perjantai 16. lokakuuta 2015

Tutustukaa blogi-isäntäänne: musiikki

Ihan alkuun pahoitteluni, että olen laiminlyönyt blogini päivitysvelvollisuudet jo kolme viikkoa. Minulla on ollut töissä lisäkoulutusta, minkä seurauksena olen joutunut tekemään parhaimmillaan 14-tuntisia päiviä. Läksyjäkään en ole ehtinyt tehdä, joten saatan lentää ulos eräältä kurssilta, joka on pakollinen ja jonka voi suorittaa seuraavan kerran kahden vuoden päästä.

Energiajuoma ei riitä, tarvitsisin vahvempia piristeitä.

En kuitenkaan ole unohtanut teitä. Tässä miettiessäni, millaista täytettä tänne laittaisin, muistin, etten ole tehnyt musiikkipostausta pitkään aikaan.

Tumblr-blogialustasta olen maininnut ennenkin, että siellä blogistien välinen vuoropuhelu päivitysten kautta onnistuu näppärästi, mikä tietysti näkyy yhteisön kommunikointitavoissa. Esimerkiksi siellä kiertää blogista blogiin enemmän tai vähemmän järkeviä kysymyslistoja (kuten tällaisia), joista lukijat voivat poimia esitettäväkseen kysymyksiä, joihin blogistin on sitten vastattava. Hauska seuraleikki.

Eihän minulta kukaan ole mitään kysynyt, mutta ajattelin silti vastata tuohon esimerkkilistaan. Pitäähän näissä jokin kantava teema olla. Siispä, minä ja musiikki:

1. Milloin viimeksi kävit konsertissa? Mikä se oli?

Jahas, hankala heti alkuun. Olen kyllä käynyt tapahtumissa, joissa on ollut kuuluisiakin live-esiintyjiä, mutta en muista menneeni mihinkään ihan vain musiikkia kuunnellakseni. Viime vuosina olen ollut erilaisilla keikoilla työtehtävissäkin, viimeksi joskus keväällä. Vasta työmaalle päästyäni sain tietää, että siellä on Vasemmistoliiton vaalitapahtuma, jossa musiikista vastasi mm. Paleface. Onhan se jännä käydä aina välillä tuollaisissakin katsomassa, millainen meininki siellä on.

2. Onko mitään musiikkityyppiä, jota et voi sietää?

Joo, dubstep. Se kuulostaa enemmän rakennustyömaan taustahälyltä kuin miltään musiikilta. Yhteen aikaan muutama vuosi sitten se oli suurtakin muotia, mutta luojan kiitos ihan mikä tahansa paska ei mene läpi edes kaikkein pahiten trendien riepoteltavissa oleville laumasieluille, vaan kaikki ovat palanneet kuuntelemaan suomihiphoppia, mikä toki sekin on paskaa, mutta sentään pääsääntöisesti musiikiksi tunnistettavissa olevaa sellaista.

3. Soitatko mitään instrumenttia?

Hah. Musiikillinen lahjakkuuteni ei riittäisi edes triangelin soittamiseen.

4. Montako CD-levyä omistat? Miltä artistilta sinulla on eniten CD:itä?

Enhän minä sellaisia juuri käytä, enkä jaksa mennä kaivelemaan, mutta neljä tulee näin yhtäkkiä muistiin. Artisteina Jope Ruonansuu, Turo's Hevi Gee, Johann Strauss nuorempi ja Tšaikovski.

5. Nimeä 3 bändiä, jotka haluaisit tavata. Miksi?

No miksi minä haluaisin tavata bändejä? "Hei, tykkään teidän musiikistanne." "Ai, kiitos." "Joo. Öö... no, nähdään."

6. Mitä mieltä vanhempasi ovat kuuntelemastasi musiikista?

Samaa mieltä, tai ainakaan eivät ole koskaan valittaneet. Esimerkiksi, kuten olen tainnut ennenkin sanoa, minä ja isäni pidämme molemmat CCR:stä. John Fogerty on vieläkin kovassa vedossa, kuten tämä tällä viikolla julkaistu pätkä todistaa:


7. Ostatko vielä CD-levyjä? Mikä oli viimeisin, jonka ostit?

Aika vähän olen ennenkään niitä ostellut. Viimeisin taisi olla tuo mainittu Tšaikovski, jonka hankinnasta ei ehkä ole vielä aivan kymmentä vuotta. Levyn nimikkokappaleena oli tämä:


Tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä venäläiset ovat nokkelaa kansaa. Kenelle muulle olisi tullut mieleen käyttää tykistöä klassisen musiikin soittimena?

8. Kiinnitätkö enemmän huomiota melodiaan vai sanoitukseen?

Näin enemmänkin kirjallisesti kuin musikaalisesti suuntautuneena ihmisenä täytynee sanoa, että sanoitukseen, mutta kovasti riippuu siitä, mihin mitäkin kappaletta tehdessä on enemmän panostettu.

