Hipit ja Hiroshima

Olen vielä sen verran untuvikko näissä blogaushommissa, etten tiedä vielä kaikkia alan niksejä. Opin kuitenkin uutta jatkuvasti, ja mielelläni annan vinkkejä muille samassa tilanteessa oleville.

Mitä tehdä, jos edellisestä päivityksestä on jo aikaa, mutta ei keksi, mistä kirjoittaisi? Etsi jostain typeriä ihmisiä; ne ovat rajaton inspiraation lähde. Mutta mistäs niitä sitten löytää? Lue jotain keltaista lehdistöä, kuten Iltalehteä tai Hesaria. Maailmalla on varmasti tapahtunut jotain niin pöljää, että se saa paatuneimmankin fata- ja nihilistin köhimään. Mutta entäs jos on hiljainen uutispäivä? Lue sitten lehdestä kolumneja. Hiljaisina uutispäivinä lehdet pitävät kansan verenpainetta yllä laittamalla jonkun riivinraudan meuhkaamaan siitä, kuinka paska tyyppi lukija on ja kuinka riivinrautaa kavereineen sorretaan, tai vähintäänkin nolottaa kuulua samaan viiteryhmään lukijan kanssa. Mutta entäs jos kolumnistiksi onkin päässyt lipsahtamaan joku järkevä? Silloin kannattaa valita jokin uutinen ja mennä sen kommenttiosioon. Viimeistään siellä aukeaa sellainen jumalattoman typeryyden maailma, että ongelmana on enää vain se, miten kaiken ketutuksen saa mahtumaan internettiin. Periaatteessa mikä tahansa uutinen käy, joskin tietyt aihepiirit vetävät enemmän typeryyttä puoleensa kuin toiset. Niiden selvittäminen jätetään kotitehtäväksi.

No mutta mitäs tällä kertaa? Kolumnisti on erehtynyt väittämään, että Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitus ei ollut Holokaustiin verrannollinen silmitön massamurha, vaan sillä oli strateginen merkitys ja siitä seurasi jotain hyvääkin. Koska Suomen aseistakieltäytyjäpiireissä vuonna 2013 tiedetään parhaiten, miten Tyynellämerellä vuonna 1945 olisi pitänyt sotia, kolumnin kommenttiosio on täyttynyt raivokkaista vastalauseista.

Nyt aion käydä argumentti kerrallaan läpi sen, miksi ydinaseiden jälkikieltäjät ovat väärässä. Yleensä tällaisissa tapauksissa poimin argumentin taustalla olevan ajatuksen ja muotoilen sen itse ytimekkääseen muotoon, mutta tällä kertaa ajattelin, että käytän suoria lainauksia tuon kolumnin kommenteista. Sen verran stereotyyppistä hippeilyä siellä.

Katsotaanpas. Erään mielestä uhkailu toimisi paremmin kuin teot:

Pommien tehoa ja tuhovoimaa olisi voitu esitellä viholliselle sen omalla meri- tai maa-alueella, mutta ilman kymmeniä tuhansia ihmisuhreja.

Amerikalla oli aseuraania kahteen pommiin. Ensiksi pommitettiin Hiroshimaa, mutta Japani ei vielä antautunut, koska siellä ei uskottu, että jenkeillä olisi ollut enempää kuin yksi pommi. Piti siis pommittaa myös Nagasakia, jolloin japsit alkoivat uskoa, että arsenaalia ja pokkaa löytyy vaikka koko Japanin tasoittamiseen, ja että Tokio on seuraavana listalla.

Ilmeisesti kumminkin uhriton demonstraatio olisi pelottanut enemmän. Seuraavat kaksi tulevat tyypiltä, jonka mielestä on jotenkin outoa, että sodassa kuolee siviilejäkin:

Miksi kukaan kävisi armeijoja vastaan sotaa, jos siviilejä tappamalla saisi paremman lopputuloksen?

Siviilejä tappamalla pääsee parempaan lopputulokseen juuri siksi, koska siviilien suojelemisen katsotaan olevan yksi sodan tärkeimmistä päämääristä. Sotilaista ei ole niin suurta lukua, koska ilmeisesti sotilaat ovat sotaan syyllisiä, kun antoivat itsensä tulla määrätyksi sotimaan. Jos oma armeija ei voi pitää vihollista poissa siviilien kimpusta, tuhoa ei voi välttää muuten kuin antautumalla. Armeijoita vastaan käydään sotaa juuri siksi, että pidettäisiin vihollisen sotilaat poissa omien siviilien kimpusta.

Mitä jos kaikki käyttäisivät ydinpommia ristiin toistensa tuhoamiseksi eli "voittamiseksi"? Voittojuhlat jäisi juhlimatta, ehkä?

Sokeakin kana löytää jyvän. Juuri tuon pelko (ja siis ydinaseiden olemassaolo) on keskeisin syy, miksi kolmatta maailmansotaa ei käyty jo 60-70-luvuilla.

Japani olisi antautunut jo moneen otteeseen jos antautumisvaatimus ei olisi ollut ehdoton.

Yleensä jos totalitaristinen roistovaltio lähtee rakentamaan imperiumia kaikkien naapuriensa kustannuksella ilman sen kummempaa syytä kuin vallanhimo, sen antautuminen vaaditaan ehdottomana. Tämä siksi, että saadaan siivottua hallinnosta pois kaikki totalitaristiset imperialistit, etteivät ne aloita koko touhua alusta heti, kunhan saavat uuden armeijan rakennettua. Saksakin olisi antautunut moneen kertaan, ellei antautumista olisi vaadittu ehdottomana, mutta en muista kuulleeni kenenkään valittaneen siitä, että sotaa jatkettiin niin kauan, että saatiin syöstyä natsit vallasta.

