maanantai 16. syyskuuta 2013

Tilauksen perille toimittamisesta

Joissain maailman maissa on tapana, että jos kansalainen harjoittaa kansalaistottelemattomuutta tai passiivista vastarintaa tai muuten soittaa suutaan järjestystä ylläpitäville tahoille, järjestystä ylläpitävät tahot kerääntyvät selvällä ylivoimalla pieksemään pampuilla ja maihareilla maahan kaadettua kansalaista.

Näin naapurissa.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tuonkaltaista toimintaa ollaan totuttu pitämään pahimman luokan totalitarismina ja barbariana, ja useimmissa tapauksissa varmaan onkin ihan hyvä, ettei sellaista harrasteta täälläpäin. Mainittujen maiden puolustukseksi voidaan kuitenkin sanoa, että niissä kansalaiset yleensä uskovat ja tottelevat, kun jotain sanotaan, ilman turhaa lässytystä siitä, että "kyllä mä saan". Tai jos alkavatkin harata vastaan, siihen on niin pätevä syy, että sen vuoksi on valmis vaikka ottamaan turpaansa.

Sunnuntaina saunasta tullessani televisiossa näytettiin ohjelmaa vartijoista. Tapanani ei yleensä ole katsoa senkaltaisia ohjelmia, koska näen kännisiä teinejä livenä omassa työssäni ihan riittävästi, vaikka en edes ole vartija. Joskus on tehnyt mieli sitäkin kokeilla vaihtelun vuoksi, mutta eipä näytä ruoho olevan sillä puolella yhtään vihreämpää.

Ohjelmassa oli paljon mieltäylentäviä asiakkaita, kuten nurkkiinkuseskelija, joka ihmetteli, miksi ovet eivät ole auki, vaikka niiden pitäisi aueta viideltä ja kello on jo puoli neljä. Syvimmin kuitenkin jäi mieleen vetelärankainen hupparieläin, joka oli ilmeisesti poistettu linja-autosta, koska hänellä ei ollut rahaa lippuun. Vartijat tulivat sanomaan, että jatkapa matkaa vaikka kävellen, kunhan et jää siihen norkoilemaan. Poika oli sitä mieltä, että kyllä hänellä on oikeus olla julkisella paikalla, jos ei aiheuta mitään häiriötä. Lyhyen sananvaihdon jälkeen vartijat totesivat, että ole nyt sitten, ja lähtivät pois.

Sivistyneessä maassa tilanne olisi päättynyt viimeistään tähän. Mutta koska kyse oli Suomesta ja nimenomaan Helsingin rautatieasemasta, suurivaatteinen vokaalinvenyttäjä päätti käyttää oikeuttaan seurata vartijoita ja jäädä heidän välittömään läheisyyteensä toljottamaan ja heiluttelemaan keskisormia. Aikansa vartijat olivat olevinaan huomaamatta, mutta kun nulikka ei kyllästynyt pitkänkään ajan jälkeen, yrittivät taas useaan otteeseen komentaa sitä lähtemään. Vastaus oli jälleen, että "kyllä mä saan olla".

Jossain vaiheessa paikalle eksyi poliiseja, jotka antoivat autonsa ikkunasta toimintaohjeeksi, että "viekää se pois". Vartijat sitten työnsivät tulevaisuuden toivoa parikymmentä metriä sivummalle. Sinne se lopulta jäi, joskin lässytti vielä hyvän tovin ja kertoi vielä vartijoiden käännetyille selille heidän olevan "idiootteja". Ohjelmassa ylistettiin vartijoiden kykyä olla provosoitumatta ja todettiin, että tällaisia nyt on vähän väliä, eikä sille oikein mitään mahda.


Jumalauta. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi jo saada vähän provosoitua. Ongelma ei ole se, että vartijoille tulee paha mieli, vaan se, että sekä vartijat että nulikat tietävät, että nulikka voi kohdella vartijaa ihan miten tahansa suoranaista turpaanvetoa lukuunottamatta, ja jos vartija siitä hermostuu, hän saa potkut ja syytteen, ja parhaassa tapauksessa pääsee maksamaan nulikalle korvauksia. Koska perseily on sallittua, sitten myös perseillään, koska miksi ei ja haistakaa muutenkin paska. Tästä seuraa, että ihmisten kunnioitus kaikenlaisia auktoriteettejä kohtaan romahtaa (entisestään).

Ongelma ei rajoitu vartijoihin. Koska fyysisen puuttumisen oikeuksia on karsittu kautta linjan, joudutaan poliiseja kutsumaan myös peruskouluihin aina, jos murrosikäinen kloppi kieltäytyy tottelemasta opettajia ja esim. ottaa ruokalassa yhden kalapuikon liikaa, vaikka opettajilla olisikin fyysiset valmiudet ratkaista tilanne itse. Kuka pitää tätä toivottavana asiaintilana?

Ymmärrän toki mahdolliset ongelmat, jos annetaan laajemmat fyysiset valtuudet ihmisille, joiden työnkuvaan järjestyksen ylläpito kuuluu, mutta joiden ei varsinaisesti oleteta joutuvan fyysisiin konflikteihin päivittäin. Vartijan koulutus ei taida olla yhtä kattava kuin poliisin, ja vaikka opettajia koulutetaankin monta vuotta, koulutus koostuu pääasiassa pedagogiikasta rannelukkojen jäädessä vähemmälle huomiolle. Silti mielestäni on huutava vääryys, että joku joutuu pettymään, kun noin halukkaasti tilaa turpaansa.

