, että porukassa on muutama aito narsisti, ja muut sitten kopioivat heidän toimintatapansa itselleen, koska suljettujen sosiaalisten piiriensä vuoksi luulevat, että sellainen on normaalia ja oikein.

    Ja joo, ei täällä olla vielä päästy siihen pisteeseen kuin läntisemmissä maissa, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Ei tässä touhussa olla vielä pohjaa nähty.

    VastaaPoista