Atomipommit eivät olleet tarpeellisia sodan päättymiselle. Tokio oli täysin tuhoutunut palopommituksissa. Yokohama oli tuhottu, samoin [pitkä lista kaupunkeja] - kaikki raunioina. Atomipommeilla jatkettiin jo voitettua sotaa täydellisen siviilituhon doktriinilla.

Eivät ne pirulaiset silti suostuneet antautumaan, vaan sodan lopettaminen olisi vaatinut miehityksen. Ydinpommituksissa kuoli parisataatuhatta siviiliä; miehityksessä olisi kuollut helposti paljon enemmän jenkkisotilaita, vielä enemmän japsisotilaita, ja varmaan siinä joku siviilikin olisi kuollut.

USA:n armeija myöntää haavoittuneelle tai kaatuneelle sotilaalle purppurasydämen, tämännäköisen prenikan:

Kun maihinnousua Japaniin suunniteltiin, armeija tilasi niitä varastoon tarvittavaksi katsomansa määrän. Se määrä olikin sitten niin suuri, että vuoden 1945 jälkeen heidän ei ole tarvinnut tilata niitä lisää, vaan tänäkin päivänä haavoittuneille jenkkisotilaille myönnettävät purppurasydämet ovat Japanin sodan peruja.

Sitten onkin vuorossa jokaisen sotakeskustelun kiintiöidealisti:

Ydinpommi on pelkästään paha. USA teki väärin kun se pudotti atomipommit Hirosimaan ja Nagasakin. USA ei saa ikinä sitä syntiä pestyä pois kasvoiltaan. Japaniin tehtyjä ydiniskuja ei voida puolustaa millään järjellisillä syillä. Se on faktaa. ... Millainen maa siis USA on? Kysyn vaan?

Ydinpommi on äärimmäinen paha, joten sillä tapetut ovat kuolleempia kuin luodilla tai fosforipommilla tapetut. Siitäkin huolimatta, että ydinpommia käyttäessä joutuisi tappamaan pienemmän määrän ihmisiä kuin muilla keinoin. Myös Amerikka on äärimmäinen paha, joten mikään, mitä se tekee, ei ole hyväksyttävää. Tulisipa Neuvostoliitto takaisin. Sillä oli vain rauhan ydinpommeja.

Joku on miettinyt motiiveja syvällisemmin:

Toinen syy miksi ydinpommit pudotettiin oli että haluttiin näyttää Yhdysvaltojen mahti Neuvostoliitolle ja estää kommunismin leviäminen euroopassa ja aasiassa. Ajankohtakin oli tarkkaan harkittu koska Neuvostoliitto oli juuri lähestymässä Japania, eivätkä Amerikkalaiset halunneet kommunismin vaikutusalueen leviävän Japaniin.

Vaikea ymmärtää että ydinpommi olisi edes jollain tasolla ollut hyvä paitsi Yhdysvaltojen omien tarkoitusperien ajamisessa.

Varmasti jenkeillä oli tuollaistakin taka-ajatusta, ja se ehkä osaltaan vaikutti siihen, että Neukkujen Euroopanvalloitus jämähti toisen maailmansodan loppulinjoille, eikä ydinaseita tarvinnut lähteä testaamaan käytännössä silloin 60-luvulla. Se oli siis hyvä paitsi Yhdysvaltojen omille tarkoitusperille, myös muille länsimaille sekä Japanille, joka siis kärsi tappion, mutta ei sentään joutunut kärsimään kommunismista.

Huomaatko kuinka naurettava rinnastus on väittää, että ihmisten tappamiselle eri muotoisilla pommituksilla ei ole vaihtoehtoja?

Niin no, onhan niitä vaihtoehtoja. Vaikkapa se, että oltaisiin oltu provosoitumatta Pearl Harborin iskusta ja annettu japsien rauhassa rakentaa omaa kolmatta valtakuntaansa ja tappaa kiinalaiset sukupuuttoon, ja miettiä asiaa uudestaan sitten, kun chi-ha-kolonnat jyräävät Los Angelesin kaduilla. Joskus pommittaminen nyt vain on annetuista vaihtoehdoista kaikkein vähiten huono.

Tiedättekös muuten, mitä yhteistä on ydinpommilla ja Vesivehmaan jenkalla?
Vihje löytyy toisesta säkeistöstä:

Kirja-arvostelu: Suzanne Collins - Nälkäpeli 3: Matkijanärhi

Aikaisemmin arvostelin tänne Nälkäpeli-trilogian ensimmäisen ja toisen osan, ja nyt on vihdoin kolmannen vuoro.

Kirjat ovat minulla lainassa siskoltani, kuten olen maininnut. Kaksi ensimmäistä hän luki suomeksi, mutta innostui niistä niin kovasti, ettei malttanut odottaa viimeisen kääntämistä, vaan hankki sen alkuperäiskielellä. Vähän hölmöltä tuntuu nähdä mielikuvituksellinen scifisanasto alkuperäismuodossaan, kun on tottunut käännöksiin, mutta ei se mitään.

Alkuasetelmassa päähenkilö Katniss evakuoidaan suoraan viimeisimmän nälkäpelin areenalta tuhotuksi luullulle 13. vyöhykkeelle, jossa salainen sotilastukikohta on vuosikaudet valmistautunut sotaan. Katnissin taistelutoveri ja friendzone-jumittaja Peeta jää pääkaupunkilaisten kynsiin kidutettavaksi ja aivopestäväksi. Heidän kotivyöhykkeensä pommitetaan tuhannen paskaksi, ja vain muutamat tuttavat ja sukulaiset pääsevät hengissä turvaan.

