Kävimme työkavereiden kanssa ampumassa pistooleilla. Työnantaja antaa vuodessa satoja euroja touhurahaa, jota ei kuitenkaan saa käteisenä, vaan se pitää kuluttaa asioihin, joiden takia pitää poistua kotoa. Miksipä emme menisi sitten vaikka ampumaan?
Kaverit olivat käyneet jo pari kertaa, mutta minun piti ostaa tutustumiskäynti. Enhän ole ikinä eläissäni ampunut pistoolilla, ilmapistooleja lukuunottamatta. Aluksi ammuin opastettuna .22-kaliiberisella, mutta kun se meni tarpeeksi hyvin, sain ampua pari viimeistä kierrosta 9-millisellä. Vieressä kaverit paukuttelivat .357-revolvereilla. Hauskaa puuhaa, ja varmasti menemme pian uudestaankin.
Olihan se kyllä vaikeaa. Tai siis tauluun osuminen oli helppoa, mutta vaikeaa oli pitää turpa kiinni. Minulla kun on hyvin... sanotaan vaikka että laaja-alainen huumorintaju ja suussa huono filtteri, kaikenmoiset BLM- ja ISIS-läpät yrittävät väkisin puskea läpi. No, varmasti henkilökunnallekin kehittyy tuollaisen työn mukana roisi huumori, mutta en halunnut ottaa riskejä, että heittävät pihalle.
Kun nyt tuli ampumisesta puhe, olette varmaan kuulleet, että Amerikassa on viime aikoina ammuttu ihmisiäkin. Erityisesti mieleen ovat painuneet ensinnäkin Michael Reinoehl, antifa-aktivisti, joka ampui Portlandissa Trump-aktivistin (ennen kuin valitatte lähdekritiikistä, olisin kyllä linkittänyt Ylen uutisen tapauksesta, mutta jostain syystä sieltä löytyy Reinoehlin nimeä hakemalla artikkeli vain siitä, kuinka poliisi ampui hänet pidätyksen yhteydessä joitain päiviä myöhemmin); ja toisena Kyle Rittenhouse, alaikäinen pyssy- ja poliisiaktivisti, joka ampui toisella puolella maata Kenoshassa pari BLM-aktivistia hengiltä ja haavoitti kolmatta (no niin, tästä sentään löytyi Yle-artikkeli).
En nyt väitä tietäväni tapauksista enempää yksityiskohtia kuin julkisuuteen on tullut, enkä tässä ajatellut valita puolia mihinkään suuntaan. Ihmisten reaktioita sosiaalisessa mediassa seurattuani tulin vain huomanneeksi erään jännän jutun.
Varmaan tiedätte ilmiön, että oikeistolaiset ja/tai konservatiivit voivat tapella jostain yksittäisestä kiistakysymyksestä hyvinkin katkeraan ja aggressiiviseen sävyyn, mutta heti, kun aihe vaihtuu, tilanne nollautuu ja taas ollaan kavereita. Kunnon vänkäämisestä saatetaan jopa nauttia. Kukaan ei käy toiseen fyysisesti kiinni politiikan takia, tai ainakaan ei kokonaan katkaise välejä ja lakkaa olemasta kaveri. Vihervasemmistopuolella taas on yleistä, että ei haluta väitellä, vaan mieluumin suljetaan hankala tyyppi kokonaan oman sosiaalisen piirin ulkopuolelle. Tuntemattomia saatetaan mennä mättämään turpaan kaduille, koska vaikka kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä, väärät mielipiteet eivät ole mielipiteitä, vaan väkivaltaa, johon on vastattava väkivallalla.
Oikeistopuolella tuollaista touhua katsellaan ihmetellen. Eihän mikään poliittinen ongelma ratkea tappelulla tai epämiellyttävien asioiden kiistämisellä, vaan vapaalla väittelyllä, johon kaikki ihmiset saavat osallistua näkemyseroineen. Jokaisella ihmisellä on loogiset perustelut näkemyksilleen, ja ne ansaitsevat tulla kuulluiksi, jos ei mistään muusta syystä, niin edes siksi, että muut voisivat yhdessä nauraa niiden huonoudelle ja typeryydelle. Sanotaan, että "asiat riitelevät, eivät ihmiset". Toki se, kuinka hyvin tuo toimii käytännössä, on oma kysymyksensä, mutta nyt ei ole siitä kyse, vaan pelkästä maailmankuvaerosta.
