lauantai 21. toukokuuta 2016

Kolmas vuosikatsaus

Tulipa käytyä työporukalla jossain pienessä pihviravintolassa vapaapäivänä. En enää muista paikan nimeä, mutta hyvää oli. Maininnanarvoiseksi tämän ravintolakäynnin tekee se, että nyt opin, että lasku pitää aina käydä tarkasti läpi ennen maksamista. Jouduin nimittäin lähettämään laskuni kaksi kertaa takaisin, ennen kuin se meni oikein. Jostain syystä tarjoilijattarilla oli vaikeuksia hahmottaa tilannetta, jossa joku ottaa kaksi jälkiruokaa.

Enhän minä voinut tietää, että heidän suklaakakussaan oli valkosuklaakerros, ennen kuin olin jo tilannut juustokakkua.

Mutta asiaan. Nyt kun on suurin piirtein toukokuun kymmenes, blogini on yltänyt kunnioitettavaan kolmen vuoden ikään. Kukapa olisi uskonut? Muut kuin minä siis. Mutta jee! Käydäänpäs vähän läpi tilastoja, jos ei muuten niin jälkipolville tallentamista varten. Ai miten niin ei muka kiinnosta?


Kirjoitushetkellä kokonaiskävijämääräni on 145 923, joten viimevuotiseen nousua on tapahtunut 58 968, eli 112 %:n verran edellisvuoden kävijämäärään nähden. Vähän on tahti hidastunut, mutta luultavasti se johtuu päivitystahtini hidastumisesta. Päivässä käyntejä tulee n. 100-400, ja tyypillisesti tekstini keräävät n. 400-600 lukukertaa. Tältä näyttää kaikenkaikkinen tilastoni:

Vasemman alanurkan lukemiin ei sitten voi luottaa, koska jostain syystä Blogger unohtaa vanhoja katselukertoja.

Kuten näkyy, suurin kiitos näkyvyydestäni kuuluu edelleen blogistikollegalleni Yrjöperskeleelle. Kiitoksia myös kollegoilleni Jaska Brownille, peräti kahdella blogilla vaikuttavalle Tom Kärnälle, Kumitontulle, Feyrikselle, Korppi on oikeudelle, Reijo Koiraalle, Notkoluodolle, Cosiddettolle, sekä juuri blogimaailmasta eläköityneelle Ruukinmatruunalle. Toivottavasti kukaan ei jäänyt muistamatta. Sekä tietysti myös teille, jotka olette levittäneet ilosanomaani Facebookissa, Twitterissä ja muilla alustoilla, mitä näitä nyt on.

Kävinhän minä itsekin Facebookissa alkuvuodesta. Kuukauden ajan ehdin kerätä kavereita, kunnes joku ilmiantoi minut valeprofiilista ja minut niitattiin pois. Kovin aktiivisesti en ehtinyt sosialisoida, mutta yksi omasta mielestäni hieno onnistuminen minulla oli. Joku nimittäin oli laittanut sinne tällaisen kuvan:


Kuvan laittaja oli laittanut kommentiksi vain sanan "suhteellisuudentaju". Tämä oli sitä aikaa, kun puhuttiin siitä, kuinka raiskauksista ei kukaan kiinnostunut, ennen kuin niiden varjolla sai ruveta olemaan rasisti ja ruveta syyttelemään turvapaikanhakijoita niistä. Lyhyt vastaus tuohon on, että on se aina kiinnostanut, mutta kotimaisille raiskaajille ei oikein voi mitään muuta kuin istuttaa vankilassa, kun taas ulkomaiset raiskaajat ovat maassa yksinkertaisen ja helposti kumottavissa olevan poliittisen päätöksen suorana seurauksena.

Mutta oltiin raiskauksista kiinnostuttu aiemmin tai ei, en silti vieläkään ymmärrä tuota logiikkaa. Ilmisesti jos ei ole ollut raiskauksista kiinnostunut aiemmin, ei niistä saa kiinnostua myöhemminkään.

Asiaan. Koska minäkin osaan tilastomatikkaa sekä piirtää käppyröitä Excelillä, päätin ottaa nuo ylläolevan kuvan luvut sellaisinaan ja suhteuttaa ne väestömäärään ja maassaoloaikaan. Ja hupsista, palkit pyörähtivätkin tällaisiksi:


Suhteellisuudentaju tosiaan.

Katsotaanpas seuraavaksi vuoden menestyneimpiä tekstejä. Ei ole yllättävää, että vuoden ja samalla koko blogini historian luetuimmaksi tekstiksi nousi Iso kyrpä kokonaisella 2368 lukukerrallaan. Koko tekstin tarkoitushan oli vain katsoa, kuinka monta Google-osumaa saan tuolla otsikolla. On tekstissä sinänsä ihan mielenkiintoinen ja informatiivinen sisältökin, ei siinä mitään.