Vyöhykkeet haluaisivat nousta sotaan pääkaupunkia vastaan. Kukaan ei vain oikein tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä ja miten ja millä resursseilla. Vyöhyke 13 päättää auttaa, ja Katnissille on varattu keskeinen rooli kapinan kansikuvatyttönä, jonka tehtävänä on esiintyä televisiossa taistelujen melskeessä iskulauseita viljellen, ja Jeanne d'Arcin tyyliin kerätä kansa yhteisen tavoitteen taakse.

Kun ensin ollaan aikansa remuttu vyöhykkeillä, päästään hyökkäämään itse pääkaupunkiin. Ansoitetut kadut aiheuttavat huolia ja tappioita, mutta nälkäpeleissä asiaan tottunut Katniss on tilanteen tasalla. Häntä eivät tavalliset sotatoimet kiinnosta, vaan hänen tavoitteenaan on livahtaa kaupungin läpi ja päästä omakätisesti tappamaan presidentti. Lisähaastetta tuovat Peeta, joka on aivopesty luulemaan Katnissia viholliseksi, ja 13. vyöhykkeen kieroileva presidentti, jolla on omat suunnitelmansa maan tulevaisuuden varalle.

Tarina huipentuu verilöylyyn, jossa vain harvat Katnissin ystävät pysyvät hengissä ja vielä harvemmat pysyvät ystävinä. Loppuratkaisu on pääosin looginen, mutta silti ei täysin ennalta-arvattava.

Kirja on - varsinkin jälkimmäiseltä puoliskoltaan - suoraviivaisempaa toimintaa kuin aiemmat osat, ja vaikka niissäkään ei väkivaltaa turhanpäiten siloiteltu, tämä menee paikoin ihan splatteriksi. Katnissista, joka aiemmin murehti, onko oikein pudottaa itsepuolustukseksi tappaja-ampiaisia verenhimoisten kilpakumppanien niskaan, on nyt kehittynyt kylmäverinen lahtari.

Neljä pistettä viidestä. Asiameininki, joskin välillä tarina etenee vähän turhankin ylimalkaisesti ja suoraviivaisesti.

Universumin korjausliike

Jokainen varmasti tietää sen ilmiön, että tulojen suuruus ei vaikuta käytettävissä olevan rahan määrään. Tarkoitan sitä, että tilipäivän aattona saldo näyttää yhtä pyöreää nollaa niin työuran alussa kuin vuosien päästäkin, vaikka ikä-, indeksi- ja hyvä tyyppi -korotukset olisivat kasvattaneet kuukausiansioita kymmenillä prosenteilla.

Looginen selitys olisi inflaatio ja veroluokan muutos, mutta ne eivät selitä koko totuutta.

Itse asiassa 400 euron opintotuellakin elää suurin piirtein yhtä mukavasti kuin tonnia tai paria suuremmalla palkalla, vaikka isompikin palkka tulee syötyä loppuun. Tätä voisi yrittää selittää sillä, että pienillä tuloilla tulee katsottua tarkasti, mihin rahansa pistää, kun taas tulojen kasvaessa saattaa tiedostamattaan tehdä enemmän heräteostoksia ja valita kalliimpia vaihtoehtoja, koska "onhan meillä varaa". Myös mukavan elämän määritelmä riippuu täysin siitä, mihin on tottunut.

Tuo on uskottava selitys, mutta olen jo pitkään epäillyt, että se on väärä. Olen ollut varma, ettei ilmiö riipu ihmisistä, vaan kyseessä on universaali luonnonlaki. Vastikään sain epäilyilleni varmistuksen.

Kevääseen asti elin ylläkuvatulla tavalla yksikseni. Sitten teimme emännän kanssa muutoksia asumisjärjestelyihin, minkä seurauksena asumiskustannukseni laskivat parilla sadalla eurolla, ja minulle alkoi jäädä rahaa säästöön. Tämä aiheutti universumiin anomalian, joka jatkuessaan olisi voinut vaarantaa kaiken olevaisen. Tarvittiin korjausliike.

Ja korjausliikehän tuli. Vasta saamieni tietojen mukaan työvuoroni todennäköisesti vähenevät lähiaikoina viidestä neljään viikossa, minkä väistämättömänä seurauksena kuukausiansioni laskevat sopivasti tuon tällä hetkellä säästöön jäävän rahasumman verran.

Voin taas nukkua yöni rauhassa.

Mihinkään mitenkään liittymättä, isäni pyydysti Peräseinäjoella 5-senttisen ristihämähäkin. Eikö ole hieno?

Huora se olen minäkin

Rakastettu oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson puuhastelee pitkästä aikaa lempipakkomielteensä, maksullisen seksin kieltämisen kanssa. Anna-Majan edellinen vierailu Porstuassa on vielä tuoreessa muistissa: silloin hän oli sitä jännää mieltä, että pakkoruotsia pitää entisestäänkin lisätä, koska suomen kilpailukyvyn elvytys tarvitsee kielitaitoisempia kansalaisia.

Nyt, kuten usein aikaisemminkin, Anna-Maja haluaa tutkia, olisiko mahdollista kieltää seksin osto kokonaan. Varmaan hänelle on ennenkin selitetty, että ei ole, mutta ihmisen poliittinen muisti on lyhyt. Tällä kertaa kieltovietin laukaisi mahdollisuus, että mies ei saa tuomiota käyttäessään seksiorjaa, jos ei tiedä tämän olevan seksiorja. Niin, seksin osto ihmiskaupan uhreiltahan on siis jo kielletty. Naispoliitikoillemme ei riitä korjausliikkeeksi siirtyminen keskieurooppalaiseen malliin, jossa tuomio napsahtaa tuossa tilanteessa selittelyistä huolimatta, vaan pitäisi ottaa käyttöön ruotsalainen malli, jossa seksin ostaminen on kokonaan kielletty, ja jonka mukaisella logiikalla voitaisiin myös kieltää autojen myyminen, koska jotkut ajavat kännissä.