Ennen pitkää nimittäin tuollainen henkilö tulee rääpineeksi turpaansa väärälle tyypille, ja silloin ei enää lämmitä, vaikka laki olisikin omalla puolella. Silloin on hyvä huomata se, että nykykäytäntö itse asiassa kannustaa törkeisiin pahoinpitelyihin. Ai miten niin? No koska jos onnistuneesti provosoitu osapuoli joutuu kuitenkin maksamaan korvauksia, hänen kannattaa lyödä kerralla niin, että provosoija muistaa sen lopun ikäänsä. Muutenhan provosoija voittaa.

7 kommenttia:

  1. Aivan tottahan tämä, valitettavasti.

    Täytyy sanoa, että löysinpäs tänään blogisi pienellä blogbrowsingillani ja nauroin kyl niin kippurassa satunnaisille postauksille. Aivan mahdottoman loistavaa kamaa!

    VastaaPoista
  2. Sama ilmiö kuin vartijoilla, tosin korostetusti vielä, on omalla alallani. Aikanaan oli valtuuksia, nyt uusi lastensuojelulaki, sen tulkinta ja ennakkotapausten pelko on pikkuhiljaa aikaansaamassa tilanteen, että meillä ei ole muuta keinoa kuin pyytää kauniisti. Piruako niitä laitoksiin sitten sijoitetaankaan, kun meininki saa jatkua samanlaisena kuin ennenkin?

    VastaaPoista
  3. Huomenta molemmille ja kiitos kommenteista. Lonegaru, tervetuloa kestotilaajaksi. Pyrin jatkossakin tuottamaan rahoillenne vastinetta.

    Joillain blogisteilla on aikaa, kykyä ja halua kaivella taustatietoja ja perustella väitteensä asiallisesti. Ehkä heillä on myös poliittisia ambitioita tai muuta kiinnostusta tulla otetuksi vakavasti. Minulla ei ole mitään näistä, joten olen valinnut tyylilajikseni sarkastisen huutelun, joka on kiistämättä viihdyttävämpää, ja lisäksi siirtää vastuun näppärästi lukijalle.

    Ykä, nykyisissä päättävissä piireissähän on marxilaisen perinteen mukaisesti oletettu, että ihminen on looginen olento, ja kaikelle toiminnalle löytyy järkiperuste. Kukaan ei siis perseile siksi, että tykkää perseillä, vaan häiriökäytöksessä on aina taustalla jokin vaatimus epäkohtien korjaamisesta. Samasta syystä kaikki ongelmat voidaan ratkaista puhumalla, ja ei kai ketään saa kurittaa siitä, että on joutunut yhteiskunnan sortamaksi.

    Kun nyt kuitenkin on nulikoita, joiden käytöstä ei osata tuolta pohjalta selittää, ne pitää siivota laitokseen pois näkyviltä, muuten tulee kognitiivista dissonanssia. Koska asialla turvataan päättäjien hyvää mieltä ja maailmankuvan eheyttä eikä niinkään nuorten itsensä kasvamista, ei ole niin suurta väliä, mitä niille siellä laitoksessa tehdään. Aikuisena niistä tulee sitten spurguja, ja taas päästään valittamaan, kuinka yhteiskunta syrjäyttää ja vaatimaan lisää resursseja. Se on win-win.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykähän tätä Pekkaa suositteli. Kiitokset (molemmille). Itsekin olen mustan huumorin ja sarkasmin ylin ystävä ;)

      Poista
    2. Kiitos Sepollekin ja tervetuloa kommentoimaan. Mukava nähdä, että kannattajakuntani kasvaa hyvällä tahdilla.

      Poista
  4. Eipä tuo opettajillakaan herkkua ole. Yksikin voimansa tunnossa ja hormonihuuruissa perseilevä 15-vuotias pystyy varsin tehokkaasti sabotoimaan muiden oppilaiden opiskelua koko sen 70 minuuttia. Muistan kun aikanaan tehdessäni sijaisuuksia pääkaupunkiseudulla talutin yhden kullannupun käytävään, jossa kaveri sitten rauhoittuikin heti. Vietiin katsokaas yleisö pois niin jo katosi riehumiselta peruste. Seuraavana päivänä rehtori(tar) kutsui minut toimistoonsa ja lässytti asialliseen sävyyn ettei heidän koulussaan poisteta oppilaita luokasta. Eli tuttua huttua. Loistava blogi, jatka kirjoittelua sillä ainakin täällä Espoossa yksi karvanaama seuraa mielenkiinnolla! -Caesar-

    VastaaPoista
  5. Kiitos kannustuksesta ja tervetuloa sinäkin kommentoimaan, Caesar.

    Olen itsekin huomannut teinien kanssa saman ilmiön. Yksittäin ne käyttäytyvät oikein mallikkaasti, jopa herrasmiesmäisesti. Kahdenkin teinin kanssa tulee hyvin toimeen. Mutta heti, kun niitä on enemmän, alkaa selvästi näkyä ns. apinalauma-efekti. Lauman johtajan, alfauroksen paikan saa se, joka käyttäytyy härskeimmin ja mölyää eniten, ja jokainen sen yrittää saavuttaa. Mitä enemmän teinejä laumassa on, sitä kovemmin kisaajien pitää huutaa voittaakseen.

    Tuo oli minulle uutta, että enää ei saa edes poistaa luokasta. Opettajansijaisuuksia olen itsekin jossain vaiheessa harkinnut, mutta taitaa olla parasta jättää sekin väliin. Taidan vain mennä säätutkijaksi Kilpisjärvelle, kuten eräs kaverini ala-asteella suunnitteli, niin saa olla rauhassa. Kuulemma monilla opettajilla alkaa olla jo se asenne, että ne menevät luokkaan ja pitävät opetussuunnitelman mukaisen puheensa, ja on kokonaan kersojen oma asia, kuuntelevatko vai riehuvat, kun ei vaan enää jaksa välittää.

    VastaaPoista