Toisena on 788 lukukerrallaan Toimittaja, joka unohti, mitä järki tarkoittaa, jossa vastasin kolumniin, jossa joku toimittaja närkästyneenä moitti suomalaisia siitä, etteivät auta pakolaisia, vaikka Suomeakin on autettu. Yli kuudensadan luvun pääsi myös Se oleellinen kysymys Immosen vastustajille (632), jossa ihmettelin Meillä on unelma -porukan argumentteja sen jälkeen, kun Olli Immonen oli mennyt sanomaan tykkäävänsä yksikulttuurisuudesta; sekä Edistyksellistä ajattelua suomalaisesta kirjallisuudesta (620), jossa erään lukijan pyynnöstä käsittelin Koko Hubaran feministis-edistyksellistä valitusta Laura Lindstedtin Oneiron-romaanista.

Kirja-arvosteluja on tullut valitettavasti paljon vähemmän kuin ennen. Ne näyttävät lukukertojen perusteella kiinnostavan noin puolta lukijoistani, lukuunottamatta klassikoita ja menestyneitä uutuuksia, jotka vetävät paljon Google-osumia. Vuoden menestynein on ylivoimaisesti Jarkko Tontin Lento 551 lukukerrallaan, koska Tontti itse twiittasi tekstin alle kaksi tuntia sen julkaisun jälkeen. Oletankin, että Tontti seuraa tätä blogia, koska vaikka itsekin tykkään googletella blogini nimeä silloin tällöin nähdäkseni, mistä linkkejä löytyy, olisi aika legendaarista, jos Tontti olisi sitä kautta tullut tänne sellaisella ajoituksella.

Joo. Mitäs vielä? Varmaan musiikkia tapauksen kunniaksi. Eräs uusi naispuolinen työkaverini on sitä mieltä, että tämä on uusi tunnusbiisini. Kuulemma se tulee minusta kovasti mieleen:



En voi väittää vastaan. Pidän kovasti tuollaisesta vanhanaikaisenkuuloisesta. Ja ettei tämäkään teksti jäisi kokonaan ilman järkevää sisältöä, laitetaan loppuun vähäpukeisia naisia:

Viehättävä assistenttini Xenia Porstuan henkilökunnan vuosittaisella virkistysmatkalla Tunguskalla.

11 kommenttia:

  1. Onnea vain kolmesta vuodesta ja tosiaan harmittaa takkiraudan puuttuminen, mutta se täytyy kompensoida laajentamalla lukemistoa, joka nyt ajan puutteen takia on ollut aika marginaalinen, vaikka laatublogeja näyttää löytyvän. Mutta jatkahan toki kirjoittamista, lukijana odotan innolla!

    VastaaPoista
  2. Toivon, että jaksat pitää yllä blogiasi. Minusta se on yksi parhaita näistä voiman pimeän puolen blogeista. Lyckaa seuraavalle blogivuodelle.

    VastaaPoista
  3. Komppaan Yrjöä, anna palaa jatkossakin. Blogisi on väkevä.

    VastaaPoista
  4. Asiasta kuudenteen niin lopettiko Takkirauta?

    VastaaPoista
  5. Huomenta, Lone, Ykä, Reijo ja Hauki, ja kiitos kehuista. Yritetään pitää tasoa alhaalla jatkossakin. Toivottavasti ehtii kirjoitella vähän useamminkin jatkossa.

    Vaikuttaa tosiaan siltä, että Takkirauta on poistunut keskuudestamme. Syytä voimme vain arvailla. Jätän kuitenkin linkin blogilistaan loppuvuodeksi, jos bloginpitäjä muuttaisikin mielensä ja aktivoituisi uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Semmonen tekninen seikka muuten, että jutuillasi on enemmän lukijoita kuin mitä tuo bloggerin mittari näyttää. Se kun ei rekisteröi muuta kuin ne lukijat, jotka ovat linkanneet suoraan kyseiseen kirjoitukseen. Toisin sanoen se jättää rekisteröimättä ne, jotka tulevat suoraan blogisi pääsivulle ja lukevat jutun sieltä. Itselläni tällaisia lukijoita on tommonen kolmin-, nelinkertainen määrä verrattuna suoraan juttuun linkanneisiin. Jos haluat tarkemmat lukemat, niin ota sivullesi site meter tai flag counter tai joku semmonen.

    VastaaPoista
  7. Itse en ole jaksanut koskaan tehdä lukijamääristä katsauksia, vaikka nyt melkein olisi syytä, kun Takkiraudan poistuminen aiheutti sattuneista syistä kävijäpiikkiä blogiini.