(Kuulin muuten joskus, että heti kun seksin osto kiellettiin Ruotsissa, eläinlääkärien hoidettavaksi alkoi yhtäkkiä tulla moninkertainen määrä lemmikkejä, jotka olivat joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteiksi. Epätoivoiset ruotsalaismiehet olivat puutteessaan ruvenneet köyrimään koiriaan. En nyt muista lähdettä, joten ei ole pakko uskoa.)

Objektiivisia ehdotuksia on turha odottaakaan, kun katsoo, kuinka kirkkaasti tutkijoiden ideologia ja asenne paistaa artikkelista läpi.

He suosittavat, että seksin ostaminen kiellettäisiin Suomessa kokonaan, jotta seksikauppaa ylläpitävään kysyntään voitaisiin puuttua nykyistä tehokkaammin ja selkeämmin.

Seksikauppaa ylläpitävä kysyntä ei johdu siitä, että seksiä voi ostaa, vaan siitä, että miehet haluavat seksiä. Ostokielto ei siis auta, vaan jos kysyntään halutaan puuttua, se edellyttää laajamittaisia pakkokastrointeja.

Niemen ja Aaltosen mukaan seksin oston täyskieltoa olisi selkeämpää noudattaa ja valvoa kuin nykyistä osittaista kieltoa. Se myös loisi nykyistä lakia paremmin seksikaupan vastaista asenneilmapiiriä.

Lainsäädännön tarkoitus ei siis ole vain vahtia, että ihmiset ovat kunnolla, vaan myös muokata ihmisten mielipiteitä tutkijoiden omien mielipiteiden suuntaan.

Tutkijat huomauttavat myös, että Suomeen tulevien naisten kotouttamiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Tutkijoiden puoluekantaakaan on tuskin vaikea arvata.

Mutta miksi seksinostokielto on Anna-Majalle ja hänen tutkijakavereilleen niin henkilökohtaisen tärkeää? Todellisia syitä on kaksi: ensinnäkin feministiseen teoriaan kuuluu, että naiset ovat aina uhreja ja miehet hyväksikäyttäjiä. Siksi on väärin, että miehet saavat maksua vastaan tai ylipäätäänkään seksiä. Ilmaisseksiä ei tietenkään voi kieltää, mutta vähimmäisvaatimus on, että miesten pitää nähdä vaivaa miellyttääkseen naista, eikä soidintansseja saa ohittaa kauppasopimuksilla. Rumilla miehillä ei tietenkään ole lupaa seksiin.

Toinen syy on parasta esittää vertauskuvallisesti. Oletetaan, että ravintoloitsija A myy naudan sisäfilettä. Hinta on kova, mutta koska laatukin on korkea, asiakkaat ovat tyytyväisiä. Samaan aikaan ravintoloitsija B:llä on vaikeuksia saada edes alennuksella kaupaksi kuukauden vanhoja vesirottia, jotka hän erehtyi ostamaan tukkukauppias Д:n samaran peräkontista. Tässä tilanteessa ravintoloitsija B:lle saattaa tulla mieleen, että oma bisnes lähtisi paremmin luistamaan, jos naudan sisäfile kiellettäisiin.

Näitä asioita ei voi kuitenkaan suoraan myöntää, joten ostokiellon kannattajilla on vakiomuotoisia tekosyitä, joista käyttöön valitaan kulloinkin parhaiten sopiva. Käydäänpä ne tässä nyt läpi.

1. Suomeen tuodaan maailman ääristä kielitaidottomia naisia, joita pidetään lukkojen takana seksiorjina.

Jotain tarttis tehrä. Tosin ihmiskauppa, paritus ja seksin osto ihmiskaupan uhreilta on jo kielletty, joten epäselväksi jää, miten näitä naisia auttaa kielto ostaa seksiä muilta.

2. 14-vuotiaat pissikset notkuvat kauppakeskuksissa tarjoamassa seksiä vastineeksi vaatteista ja kännyköistä.

Paska juttu. Tosin seksin osto alaikäiseltä ja seksi alaikäisen kanssa ylipäänsä on jo molemmat erikseen kielletty, ja veikkaanpa, että rangaistus näiden lakien rikkomisesta on kovempi kuin nyt suunnitteilla olevan kiellon rikkomisesta tulisi olemaan. Ks. kohta 1.

3. Prostituutio on hyväksikäyttöä, vaikka asianosaiset eivät sitä itse tajuaisikaan.

Voi olla. Tosin jos alan yrittäjä voi ilman koulutusta ja hyvin pienillä alkuinvestoinneilla päästä tuntipalkoille, joista Fortumin johtoportaan ulkopuolella yleensä vain haaveillaan, voidaan kysyä, että kumpi osapuoli siinä on se hyväksikäyttäjä.

4. Haluaisitko, että oma tyttäresi ryhtyisi huoraksi?

No en, mutta en erityisemmin toivo potentiaalisten tyttärieni rupeavan siivoojiksikaan, mutta ei se silti tarkoita, että minulla olisi mitään siivoojia vastaan, saati että vaatisin heidän ammattikuntansa lakkauttamista lain voimin.