9. Nimeä 3 parasta albumia lempiartistiltasi.

Täh. Kuka niistä nyt pitää kirjaa? Eivätkös kaikki levyt ole sellaisia, että niissä on yksi tai kaksi hyvää hittiä, ja loput ovat sitten lähinnä vain täytettä?

10. Onko mitään bändiä, josta pidit 10 vuotta sitten, mutta josta et pidä nyt?

Eipä oikeastaan. Paremminkin on käynyt niin, että olen ruvennut pitämään bändeistä, joita inhosin nuorena. Luultavasti tämä johtuu siitä, että nykymusiikin yhä huonontuessa vanhat huonot kappaleet kuulostavat suhteellisesti paremmilta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä:


Nykyään suorastaan ilahduttaa, kun tuo pärähtää soimaan.

11. Voitko keskittyä muihin asioihin kuunnellessasi musiikkia?

Riippuu vähän musiikista. Sen pitää olla hyvää, muttei liian hyvää.

12. Listaa 5 parasta musiikkivideota.

En nyt viitsi niin montaa laittaa, että jää tilaa muillekin vastauksille. Laitetaan yksi, johon liittyy hauska tarina. Armeijassa meillä oli patterin alakerrassa luokkahuoneita, joissa oli televisioita ja videotykkejä, joita saatiin katsoa illalla ennen nukkumaanmenoa. Eräänä iltana kuljeskelin siellä aikeenani mennä katsomaan jotain elokuvaa, mutta astuessani yhteen luokkaan, huomasin sen olevan jo varattu. Lähes koko patteri, toistasataa miestä, istui penkeillä täydellisessä hiljaisuudessa tuijottaen tiiviisti seinää, jolle joku oli videotykillä heijastanut tämän videon:


Esiintyjän pukeutumisella saattoi olla tekemistä asian kanssa.

13. Laita soittolistasi shufflelle ja postaa 5 ensimmäistä kappaletta, jotka tulevat.

Tuon teinkin jo vuosi sitten, joten katsokaa siitä.

14. Laulatko suihkussa?

No en. Tai jos laulankin, lauluni on yleensä tämä:



15. Paljonko aikaa kulutat päivittäin musiikin kuunteluun?

Aika vähän nykyään. Töissä kun soi (huonoa) musiikkia taustalla koko ajan, se on vaikuttanut minuun niin, että kyllästyn helposti hyvänkin musiikin kuunteluun.

16. Jos voisit soittaa mitä tahansa instrumenttia, mikä se olisi?

Ehdottomasti haitari. Siinä on kunnon tyyliä. Soittelisin naapureiden iloksi kaiket päivät Säkkijärven polkkaa, Eldankajärven jäätä ja tietenkin tätä:


Vanhemmillani taitaa vielä olla vintillä vaarin vanha haitari kolmattakymmentä vuotta käyttämättömänä. Pitäisi käydä hakemassa. Tosin häätöhän siitä tulisi. No sitten, jos joskus pääsen asumaan omakotitaloon.

17. Jos olisit laulu, mikä laulu olisit?

Tämäpä olikin helppo kysymys.


18. Millainen luulisit maailman olevan ilman musiikkia?

Melko samanlainen. Teinitytöt fanittaisivat jotain muuta. Baareissa ryypättäisiin nopeampaan tahtiin, kun ei aikaa haaskaantuisi tanssimiseen. Television nolojen kykyjenetsintäkilpailujen määrä ei muuttuisi miksikään, koska kyllä siellä jumalauta aiheita keksitään. Kyllähän musiikin puuttuminen jättäisi suuren aukon viihteiden ja tunteidenilmaisun kenttään, mutta uskon, että kirjallisuus eri muodoissaan paikkaisi sen suurimmaksi osaksi nopeasti.

19. Mistä muusikoista pidit 5 vuotta sitten? Entä 10 vuotta sitten?

Turha puhua muusikoista, musiikkilajit saavat riittää. On myös turha puhua 5 vuotta sitten olleista asioista, koska sehän oli aivan äsken. 10 vuotta sitten pidin tietysti samanlaisesta musiikista kuin nykyäänkin, mutta kuuntelin enemmän räppiä. Siis sitä oikeaa, enkä sitä, mitä nykyään väitetään räpiksi. Amerikasta, eikä minkään valkolaisen naamasta. Esim.:


Joo, tuo kestää melkein 15 minuuttia. Siinä loppuu Cheekiltä äkkiä strepsilsit kesken, jos samaa yrittää.