    Pekka, blogimerkintäsi ensimmäisestä kuvasta minulle tulee mieleen, että Suomen vaakunassa tulisi olla leijonan sijaan fryygialaismyssyllä varustettu villisika, joka pitäisi kädessään vuosien 73-71 eKr. aikana Rooman legioonissa käytössä ollutta gladius-miekkaa. Suomen leijona viittaa liikaa Ruotsin vallan aikaan, Suomessa ei elä eikä voi elää luonnonvaraisesti leijonia, ja toiseksi vaakunaleijonamme ei edes ole leijona vaan jonkinlainen sekäsikiö.

    VastaaPoista
  8. Iltaa, Ykä ja Tom, ja kiitos kommenteista.

    Ykä: joo, kyllähän itsekin tapaan mennä pääsivulle enkä yksittäiseen kirjoitukseen, jos menen blogiin Bloggerin linkkien kautta, koska muuten saattaa jäädä välistä joku kirjoitus näkemättä. Sitten taas jos joku yksittäinen teksti ottaa tuulta alleen ja saa linkityksiä sosiaalisessa mediassa ja foorumeilla, silloin teksti saa osumia ja sen saama huomio korostuu. Tarkoitukseni olikin esitellä suosituimpia tekstejäni, eikä niinkään arvioida lukijamääriäni. Sen aika on sitten marraskuussa, kun taas pistän asiasta vuotuisen sivupalkkikyselyn. Siihenkään tuskin vastaa kuin joka kymmenes lukija, mutta yritetään kumminkin.

    Onhan minulla StatCounter, joskin se näyttää niin erinäköisiä lukemia kuin Blogger, etten oikein tiedä, mihin tässä voi luottaa. Esimerkiksi sen mukaan minulla on viimeisen kuukauden aikana sivunäyttöjä yhteensä 2668, kun taas Bloggerin vastaava luku on 5063. Noh, jos tästä kuitenkin maksetaan 0,00 € per osuma, ei se niin tarkkaa ole.

    Tom: Teen näitä katsauksia osittain myös siitä syystä, että olisi mielenkiintoista nähdä vastaavia tilastoja muilta blogisteilta. Eihän minulla ole hajuakaan, paljonko tällaisissa yleensä porukkaa käy ja kuinka suosittu pitää olla voidakseen sanoa olevansa suosittu.

    Minuakin on aina vähän häirinnyt, että Suomen vaakunaeläin on leijona. Karhu olisi luonteva vaihtoehto, mutta se taas viittaisi liian vahvasti Venäjään. Toisaalta, ei fryygialaismyssyillä tai gladiuksilla ole sen enempää tekemistä Suomen kanssa. Kaikkein paras vaihtoehto olisi Lapuan vaakunan laajentaminen koko Suomen vaakunaksi. Jos lapualaiset eivät tähän suostu, villisika voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, tai sitten vaikka poro. Puukko kädessä, ei mitään miekkaa.

    VastaaPoista
  9. Statcounter ei laske mukaan viittausroskapostittajien "käyntejä". Ja toiseksi, sen saa varsin varmasti olemaan laskematta omia käyntejä omassa blogissa.

    Gladius ja fryygialaismyssy eivät sinänsä liity Suomeen. Mutta fryygialaismyssy liittyy vapausaatteeseen, ja yhdessä gladiuksen kanssa se viittaisi ainakin minun mielessäni kolmanteen orjasotaan, joka raivosi Apenniinien niemimaalla 73-71 eKr. Spartacuksen ja hänen orja-armeijansa tarina on minulle tärkeä.

    Romani, ite domum!

    VastaaPoista
  10. Iltaa taas. Johtuisikohan se tuosta? Kyllä välillä tulee Venäjältä ja Amerikasta 40 käynnin piikkejä, mutta vaikea uskoa, että puolet liikenteestä olisi sitä.

    Onhan Suomellakin vanhat kapinansa, kuten nuijasota. Siinäkin mielessä Lapuan vaakuna olisi sopiva.

    Loppukommentti täytyy sitten kirjoittaa sata kertaa aamunkoittoon mennessä. x

    VastaaPoista
  11. Lapuan vaakunassa ei minunkaan mielestäni ole mitään vikaa. Nuijia on käytetty jo vähintään satojentuhansien vuosien ajan. Ja vaakunan karhun voisi ajatella olevan Venäjän karhu.

    Ehdotukseni villisian gladiuksen voisi korvata tietysti nuijalla, tai keihäällä, joita niitäkin on käytetty verraten pitkään. Ainakin kertaluokkaa pitempään kuin gladiuksia.

    Fryygialaismyssyn säilyttämistä kannatan ehdotuksessani kaikkein eniten.

    ...Ja juu, ei niitä aktiivisia viittausroskapostittajia varmaan edes ole kymmeniä koko maailmassa. Ja viittausroskapostittajien ei kai yleensä tarvitse "käydä" samassa blogissa hirveän montaa kertaa päivässä.

    VastaaPoista