5. Käytkös itse huorissa, jos sinulle on niin tärkeää, ettei sitä kielletä?

Päästään aika mielenkiintoiseen yhteiskuntamalliin, jos lähdetään siitä, että kaikki kielletään, mitä ei ole erityistä syytä sallia. Tuolta poliittiselta suunnalta sitä on toki totuttu odottamaan. Ei, minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta, kielletäänkö seksin osto vai ei. Tosin tuolla logiikalla voidaan kieltää monta muutakin asiaa, esim:

- hupparit
- golf
- sohvat, joita ei olla verhoiltu mustalla nahalla
- punaviini
- Linux
- jääkiekko
- kahvi
- ruotsinkieli
- lenkkeily
- koirat

- naisten autoilu

- light-limut
- kuiva omenasiideri
- mieto kastike kebabissa
- Battlefield-sarjan pelit (paitsi Bad Company 2)
- buddhismi
- IT-tuki (palvelujen tarjoaminen sallituksi, mutta ostaminen rangaistavaksi)
- death-, speed- ja black metal
- dubstep (kuolemanrangaistuksen uhalla)
- kvanttimekaniikka
- vähemmistöjen kansalaisoikeudet

Ja paljon muuta. Tarkennuksia voi kysyä kommenteissa. Mitään noista en harrasta/käytä muuten kuin äärimmäisissä poikkeustilanteissa, ja muutkin pärjäisivät aivan hyvin ilman, joten kieltolistalle vaan. Vihervasemmistolaisten poliitikkojen päästämisen ministereiksi tai ylipäänsä asemiin, joissa on minkäänlaista valtaa, voisi oikeasti kieltää sen haitallisen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi.

6. Prostituoidut ovat yhteiskunnan vähäosaisimpia, joiden on pakko tehdä inhottavaa ja ihmisarvoa alentavaa työtä henkensä pitimiksi.

Nythän vasta päästiinkin jännän äärelle ja kirjoitukseni otsikon selitykseen. Koska Suomessa on sen verran antelias sosiaalitukijärjestelmä, todellisuudessa vaihtoehdot eivät ole itsensä myyminen tai nälkäkuolema. Vaihtoehdot ovat itsensä myyminen, matalapalkkaiset hanttihommat tai työttömyysturvalla kituuttaminen. Totta on, että itsensä myyminen voi joillekin olla noista kolmesta houkuttelevin vaihtoehto, koska sillä saa eniten rahaa suhteellisen vähällä vaivalla.

Mutta entäs vähäosaiset miehet? Heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: matalapalkkaiset hanttihommat tai työttömyysturvalla kituuttaminen. Tähän verrattuna naisille tarjoutuva prostituutio ei ole pakko, vaan lisämahdollisuus. Jossain kehitysmaassa tilanne saattaa olla erilainen, mutta siihen ei Suomen lainsäädäntö vaikuta.

Thaimaa on sentään tasa-arvoinen tuossa suhteessa.

Mutta prostituutiota ei kuulemma tule sallia, koska ei siitä kukaan tykkää, ja se alistaakin ihmistä. Entäs sitten minä? En tässä aio kertoa mitä teen, koska olen päättänyt, etten puhu työasioista täällä. Kerrottakoon kuitenkin, että palkkani on huono, eikä minulla ole mitään kutsumusta tai edes kiinnostusta työnkuvaani kohtaan. Teen sitä siis ainoastaan henkeni pitimiksi. Työni on n. 90-prosenttisesti aivoja kuormittamatonta fyysistä suorittamista, ja se on myös ihmisarvoa alentavaa, koska minun pitää kohdella asiakkaita ystävällisesti hymyillen silloinkin, kun olisi tyydyttävämpää ja yhteiskunnallisen kokonaisuuden kannalta suotavampaa iskeä niitä rautaputkella ohimoon.

Olen siis kaikilta oleellisilta osin määritelmänmukainen huora. Suuri osa varsinkin nuorista työssäkäyvistä on. Jos siis seksin osto kielletään, samalla logiikalla pitää kieltää työpaikkojen tarjoaminen kaikilla matalapalkka-aloilla. Ei sillä, että henkilökohtaisesti vastustaisin sitäkään.

Pekka lukee lehteä 5: Niin se maailma muuttuu

Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi? No kun lukee lehteä, ja tulee tunne, että todellisuus on pudonnut raiteiltaan. En nyt tarkoita sitä, että poliitikot tekevät typeriä päätöksiä ideologisilla argumenteilla todellisuuden häiritsemättä, vaan sitä, että arkiset pikkuasiat, joita on tottunut pitämään normaalimeininkinä ja jopa itsestäänselvyyksinä, ovatkin yllättäen jotain ihan muuta. "Nuaret likat juaa viinaa ja raavahat miähet syää salaattia," kuten elokuvassa asia kuvaillaan.

Yksi hyvä esimerkki on tupakointi. Sata vuotta sitten siinä ei nähty mitään pahaa, ja lääkärit jopa suosittelivat sitä hoitokeinona ongelmiin, joihin nykyään määrätään rauhoittavia mömmöjä. Sitten havaittiin, että se aiheuttaa syöpää ja muuta ikävää, ja sen jälkeen sitä vastaan ollaan taisteltu alati kiihtyvällä raivolla. Tuossa nyt sentään vielä on järkeä, eikä minua henkilökohtaisesti haittaisi ollenkaan, vaikka tupakkatuotteet kiellettäisiin kokonaan. Poliitikoilla ei kuitenkaan ole cojonessia siihen, vaan tupakoitsijat pyritään oudolla lainsäädännöllisellä nysväyksellä ajamaan pikkuhiljaa yhä ahtaammalle siinä toivossa, että ennen pitkää ne tajuavat lopettaa itse, kun ei enää maksa vaivaa.

Kun olin lapsi, oli normaalia, että aikuiset polttivat. Kaikki yrittivät jatkuvasti lopettaa ja lapsille kerrottiin, ettei saa aloittaakaan, mutta se oli vielä sallittua kaikkialla ravintoloita ja parvekkeita myöten, eikä kukaan jaksanut ottaa asiasta paineita. Lapset söivät karkkia, ja vaikka oli tiedossa, että sokeri pilaa hampaat, siitäkään ei sen kummemmin meuhkattu. Mutta maailma muuttuu.

1. IS: EU haluaa suosikkimakeisen pois kaupoista

Euroopan parlamentin valiokunta haluaa poistaa lakritsapiiput karkkihyllyiltä.