No niin, eipä tässä muuta. Laitetaanpa vielä loppuun jotain, jonka minun olisi pitänyt tietää jo lapsuudesta asti, mutta jonka löysin vasta äsken tätä postausta tehdessäni:


13 kommenttia:

  1. Jos haluaa erikoista ja taatusti mitä ei esitetä vaikkapa novalla, on tämä ohjelma musiikkia kolmannelle korvalle, esitettiin aikoinaan edesmenneessa radioa mafiassa, en tiedä on nykysin jossain, toinen jukka mikkolan avaruusromua elektronisen musiikin ystäville, radio suomesta tulee sunnuntaisin aika hyviä musiikkiohjelmia,oliko se tähtisadetta ja sitten sellanen kuin kissankehto, tälläselle kasarina aikustuneelle ehoton kuuneltava, niitä kuunellessa mene sunnuntaipäivä rattosasti ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  2. Musiikista en kommentoi suuremmin, koska itse kuuntelen vain roskaa ja japsiroskaa, mutta kun mainitsit tuon kurssin - noista yliopistojen aikataulutuksista mitään ymmärtämättömänä fuksina täytyy kysyä miten helvetissä ne oikein säädetään? Siis nähtävästi yksittäisestä yliopistosta riippumatta.

    Eikö ihmisillä ole aikataulutuksen kanssa minkäänlaista talon sisäistä kommunikaatiota vai olenko ainoa, jolla on aikataulussa 6 kurssia, aikaa 2 kuukautta ja luennot yms. ajankohdat milloin pitäisi olla jossakin paikalla, ovat kaikki päällekäin. Sitten vielä noi "ei luentoja/tenttimahdollisuutta vuonna x". Miksi ei? Onko se niin vaikea pistää toinen henkilö hoitamaan homma? En ymmärrä.

    VastaaPoista
  3. Tämähän maalaa siusta hyvin konkreettisesti kosketeltavan kuvan. Ihan hirveä juntti. Se on kuulemma huono asia. Niin muuten on. hyi. häpeä. Ekana häpeä, sitten häpeä ettet hävennyt aikaisemmin. Sitten kuuntele tupakin kera jaakko teppoa ja häpeä lisää ihan vaikka huvin vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Huomenta, jpt, Lone ja Feyris, ja kiitos kommenteistanne.

    Pidetään nuo ohjelmat mielessä. Itsehän yleensä etsin uutta musiikkia Youtubesta siten, että etenen suosituslistan kautta kappaleesta toiseen. Sillä tavalla löytää helposti tavaraa, joka ei ole Suomessa edes pienten eksperttipiirien tuntemaa. Varsinkin ulkomailta löytyy vaikka mitä kivaa vähemmän tunnetuilla kielillä.

    Yliopistojen aikatauluista olen huomannut saman. Kuulemma oppiaineen sisällä pyritään sovittamaan luennot toisiinsa, etteivät mene päällekkäin, mutta ei sekään täysin varmaa ole. Itselläni oli pari syksyä sitten tilanne, että jostain syystä kaikki luennot haluttiin järjestää tiistaina. Parista kurssista jouduin luopumaan kokonaan tämän takia, ja silti minulla oli tiistaina 8 tai 9 tunnin koulupäivä ja koko muuna viikkona vain 2 luentoa yhteensä.

    Meillä ainakin kursseja järjestetään joka toinen vuosi käsittääkseni siksi, koska aine on sen verran epäsuosittu, ettei järkevänkokoisia ryhmiä saada kasaan muuten kuin paimentamalla usean vuoden tulijat yhteen. Nytkin tuolla kurssilla meitä taitaa olla 5 tai 6. Muita kursseja kai voisi tenttiäkin, mutta tuolla on keskustelulla ja muulla tuntiaktiivisuudella niin suuri paino, ettei sitä voi kirjapänttäämisellä korvata.

    Minäkin tykkään toisinaan kuunnella japsiroskaa. Ja korearoskaa.

    Minulle on ennenkin kerrottu, että junttius on huono asia, mutta se tuntuu niin hyvältä, etten osaa hävetä. Jaakko Teppoa voin kyllä kuunnella lisää. Vuosia sitten olin työtehtävissä yökerhoympäristössä, ja koska oli hiljainen ilta eikä ollut asiakkaita häiritsemässä, hiippailin DJ-koppiin ja soitin puolitoista tuntia Jaakko Teppoa. Hyvä meininki.

    VastaaPoista
  5. Kävin katsomassa Jaakko teppoa livenä 1986 nivalan tuiskulassa, se jäi mieleen päällimäiseksi, kun totes että iltatuulen nuo viestin tuovat on nivalan sikamiesten laulu :)

    -jpt-

    VastaaPoista
  6. Iltaa taas, jpt. Tuon muistan minäkin kuulleeni. Vaikka en olekaan häntä livenä nähnyt, hänen standup-juttujaan löytyy mukavasti Youtubesta.