Kuinkas Antifa-piireissä reagoitiin näihin kahteen ampumistapaukseen? No, Reinoehl, joka väijytti uhrinsa takaapäin, teki sen kuulemma puhtaasti itsepuolustustarkoituksessa. Wikipedian mukaan hän itse kuvaili asiaa näin:
I felt that my life and other people around me's lives were in danger, and I felt like I had no choice but to do what I did.ja
I see a civil war right around the corner. That shot felt like the beginning of a war.
We truly have an opportunity right now to fix everything. But it will be a fight like no other! It will be a war and like all wars there will be casualties.
Eli että ihan vähän tässä vain sotaa aloitellaan. Pakko, ei noista muuten pääse. Itsepuolustusta vain.
Rittenhousesta, joka jäi mottiin mellakoitsijoiden sekaan ja ampui lyöntietäisyydelle päässeet hyökkääjät päästäkseen itse pakoon, sen sijaan kerrotaan mm. että:
Hän siis syyllistyi kahteen kylmäveriseen murhaan, kun hän ilman mitään syytä ampui kaksi viatonta sivullista, jotka ihan vähän vain yrittivät hakata häntä sekalaisella kättäpidemmällä ja ajaa häntä takaa lynkatakseen hänet.
Se kolmas, joka otti lähietäisyydeltä luodin hauikseensa, mutta jäi henkiin, nyt ehkä sattui olemaan aseistautunut tuliaseella, mutta ihan pienellä vain:
Itse hänen kerrotaan kommentoineen jälkeenpäin, että:
His only regret was not killing the kid and hesitating to pull the gun before emptying the entire mag into him.
Kerrataanpa.
1. Väärää mieltä olevan tyypin väijyttäminen tappotarkoituksessa = itsepuolustusta.
2. Raivostuneen lynkkausjoukon ihollepäässeiden jäsenten ampuminen, että pääsee itse ehjänä pakoon = kylmäverinen murha.
Kuten sanoin, jokaisella ihmisellä on loogiset perusteet näkemyksilleen, joten vaikka tämä yhtälö saattaisikin päällepäin näyttää siltä, että nuo tyypit vain taktisesti vaihtavat selityksiään sen mukaan, onko kyse omista vai vihollisista, täytyy siinä olla myös jokin syvempi tausta-ajatus, jonka siivittäminä he ylipäänsä vaivautuvat ammuskelemaan ja olemaan ammuttavina.
Asiaa pähkäiltyäni tulin tulokseen, että logiikka tuon touhun takana on "asiat riitelevät, eivät ihmiset". Joo, sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset koko spektrin laidalta toiselle allekirjoittavat tuon periaatteen. Ero on vain siinä, mikä nähdään ihmisen rooliksi asioiden riitelyssä.
Kaltaiseni juntti saattaisi kuvitella, että ideologia on työkalu, jolla ihmiset pyrkivät rakentamaan yhteiskunnasta omien mieltymystensä mukaisen. Jos siis vaikka fasismi ja antifasismi ideologioina riitelevät, se saattaisi toteutua käytännössä vaikka niin, että fasisti ja antifasisti istuvat kaljatuopin ääressä selittämässä maailmankuviaan toisilleen, joko sivistyneesti jutellen tai pää punaisena huutaen. Lopuksi tuskin päästäisiin yksimielisyyteen tai edes kompromissiin, mutta ainakin kasvaisi ymmärrys siitä, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Sen seurauksena puolestaan esim. antifasistinen kampanjointi tehostuisi, kun osattaisiin pureutua fasismin kannatuksen syihin, eikä tarvitsisi enää höpistä, että ne nyt vain sattuvat haluamaan potkia erivärisiä.