- Euroopan parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja ruokaturvallisuusvaliokunta päätti heinäkuussa esityksessään, että unionin pitäisi toimia ponnekkaammin tupakkatuotteilta näyttävien makeisten ja lelujen kieltämisessä, kertoo sosiaali- ja terveysministerin (STM) neuvotteleva virkamies Meri Paavola.

Minulla on hämärä muistikuva, että tuo olisi jo tehty tai ainakin meinattu tehdä Englannissa. Mitä tahansa voi toki odottaa maasta, jossa leimataan kolmivuotiaat ipanat rasisteiksi, jos eivät tykkää etnisestä ruuasta, mutta nyt aivovamma näyttää tarttuneen mantereellekin. Suomessakin tästä on näköjään ollut puhetta muutama vuosi sitten, mutta koska se oli suomalaisten virkamiesten oma idea, se ei ottanut tuulta alleen. EU:lla on Suomessa paljon enemmän sananvaltaa.

Tuskin tämä kuitenkaan mihinkään etenee, koska normaalit ihmiset ovat vielä valmiita protestoimaan sentään joidenkin asioiden puolesta. Kuitenkin se, että koko asiasta ylipäätään keskustellaan, kertoo pitkälle edenneestä kataboliasta ajattelulihaksissa.

2. IS: Salkkareissa kannibalismia? Syödäänkö lentäjä?

Aivan kuten poliitikkojen typeryys, myös viihde on kehittynyt hardcorempaan suuntaan.

Salattujen elämien kevät päättyi dramaattiseen lentoturmaan. Seppo, Helena, Isabella, Peppi, Sergei ja Sebastian olivat koneessa, joka syöksyi kohti maata.

Raskaana olevan Pepin synnytys käynnistyy pätkien perusteella kesken selviytymistaistelun, Sebastiania kenties ammutaan ja perhe päätyy jopa pohtimaan, pitäisikö koneen lentäjä syödä. Äijön mukaan kauden aloitus heijastaa maailman tapahtumiin.

Tämän seurakunnan edessä tunnustan katsoneeni ja jopa seuranneeni Salattuja elämiä hurjassa nuoruudessani. Sarja alkoi ollessani lukiossa, mutta kun menin armeijaan, en voinut enää katsoa sitä päivittäin, joten putosin kärryiltä, enkä koskaan innostunut siitä uudestaan.

Niihin aikoihin revittiin valtavia kohuotsikoita siitä, kun Salkkareissa pojat pussailevat keskenään. Nykyään siellä syödään ihmisiä.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaahtokarkkisarja, Äijö sanoo.

Hitto. Pitää kai ruveta katsomaan sitä uudestaan.

It's people!

3. HS: Iso peppu on pop

Viihteen muuttuminen on vielä normaalia. Eihän kukaan jaksa samaa vuosikymmenestä toiseen katsoa, paitsi Frendien uusintoja. Hesari räjäyttää pankin kertomalla, että miesten biologiset käyttäytymismallitkin on saatu vihdoin korjattua poliittisesti korrekteiksi.

Keväällä se tapahtui: isosta takapuolesta tuli yhtäkkiä muotia.

Iso määrä miehiä siis alennettiin lehtiartikkelilla normaaleista miehistä fetisisteiksi. Asialla on kuulemma jotain tekemistä amerikkalaisen rap-kulttuurin kanssa:

Heinäkuussa Kaapelitehtaalle lensi esiintymään amerikkalainen dj-kollektiivi Major Lazer. He esittivät isoja takapuolia ylistävän Bubble Butt-kappaleensa – ja yleisö pyöritti raivokkaasti pyllyjään. Suomalaiset tunsivat yhtyeen keväällä julkaiseman musiikkivideon Buttzillasta, mustasta supersankarittaresta, joka ketkuttaa paljaita pakaroitaan ja pumppaa ruiskulla valkoisten sisartensa takapuolet täyteläisen pyöreiksi.

Videon kulttuurinen viesti oli luettu oikein. Siinä juhlittiin afrikkalais-amerikkalaisille naisille ominaisena pidettyä fyysistä piirrettä, isoa takapuolta. Se oli emansipaatiota: humoristinen vastaisku eksotisoidulle, seksualisoidulle ja alistetulle etniselle ryhmälle ja ruumiinosalle.

Mustilla naisilla on siis isot ja täyteläiset perseet, valkoisilla pienet ja littanat. Selvä.

Sir Mix-a-Lotin vuonna 1992 levyttämä kappale Baby Got Back on yksi lajityypin klassikoista.

Kappaleessa ylistetään isoja takamuksia ja irvistellään valkoiselle, rasistiselle kauneuskäsitykselle. Videon alussa kaksi valkoista naista päivittelee mustan naisen takapuolta: "Herrajumala, Becky, katso hänen takamustaan! Se on niin iso – –. Hän on niin. . . musta!" Sitten videolla tanssitaan valtaisan takamuksen päällä.

Jos siis pitää enemmän mustasta stereotyyppisestä naiskauneudesta kuin valkoisesta, se on emansipaatiota, vaikka siinä sivussa haukkuisi valkoiset kategorisesti kuinka lyttyyn tahansa. Jos taas tykkää enemmän valkoisesta, se on rasismia. Muistakaa se, lapset.

"Eurooppalainen kauneusihanne kumpuaa edelleen hyvin vanhoista ajattelutavoista. Siinä kaikuu vieläkin 1800-lukulainen, rasistinen rotuoppi, joka rakensi hierarkioita eri kansojen välille fysionomisten piirteiden mukaan"

Jos pidät personal traineriani Jamieta viehättävänä, Holokausti oli sinun syytäsi.

Jos siis pidät solakammista naisista, et ole enää pelkkä sovinistisika kuten tähän asti, vaan nyt myös natsi.