    Isäni muuten on joskus kertonut olleensa Jaakko Tepon tupakaveri armeijassa. Silloin kuulemma jo harjoitteli nyt klassikoiksi muodostuneita esityksiään.

    VastaaPoista
  7. Dubstepin meno pois muodista ei haittaa, vaikka en muotia seuraakaan. On sitä jotain hyvääkin dubsteppia, mutta se on aika nopeasti tyhjiin ammennettu genre. VRUMM. BZZZ, VRUMM. BRRR, BRRR, VZZZT, ZUM, ZUM, ZUM, TA, PA, DUMMM, VRUMM.

    Taitaa olla muuten niin, että kaikilla suomalaisilla on edesmenneen sukulaisen jäämistöissä haitari. Sitten kun vielä uusi sukupolvi opettelisi soittamaan niitä. Ja mitähän niillä soitettaisiin, hip-hoppia? Dubsteppia? PUUH, SIIH, PUUH, SIIH, TUK, TUK, VRÖÖÖM, PUUH, SIIH.

    "18. Millainen luulisit maailman olevan ilman musiikkia?"

    Maailma olisi ihan vutun paska paikka ja ampuisin itseni.

    Tämä blogi on muuten ihan homo. Ja kaikki ihmiset on kans homoja. Anime on paskaa.

    VastaaPoista
  8. Nyt muuten juksasin, anime ei ole paskaa. Dragonball Z on hyvä. Ja Akira.

    VastaaPoista
  9. Kommentoisin tänne vielä, että siilin sierettynyt siitin.

    Hyvää yötä.

    VastaaPoista
  10. Huomenta, Korppi, ja kiitos kommenteista.

    Taisit olla vähän vaikutuksen alaisena? Ei se mitään, olisinpa minäkin ollut.

    Kyllä haitarilla voi hiphoppia soittaa, puolalaiset sen tietävät.

    Musiikkihan on vain nautinnollinen aistiärsyke, kuten kauniit taideteokset tai herkullinen ruoka. Noiden osaajia arvostetaan, mutta yllättäen hajutaiteilijoita ei juuri ole. Tietysti on hajuvesien suunnittelijoita jne. mutta ei ole olemassa hajumuseoita, hajukonsertteja tai hajuradioita. Sama tuntoaistin kanssa; siihen keskittyviä taiteilijoita ei ole, tai jos onkin, heidät leimataan heti huoriksi.

    Itse näkisin niin, että jos musiikkia ei olisi, asiaan suhtauduttaisiin samoin kuin nykyään haju- tai tuntotaiteeseen. Miellyttäviä ääniä ja rytmejä arvostettaisiin, mutta enempää ei osattaisi kaivata.

    Ja ite oot homo.

    VastaaPoista
  11. Kaikki luulee, että oon ollu kännissä. Mitään ollu ottanut, syntymähumalassa vain olen.

    En voi olla aivan samaa mieltä musiikista. Aistiärsykkeet merkitsevät niin eri asioita, että siksi musiikilla on erityisasema syystä. Kyse ei eole sattumasta, eikä kulttuurisesta oikuista vaan siitä, että musiikki puhuu meille tavalla, johon mikään muu taide ei kykenisi. Musiikin rooli ei voisi olla pienempi tai suurempi, eikä mikään muu taidemuoto voisi sitä korvata.

    Tuo puolalainen renkutus on vähän kuin yhdistäisi kaktuksen ja ilmapallon :p

    VastaaPoista
  12. Iltaa taas. Olet onnekas, jos olet syntymäkännissä. Minä olen syntymäkrapulassa.

    Olet oikeassa, että musiikki on erityisasemassa. Toisaalta siksi, että tuotettavien ärsykkeiden skaala on niin laaja, ja toisaalta siksi, että niitä on suhteellisen helppo tuottaa. Vastaavia hajusinfonioita ei mitenkään saataisi aikaan. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että jos musiikkia ei olisi koskaan ollutkaan, emme osaisi kaivata sitä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Jos musiikki nyt yhtäkkiä katoaisi jostain syystä, sopeutuisin varmaan aika nopeasti. Kaikki varmaan eivät, mutta keskimäärin tilanteeseen totuttaisiin viimeistään seuraavan sukupolven aikana.

    Vaikka musiikki onkin enemmän tai vähemmän tärkeää kaikissa kulttuureissa, kyllähän asiassa silti on valtava kulttuurillinen tekijä. Joskus olen töissä kuullut intialaisten työkaverien soittamana heidän kotimaansa musiikkia, ja se jos mikä on hirvittävää, epävireisen kuuloista renkutusta. He kuitenkin tykkäävät.

    VastaaPoista
  13. Niin ja lisättäköön vielä, että jos pitäisi valita, luopuisin paljon mieluumin musiikista kuin suklaasta.

    VastaaPoista