Kaltaiseni juntti olisi tietysti väärässä. Anarkistisessa maailmanjärjestyksessä homma toimii niin, että yksittäinen fasisti tai antifasisti on vain ratas koneistossa, ideologian työkalu. Koska Amerikan mellakat tulkitaan antifasismin itsepuolustustaisteluksi fasismia vastaan...
 |
| Imetään se hymy perseeseen! |
...silloin myös jokainen yksittäinen taistelukosketus on antifasismin itsepuolustusta fasismia vastaan. Vaikka se menisikin käytännössä niin, että antifantti teloittaa fasisteja niskalaukauksilla.
Saman periaatteen voi yleistää kaikkeen muuhunkin:
1) Harvardissa lakia opiskeleva feministi voi pokkana väittää olevansa sorrettu, koska feminismi on naisten itsepuolustusta patriarkaattia vastaan.
2) Kommunistit voivat hyvällä omallatunnolla varastaa ja tuhota yksityistä omaisuutta, koska kokonaisuutena kapitalisteilla kumminkin menee paremmin kuin kommunisteilla.
3) Lähes kaikessa suomalaisten ja maahanmuuttajien välisessä väkivallassa suomalaiset ovat ottavana osapuolena, mutta siitä ei saa puhua eikä sille saa tehdä mitään, koska maahanmuuttajathan ovat tulleet Suomeen sortoa pakoon, joten olemme heille velkaa. Vastaavasti islamilainen terrorismi on vain luontainen reaktio siihen, että länsimaat joskus käyvät Lähi-Idässä sotimassa, joten siitäkin on turha nostaa meteliä.
4) Minkä tahansa epämiellyttävän mielipiteen esittäjän vaientaminen ja sulkeminen ulos hyvää mieltä häiritsemästä on perusteltua, koska hän ei vain esitä mielipidettään, vaan edistää väärän ideologian hyökkäystä koko yhteiskuntaa vastaan omalta pieneltä osaltaan, ja kokonaiskuvan kannalta on merkityksetöntä, millä keinoin tällaiset tyypit saadaan lopettamaan inttämisensä.
Mutta mitä sitten? Mitäs me tällä ymmärryksellä teemme? En tiedä, kunhan vain tuli mieleen. Älkää olko tuollaisia. Aggressiivinen hyökkäysmentaliteetti yhdistettynä vilpittömään uskoon omasta uhriudesta on kyllä tehokas keino kaapata valta, mutta hyvin huono keino saada rakennettua mitään järkevää sitten, kun valtaan on päästy. Sitten tulee taas niiden vääränmielisten vuoro korjata jäljet.
Saatat hyvinkin kuvata tässä hyvin asioiden tilaa nyky-Suomessa, vaikka ovathan toki historian saatossa oikeistolaisetkin harjoittaneet paljon mielipidevainoja.
VastaaPoistaEhkä Suomessa, kun puhutaan "oikeistosta" ja "vasemmistosta", kyse on ennen kaikkea asenne-erosta vähän kuin oli ennen vanhaan Israelissa ero Likudin ja Työväenpuolueen välillä.
Jännä, että Perussuomalaiset näyttää olevan yksi Suomen liberaaleimmista puolueista, vaikka kovasti esittää edustavansa konservatismia tai kristillis-sosiaalisia arvoja. Liberalismilla tarkoitan tietysti aatetta, joka kannattaa vapautta ja yksilöä.
PS. Itse tykkäisin myös ampua. Siis tauluun.
Erään yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen mukaan oikeistolainen konservatiivi kykenee ymmärtämään, millaisten ajatusprosessien seurauksena vasemmistoliberaali (ja varmaan myös -radikaali) on päätynyt maailmankuvaansa, vaikka ei niitä johtopäätöksiä lopputulemineen jaakaan.
VastaaPoistaVasemmistolainen ei tähän kykene:
koska vasemmistolainen katsoo edustavansa Hyvyyttä, Oikeutta ja Totuutta ja oikeistolainen on hänen mielipiteistään eri mieltä, tämän täytyy olla tyhmä, paha tai hullu tahi kaikkia kolmea yhtä aikaa.
Mihin kohtaan poliittista kenttää sitten itse kuulunen, sillä kaikki elämäni aikana kohtaamani vasemmistoliberaalit ja -radikaalit ovat antaneet itsestään minulle selvästi häiriintyneen vaikutelman.