4. IS: Kova keskustelu Venäjällä: jos Syyriaan isketään, Venäjän joukot Baltiaan!

Muuttuvassa maailmassa on hyvä olla joitain kiintopisteitä. Asioita, jotka ajan virtauksista huolimatta pysyvät ikuisesti samoina. Huomaamme, että rakas itänaapurimme on edelleen tuttu ja turvallinen.

Lähi-idässä tapellaan (uusi ilmiö tämäkin). Osapuolina on yhtäällä Venäjän kaveri, ja toisaalla porukka, jonka ei luulisi olevan kovin myötämielinen Amerikalle, mutta jota Amerikka kumminkin tukee oletettavasti siksi, koska vastapuoli on Venäjän kaveri. Nyt on niin, että touhusta ei näytä vuosienkaan jälkeen tulevan yhtään mitään, koska Amerikan kaverit ovat yllätyksekseen havainneet, että allahuakbarin hokemisella ei sittenkään voi korvata puutteita sotilaskoulutuksessa ja varustuksessa. Siksi jenkkien pitää pistää asialle omat pojat, jotka osaavat sotia niin, että sota tulee kerralla sodituksi. Tähän joku venäläinen ammattipäänaukoja toteaa näin:

- Venäjän täytyy asettaa länsi dilemman eteen: jos te hyökkäätte Syyriaan vastoin kansainvälistä oikeutta, me otamme siinä tapauksessa Baltian, politiikan tutkija Mihail Aleksandrov kirjoittaa omassa blogissaan.

Aleksandrov johtaa Baltian osastoa IVY-maiden instituutissa.

Venäjän virallinen johto ei ole vaivautunut vastaamaan, mutta neljännes kansasta on sitä mieltä, että se on hyvä idea.

Siis että kun Amerikka kyllästyy syyrialaisten venähtäneeseen rähinään ja päättää pistää homman ojennukseen, Venäjän pitäisi valloittaa muutama asiaan täysin liittymätön rauhallinen ja ketään häiritsemätön maa toiselta puolelta planeettaa ihan vain Amerikalle kettuillakseen. Näin se homma etenee.


Asiasta toiseen, kaupungilla käydessäni huomasin, että sotaveteraanien syyskeräys on menossa. Ilmeisesti kerääjiä oli ohjeistettu esiintymään mahdollisimman sotilaallisesti; sen verran hiljaa ja liikkumatta pojat jäpittivät. Annoin kuitenkin pari euroa. Laitetaan vielä asiaankuuluvat musiikkiterveiset:

Tissit revisited

Kaksi viikkoa sitten kirjoitin välittömästi klassikoksi kohonneen kirjoitukseni siitä, kuinka naisilla on harhakäsitys, että kaikki miehet pitäisivät mahdollisimman isoista rinnoista. Perustelin väitettäni itse tekemälläni tieteellisellä tutkimuksella, joka osoitti, että miesten rintamaku itse asiassa jakautuu jokaiselle koolle Gaussin käyrää mukaillen.

Kirjoitukseni ensimmäisessä lauseessa pohdin, että otsikko "Isot tissit" saattaa houkutella tavallista enemmän satunnaisia Googlen käyttäjiä käymään täällä. Niin kävikin, ja näiden kahden viikon aikana hakusana isot tissit on jo tuottanut lähes kaksi kertaa niin paljon osumia kuin vanha kestosuosikki ja nyt toiseksi pudonnut lesboilua. Se ei kuitenkaan ollut ainoa termi, jolla tissiafisionadot tänne tulevat, vaan alkaa näyttää jo siltä, että kymmenien eri hakusanojen variaatio riittää aineistoksi uuteen tieteelliseen analyysiin. Jos kaikki rintoihin liittyvät termit lasketaan yhteen, ne tuottavat n. puolet kaikesta Google-liikenteestäni.

Viime viikon käynnit Googlesta, top 10.

Kaikki hakijat eivät kuitenkaan ole samaa massaa, vaan kuten mainitsin, hakusanoista voidaan erotella selkeästi erilaisia tyyppejä. Katsotaanpas.

Myös viehättävää assistenttiani Deniseä oltiin haettu nimellä useita kertoja.

Ensiksi on väki, jolle koolla ei ole väliä, vaan kaikki käy. Heitä kiinnostavat seuraavat asiat:

tissit
kauniit rinnat
rinnat paljaana
tissi
tissit paljaana

Sitten on keskimääräistä fiksumpaa porukkaa:

naisen tissit
naisten tissit
naisen rinnat
naisen tissikuvia

Asiaa ajattelematta voisi kuvitella, ettei tuo ole kovinkaan merkittävä tarkennus, mutta kyllä se vaan on. Sitten löytyy porukkaa, jolle vain suurin on kyllin suurta:

isoimmat tissit
liian isot rinnat
maailman isoimmat tissit
valtavat tissit

Joillain on niin kova kiire löytää informaatiota, että ei ole aikaa keskittyä sellaisiin epäolennaisuuksiin kuin oikeinkirjoitus:

isottissit
isot tissit.com
isotrinnat
tissiot
isoit tissit

Tässä välissä on hyvä huomauttaa kyynikoille, että tämän tekstin (pääasiallinen) tarkoitus ei ole johtaa tänne lisää kävijöitä listaamalla mahdollisia hakusanoja. Jatketaan. Tietysti on niitä, jotka sopivat stereotyyppiseen enemmistöön:

isot tissit
isot rinnat
iso tissi
isot tisut
isorintaiset naiset
suuret rinnat
suuret tissit

Moni kuitenkin tykkää pienemmästä, kuten viimeksi kerroin:

pienet rinnat
pienet tissit
pienirintaiset naiset

Tässä olivat siis vasta nimenomaan rintoihin keskittyneet hakusanat. Myös muita ruumiinosia ja yleistä naiskauneutta ollaan etsitty kiitettävällä innolla. Kuvaavaa on, että sen jälkeen, kun vähän aikaa sitten mainitsin ohimennen poliitikko Nasima Razmyarin, haku nasima razmyar perse on osunut blogiini 16 kertaa, mutta pelkkä nasima razmyar alle viisi. Toivon ja oletan, että tuo lisämääre viittaa SDP:n harjoittamaan politiikkaan.

Blogini yleisö ei suinkaan rajoitu vain juntteihin suomalaisiin, vaan myös kansainvälisyyttä löytyy, mistä on osoituksena hakusana مسابقات پورن استار. Google translaten mukaan hän on etsinyt pornotähtikilpailuja.

Eipä siinä mitään. Tieteen mukaan tissit ovat hyväksi terveydelle.

Pitäisi kai vain postailla bikinityttöjä ja jättää höpinät vähemmälle. Jotenkin tästä tulee mieleen joskus näkemäni läpipaska suomalainen scifielokuva, jossa päähenkilön asuinkorttelissa oli läjä pornokauppoja sekä yksi kauppa, joka myi sekä ruokaa että pornoa. Jossain vaiheessa kaupan omistaja sitten päätti, että sulkee ruokaosastonsa ja keskittyy pornon myyntiin, koska sille on enemmän kysyntää.

Vielä räiskintäpeleistä: mitäs minä sanoin?

Tänään bongasin lehdestä asian, jonka ei sinänsä pitäisi ylittää uutiskynnystä lainkaan. Tiedemiehet ovat tehneet tutkimusta - oletettavasti aikaisemman, vasta viikon vanhan kirjoitukseni innoittamina - ja havainneet, että minä olin oikeassa. Protestini siis huomattiin, ja sillä oli yhteiskunnallista vaikutusta. Mahtavat PETA:n tytöt olla kateellisia.

Nyt on nimittäin niin, että:

HS: Tutkimus: Väkivaltapelit eivät lisää väkivaltaista käyttäytymistä

Tuoreessa tutkimuksessa väkivaltaisten videopelien ei havaittu lisäävän aggressiivista käytöstä keskittymisongelmaisilla tai masentuneisuuteen taipuvaisilla nuorilla.

Toivottavasti nyt voidaan vihdoin lopettaa väkivaltaviihteestä meuhkaaminen ja keskittyä asioihin, joilla oikeasti voisi olla merkitystä, kuten vaikka mielenterveystyöhön. En kyllä usko, koska ihmisillä on ikävänä taipumuksena uskoa niitä tutkimuksia, jotka tukevat omaa mielipidettä, ja jättää vastakkaiset tutkimukset huomiotta.

Suuressa osassa huolellisesti koostettuja tutkimuksia väkivaltaisilla videopeleillä ei ole ollut yhteyttä nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sen sijaan tutkimukset, joissa on saatu päinvastainen tulos, ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä.

Jos siis joku sai mieleensä syyttää minua tuosta asenteesta, minkä mainitsin yllä, kerrottakoon, että hysteerisiä moralisteja tukevat tutkimukset ovat pääsääntöisesti tehdyt päin seiniä.

Kritiikkiä saaneissa tutkimuksissa nuoret on laitettu pelaamaan peliä esimerkiksi 20 minuutiksi, minkä jälkeen tutkijat kyselevät kuinka vihaisiksi he itsensä tuntevat. Jotkut ovat tunteneet itsensä vihaisemmaksi kuin ennen peliä, mutta tutkijat eivät ole yksilöineet miksi.

Pelipiireissä tunnetaan käsite "rage quit". Amatööripelaaja ei pärjää paremmille vastustajille, mikä aiheuttaa turhautumista. Otsaan kasvava kyrpä heikentää pelitaitoa entisestään ja aiheuttaa noidankehän, joka huipentuu ragequitiin eli siihen, että pelaaja lähtee pelistä syyttäen muita huijaamisesta ja solvaten heidän perheenjäseniään seksuaalissävytteisesti. Kieltämättä olo on aggressiivinen vähän aikaa sen jälkeen, mutta jos tuolla perusteella väitetään pelaamisen aiheuttavan väkivaltaista käytöstä, sama pätee sitten myös autoiluun, urheiluun ja vaikka Stockmannin hulluihin päiviin.

Monissa tutkimuksissa on jätetty huomiotta myös sellaisia taustamuuttujia, kuten kuinka paljon väkivaltaa nuoret näkevät esimerkiksi kotona, mikä ennustaa väkivaltaista käyttäytymistä paljon voimakkaammin kuin videopelien pelaaminen.

Professori Christopher Fergusonin johtamassa tutkimuksessa ei taaskaan löydetty yhteyttä väkivaltapelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä. Eniten väkivaltapelejä pelanneet nuoret eivät syyllistyneet muita enemmän koulukiusaamiseen tai joutuneet tekemisiin poliisin kanssa kuin vähemmän pelaavat. Voimakkaimmin aggressiivista käyttäytymistä ennusti nuorten kokema stressi.

 Siinä se nyt sitten tuli. Ja jottei jäisi epäselväksi, väännetään vielä rautalangasta:

Fergusonille tulos ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä samalla kun väkivaltapelien suosio kaikkialla maailmassa on noussut, nuorisorikollisuus ja nuorten aggressiivinen käyttäytyminen on vähentynyt. Jos pelit todella lisäisivät väkivaltaisuutta niin paljon kuin väitetään, sen pitäisi näkyä myös tilastoissa. Etenkin Japanissa, jossa tietokonepelien suosio on valtava, nuorisorikollisuus on hyvin vähäistä.

Toivottavasti tähän aiheeseen ei tarvitse enää palata ainakaan muutamaan viikkoon. Nyt jatkan katselua, kun emäntä pelaa vieressä Black Opsia.