Yksikään heistä ei ole vaikuttamut minusta normaalisti kehittyneeltä persoonalta, mikä on mielessäni tuottanut päätelmän sen olleen syynä heidän riitaisan ja omahyväisen maailmankuvansa muodostumiseen.
Toisin sanoen koen siis vasemmistoliberaalien ja -radikaalien olevan häiriintyneitä ja pahoja, mutta voin ymmärtää mikä heistä on sellaisia tehnyt.
Mikähän minä siis olen? Äärikeskustalainen? Tai täysin väärässä?
Pekka tiivisti tuon tietyn ihmisryhmän ja sitä tkevan valtakoneiston ajattelu- ja toimintatavan osuvasti. ”Älä keskustele, älä edes riitele vaan vaienna”. Tulee muuten muistaa että pääministerimme Sanna Marin tukee avoimesti tuota BLM-riehuntaa. Pistää vaan miettimään että onko hän oikeasti niin typerä että ei tajua mitä se tosiasiassa on?
VastaaPoistaHuomenta, Tom, Qroquius ja Ykä, ja kiitoksia kommenteistanne.
VastaaPoistaTom: Sama ilmiö esiintyy toki äärioikeistossakin, mutta äärivasemmistossa sellaista porukkaa on n. 40 kertaa enemmän. En tunne Israelin puolueita, mutta sinänsä Suomen puolueiden erothan ovat vain asenne-eroja. Kaikilla on suurimmilta osiltaan samat arvot ja tavoitteet. Erot tulevat vain siinä, miten ne uskovat, että niihin tavoitteisiin päästään parhaiten.
Qroquius: Joo, se oli tämä moral foundations theory. Sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset arvioivat asioiden oikeudenmukaisuutta samoilla moraaliakseleilla, mutta oikeistolaisilla on muutama lisäakseli, joilla ei ole vasemmistolaisille mitään merkitystä tai joiden olemassaoloakaan vasemmistolaiset eivät tunnusta. Siksi oikeistolaiset yleensä ymmrtävät vasemmistolaisten argumentit, vaikka heillä olisikin lisäargumentteja niiden kumoamiseen, kun taas vasemmistolaisille oikeistolaisten argumentit ovat pelkkää sekopäistä hourailua.
Sen mukaan olet oikeistolainen, jos asioita voidaan mielestäsi perustella esim. ryhmäuskollisuudella tai perinteillä, vaikka et itse perusteluista olisikaan samaa mieltä. Ja voidaanko moraaliakselien vähyydestä vetää johtopäätös, että sellaiset ihmiset olisivat jollain tavalla häiriintyneitä tai alikehittyneitä? En tiedä, mutta kyllä se ainakin ajattelun kapea-alaisuutena ilmenee.
Ykä: Luulenpa, että Marinin tapauksessa kyse on tässä vaiheessa enää kasvojen menettämisen pelosta. BLM-mielenosoituksillahan oli sinänsä järkevä alkusyy. Poliisiväkivalta on Amerikassa ongelma. Sen myötä moni ihan fiksu ja korkean näkyvyyden henkilö meni hätäisesti antamaan liikkeelle tukensa. Ja kun Suomen pääministerin pitäisi olla älykäs ja viisas valioyksilö, eihän nyt sellainen voi peruuttaa puheitaan ja myöntää, että meninpäs vahingossa kannattamaan huligaaneja, joille poliisiväkivalta on vain tekosyy apinakapinan käynnistämiseen.
Toinen syy on varmaan myös se, että Marinin kannattajakunnan ydin koostuu Älykkäistä Nuorista Naisista, ja nehän vastustavat rasismia ja poliisivaltaa niin kiihkeästi, että kaikki, mitä tuon asian nimissä tehdään, on määritelmällisesti oikein, riippumatta siitä, mitä haittoja siitä on ja vaikuttaako se mitenkään itse asiaan. Ei Marinilla ole varaa karkottaa ÄNN-segmenttiä luotaan. Toki uskon, että Marin itsekin kuuluu tuohon sakkiin, mutta kumminkin.